Maalainen, mikä siinä kaupunkilaisen elämäntavassa on niin vaikeaa?

Maalla jokainen liikkeesi raportoidaan koko kylälle. Kaupungissa kukaan ei välitä. Pistä vaikka tutu päälle ja leiki keijukaiset kauppareissulla, eikä kukaan huomenna muista.

Ihmisiä on erilaisia, samoin myös asuntoja.

Kärjistäen:

Maaseutuasunto jossa vieressä peltoautot rälläävät ja traktorit ajavat lantaa pelloille ei varmasti ole niin rauhallinen paikka elää, vert. hyvällä sijainnilla oleva rauhallinen kerrostaloasunto, huoneisto ylemmissä kerroksissa.

Samoin joku tykkää rassata autoja/ hoitaa kasvimaata&marjapuskia/ kutoa mattoja jne. jolloin talo maalla autotalleineen ym. on parempi vaihtoehto mitä kerrostaloasunto.

Sitten taas esim. minulle asunto kaupungissa (ei kuitenkaan ihan keskustassa) on ihan parhautta: kävellen pääsee pariinkin ruokakauppaan, bussilla nopeasti teatteriin/konsertteihin/erilaisiin tapahtumiin, parveke riittää "pihaksi", ihan asunnon vierestä menee valaistut lenkkipolut metsässä (talvella ladut)

Olen myös (normaalioloissa) usein matkoilla, välillä viikkoja reissun päällä, kerrostaloasunto on helppo jättää "tyhjilleen", ei huolta kuten omakotitalosta olisi.

Olen lapsuuteni asunut maalla, pienille lapsille ihan hyvä ympäristö elää, mutta ei minulla näin aikuisena mitään hinkua muuttaa kaupungista pois.

tietysti voisin sopeutua kaupunkiin jos olisi pakko. mutta asun maalla koska voin.

Sen jälkeen kun nuoruuden baarikausi on eletty niin kaupungit vaan masentaa. Inhottaa se roskaaminen, hörhöjen määrä, kerrostaloissa yötäpäivää haukkuvat koirat jotka eivät pääse ulos, kaikki se betoni ja luonto joka yrittää epätoivoisesti pilkistää jostain halkeamasta.

Kesällä sen parhaiten huomaa kun ihmiset liikkuu enemmän ja ketään ei kiinnosta säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa ihmisiä ympärillä, melua enemmän, tunkkaisempi ilma jne.

Kaupungissa voi säädellä minkä verran ihmisten keskellä oleilee, voi mennä vaikka metsään yksin(ei ole hyttysiä meillä metsissä) ja ruuhka aikojakin voi vältellä jos onnistuu elämänsä selllaiseksi säätämään. Melua on tietyin paikoin mutta myös asuinpaikkansa voi valita, itse asun helsingissä luonnon helmassa monen luonnonsuojelualueen vieressä, siellä on myös raitis ilma meren äärellä. Maalla sen sijaan mönkijät, sirkkelit, tuunatut autot ja mopot ja ruohonleikkurit ja moottorikelkat huutavat yötä päivää sianpaskan hajun kera.

Kaupungissa kun menee yksin metsään, niin siellä kohtaa muitakin yksin, kaksin tai kolmin metsään lähteneitä. Mä kun käyn tuossa lähimetsässä, niin 10 vuoden aikana siellä on tullut vastaan ehkä... 5 ihmistä.

Ruuhkia voi paeta niin, ettei niissä oleskele, mutta liikenteen melu on läsnä kaupungissa koko ajan, vaikkei siellä asuva sitä aktiivisesti huomaakaan (keho kuitenkin huomaa, tutkimusten mukaan melu aiheuttaa stressiä).

Täällä ei ole yksinkertaisesti niin paljon ihmisiä, että joku olisi huudattamassa jotain yötä päivää. 

Kaupungissa siis stadissa meni hirveösti rahaa kaikkeen. Ihmiset on epäsosiaalisia semmosella kaupunkilaisten small talk tavalla. Kaikki on vaikeaa, liikaa juoppoja ja narkkeja. Julkinen liikenne on jees mutta voi niitä raukkoja jotka joutuu esim itähesan metroa päivittäin käyttämään. Pelotti ja ahisti aina. Onneksi pääsin pois sieltä, enkä mene takaisim!

Jos olisi kaupungissa varaa asua meren/järven rannalla, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

[...]maalla koen jokapäiväistä onnea ympäristöstä.

