Lue keskustelun säännöt.
Miten lievä kvamma luokitellaan????
11.07.2020 |
En oikein ymmärrä. Lievä k**tysvamma siis miten näkyy ihmisestä ulospäin esim ihan tuntemattomalle ihmisille joka on normaali. Kiitos vastauksista :))
Kommentit (62)
Lievä kehitysvamma on aika lähellä samaa kuin laaja-alainen oppimishäiriö. Kuten edelläkin sanottu, kumpi sitten on osuvampi tai lapselle parempi sen suhteen, että saisi paremmin apua.
Mutta lievä kehitysvamma ei tosiaan välttämättä näy päälle mitenkään, vaan se tulee esiin käytännön elämässä. Voi olla hieman "höynäytettävä" tapaus tai jokin arkinen asia tuottaa vaikeuksia, kuten rahankäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lievä kehitysvamma on aika lähellä samaa kuin laaja-alainen oppimishäiriö. Kuten edelläkin sanottu, kumpi sitten on osuvampi tai lapselle parempi sen suhteen, että saisi paremmin apua.
Mutta lievä kehitysvamma ei tosiaan välttämättä näy päälle mitenkään, vaan se tulee esiin käytännön elämässä. Voi olla hieman "höynäytettävä" tapaus tai jokin arkinen asia tuottaa vaikeuksia, kuten rahankäyttö.
Henkilön kannalta on onni, että saa kehitysvamma-diagnoosin. Osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista voi tarkentua myöhemmin lieväksi kehitysvammaksi, jolloin saa mahdollisuuden tk-eläkkeeseen tai tuen jopa tavalliselle työpaikalle, jos kykyä riittää.
Tuo laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat lähes kehitysvammatasoinen diagnoosi. Heikkolahjaiset ovat käytännössä vammaisia, sillä vaikeudet alkavat jo ymmärryksestä ja tehtävän annosta. Ei edes ymmärretä, mitä pitäisi ymmärtää. Tällaisia sitten notkuu ison ryhmän seassa oppimatta edes lukemaan ja helpotuksia tehdään helpotusten perään. Ei auta yhtään laaja-alaisten erityisopettajien taiat niin heikkoihin. Apukoulut pitäisi palauttaa takaisin, sillä peruskoulu on noin heikkoja kohtaan täyttä kidutusta. Surettaa näiden lasten ja nuorten puolesta, kun vanhemmat voivat ajaa lasta/nuorta kuin käärmettä pyssyyn ja vaatia lapsiraukoilta mahdottomia, kun ei pystytä hyväksymään sitä tosiasiaa, ettei lapsi pärjää normitahtiin. Ammattikoulussa opiskelukin tuottaa näille heikoille vaikeuksia organisoinnista, oman työn suunnittelusta ja aikatauluttamisesta alkaen, esim. kokkikoulutus.
Normaalin kirjoilla olevat heikot ovat helposti vahvempien johdateltavissa ja sosiaalisista kuvioista ollaan pihalla. Siksi tärkeää katsoa, millaisessa seurassa liikkuu ja ehkäisystä huolehtiminen tärkeää.
Joo ja muisti on usein huono ja toistavat lapsellisia tai seksistisiä olevinaan hauskoja juttujaan vuosikymmenet. Tunnen erään 46- vuotiaan miehen, joka juuri on tälläinen. Itse ei huomaa omassa käytöksessään mitään erilaista muihin verrattuna.
Tämä ei liity veljesi vaan on oma kokemukseni eli muisti on usein huono heillä ja toistavat lapsellisia tai seksistisiä olevinaan hauskoja juttujaan vuosikymmenet. Tunnen erään 46- vuotiaan miehen, joka juuri on tälläinen. Itse ei huomaa omassa käytöksessään mitään erilaista muihin verrattuna. Sietämättömän typerä.
Olen miettinyt, olisiko omalla lapsellani jotain tämmöistä taustalla. Siirtyy pian yläasteelle, ja vaikka koulu alkoi aikoinaan kivoissa merkeissä, se on muuttunut koko ajan vaan vaikeammaksi hänelle. Nyt juuri oli koe, jossa piti selittää historian tapahtumista ja siitä mikä johti mihinkin, ei osannut vastata yhtään mitään. Luettiin yhdessä koealuetta vajaa viikko, huokaili vaan ja antoi ymmärtää, että on tylsää. Tuli kokeen jälkeen koulusta sanoen "ois ehkä pitänyt lukea enemmän"...enpä tiedä olisiko hyödyttänyt, kun ei viiden päivän opiskelun jälkeenkään muistanut ulkoa edes erään hallitsijan nimeä.
