Ruoan mässytys saa mut raivon partaalle.

Minuakin raivostuttaa mässyttäminen. Meillä on töissä muutama sivistymätön, jotka syövät ruokaa suu auki - voi apua. Ja tämä yksi samalla osastolla kuin minä eli ruokaillaan yhdessä. Yleensä toivon, että tällä mässyttäjällä olis keittoa ruokana, mutta valitettavan usein on muuta ruokaa. Sitä sitten hartaana pureskelee suu auki, joten me muut kuunnellaan mässytystä koko ruokailun ajan. Vältän katsomata tätä työkaveriani hänen  ruokaillessa, koska ei tosiaankaan kiinnosta se näky....

syöminen syöminen ja maiskuttelu ja ryystäminen ja röyhtäily kertovat vain yhtä kieltä eli vanhemmat eivät ole viitsineet kasvattaa alkeellisempiakaan pöytätapoja. Hyvin yleistä nykyään nuorilla miehillä tämä ja jollain keskiaikaisia lakin. Mulle on kyllä ihan varma turn off siksi aina ensitreffit kahvilaan tai ruokaravintolaan kertoo muuten paljon miehestä kaikki se mitä hän ei sano. Mä en halua lasta suhteeseen vaan miehen. Ällöttävä tapa ja vielä ällöttävää että jotkut puolustelee sitä. Oma veli opetettiin tavasta pois tuomalla peili henelle nenän eteen ja pakotettiin hänet katselemaan itseään kuinka hän syö.

Yhdessä paikassa vuokralainen tulee pöydän päähän ja mässyttää todella rumasti ja kuuluvasti.

Suu auki.

On kuin alkuasukas.

Ei mässyttäminen niin kamalaa ole, mutta en siedä ihmisiä, jotka puhuvat ruokapöydässä. Puhuvat siis sillä tavalla, että heitä pitäisi kuunnella ja seurata, mitä he ovat kertomassa. Haluan syödä ja keskittyä vain ja ainoastaan syömiseen.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 11:14"]

Minun miehelläni on kammottava tapa leipää syödessä: hän syö suu auki ja hengittää kuin tuulivoimala samalla. Ja kun on suu auki, siis mässyttää samalla. Ja kaataa juomaa suuhun kuin viemäriin ja hengittää kamalan raskaasti. Pelkään että joku päivä vielä tukehtuu tuohon horsimiseen. Ja samalla sitten puuskauttaa ilmaa nenästään kuin joku eläin, en nyt osaa sanoa mikä puhisee vihaisesti nenän kautta, mutta sellainen. Karseita ääniä.

[/quote]

Harvoin nauran ääneen, mutta nyt meinasi tirskahtaa kahvit näytölle :D Tämä oli kuin suora kuvaus mieheni raivostuttavasta tavasta syödä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:26"]

Kuka tässä nyt on kertonut raivostuneensa avoimesti? Minä ainakin lopetan syömisen vain kaikessa hiljaisuudessa jos joku pöydässä mässyttää kuvottavasti ja pureskelee suu auki niin että koko pureskeltu ruokamassa näkyy kaikille muille.

Ehkä siksi olen alipainoinen...

[/quote]

No tämä kertoo kaeeeken...joillakin suhde ruokaan on yhtä ongelmallinen kuin joillakin suhde seksuaalisuuteen. Ja usein nää kulkee vielä käsi kädessä. Harvoinpä sitä törmää seksikkääseen ja sinut itsensä kanssa olevaan, elämästä täysillä nauttivaan anorektikkoon. Kyllä ne sensuellit ja seksuellit löytyvät muista ihmisryhmistä. Sitä vastoin pakonomaiset suorittajat, auktoriteettiuskoiset ja sovinnaiset ihmiset on yliedustettuina.

Sama juttu.

Julkisilla kulkiessa on aina oltava kuulokkeet ja musiikkisoitin mukana, siltä varalta että samaan vaunuun/bussiin eksyisi massuttaja.

Ja se on ihan sama mitä syö, onko se sitten purkkaa, karkkia, jogurttia, leipää etc. (etenkin aamulla jotkut pitävät kunnon eväsretken bussissa... Söisivät hitto kotonaan).

