Nainen: kuinka paljon sinua oikeasti kiinnosta, paljonko mies saa palkkaa?

Miehen palkalla on suuri merkitys. Nainenkin saa siinä samalla nostettua omaa sosiaalista statustaan kun on varakkaan miehen kanssa naimisissa.

Suoraan sanoen kiinnostaa jonkin verran. Itse tienaan ihan hyvin ja tykkäänkin näin lapsettomana tehdä paljon asioita jotka valitettavasti maksavat, eli käydä ulkona paljon syömässä, matkustella, käydä tapahtumissa jne. Jos miehellä on varaa tehdä samoja asioita, ei tarkemmalla euromääräisellä palkalla ole tietenkään väliä, mutta jos mies tienaa niin vähän ettei lompakko taivu samoihin menoihin, se oikeasti haittaa. En ala kenenkään huveja kustantamaan mutta ei tekisi mieli nipistää omastakaan elämäntyylistä.

Miehen tuloilla ei ole merkitystä, rahankäyttötavoilla sen sijaan on. En halua miestä joka pihistelee ihan jokaisessa asiassa tai tuhlaa jokaisen euron ja ottaa pikavippejä lisäksi.

Aikoinaan kun rupesin seurustelemaan tämän mieheni kanssa, ei minulla tullut mieleenkään miettiä hänen palkkaansa. Minua on aina kiinnostanut enemmän oma palkkani. Rahoilla leveilevä tai toisella kulunsa maksattava mies on yök.

On se tärkeä tieto, pystyykö mies elättään perheensä.

Se riippuu täysin siitä paljonko hän on valmis panostamaan tuloistaan minuun. Mitä minä hyötyisin pihistä rikkaasta miehestä, en mitään.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu täysin siitä paljonko hän on valmis panostamaan tuloistaan minuun. Mitä minä hyötyisin pihistä rikkaasta miehestä, en mitään.

Edit: en ole perustamassa perhettä, joten tällainen ”elatus” ei kiinnosta. Vain valmius ja halukkuus panostaa minuun.

Oman miehen palkka kiinnostaa mutta ei muiden.

En ole kiinostunut onko miehellä rahaa tai omaisuutta sitten yhtään.

Myöskään en ole tietoinen mieheni bisneksistä pätkääkään.

Edellistäkin luulin teepussikauppiaaksi.

Kesäterkuin Sofia B. ent N ent R tuleva SS.

Kiinnostaa, tulee olla samalla elintasolla itseni kanssa. Itse elätän itsen ja lapseni haluamallani elintasolla, mutta kenenkään miehen elintasoa en ala omilla tuloillani buustaamaan.

Tiettyyn pisteeseen kiinnostaa. Nykyisen miehen tarkkoja tuloja en tiedä, vähän sinne päin kuitenkin. Ei minun sentilleen tarvitsekaan tietää, mutta siinä vaiheessa kun on yhteenmuutosta ym puhe niin kyllä toisen tulot on vähän toisenkin asia että voidaan jakaa menot tasan suhteessa tuloihin jos tarve vaatii jne. Tai kun esim suunnitellaan lomamatkaa, niin riittääkö toisen tulos Tukholman risteilyyn vaiko pariin viikkoon Jamaikalla. Elättiä en itselleni haluaisi, pitää pystyä maksamaan oma elämisensä. Tietty ei sitä tiedä mitä tuleivaisuudessa tapahtuu ja olen valmis maksamaan myös miehen syömisiä ym jos jäisi työttömäksi.

Aina silloin, kun talouden yhteenlaskettuja tuloja jossain kysytään. En ikinä muista sitä ulkoa, joka kerta pitää kysyä mieheltä sen tulot.

Ei yhtään. En ole enää perustamassa perhettä ja tuskin muutan yhteenkään vaikka suhde olisi vakavakin. Teen selväksi että en halua kenenkään rahoja enkä itse elätä ketään. Minulla on jo asunto ja mökki. Olkoot vaikka työtön kunhan sovitaan yhteen.

Ylivoimaisesti suurin osa vastauksista tässä ketjussa sanoo, että miehen palkalla ja statuksella ei ole niin paljoa merkitystä kunhan elättää itsensä ja pystyy käymään ulkona syömässä ja matkustelemaan.

Silti totuus on se, että naiset lopettavat huomattavasti useammin heti keskustelun nettideiteissä kun miehen ammatti tulee ilmi (vaikka mies elättää itsensä ja pystyy käymään ulkona syömässä ja matkustelemaan).

Naisten sanat ja teot ei kohtaa. Vaikutus on suurempi kuin tässä ketjussa naiset väittävät.

Oma epäilys on, että naiset kelpuuttaa vain yliopistomiehet joilla ihan vähintään +3000e bruttotulot.

