Maalainen, mikä siinä kaupunkilaisen elämäntavassa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi se, ettei voi noin vaan mennä ovesta pihalle yöpaidassa kesäyönä. Elämä tuntuisi ahtaalta.

Viimeksi tänään vein roskat ulos yö paidassa. Asun kerrostalossa Jyväskylän keskustassa. Eikä ollut eka kerta.

Harrastan (myös harrastusmielessä että pakosta) metsänhoitoa, puiden tekoa, puutarhahommia, oman kasvimaan hoitoa, metsästystä yms. ja rakastan niiden fyysisyyttä sekä ulkoilmaa tietty. Ja talvella sitten uunien lämmitystä. 

Kuinka toteuttaisin näitä harrastuksia kaupungissa, tai edes mikä harrastus olisi verrattavissa vaikkapa metsänhoitoon?

Miksi yrittäisin sopeutua ja asua kaupungissa, jos joudun ottamaan auton alle lähteäkseni toteuttamaan itseäni, kun nyt voin toteuttaa näitä halujani ja mielenkiinnonkohteitani kotipihassa (37ha) ? Saanko yhtä isoa tonttia - eli siis metsää - kaupungista?

Minulle kaupunkiin muutto tarkoittaisi 90% harrastusteni lopettamista. En saa samaa henkistä ja fyysistä tyydystä esim. ryhmäliikutatunneista tai salillakäynneistä, mitä ulkotyöt antavat minulle. Asuin ensimmäiset 20 vuotta kaupungissa ja varmasti sinne palaan eläkepäivinä, sopeudun minä sitten varmasti. Mutta tällä hetkellä en kaipaa naapureita tai "helppoa" elämää kaiken keskeltä. 

Anoppi asuu maalla, 25km lähimpään kaupunkiin ja palveluihin. Ei ole heti seinänaapuria mutta taloja lähellä. Naapurin isäntä innokas moottorisahailija, tuntuu että aina se vehje huutaa tai huudattaa jotain ruohonleikkuria. Toisilla naapureilla on metsästyskoirat räkyttämässä 24/7. Traktorit ajaa paskaa pelloille ja haju on huumaava. Melkein vuosittain on jotain huijariporukoita kolkuttelemassa ovilla, etenkin ikäihmisten luona.

Ikää tulee niin hankala tehdä pihatöitä ja pitää muutenkin huolta talosta. Kauppa-, sairaala-, apteekkireissut hankalia hoitaa kun bussit kulkee kahdesti päivässä tai ei ollenkaan. Yksin kököttää kotona kun viriketoiminnat kaupungissa.

Lapsiperheillä omat ongelmat, etenkin lapsilla ja nuorilla. Koulut, kaverit ja harrastukset kaukana.

Että ei se maalla asuminen aina ole kaikille yhtä juhlaa.

Olen asunut Helsingin seudulla 17-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen Pohjois-pohjanmaalla. Pakko oli lähteä tyhjin käsin koulutuksen ja työn perään. Täällä olen kouluttautunut ja saanut töitä ja edennyt urallani. Maalla en olisi koskaan saanut töitä, kun olin pienen mökin työläisen lapsi ilman kepun jäsenkirjaa. Maalla pärjäävät ne, joilla on maata ja mehtää. Asumme väljästi, nyt Vantaan puolella rivitalossa. Palvelut vieressä ja paljon ystäviä. Tavataan kahviloissa ja joskus mennään syömään porukalla. Jokainen tyylillään. Maalaiset ovat kateellisia meille, joilla menee hyvin kaupungissa.

Kaupunkilainen iskee perseen sohvaan,pelaa istuu.Netissä 24/7.Koirankoppi elämä ei kiinnosta.Melu,valosaaste,24/7 melua huoneistoissa,käytävissä Autoja liikaa..en kyllä asuis.

Rappusilta ei voi kusta kesäaamuna.

Huotiene kirjoitti:

Kaupunkilainen iskee perseen sohvaan,pelaa istuu.Netissä 24/7.Koirankoppi elämä ei kiinnosta.Melu,valosaaste,24/7 melua huoneistoissa,käytävissä Autoja liikaa..en kyllä asuis.

Pysy maalla ja mätäne.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kuluttamisen paine. Juomisen paine. Voiko ihmisiä tavata missään selvinpäin? Samoin jatkuva pieni taustamelu alentaa elämänlaatua. Muualta Suomesta löytää luonnon hiljaisuutta helpommin kuin pk seudulta. Arvostan tuota itse korkealle.

Monesta vakioaiheesta voisi valittaa mutta tämä on se suurin. Joka puolella joku yrittää myydä jotain, mainosärsykkeitä kuvina ja äänenä. Ja nämä väittävät edustavansa kulttuuria ja sivistystä!

Kulttuuriset tekijät ovat maalla vähissä.

Karmeinta kaupungissa ovat kaupunkilaiset, jotka kertovat minulle miten kaupungissa kuuluu toimia ja asua.

Nämä tyypit ovat usein muuttaneet jostain Pälkäneeltä ja sitten kokeneet valaistuksen, jota jakavat minullekin.

