Ulkosuomalaiset; mitä mieltä olette?

Heikommat ihmiset, jotka ei jaksa tapella joka asiasta, muuttaa pois. Paluumuutto on jonkinlaista luovuttamista, totta, silti juuri ne heikommat saattavat luovuttaa.

Mä haluaisin muuttaa takaisin, jos vain saisin sellaisen työpaikan jonka palkalla pystyisin elämään ja maksamaan kalliita opintolainoja. Ulkomaille muuttaa ihan kaikenlaista sakkia. Monella varmaan on ihan hyvä koulutus ja ovat muutenkin resurssi-ihmisiä, niin että uskaltavat ja kykenevät sopeutumaan. Mutta onhan näitä sitten muitakin, vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä Thaimaassa eläjiä, jotka ei edes välitä opetella paikallista kieltä. Riittää kun osaa kysyä kolme sanaa englantia ja lompakossa on käteistä.

Ei kai nyt kaikki muuta ulkomaille sillä mielellä, että koskaan ei palata? Useimmat taitaa kuitenkin lähteä vain joksikin aikaa.

Hehe. Itse en ainakaan kuulu mihinkään parempaan ainekseen. Pääsääntöisesti lähtijät ovat kai nuoria ja seikkailunhaluisia, tai sitten korkeastikoulutettuja. Mutta niinhän se menee Suomen sisälläkin, toiset muuttavat kaupunkeihin ja toiset jäävät iäkseen pikkupaikkakunnille. En tiedä sitten, millaista ainesta nämä ryhmät ovat.

Joka maasta löytyy fiksuja ja avarakatseisia ihmisiä, ja ns. juntteja, eli eivät suomalaiset mitenkään poikkeuksellisia ole kummassakaan suhteessa. Tietysti ulkomaalaisena on yleensä enemmän tekemisissä itsensä kaltaisten ihmisten kanssa.

Enkä sanoisi, että paluumuuttajat ovat surkimuksia. Toki joku voi tulla ns. maitojunallakin takaisin - mikä on ihan okei, jos ei viihdy muualla, niin ei viihdy, ja that's it. Suomessa on kuitenkin monta hyvää puolta varsinkin lapsiperheen näkökulmasta, joten palaamisessa voi olla kyse muustakin kuin hulluudesta. :)

mä olen asunut viisi vuotta ulkomailla ja koen (yhä) olevani ihan tavallinen tyyppi. Olen nauttinut kovasti näistä vuosista ja olen toki oppinut/oivaltanut asioita, joita en olisi Suomessa asuessani samalla tavalla sisäistänyt. Mutta yhtälailla voisin muuttaa takaisin Suomeen jos elämä veisi siihen suuntaan. Nyt koti ja perhe on toisaalla. 

Mutta jos ap:n kysymysta miettii, niin vaatihan ulkomaille muutto vähintäänkin tietynlaista uskallusta lähteä niistä tutuista ympyröistä. Joku voi uskaltaa, muttei halua. Toinen voi haluta, muttei uskalla. Ne jotka uskaltaa ja haluaa usein sitten myös vaihtaa maisemaa. 

Ulkomaille muuttaa porukkaa ihan laidasta laitaan, seka parempaa, etta huonompaa ainesta ja loput siita valilta. Syitakin on yhta monta kuin lahtijaa. Itse lahdin "seikkailunhalusta ja kyllastymisesta, myoskin nuoruuden hetken paahanpistosta" muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille. Silla tiella ollaan 15 vuotta myohemmin. Olen ihan onnellinen siita, etta lahdin, elama on lutviintunut hyvaksi nainkin.

Mutta kylla ulkosuomalaista ymmartaa parhaiten toinen ulkosuomalainen. Kuten elaman jokaisella osa-alueella vertaistuki on paras tuki. Jos koittaa kertoa, mika uudessa asuinmaassa on tapana tms., katsotaan se heti "parempana" olemisena. Mutta sita puhuu, mita elaa. Ei se sen kummempaa ole.