Jos syö suu kiinni, niin ihan fine. Ei aiheuta mitään.

Mutta jos on pientäkään mussutusta ja etenkin ääntä kun kieli irtoaa kitalaesta (sellainen märkä napshadus, voit kokeilla itse), saa se todellakin raivon partaalle.

Minulla on muutenkin erittäin hyvä kuulo, joten veikkaan sen olevan suurin aiheuttaja. Tunne on siis tätä massutusta kuunnellessa jotain ihan hirveää. Suututtaa, tekisi mieli huutaa "Syö vittu se suu kiinni!!", tunkea sormet korviin, itkeä kun suututtaa niin kovasti jne.

Aiheuttajaan nähden reaktio on todella liioiteltu, sen tiedän itsekin. Mutta se vaan on. Siihen on kenenkään turha tulla lässyttämään, että kyllä pitää sietää. Se ei ole omissa käsissä.

Mietipä itse vaikka joku todella, todella paha haju. Ihan vaikka ehtaa paskaa suoraan nenän alla. Kestäisitkö sitä ihan rauhallisesti esimerkiksi puolen tunnin bussimatkan ajan?

Täällä toinen, jota raivostuttaa. Olen kentällä nähnyt verta, pskaa ja oksennusta, näiden keskellä joutunut työskentelemään ja ei mitään, mikään paha haju tai muukaan ole saanut edes huonoa oloa (vaikka toki epämiellyttäviä ovatkin).

Mutta massutus! Sellainen pehmeän lossahtavan muikea ääni joka kuuluu purkan jauhamisesta! Tai elävä jätemylly vastapäätä, kun yrität nauttia ruuastasi ja kuulet vain ''njamn, njamn, njamn (pihvie pureskelua), hryyyyyys (hörpätään lasista), glunk-glunk-GLUNK (pihvi-vesi sekoitus niellään raivoisalla tahdilla alas). Inhottavan kuuloista ja komppaan pitkälti 34sta.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 11:14"]Minun miehelläni on kammottava tapa leipää syödessä: hän syö suu auki ja hengittää kuin tuulivoimala samalla. Ja kun on suu auki, siis mässyttää samalla. Ja kaataa juomaa suuhun kuin viemäriin ja hengittää kamalan raskaasti. Pelkään että joku päivä vielä tukehtuu tuohon horsimiseen. Ja samalla sitten puuskauttaa ilmaa nenästään kuin joku eläin, en nyt osaa sanoa mikä puhisee vihaisesti nenän kautta, mutta sellainen. Karseita ääniä.

[/quote]

D. Kuin tehdas.

Kohta en enää kestä tuon yhden kollegan karseaa massutusta ja leuan louskutusta. Pitää mennä eri aikaan syömään , jotta vois edes omasta ruuasta nauttia. Eivätkö nämä massuttajat tosiaankaan kuule sitä aiheuttamaansa ääntä, eikö heillä ole mitään käsitystä ruokailutavaoista? Vaivihkaa olen tämän kollegan ruokailua seurannut ja niinhän tuo ahtaa suun täyteen kerralla ja syö sitä ruokaansa siten, että välillä on suu auki. Ja voi sitä mässytystä mikä siitä seuraa .... leipääkin syö niin, että se kuuluu muutaman metrin päähän omalle työpisteelleni. Joskus olen miettinyt, että havahtuisiko tämä kollega, jos me muut alkaisimme mässyttää samalla tavalla? Siinä olisimme kuin siat kaukalolla rouskuttamassa.

Ruokailutavoilla voi mitata ihmisen sivistystasoa. Suu auki syöminen, maiskutus, mässytys ja päälle röyhtäys. Siinä se, lisäkis ryystäen juominen. Olen pohtinut syitä moiseen sikailuun ja keksinyt ainakin yhden syyn. Nuo maiskuttavat aikuiset ovat vapaan kasvatuksen uhreja. Vanhemmat eivät välittäneet ohjata ja opastaa lapsiaan, vaan jokainen sai touhuta ja toteuttaa itseään niin kuin halusi. Eivätkä monet vanhemmat edes ehtineet kasvattaa lapsiaan, maailman parantaminen komukkapiireissä oli paljon tarkeämpää. Pioneereissakaan ei kai opetettu pöytätapoja.