No kyllähän se vähän kiinnostaa. Miehen kanssa ollaan opiskeluista asti oltu yhdessä, sama ala ja sama palkka joten tiedän tarkalleen mitä tienaa. Työpaikasta riippuen joskus minä tienaan enemmän ja joskus hän.

Jos alkaisin nyt tapailemaan uutta miestä kiinnostaisi tulotaso sen verran kuin se määrittelee yhteisiä tekemisiä. Haluaisin käydä ulkona syömässä ja matkustella. En usko että päätyisin täysin tyhjätaskun kanssa yhteen.

Nuorempana kiinnosti enemmän. Ei siksi, että olisin halunnut mieheltä jotain ulkomaanmatkoja tai kalliita lahjoja (en tykkää matkustelusta enkä ole kiinnostunut merkkilaukuista tai koruista tai muusta mitä naisen "pitäisi" mieheltä haluta), vaan turvallisuuden vuoksi. Minulle raha merkitsee ennen kaikkea turvallisuutta.

Iän myötä en enää yhtä paljon huolehdi rahan riittämisestä. Toki olen yhä säästäväinen kuten olen aina ollut, mutta olen todennut, että kyllä vähemmälläkin rahalla pysyy pinnalla, kunhan vain elää varojensa mukaan. Silloin ei ole niin väliä, mitä itse tienaa tai mitä mies tienaa.

Vierailija kirjoitti:

Ylivoimaisesti suurin osa vastauksista tässä ketjussa sanoo, että miehen palkalla ja statuksella ei ole niin paljoa merkitystä kunhan elättää itsensä ja pystyy käymään ulkona syömässä ja matkustelemaan.

Silti totuus on se, että naiset lopettavat huomattavasti useammin heti keskustelun nettideiteissä kun miehen ammatti tulee ilmi (vaikka mies elättää itsensä ja pystyy käymään ulkona syömässä ja matkustelemaan).

Naisten sanat ja teot ei kohtaa. Vaikutus on suurempi kuin tässä ketjussa naiset väittävät.

Oma epäilys on, että naiset kelpuuttaa vain yliopistomiehet joilla ihan vähintään +3000e bruttotulot.

Olet vain vastenmielinen deittikumppani, siitä se johtuu.

Jos olisin sinkku, potentiaalisen kumppanin palkka kiinnostaisi sen verran, että toivoisin hänen pystyvän elättämään itsensä ja mielellään jopa säästämään jonkin verran. Tärkeää olisi myös, että mies osaisi hoitaa raha-asiansa hyvin.

Jos kyseessä on jo vakiintunut puoliso, niin palkka kiinnostaa siksi, että sillä on suora vaikutus siihen mikä yhteinen yleinen elintasomme on. Edelleenkin toivoisin, että mies pystyisi kattamaan oman elämisensä ja menonsa sekä puolet yhteisistä asioista, kuten minäkin. Enemmän palkkaa tarkoittaa helpompaa elämää, mahdollisuutta esim. isompaan taloon paremmalla paikalla jne.

Olen ollut itse parikymppisestä asti taloudellisesti itsenäinen ja keskipalkkatilastojen perusteella jopa hyväpalkkainen, joten en etsi itselleni elättäjää. En kuitenkaan halua lähtökohtaisesti elättää miestä, sillä se tarkoittaisi, että meillä ei silloin olisi varaa esimerkiksi omistusasuntoon, hyvään autoon, matkusteluun, huolettomaan elämään ja säästämiseen ja sijoittamiseen.

Suhtautumistani rahaan voisi varmaan kuvata niin, etten ajattele asiaa, kunhan rahaa on sen verran että voi elää mukavasti ja on mahdollisuus laittaa tonni-pari johonkin haluamaansa asiaan, vaikka ns. turhuuteen, ilman että tarvitsee säästää tai perustella hankintaa sen kummemmin. Palkkapäivää ei tarvitse odottaa laskupinon ja tyhjien ruokakaappien kanssa. Kaupassa ei tarvitse miettiä että ostaako tällä viikolla leipää vai vihanneksia, molempiin ei ole varaa. Kodinkoneiden hajoaminen ei ole taloudellinen katastrofi. Vaatteita ym. voi ostaa silloin kun niitä tarvitsee. Lomalla voi varata matkan mihin haluaa.

No vähän kiinnostaa, liittyen lähinnä siihen että minkälainen elämäntapa on. Rikas ei tosin tarvitse olla, työttömyyskin ok. Ehkä jopa parempi kun ei itsellenikään ura ole mitenkään erityisen tärkeä asia elämässä, käyn ihan perusduunissa pienellä palkalla. En ehkä osaisi olla ihmisen kanssa jolle työ on kaikki kaikessa.

Olen ok tuloinen ja toivon kumppanini pystyvän samaan elintasoon. En jaksa enää elättää ketään tai kuunnella valitusta, kun minä nostan toisen elintasoa.

Ei kiinnosta yhtään.