Tässä se on tiivistettynä, kiitos tästä. Sama mulla. 

t. maalais-kaupunkilainen

Ja juu, jos joku nauttii kaupungista samoin, sen hänelle tietenkin suon. Pystyn kestämään, että kaikki eivät halua samaa kuin itse. 

Vierailija kirjoitti:

Maalla jokainen liikkeesi raportoidaan koko kylälle. Kaupungissa kukaan ei välitä. Pistä vaikka tutu päälle ja leiki keijukaiset kauppareissulla, eikä kukaan huomenna muista.

Ihanko oikeasti luulet, että täällä jotakuta kiinnostaa kytätä jatkuvasti toisten tekemisiä:

Tuloillani joutuisin kaupungissa sosiaalihuollon asiakkaaksi, mutta maalla pystyn elämään ja  syömään hyvin, ja rahaa riittää vielä harrastuksiin jää säästöönkin.

Olen syntyjäni kaupunkilainen ja aikuisena muuttanut miehen perässä maalle. Olen kyllä lapsuudesta asti halunnut asua maalla ja rakastankin tässä kaikkea tätä hiljaisuutta ja yksityisyyttä mikä täällä vallitsee. Rakastan myös elää luonnon keskellä. Toki kaupungista kaipaa sitä, että palvelut ovat lähellä ja niitä ylipäätään on. Kaupungissa oli myös helpompi tavata ystäviä ja muutenkin oli enemmän sellaista menoa ja meininkiä. Silti mieluummin asun täällä korvessa kuin kaupungin sykkeessä. Kyllä sitä sitten pääsee viettämään kaupunkilomia aina välillä :)

Se kun kaupungissa voi elää kuin maalla tai kaupungissa tai miten vain. Maalla se ei ole mahdollista, koska siellä kytätään.

En varmaan osaisi sopeutua siihen tyhmyyteen. Tänäänkin kohtasin kaksi kaupunkilaista, joiden koira oli lehmälaitumella, kun se niin piti eläimistä. Sitten ne vähän isommat eläimet pikkaisen potki koiraa ja siitä syntyi paha parku. Että miten ne voi tehdä noin, kun heidän koira halusi tutustua.

Aikuisten oikeasti en voisi elää niin, että ympärillä kaikki olisi tuollaisia. Aitaus = koirapuisto.

Itse asun miljoonakaupungissa ulkomailla ja tässä mättää ainakin luonnon puute, saasteet, meluisuus, ja kalliit elämiskustannukset. Haluan tulevaisuudessa muuttaa jonnekin lähemmäksi luontoa, mutta pysyä kuitenkin tarpeeksi lähellä isoa kaupunkia, että sinne on helppo mennä käymään vaikka kerran viikossa.

Vammaisiin "kaupunkilaisiin". Luonto muutenkin puhuttelee enemmän kuin kusinen kivipaska, mistä jotkut ovat käsittämättömän älleenä.

Vierailija kirjoitti:

Maalla jokainen liikkeesi raportoidaan koko kylälle. Kaupungissa kukaan ei välitä. Pistä vaikka tutu päälle ja leiki keijukaiset kauppareissulla, eikä kukaan huomenna muista.

Juuri tämä: kaupungin anonyymi vapaus! Vain maalainen miettii, mitä muut ajattelevat, jos menee keskellä yötä yöpaidassa takapihalle tai vaikka kadulle. Kuvitelma siitä, että kaupungissa tuomittaisiin rönttävaatteissa kulkeminen, on maalaisten omaa alemmuudentuntoa. Kaupunkilainen ei nimittäin jaksa nillittää vastaantulijoiden ulkomuodosta.

Olen melko aistiyliherkkä, joten maaseudun rauha houkuttaa kyllä kovasti (ja luonto myös). Mutta en halua, että ystäväni asuvat naapurissa tai että joku vastaantulija tunnistaa minut viikoittain. En myöskään halua olla auton armoilla. En halua miettiä, mitä naapurit ajattelevat epäkäytännöllisistä kengistäni tai yöpaidastani. Kaupungissa on helpompi olla aidosti vapaa ulkopuolisten katseiden ja edeltävien sukupolvien asettamista rajoista ja muistaa, kenen elämää elää.

Ihmetytää aina tämä maalainen/kaupunkilainen vastaan asetelma. Itse olen asunut molemmissa ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolet. Mutta ehkä maalla on parempaa se oma piha ja oma rauha.  Kaupungissa on ehkä paremmat palvelut ja ne on lähellä. 

Nuorena on kiva asua kaupungissa, mutta nyt myöhemmin on kiva asua maalla. Ihmiset on samanlaisia asui ne sitten missä tahansa. Itse en ainakaan muutu mitenkään, asuimpa sitten kummassa tahansa, kaupungissa tai maalla.