Sisaruksellani oli koulussa ongelmia, osa tämäntyyppisiä. Kirjoissa oli opettajan kommentteja, joissa syytettiin että "ei ole luettu läksyä". Näihin äitini vastannut omilla kommenteillaan ("on luettu monesti, ei vaan mene päähän"), ja tuli olo niitä muistellessa että osuiko samanlainen tapaus nyt itselleni. Sisarukseni oli levoton ja jotenkin ikäistään paljon nuoremman ihmisen tasoinen, lapsellinen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, olisiko omalla lapsellani jotain tämmöistä taustalla. Siirtyy pian yläasteelle, ja vaikka koulu alkoi aikoinaan kivoissa merkeissä, se on muuttunut koko ajan vaan vaikeammaksi hänelle. Nyt juuri oli koe, jossa piti selittää historian tapahtumista ja siitä mikä johti mihinkin, ei osannut vastata yhtään mitään. Luettiin yhdessä koealuetta vajaa viikko, huokaili vaan ja antoi ymmärtää, että on tylsää. Tuli kokeen jälkeen koulusta sanoen "ois ehkä pitänyt lukea enemmän"...enpä tiedä olisiko hyödyttänyt, kun ei viiden päivän opiskelun jälkeenkään muistanut ulkoa edes erään hallitsijan nimeä.
Sisaruksellani oli koulussa ongelmia, osa tämäntyyppisiä. Kirjoissa oli opettajan kommentteja, joissa syytettiin että "ei ole luettu läksyä". Näihin äitini vastannut omilla kommenteillaan ("on luettu monesti, ei vaan mene päähän"), ja tuli olo niitä muistellessa että osuiko samanlainen tapaus nyt itselleni. Sisarukseni
Kannattaa olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä koulupsykologiin ja terveydenhuoltoon. Muuten voi kasautua isompia ongelmia peruskoulun jälkeen kuten meillä. Syyllisyyden tunne on painanut hirveästi, mutta aktiivisesti olen jaksanut olla terveydenhuoltoon yhteydessä. Se on huomattu, ettei tutkimuksiin pääseminen ole läpihuutojuttu mutta en luovuta. Seuraavaksi varmaan pitää painottaa napakasti, että ehdottomasti tutkimuksiin, piste.
Nyt 17-vuotias tyttäreni todettiin "vain" oppimishäiriöiseksi tokalla luokalla ja tuolloin hän siirtyi mukauttuun opetukseen pienryhmään. Oppiminen on ollut silti hankalaa. Minulla on epäilys, että jotain on jäänyt huomaamatta, mutta muut ovat pitäneet tyttöä vain hankalana ja laiskana. 13-vuotiaana alkoi kotoa karkaileminen ja päihteiden käyttö. Tuolloin hän jutteli netissä aikuisten miesten kanssa, jotka houkuttelivat hänet kaupunkeihin ja käyttivät hyväksi. Lopulta katoamisensa jälkeen tytär huostaanotettiin omasta toiveestani. Ammatillisia opintoja on yrittänyt, jotka ovat yhtäkkiä jääneet kesken ja syynä on "ei kiinnosta" tai "ei jaksa". Juuri nytkin on ammattikoulun kirjoilla, mutta kuinka kauan. Ajanhallinnassa puutteita, myöhästälee jatkuvasti. Hän ei selvästi ymmärrä, mitä asioista seuraa. Minulla on pitkään ollut tunne, että tyttö on "ihan pihalla" asioista.
Masennusta ei ole nuorisopsykiatrin mukaan. Tyttö ei edes siellä "puhunut mitään" ja tästä syystä nuorisopsykiatrilla käynnit jäi lyhyeksi, kun psykiatri ei enää halunnut ottaa häntä vastaan. Epäilys on, että tyttö ei ymmärtänyt mitä ja mistä puhua.
Minä huomaan ja vaisto sanoo, ettei tyttäreni ole ikäisensä tasolla, vaan enemmänkin 10-vuotiaan tasolla. Vertailukohtaa löytyy, kun perheessä on myös 15- ja 19-vuotiaat lapset: tytöllä puutteita huolehtia itsestään, ei ymmärrä säänmukaisesta pukeutumisesta vaan menisi kesävaatteissa pakkasella ulos, ei menesty opinnoissa eikä työharjoitteluissa, ei itsesuojeluvaistoa vaan lähtee ties minkälaisen hyväksikäyttäjän matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni suomalaisnuori ei osaa nykyään lukea ymmärrettävästi. Ei edes yläkoulusta päästyään. Onko kehitysvammaisuus lisääntynyt nuorilla vai mikä on?
