Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan puutu?!
13.05.2013 |
Meidän kanssa samassa talossa asuu perhe, äiti, isä, viisi tyttöä ja poika (koira ja joku hilleri/fretti mikä lie..) AINA joka ilta ( usein jatkuu myös yömyöhään) sieltä kuuluu karmea huutoa kun lapset huutaa ja parkuu ja isä huutaa ja paiskii tavaroita aikansa ja lähtee sitten pois, koira hermostuu ja haukkuu, äiti huutaa. Lasit helisee ja pienin vauva ikee lohduttomasti, mies kysyi tutultaan joka on asunut samassa talossa, tuttu sanoi että on jatkunut aina. En tiedä muista mutta mä en ainakaan vaan yksinkertaisesti voi kuunnella sitä kun lapset itkee ja selvästi kaikilla on paha olla. Pitäiskö tähän reagoida vai onko ihan normaalia kun on noin monta lasta? Ollaan asuttu tässä hetki vasta, kuukauden verran. Aluksi luulin että on ohimenevää mutta eipä taida olla..
Kommentit (25)
Pitäisin huoli omista asioista, jos tuon kummempaa kuin huutoa kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan juuri noin teen nro. 3..Ihmettelen vaan että miksei kukaan ole aiemmin puuttunut? Tutun mukaan on jatkunut ainakin kaksi vuotta, sen enempää he ei tässä talossa asuneet. Asiasta mitään tietämättömänä voisiko olla niin että siihen on puututtu ja todettu että on ihan "ok" ?
Ja se se on kun huutoa tähän maailmaan toki mahtuu, mutta se tavaroiden paiskiminen ja lasien rikkoituminen sun muu ei kuulosta ollenkaan normaalilta! Kerran luulin että ne tuli lattiasta läpi mutta taisi vaan mennä suurempi kasa lasia (pöytä?) rikki.
Toisaalta, vaikka joku olisikin tehnyt lastensuojeluilmoituksen, onko se välttämättä muuttanut yhtään mitään? Ehkä vanhemmat lapset on jo pidempään olleet koulupsykologin, kuraattorin tai minkä lie seurannassa, harvemmin siitä on mitään apua. C-rapun mummo on saattanut tehdä ilmoituksen toissa vuonna ja B-rapussa asuva vanhapari viime vuonna. Lastensuojelu on käynyt kartoittamassa tilannetta, kaikki on sillä hetkellä näyttänyt hyvältä, jotain pariterapiaa on suositeltu ja annettu puhelinnumerot, minne ottaa yhteyttä jos kokee tarvitsevansa lisää keskusteluapua. Minnekään terapioihin ei ole menty, sen sijaan on haistateltu B-rapun parille ja C-rapun mummolle aina kun on heidät nähty ja toiseksi vanhimman pojan on käsketty mennä tiputtamaan koirankakkaa juorukellojen postiluukuista.
Yhden lapsen äitinä ja meluherkkänä en kestäis päivääkään mut tiedän et on oikeasti olemassa ihmisiä joille tollanen on normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Tossa perheessä on erilaiset temperamentit eikä se et kaikki huutaa tarkoita et kukaan heistä voisi huonosti tms.
Ainoa mitä keksin AP on se et tutstut väkisin perheen äitiin ja kuulostelet sitä kautta onko perheessä ongelmia esim. väsymystä tai masennusta tai erityislapsia?
Sit tarjoa apua jos äiti tuntuu vastaanottavaiselta.
Nro.5 täydellinen tilanneanalyysi! Asuksä meidän talossa? :D hehe.
Ja nro. 6 joo, uskon mutta se että lapset itkee kokoajan. Sis itkee sydäntäraastavast! Iältään noin. 1,5-7v lapset. En usko että toi on kenellekkään kovin hyvä paikka kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 20:10"]
Eerika.
[/quote]mulle on tullut juuri tuo mieleen, mutta en itse halunnut tuoda sitä tähän keskusteluun. En voisi ikinä ottaa sitä omalletunnolle että sielä tapahtuisi jotain vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taidan olla aivan liian maalainen ja liian vanha vastaamaan tähän. Mutta jospa aloittaja seuraavan kerran huutoa kuullessaan menisi peilin eteen, katsoisi hyvin pitkään ja tarkkaan, ja kertoisi sitten meillekin.
Olen kerran elämässäni kuunnellut kerrostalossa lapsen huutoa ja humalaisten mekastusta. Siinä aprikoitiin, joko pitäisi poliisi soittaa, ja sen verran pitkään, että poliisi sitten tulikin jonkun muun hälyttämänä.
En todellakaan ymmärrä, miten joku voisi kuunnella peräti kokonaisen kuukauden, itse olisin varmaan kutsunut poliisit jo ensimmäisenä iltana. Hälytyskeskus nauhoittaa puhelut, ja jos huuto on niin kovaa, että se kuuluu asuntoon, se kuuluu puhelimen välityksellä myös häkeen. Joka ilta soitto ja vielä eri puhelimista, niin se on teeskentelyä ettei mitään tapahtuisi.
