Miten lievä kvamma luokitellaan????
En oikein ymmärrä. Lievä k**tysvamma siis miten näkyy ihmisestä ulospäin esim ihan tuntemattomalle ihmisille joka on normaali. Kiitos vastauksista :))
Kommentit (27)
Mutta kai joitain "outoja piirteitä" havaittavissa esim liikehdintä jne.
Olen töissä hoitoalalla. Usein joutuu keskustelemaan pidempään ja usein ennen, kuin alkaa huomata. Toisista ei juuri edes huomaa, ovat oppineet salaamaan hyvin sen, että eivät välttämättä heti ymmärrä ja kysymään asiaa uudelleen siten, että vastaaja ei heti käsitä, että toinen ei ymmärtänyt asiaa vaan ajattelee itse selittäneensä asian huonosti. Luonteella ja tunneälyllä on myös paljon merkitystä:)
Ei ole mitään tiettyä piirrettä, joka näkyisi ulospäin muille ihmisille. Lievä kehitysvamma määritellään psykologin tekemällä ÄO-testillä, näillä potilailla ÄO on 50-69.
Olen törmännyt erääseen, joka sai diagnoosin vasta aikuisena. Koulu toki takkusi aina... Ehkä epäiltiin, mutta ei niin paljoa, että tutkimuksiin olisi päässyt/mennyt.
Varmaan just noin eli kun kirjoittaa "kvamma" niin se on vielä lievä.
Vaikeahan se on sanoa, onko lievä kehitysvamma vai heikkolahjaisuus tai joskus ihan vain pahat oppimishäröt. Mutta siis, kognitiivisten kykyjen heikkous, usein lapsenomainen höynäytettävyys, kriittisen ajattelun puute, abstraktimman ajattelun puute. Usein lukutaito hyvin heikko ja pinnallinen. Vaikeus ymmärtää matematiikkaa ja rahanarvoa tai edes yhtään isompia suuruusluokkia.
Yleensä näkyy myös tietynlaista motorista hitautta tai kömpelyyttä aikuisella, esim. pyörälläajo näyttää usein kömpelömmältä kuin keskiverron aikuisen, samoin rappusten kulkeminen. Vaikeammin kehitysvammaisilla tämä tietysti on selvempää ja kehitysvammattomilla ihmisillä voi ylipaino, joku motoriikan ongelma tms. tehdä samantyylistä motorista heikkoutta kuin kehitysvammaisilla, joten erottaminen voi silloin olla vaikeaa pelkästään motoriikkaa katsomalla. Olen aika paljon tavannut lievästi kehitysvammaisia ja ei heistä kukaan 10 minuutin keskusteluakaan läpäisisi "normikirjoilla" olevana, paitsi jos ovat hiljaa ja sen selittää joskikin sosiaaliseksi fobiaksi.
Kehitysvamma on nimeomaan kehitysvamma, yleensä ei ole koskaan saavutettu tiettyjä aivojen kypsymisen asteita (joskus on taannuttu, mutta jo lapsuuden ja nuoruuden aikana.) Kehitysvammaisten asumisyksiköissä ja palveluissa on jonkin verran myös aikuisena vammautuneita tai sairastuneita, joiden toimintakyky on samanlainen kehitysvammaisten kanssa ja senkin todella huomaa, eli vaikka nykyinen kognitio ja toimintakyky olisi keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammaisen luokkaa, niin ihmisestä paistaa, että joskus hän on ollut terve(empi) aikuinen ihminen, sitä on vaikea selittää, mutta erottuvat joukosta ja usein ihan vaistonvaraisesti, huomaat vain ajattelevasi tuota yhtä aikuisena ihmisenä, joka ei enää puhu ja jolla on pakkoliikkeitä ja ja ja, eikä 'aikuisena' ihan vain siksi, että nykyinen kehitysvammaetiikka sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla sanon että ei mistään koska usein se tarkoittaa dysfasiaa. Mutta jotkut eivät välttämättä ensin mutta sitten tapahtuu joku tapaturma ja sitten se näkyy.