Se yksinkertaisesti johtuu siitä, että peruskoulussa on valloillaan pellemeininki. Ei tunnisteta ilmansuuntia, kellotaulua ja vuodenaikoja, eikä osata helppoja peruslaskutoimituksia saati mitään perustietoa (mm. Suomen itsenäistymisvuosi, edes kuvista ei tunnisteta tunnettuja historian henkilöitä). Luku- ja kirjoitustaito jäävät vajaavaiseksi, varsinkin se riittävä ja ymmärtävä lukutaito, jota tarvitsee eri ammateissa kuten kampaajana tai asentajana suorituakseen työstä. Keskitytään vaan joihinkin digi- ja tunnetaitoihin, vaikka nekin voisi kotona opettaa.
Sama pelleily jatkuu toisen asteen opinnoissa: ammattikoululainen tuupataan heti työssäoppimaan, ja työpaikkaohjaaja joutuu opettamaan miten eri työkaluja käytetään, vaikka ne olisi pitänyt koulussa oppia. Lukiossa käydään yhtälöitä ja prosentteja läpi, jotka olisi pitänyt yläasteella omaksua. Vieläkin on epäselvää onko Afrikka lääni, maanosa vai maa. Huoltajat pommittavat opettajia ja pyytävät pienempiä tehtäväalueita, kun on nuorille niin vaikeaa. Siinä opettaja yrittää selittää, että isossa kokeessa tulee osata kokonaisuuksia, joten tehtävät ovat sen mukaisia. Ei mene kuuleviin korviin.
Peruskoulusta pääsee nykyään kuka vaan, oppilas saa määritellä itse tavoitteensa ja arviointi tehdään sillä perusteella, kuinka hyvin oppilas on päässyt tavoitteisiinsa. Ei tarvitse välttämättä mitään oppia, jos tavoitteet on laskettu liian alas. Sen takia onkin hyvin mahdollista, että joukossa on myös lievästi kehitysvammaisia ilman diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt erääseen, joka sai diagnoosin vasta aikuisena. Koulu toki takkusi aina... Ehkä epäiltiin, mutta ei niin paljoa, että tutkimuksiin olisi päässyt/mennyt.
Tuossa tilanteessa on voinut käydä niin, että opettajilla on herännyt epäilys lapsen kouluvaikeuksista, mutta vanhemmat ovat kieltäytyneet tutkimuksista häveten lapsen erilaisuutta ja tehneet karhunpalveluksen antaen lapsen vain kahlata loputtomassa suossa odottaen, että lapsesta tulisi nohevampi tukitoimien avulla. Sitten kun pitäisi ammattikoulussa osata työn organisointia yms. ja hakea työpaikkoja, konkretisoituu todelliset haasteet. Ei ollutkaan "vain" lukihäiriöstä vaan haasteita on ongelmien ratkaisemisessa ja ajattelukyvyssä. Tämä ei ole mitenkään tavaton skenaario.
Lievä kehitysvamma luokitellaan kun henkilön äo on 50-69 ja kehitysikä vastaa 9-12-vuotiaan tasoa. Olen tosin ymmärtänyt, että ikätasoista ei haluta oikein puhua. Niinkin hämäävää tietoa olen tietoa olen löytänyt, jossa kehitysvamman väitetään esiintyvän ainoastaan lievän oppimisvaikeuden muodosaa jota pidän aika harhaanjohtavana tietona ymmärtäessäni kehitysvamman tuovan aina laaja-alaisesti oppimisvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä aina näe päällepäin eikä heti edes keskustelun yhteydessä, jos on todella hyvätasoinen kehitysvammainen, varsinkin jos on verbaalisesti taitava. Kehitysvammaisetkin ovat erilaisia ja vamma kullakin on omanlaisensa.
Siskoni on juuri tällainen: verbaalisesti taitava ja puhuu selkeästi. Lukee kirjoja ja osaa englantia ja myös espanjaa, kirjoittaa hyvin molemmilla kielillä. Hänellä todettiinkin kehitysvammatutkimuksissa kielelliset taidot vahvuudeksi. Matematiikka heikkoa, ei osaa kelloa ja laskea rahoja, ja kuukausien sekä viikonpäivien muistaminen oikeassa järjestyksessä vaikeaa. Tarvitsee avustajaa ruoanlaitossa, lääkärissä käydessä yms. sillä ei yksin selviäisi näistä kun unohtaa mitä sanoa lääkärissä käydessä tai sen miten ruokaa laitetaan.