No tee jotain, vitun urpo! Peilistä löytyy syy, miksei "kukaan" tee mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kertoisin teille seuraavan kerran huutoa kuunnellessani? Tai mistä saan 30 liittymää soittaakseni eri numerosta joka kerta?
Ja nyt kun aiheeseen päästiin niin mitä poliisi oikeasti tekee tuossa tilanteessa?
Entä lastensuojelu?
Tämä on ensimmäinen kerta kun joudun olemaan tässä tilanteessa, mitä teen? En kaipaa haukkuja vaan neuvoja, tutustunko äitiin? Saattaisi olla vaikeaa koska ei koskaan tietääkseni ole lasten kanssa pihalla, aina ovat keskenään. Isän kanssa olen pari kertaa jutellut, ennen kun tiesin että hänen asunnosta kuuluu äänet. Pistin miehen eilen selvittämään mistä asunnosta ne äänet kuuluu, koska ei sitä varmaksi osaa koskaan sanoa kerrostalossa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 20:22"]
No tee jotain, vitun urpo! Peilistä löytyy syy, miksei "kukaan" tee mitään!
[/quote]
kiitos! Valaistuin. Vittu mikä idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää puuttua, jos asunnossa alaikäisiä lapsia! Ei sille lupia täältä nettimaailmasta tarvitse kysellä.
Jos olet huolissasi, ota yhteys johonkin tahoon, osaavat varmasti auttaa sekä sinua että perhettä.
Mutta jos tosiaan ajoittuu iltaan, niin voi olla iltaväsymystä ja kiukkua ihan jokaisella ko. perheenjäsenellä. Kyllä siinä voi pitkän päivän tehneellä isällä pinna palaa, lapset itkee ja koirakin hermostua. Mutta täältä käsin on tilannetta vielä vaikeampi arvioida kuin sinun siellä naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin soitin. Oltiin asuttu pari viikkoa, kun naapurista kuului ihan kunnolla lyöntiääni. Ja usko pois, ei oltu korvat kiinni seinässä. Sitten kuului lasihelinää ja mä soitin poliisit. Asuttiin silloin keskustassa, hyvä kun kerkesin alas laittaa jotain oven väliin että pysyi auki, tuli poliisit jo. Sen verran kuulin, kun tietenkin jäin vakoilemaan, että naiselta tuli verta päästä ja häntä lähdettiin viemään sairaalaan.
En ymmärrä oikeesti ihmisiä jotka eivät puutu, häpeä sinä ap !
Lupaa en tarvitse, tiedän sen. Mutta lähinnä ajattelen sitä että jos toi on heille normaalia ja aiheutan "tahallani" heille pngelmia? Vaikka todellakin allekirjoitan sen että toi ei normaalia ole nähnytkään mun mielestä.. Mies ei käy töissä tietääkseni. Tuntuu että se aina polttaa tupakkaa pihalla kun siitä ohi menee. Äh, kiitos avusta kaikille!
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä ja jos kaikki on kunnossa, siitä ei seuraa mitään.
Lapsestani tehtiin ilmoitus vuosi sitten, ilmeisesti sen vuoksi että olen yksinhuoltaja. Kävin tapaamassa sosiaalityöntekijöitä ensin yksin. Minua haastateltiin, kyseltiin rutiineistamme, lapsen elämästä ja muista tärkeistä ihmisistä. Sen jälkeen sovittiin tapaaminen kotiimme. Joimme sosiaalityöntekijöiden kanssa kahvit, kerroin lapsen kuulumisia ja lisää asioita hänen elämästään. Sen jälkeen lapselta kyseltiin vielä tarkentavia kysymyksiä hyvin asiallisella ja ikään sopivalla tavalla. Lähtiessään sosiaalityöntekijät sanoivat ettei minun kannata huolehtia enää tästä asiasta koska perhetilanteessamme ei ole mitään mikä antaisi aihetta huoleen. Sain kotiin vielä kirjallisen selonteon jossa kerrottiin samat asiat jotka olin itse kertonut haastattelussa ja kotona sekä loppukaneetti, jossa todettiin että mitään aihetta huoleen ei ole, eikä lapsella ole tarvetta lastensuojelun asiakkuuteen.
Vaikka lastensuojeluilmoitus oli järkytys, jäi siitä loppujen lopuksi positiivinen kuva. Tiedän itsekin että olemme ihan normaali yksinhuoltajaperhe, ja nyt minulla on siitä jopa mustaa valkoisella.
Mene ovelle ja kysy onko jokin hätänä. Voinko jotenkin auttaa. Se on kaikkien kannalta parasta mitä voit tehdä. Ja vastauksesta riippuen sitten alat toimiin.
kannattaa tosiaan tehdä se lastensuojeluilmoitus. ei sitte tartte kantaa huonoa omaatuntoa jos jotain pahaa tapahtuu.
Miten voit ap kysyä, miksi kukaan ei puutu, kun itsekään et puutu???
Varmaan ne kaikki muutkin naapurit ihmettelee samaa: "Miksei kukaan puutu?"