Mutta sitten viimeisen kommenttiin, usein testeissä testataan vain matemaattista älykkyyttä ja arvioidaan väärin sen perusteella koska oikeasti on paljon muutakin älykkyyttä. Sitten tuosta uutisesta niin siinäkin voidaan usein mennä ojaan ja suohon kun jos on kouluvaikeuksia ja todistuksien numerot laskee niin se ei usein johdu mistään oppimisvaikeuksista vaan koulussa kiusataan ja sitten vielä depressio ja tässä mennään sitten ihan pieleen kun yleensä ei saa oikeaa diagnoosia eikä oikeaa hoitoa kun ei osata arvioida oikein ja ottaa elämäntilannetta huomioon.
Sen huomaa vihervasemmistosta, joka hokee aivottomana unelmaa ja eri kulttuurien sulatusuunia.
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt erääseen, joka sai diagnoosin vasta aikuisena. Koulu toki takkusi aina... Ehkä epäiltiin, mutta ei niin paljoa, että tutkimuksiin olisi päässyt/mennyt.
Ei ole tavatonta, että lapsi saa vasta aikuisena diagnoosin kehitysvammaisuudesta. Kehitysvammaisuuden oireet ilmenevät aina ennen 18 vuoden ikää, mutta diagnoosi voidaan asettaa vaikka eläkeiässä, jos henkilöstä löytyy erilaisia lääkärin tai psykologin lausuntoja ja tietoa HOJKSeista yms., joihin nojautua kehitysvammaa epäillessä.
Tällaisten kohdalla on voitu vain helpottaa opetussuunnitelmaa, jotta oppilas pääsisi läpi peruskoulusta eikä asiaa pintaa syvemmin aleta selvittämään. Yleensä ne villeimmät lapset herättävät epäilystä ja pääsevät helpoiten tutkittavaksi. Hiljaiset ja rauhalliset jäävät sivuun, jolloin ei mitään osata epäillä.
Suomen hallituksesta sen näet. Mitään vastuuta ei osata ottaa saati myöntää omia virheitä. Palkka vain juoksee.
Koneinsinöörit ovat tällaisia, mutta ilman keva-diagnoosia tosin.
Moni suomalaisnuori ei osaa nykyään lukea ymmärrettävästi. Ei edes yläkoulusta päästyään. Onko kehitysvammaisuus lisääntynyt nuorilla vai mikä on?
Fakta on, että arjen tilanteissa ei oikein mitenkään. Sosiaalisesti lahjakas ja käytännöllinen, hyvät lähtökohdat saanut lievästi kehitysvammainen voi vaikuttaa tavatessa jopa skarpimmalta kuin esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä, autismin kirjolla oleva tai muilla tavoin omalaatuinen mutta älykkyydeltään normaali ihminen.
Selkeimmin tuo näkyy ehkä siinä, että kehitysvammaisella on ollut vaikeuksia selviytyä peruskoulun oppimäärästä (osa pääsee kyllä läpi myös lievin helpotuksin tai ilman helpotuksia, mutta heikoin arvosanoin). Toisaalta myös vaikeudet koulussa voivat johtua muista syistä kuin vammasta.
Ovatpa hulvattomia nuo hassunhauskat poliittiset kommentit.
Jos tarkoitat lievää kehitysvammaa, niin se ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Minun veljeni on lievästi kehitysvammainen eikä hänen ulkonäössään näy mitään erikoista eikä sitä huomaa hänessä useinkaan heti silloinkaan kun hän puhuu. Mutta pitemmän päälle huomaa, että hänellä kuitenkin vaikka mielipiteet ovat melko yksinkertaisia eikä hän osaa kunnolla perustella niitä ainakaan niin hyvin kuin ns. "normaalit" aikuiset. Hän on kuitenkin noin 12 vuotiaan lapsen tasolla älyllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt erääseen, joka sai diagnoosin vasta aikuisena. Koulu toki takkusi aina... Ehkä epäiltiin, mutta ei niin paljoa, että tutkimuksiin olisi päässyt/mennyt.
Näitä on varmasti paljon. minäkin olin erityisluokalla koko kouluaikani enkä vieläkään osaa juurikaan laskea yksinkertaisia yhteenlaskuja lukuunottamatta. Tutkimuksiin en suostunut kun se olisi ollut taas yksi syy lisää tulla kiusatuksi ja häpeä äidille.
Vierailija kirjoitti:
Koneinsinöörit ovat tällaisia, mutta ilman keva-diagnoosia tosin.
Näille uusille Karl Fazereille ykkösluokan matematiikka on ihan hepreaa.
Ei näy mitenkään.