Siskolla on lisädiagnooseina epätyypillinen autismi ja adhd, joista sai diagnoosit eskari-ikäisenä ja kävi autismiluokkaa alakoulun ajan. Siskoahan alkuun pidettiin "vain" aspergerina kun hän omaksui tietoa itseään kiinnostavista asioista ja oppi kieliä kunnes diagnoosi vaihtui epätyypilliseksi.
Yläkoulussa siskolle alkoi kasautua enemmän vaikeuksia lukuun ottamatta vahvoja aineita. Matikka, kemia ja fysiikka tuottivat hankaluuksi. Ei pysynyt perässä vaikka oli pienluokassa. Vasta yläkoulun jälkeen vahvistui keva-dg vaikka yläkoulussa oli enemmän havaittavissa kuinka hänen ymmärtämisvaikeuksia käytettiin hyväksi. Erityisammattikoulussa sisko koki vihdoin yhteenkuuluvuutta. On saanut jonkinlaista kosketuspintaa työelämään avotyön ja harjoittelun kautta sekä avustanut perheemme myymälässä. Voisi pärjätä palkkatyössä mutta toki niitä palkkatöitä ei tahdo löytyä monille nk. terveillekään, joista valita jos edes haastatteluun kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sentään edes nuorista aikuisista löydetään lievästi kehitysvammaiset ja heitä onkin kolmasosa nuorista työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä. Keski-ikäisten ja vanhempien kehitysvammaisuuden ei selvitä mikään taho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä aina näe päällepäin eikä heti edes keskustelun yhteydessä, jos on todella hyvätasoinen kehitysvammainen, varsinkin jos on verbaalisesti taitava. Kehitysvammaisetkin ovat erilaisia ja vamma kullakin on omanlaisensa.
Siskoni on juuri tällainen: verbaalisesti taitava ja puhuu selkeästi. Lukee kirjoja ja osaa englantia ja myös espanjaa, kirjoittaa hyvin molemmilla kielillä. Hänellä todettiinkin kehitysvammatutkimuksissa kielelliset taidot vahvuudeksi. Matematiikka heikkoa, ei osaa kelloa ja laskea rahoja, ja kuukausien sekä viikonpäivien muistaminen oikeassa järjestyksessä vaikeaa. Tarvitsee avustajaa ruoanlaitossa, lääkärissä käydessä yms. sillä ei yksin selviäisi näistä kun unohtaa mitä sanoa lääkärissä käydessä tai sen miten ruokaa laitetaan.
Siskolla on lisädiagnooseina epätyypillinen autismi ja adhd, joista sai diagnoosit eskari-ikäisenä ja kävi autismiluokkaa alakoulun ajan. Siskoahan alkuun pidettiin "vain"
OPETTELE TIIVISTÄMÄÄN! Saatanan vanmanen, kukaan ei lue!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä aina näe päällepäin eikä heti edes keskustelun yhteydessä, jos on todella hyvätasoinen kehitysvammainen, varsinkin jos on verbaalisesti taitava. Kehitysvammaisetkin ovat erilaisia ja vamma kullakin on omanlaisensa.
Siskoni on juuri tällainen: verbaalisesti taitava ja puhuu selkeästi. Lukee kirjoja ja osaa englantia ja myös espanjaa, kirjoittaa hyvin molemmilla kielillä. Hänellä todettiinkin kehitysvammatutkimuksissa kielelliset taidot vahvuudeksi. Matematiikka heikkoa, ei osaa kelloa ja laskea rahoja, ja kuukausien sekä viikonpäivien muistaminen oikeassa järjestyksessä vaikeaa. Tarvitsee avustajaa ruoanlaitossa, lääkärissä käydessä yms. sillä ei yksin selviäisi näistä kun unohtaa mitä sanoa lääkärissä käydessä tai sen miten ruokaa laitetaan.
Siskolla on lisädiagnooseina epätyypillinen autismi ja adhd, joista sai diagnoosit eskari-ikäisenä ja kävi autismiluokk
Edelliselle kommentoijalle numero 33: kertonee nykykoulun tasosta, jos ei jaksa lukea pitkiä tekstejä yksityiskohtineen. Nykynuorisolta tällaista voi odottaakin, ja näille sellaisetkin sanat kuten sammio, karu ja hangoitella ovat vieraita. Länsimaalaisten keskimääräinen äo laskenut kuin lehmän häntä.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesta asiasta voi selvittä treenaamalla ja harjoittelemalla mutta äo on se ratkaisevin tekijä, miten menestyy myöhemmin aikuisena mm. tulo- ja koulutustaso. Äo pitäisi testata heti aluksi, kun selvitetään lapsen vaikeuksia koulussa. Säästyttäisiin myöhemmin pahalta mieleltä.