Ja suurin osa kaupunkilaisista on kuitenkin muuttaneet sinne maalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla jokainen liikkeesi raportoidaan koko kylälle. Kaupungissa kukaan ei välitä. Pistä vaikka tutu päälle ja leiki keijukaiset kauppareissulla, eikä kukaan huomenna muista.

Juuri tämä: kaupungin anonyymi vapaus! Vain maalainen miettii, mitä muut ajattelevat, jos menee keskellä yötä yöpaidassa takapihalle tai vaikka kadulle. Kuvitelma siitä, että kaupungissa tuomittaisiin rönttävaatteissa kulkeminen, on maalaisten omaa alemmuudentuntoa. Kaupunkilainen ei nimittäin jaksa nillittää vastaantulijoiden ulkomuodosta.

Olen melko aistiyliherkkä, joten maaseudun rauha houkuttaa kyllä kovasti (ja luonto myös). Mutta en halua, että ystäväni asuvat naapurissa tai että joku vastaantulija tunnistaa minut viikoittain. En myöskään halua olla auton armoilla. En halua miettiä, mitä naapurit ajattelevat epäkäytännöllisistä kengistäni tai yöpaidastani. Kaupungissa on helpompi olla aidosti vapaa ulkopuolisten katseiden ja edeltävien sukupolvien asettamista rajoista ja muistaa, kenen elämää elää.

Mä muutin 10 vuotta sitten maalle kylään, josta en tuntenut ketään. En ole kokenut, että ihmiset olisivat kytänneet minua tai raportoineet liikkeistäni kellekään. Kyllä, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita, ja kyllä, täällä saatetaan puhua naapureista, mutta ei siksi, että jotenkin ikävästi juoruttaisiin (on täällä jokunen ikävä juoruaja, mutta heidät olen karsinut elämästäni pois jo alkuaikoina), vaan siksi, että täällä on ihan oikeaa naapurihenkeä. Täällä ihan aidosti ihmiset välittävät ja auttavat toisiaan, koska tämä kylä on yhteisö. Ei kovin tiivis yhteisö, mutta on luontevaa, että naapurista pyydetään apua. Jos vaikka auto hajoaa ja pitää päästä johonkin, naapurista saa kyydin tai auton lainaksi. Työkaluja lainataan, etsitään toisten koiria ja kissoja, tuodaan tuoretta pullaa, kaikenlaista. 

Mulla ei ole minkäänlaisia siteitä tälle paikkakunnalle, ei myöskään puolisollani. Me erotaan monellakin tavalla keskivertokyläläisistä, mutta en kyllä koe, että kukaan olisi meitä millään tavalla tuominnut tai karsastanut sen takia, vaan ihan on otettu avosylin vastaan. Sen verran pitkään olen täällä asunut, ettei nyt ihan ole enää uutuudenviehätyksestä kiinni.

Saasteet, pöly, pakokaasut, liikenne, äänet, känniset ihmiset öisin, epämääräinen porukka liikkuessa yöllä ja päivällä, lenkkipolkujen ja metsien puute, liikaa ihmisiä, tuntemattomat seinän takana, ei ulkotiloja, pienet asunnot, naapurin ja rappukäytävän äänet, pitäisi rajoittaa omaa käytöstä, ääntä, pukeutumista, eläimiä, lapsia. Parkkipaikat kortilla, valittavat eläintenvihaaja naapurit.

Nämä ensimmäisenä tulee mieleen 10- v kerrostaloasumisesta kaupungin keskustassa.

Enää ei haittaa, naapuriin ei näy ja mäntymetsä tuoksuu. Öisin hiljaista, mitä nyt kukko kiekuu aikaisin. Meteliä saa pitää jos haluaa ja auton pysäköidä miten päin huvittaa. Kuitenkin 10min autolla keskustaan matkaa. Sopiva siirtyminen omaan maailmaamme.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kuluttamisen paine. Juomisen paine. Voiko ihmisiä tavata missään selvinpäin? Samoin jatkuva pieni taustamelu alentaa elämänlaatua. Muualta Suomesta löytää luonnon hiljaisuutta helpommin kuin pk seudulta. Arvostan tuota itse korkealle.

En tajua. Ei mulla ainakaan ole mitään kuluttamisen painetta. Eikä juomisen painetta, meitä absolutisteja on paljon kaupungeissa! Kysytkö oikeasti mitä voi tehdä selvinpäin? No esim.liikkua luonnossa, käydä kahvilla, urheilla jne