Ja tähän kivikylään muutti jo minun isoisäni isä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Helsingin seudulla 17-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen Pohjois-pohjanmaalla. Pakko oli lähteä tyhjin käsin koulutuksen ja työn perään. Täällä olen kouluttautunut ja saanut töitä ja edennyt urallani. Maalla en olisi koskaan saanut töitä, kun olin pienen mökin työläisen lapsi ilman kepun jäsenkirjaa. Maalla pärjäävät ne, joilla on maata ja mehtää. Asumme väljästi, nyt Vantaan puolella rivitalossa. Palvelut vieressä ja paljon ystäviä. Tavataan kahviloissa ja joskus mennään syömään porukalla. Jokainen tyylillään. Maalaiset ovat kateellisia meille, joilla menee hyvin kaupungissa.

Noin on varmasti käynyt monelle nuorelle mökin ja talon tytölle ja pojalle. Sopeutuminen kaupunkielämään ei ollut tutkimuksenkaan valossa aivan vaivatonta, mutta pakko oli lähteä, jos halusi elämässä eteen päin. Monet ovat paluumuuttaneet kotiseudulleen työuran jälkeen. Sekin on varmasti ollut uusi opettelun paikka, sillä suomalaisella maaseudulla ei ole enää samalaista kuin 1960-luvulla.

Ei mikään mätä. Mutta miksi minun nyt maalla asuvana pitäisi sopeutua kaupunkiin.

Varmaan sopeutuisin jos olisi ihan pakko (esim työt) mutta elämä olisi varmaan kahden koiran kanssa erilaista kuin maalla omassa metsässä.

Se että kun yhteiskunta on kiinni niin tekeminen on todella vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Helsingin seudulla 17-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen Pohjois-pohjanmaalla. Pakko oli lähteä tyhjin käsin koulutuksen ja työn perään. Täällä olen kouluttautunut ja saanut töitä ja edennyt urallani. Maalla en olisi koskaan saanut töitä, kun olin pienen mökin työläisen lapsi ilman kepun jäsenkirjaa. Maalla pärjäävät ne, joilla on maata ja mehtää. Asumme väljästi, nyt Vantaan puolella rivitalossa. Palvelut vieressä ja paljon ystäviä. Tavataan kahviloissa ja joskus mennään syömään porukalla. Jokainen tyylillään. Maalaiset ovat kateellisia meille, joilla menee hyvin kaupungissa.

Usko nyt ihan huvikses, kukaan, ei edes maalainen, ole kateellinen sinulle =)

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi se, ettei voi noin vaan mennä ovesta pihalle yöpaidassa kesäyönä. Elämä tuntuisi ahtaalta.

Eipä kauaa tarvinnut lukea kun tämä tuli vastaan...

Ihan voin mennä yöpaidassa pihalle vaikka asun keskustassa kerrostalossa. Esim. roskia viemään en jaksa pukeutua. Aiemmin omakotitalossa ei myöskään haitannut...

Vierailija kirjoitti:

Rappusilta ei voi kusta kesäaamuna.

Kaupunkilaisetpa voi kusta porttikonkeihin ympäri vuoden!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaa tilaa ja vapautta, liikaa porukkaa pienellä alalla, ei voi pitää hevosta ja kanoja kotona, ei ole puutarhaa, ei pääse hiihtämään tai marjametsään suoraan ovelta.

Hevosta tai kanoja meillä ei ollut, mutta marjoja kasvoi omassa pihassa ja hiihtolatukin kulki oman pihan ympäri lapsena. Noin 2 km kaupungin keskustasta.

Olen kaupungissa kasvanut ja sittemmin maalle muuttanut. Kaupunkiin en varmaan enää sopeutuisi, ainakaan mihinkään missä naapureita lähellä. Olen jo tottunut että voi tehdä mitä huvittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, koirat saa olla irti, jne.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kuluttamisen paine. Juomisen paine. Voiko ihmisiä tavata missään selvinpäin? Samoin jatkuva pieni taustamelu alentaa elämänlaatua. Muualta Suomesta löytää luonnon hiljaisuutta helpommin kuin pk seudulta. Arvostan tuota itse korkealle.

Kuluttamisen paine? Ei mua kukaan pakota kuluttamaan mitään. Inhoan shoppailua. Juomisen paine??? En juo, ja tapaan aina selvinpäin jos jonkun tapaan. Sen sijaan eräällä maaseutupaikkakunnalla juominen oli lähes kaikkien tapa, ihan käsittämätöntä.

Vaikenta on se tyhmyys. Olen seurannut muutamankin mökkiläisen elämää enkä ennen tajunnut, miten hankalaa kaikki voi olla. Ei osata lämmittää saunaa, ei ymmärretä kelirikkoa, ei osata viedä roskia niille kuuluvaan lajittelupisteeseen, ei pysytä poissa laitumelta, auto voidaan pysäköidä niin, ettei koneilla pääse pellolle saati metsään, kaupassa kaikki on kallista, järvestä tulee kalaa, mutta kukaan ei ole sitä perannut että mitäs nyt jne.

Mietin joskus, että miten ne pärjää siellä kaupungissa, kuka niitä auttaa, kun auto ajautuu ojaan omia aikojaan tai tulee olo, että pitää päästä koirapuistoon kirmaamaan koirien kanssa kilpaa.