Vierailija kirjoitti:
Sen huomaa vihervasemmistosta, joka hokee aivottomana unelmaa ja eri kulttuurien sulatusuunia.
Sinähän sitä hoet, kehitysvammainen.
Kehitysvammaisuus on synonyymi heikkolahjaisuudelle, eli älykkyysosamäärä on 70 tai alle, kun väestön keskiarvo on 100 ja esim. lukion selvittää 110:llä.
Mensan raja on 130 ja itse sain tuloksen 154, enkä todellakaan äänestele rikollis- ja va jak kipuoluetta (PS)
Lainaus: *Keskitytään oireeseen sairauden sijaan, ei selvitetä itse syytä*
Pidät tuota huonona asiana, mutta mielestäni juuri noinhan pitää tehdäkin. Kehitysvamma ei ole sairaus, sitä ei voi parantaa, joten siinä mielessä se on diagnoosina täysin turha. Tietenkin täytyy poissulkea varsinaiset sairaudet ja esim kuulovamma. Oleellista kehitysvammassa on, mitä toimintakyvyn rajoituksia (oireita) se aiheuttaa, mitä niiden poistamiseksi voidaan tehdä ja millaisia tukitoimia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kai joitain "outoja piirteitä" havaittavissa esim liikehdintä jne.
Pääsääntöisesti ei. Toki joskus voi ulkonäkö olla erikoinen, mutta voipa se olla normaalillakin.
Lievä älyllinen kehitysvamma tarkoittaa matalaa älykkyyttä, raja taitaa olla 70. Älykkyysosamäärän lisäksi diagnoosiin vaikuttaa selviytyminen erilaisista asioista.
Ulkonäkö ja liikkuminen voi olla normaali jopa vaikeastinkehitysvammaisellla.
Tyttäreni on syvästi kv, kehitystaso n. 2v, ulkonäöstä ei erota normaalista nuoresta naisesta.
On hyvin mahdollista, että paljon jää tutkimattakin kehitysvammatapauksia lapsuudessa/nuoruudessa ja diagnoosi tarkentuu vasta ammattikoulussa tai silloin, kun pitäisi alkaa hakemaan työpaikkoja. Se vaatii vanhemmilta aktiivisuutta. Ikävä kyllä on niitä vanhempia, jotka eivät halua lasta tutkittavan häpeän takia, vaikka sisimmissään ymmärtävät, että jotain häikkää on. Peruskoulussa korkeintaan helpotetaan tehtäviä ja annetaan tukiopetusta, jotta oppilas pääsee koulusta läpi. Keskitytään oireeseen sairauden sijaan, ei selvitetä itse syytä. Ennen kehitysvamma-diagnoosia nämä henkilöt ovat voineet joutua nuorena "kavereiden" kehoituksesta varastamaan tupakkaa "kavereille" ja on muutenkin koettu hyväksikäyttöä.
Näillä henkilöillä aletaan epäillä vasta ammattikoulussa tai sieltä valmistumisen jälkeen, kun todelliset vaikeudet tulevat esiin. Te-keskuksessa voidaan olla ihmeissään, miksi toinen ei työllisty tai opiskele. Ehkä joku ymmärtää tällöin ottaa kopin ja ohjata oikeita reittejä pitkin tutkimuksiin. Pahimmassa tapauksessa nämä henkilöt ovat vankilassa istumassa tai päihdepuolella normaaliälyisen kirjoissa.
Mielenkiintoinen seikka: kehitysvammaisten määrä oli aiemmin suurempi, kun heikkolahjaiset (nykyään heillä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia) luokiteltiin kehitysvammaisiksi ja näin ollen vajaavaltaisiksi. Todella pirullinen säästökeino, ja enemmän olen näistä huolissani, koska he eivät ole tarpeeksi kehitysvammaisia saadakseen tarvittavia palveluita ja tukitoimia, mutta eivät kuitenkaan pärjää ammatillisissa opinnoissa ja arjen pyörittämisessä. Todella hienoa, kun saa olla itsenäinen ja samanarvoinen, mutta millä hinnalla?