Nykyään perheet eivät syö enää yhdessä eli ei ole oikein tilaisuutta ohjata lapsia paremmille tavoille. Koulussakin syödään suurissa ruokasaleissa, joissa myös on mahdoton ohjailla lapsia siinä korviahuumaavassa metelissä. Ennen kun koulussa syötiin luokissa, oli opettajalla mahdollisuus puuttua ainakin karkeimpiin virheisiin. Meidän kansakoululle hankittiin oikeat lautaset, veitset ja haarukat sinä vuonna, kun aloitin koulun. Silloin opin kuorimaan perunan ilman sormien apua vain veitsellä ja haarukalla. Ennen posliinilautasia koululla oli vain emalisia kissankuppeja ja suuria alumiinilusikoita, joilla syötiin puurot, vallit, sopat ja perunat.

Mässytys on kyllä jotain karseaa. Kerran nuorempana olin kaverini luona yökylässä, katsottiin hänen ja hänen isoveljensä kanssa elokuvaa, ja oltiin haettu oikein hesestä eväät. Itselläni meni koko elokuvan alku ohi, kun en kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään siihen kaverin ja hänen veljensä mässyttäessä kovaan ääneen ja eri tahtiin! Se oli jotain sanoinkuvaamatonta.. kaveri vielä sanoi, että "syöhän nyt, sun ruoka jäähtyy!" No ei maistunut ennen kuin se helvetillinen konsertti loppui. En uskaltanut mitään sanoakaan veljen kuullen (olin aika ujo tuolloin), joten kärsin siinä vieressä hiljaa. Kaverilleni sanoin jälkeenpäin, ja varoin visusti, etten joudu vastedes syömään heidän molempien seurassa.

Miehen lapsi muutti meille asumaan. Yhtä kamalia pöytätapoja en ole hetkeen tavannut kenelläkään. Söi suu auki, hotkien, pelkällä haarukalla ja siihen päälle järisyttävä mässytys. Nyt on asunut 2 kk meillä, käyttää myös veistä, suu pysyy kutakuinkin kiinni, eikä mässytä enää.
Omat lapseni katsoivat pojan pöytätapoja silmät suurina. :). Opettakaa niile lapsillenne käytöstapoja, kiitos!!!

Työpaikalla työtoveri puhuu ruoka suussa ja mässyttää, ihan järkyttävä tyyppi.

Miehelläni on uskomaton taito mässyttää suu kiinni. Siis ihan oikeasti. En osaa oikein tarkkaan kuvailla, mutta mies siis laittaa ruokaa suuhun ja suu menee normaalisti kiinni, mutta sitä pureskellaan niin, että hampaat kolisevat äänekkäästi yhteen. Ja mies tekee tätä myös nestemäisellä ruoalla! Esim. juo smoothieta, sitten suu kiinni ja sitten alkaa se hampailla pureskeleminen. Aivan käsittämätöntä. Normaalisti suun kiinni laiton jälkeen pitäisi kuulua nielaisuääni, eikä mitään ihme pureskeleua, kun on nesteestä kyse.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:52"]

Tämä ruuan maiskutus on meidänkin avioliittomme kipupiste. Yllättävintä on se että miestä ärsyttää lasten maiskutus, vaikka itse maiskuttaa, puhuu ruoka suussa, kyynärpäät pöydällä jne. Se on vielä kaksin verroin raivostuttavampaa kun moittii lapsia vaikka itse tekee ihan samaa. Sitä ei siis varmaan itse kuule/tajua. Kaikista hirvein efekti on se, kun mies syö jäätelöä ja jäätelö suussa puhuessa puhe puuroutuu niin että kuulee että nielussa on sulaa jäätelöä. Hyrrh.

[/quote]

Meillä oliperhepiirissä myös tällainen maiskuttaja kunnes keksittiin keino, miten hän itse joutui katsomaan ja kuuntelemaan syömistään ja mässyttämistä. Otettiin videolle hänen syömistään ja juomistaan ja näytettiin hänelle itselleen se pätkä. Ei ollut itse tajunnut miltä hänen syömisensä ja juomisensa kuulosti ja näytti muiden silmissä. Siitä hetkestä alkaen opetteli syömään ja juomaan hiljaisesti. Alku oli hankalaa, mutta kun tajusi, että pitää ottaa vähemmän kerrallaan sitä ruokaa suuhun, niin siitä se sitten lähti.

Tiesittekö muuten, että nyt en ole varma onko kyseessä Kiina vai Japani vai peräti molemmat, hiljaa syöminen on taas huonotapaista. Mitä parempaa ruokaa, sitä enemmän pitää ryystää ja pitää ääntä syödessään. Että sillä lailla.

Olenkin näköjään vastannut tähän ketjuun jo aiemmin. :) Edelleenkin mässyttämisen eri asteet ärsyttää ja inhottaa, pakokauhunomaisesti pyrin kyllä lähtemään samasta tilasta pois, jos tällainen ihminen kohdalle sattuu. Nyt elämään on saapunut työ/koulupaikalla uusi mässyttäjä, joka seurailee vielä sen perkeleen lautasensa kanssa mässyttäen ja yrittäen pitää keskustelua syödessään yllä. Ahdistavaa. Ja mikä ihmeen tapa tämä nykymaailmassa on, että joka paikasta on tullut ruokailu-/evästelytila? Aina pitää olla syömässä ja joka paikassa kaivellaan heti istuessa sitä eväspakettia esille - mässyttäjäuhkia on siis yhä hankalampi vältellä. 

Ajatelkaa semmoista pitkäkielistä mäyräkoiraa... Joka sisäänhengittäessä yrittää pelkällä hengityksellä vyöryttää kieltä pitkin ruokanappia lattialta ja kuola valuu..

Tai vanhaa hampaatonta mummoa, joka yrittää ryppyisellä suulla metsästää viimeistä mustikkaa mustikkamaidosta ryystäen. Ihania mielikuvia.

Mielestäni ei ole kyse yliherkkyydestä jos ei kestä äänekkäitä maiskutusääniä. Ihmiset voivat opetella käytöstapoja, suu auki mässytys ja maiskutus ei kuulu niihin, kuten ei myöskään piereskely tai röyhtäily ruokapöydässä.

Yksi työkavereistani on varsinainen mässyttäjien maailman mestari. Aivan törkeä maiskutus ja mussutus kun syö suu auki ja pitää vielä jotain hyminää päälle. Ruoka taitaa maistua... Siltä kyllä näyttääkin. Olen alkanut vältellä ruokataukoja samaan aikaan hänen kanssaan... Ja kyllä, sen maiskutuksen kuulee kahvihuoneen oven läpi hyvin selvästi, joten uukkarin voi tehdä huomaamatta ennen kuin astuu sisään.

Täällä kans. Koko muu perhe mässyttää. Äiti ei usko, jos sanon niin sanoo vaan et no anteeks, ja vähän ajan päästä mässyttää uudestaan. Sama kun maiskauttaa juuri kun avaa suun on ärsyttävää. Isäkin mässyttää mutta en uskalla sille mitään sanoa. Sisko ei niin paljon mutta ärsyttää sekin.

Kuulostaa niin tutulta kuin olla voi! Pahin maiskutusmuoto on mielestäni se kun joku imeskelee pastillia ja aina välillä kuuluu varoittamatta se maiskahdus. Etenkin kun jo luulee että vihdoinkin tuo sai sen lupsutettua loppuun, niin yksi sieltä vielä tietenkin kajahtaa. Myös sipsien rouskutus ja rauskutus on raivostuttavaa, tosin ehkä enempi tuntemattomien aikaansaamana.

Minulla itselläni on todettu ääniyliherkkyys (hyperakusia), mikä saattaa omalla kohdallani vaikuttaa asiaan, mutta muille kanssakärsijöille jokin yliherkkyys ei tietenkään toimi automaattisena selityksenä. Oli selitys mikä tahansa tai ei mikään, ei ärsyttäviä syömisääniä pidä mielestäni ensisijaisesti puolustella vaan koettaa ymmärtää, miten kertakaikkisen öklöttäviltä ja raivostuttavilta äänet toisesta tuntuvat.