Miksi omille läskeilleen tulee "sokeaksi"?
Olen onnistunut hieman laihduttamaan. Vielä on pitkä tie edessä tavoitteeseen mutta vyötäröltä on lähtenyt senttejä, vaatteet löystyvät ja naamastakin näkyy jo edistystä. Silti jotain 20 kiloa ylimääräistä vielä jäljellä. Miksi en ole itse nähnyt tai kokenut että enhän minä ole ollut mikään "ylipainoinen", olen ollut suoraan sanottuna aivan järjettömän läski! Johtuuko se vain siitä että painon nousukin oli hidasta pitkän ajan kuluessa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin jännä juttu, ettei sitä peilistä edes näe. En itsekään nähnyt. Valokuvista sitten näkeekin jo. Kai sitä vaan tottuu omaan peilikuvaansa, varsinkin, kun se muuttuu niin hitaasti.
Valokuvat ovat yksi mikä paljastaa, kampaajan peili on toinen.
Kyllä se vaaka paljastaa. Se pikku osoitin siellä alhaalla kun singahtaa pohjiin ja vaa-asta läpitte kertoo kyllä karua kieltänsä.
Zinc
Ei, ei se ollut valmistusvirhe ..
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pyrkii väistämään epämielyttävää ongelmaa. Jotta jotain tapahtuisi, ensin on tunnistettava ongelma, sitten tunnustettava sen olemassa olo ja viimeiseksi on vielä toimittava ongelman poistamiseksi.
Kaikki tuntemani ylipainoiset kyllä yleensä tietävät olevansa ylipainoisia. Eri asia sitten, onko se ylipaino ongelma.
Mä olen nyt jotenkin valaistunut omankin kokoni suhteen kun nämä verkkokaupat on alkaneet käyttää isojakin malleja kuvissaan. Siis mikäänhän ei enää näytä mun päällä ikinä kivalta ja olen jotenkin ajatellut sen aina johtuvan vaan siitä, että vaate on jotenkin vääränmallinen tai muuta vastaavaa. Nyt sitten kun on näitä samanlaisia mötköjä malleinakin niin olen huomannut, ettei ne vaatteet istu ja näytä kivalta mun silmääni niidenkään päällä eli vika ei olekaan vaatteissa vaan kropassa..
Ja siis ennen kun kukaan vetää hernepalkoa keuhkoonsa niin jokainen saa tosiaan olla just sen kokoinen kuin tahtoo. Itse en vaan halua olla tämänkokoinen.
161/84
Itse taas ylipainoisena näin ja koin itseni vielä lihavammaksi kuin oikeasti olinkaan. Nyt laihtuneena kun katsoo kuvia niin näkee ettei oikeasti ollut ihan niin paha kuin mitä luuli.
Itselläni toisaalta paino tuli todella äkkiä. Ehkä sikai se tuntui niin pahalta. Sairauden mukana lähes 30 kg hieman yli puolessa vuodessa. Iho tuli täyteen raskausarpia. Luojan kiitos sain lääkityksen niin painon pudottamisesta tuli mahdollista.
Minulla on päinvastainen ongelma. Olen omasta mielestäni pystyyn nostettu hylje, mutta BMI on 20.08.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin jännä juttu, ettei sitä peilistä edes näe. En itsekään nähnyt. Valokuvista sitten näkeekin jo. Kai sitä vaan tottuu omaan peilikuvaansa, varsinkin, kun se muuttuu niin hitaasti.
Valokuvat ovat yksi mikä paljastaa, kampaajan peili on toinen.
Ja kun vih¤¤ valokuvattavana oloa eikä harrasta kampaajalla istumista niin totuus ei paljastu mistään. Paitsi sitten siitä pakollisesta ryhmäkuvasta joka otetaan uuden tiimin kunniaksi ja josta ei oikeasti edes tunnista itseään. Luojan kiitos pidin sentään mölyt mahassani enkä ihmetellyt ääneen, että onko kuvia otettukin useammalla eri kokoonpanolla kun en itse olekaan tässä.. Oli nimittäin melkoinen shokki tajuta että juu, tuossahan sitä vasemmassa laidassa ollaan ihan niin kuin kuvaushetkelläkin ja tuo järkyttävä t¤nkki olen ihan minä itse.
Olin siihen asti pitänyt itseäni ihan suhteellisen sutjakkana naisena ja todellisuudessa olinkin tuplakokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Koska valtaosalla tuo muutos tapahtuu niin hitaasti, että silmä ehtii tottua. Harva lihoo 10 kiloa kuussa ja harva viettää kuukausitolkulla näkemättä itseään pelistä tai edes jostain heijastuksesta. Eli kun painoa tulee tasaisesti vähän kerrallaan ja itsensä näkee jotakuinkin jokapäivä pelistä (tai muuten), niin se kertamuutos on aina niin pieni, ettei sitä silmä havaitse. Ei sitä läheisen ihmisenkään lihomista kovin helpolla/nopeasti huomaa, jos ihmisen näkee käytännössä päivittäin.
Ex väitti että lihoi kolme kiloa viikonlopun aikana. Peilasi ja otti kuvia itsestään. En vieläkään usko että niin lyhyessä ajassa voi lihoa niin paljoa. Suurin osa syömisistä ja juomisista menee ihmisen läpi. Sen mä sanon että kaikki dietit kannattaa heittää roskiin. Ne auttaa vain hetkellisesti. Kun kulutus ja syöminen ovat tasapainossa niin lihomista ei tapahdu.
Mulla sisko ei näe tai siis halua nähdä ylipainoaan. Hän on töissä miehisellä alalla. Jopa vitsailee että kyllä sitä uskottavuus kiloja pitää vähän olla .
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat ja pienentyneet vaatteet ovat hälytysmerkki.
Kun vaan jaksaa pitää sen säännön, ettei ala ostamaan isompia kokoja tai väljempiä vaatteita vaan pitää pintansa, että on sovittava entisiin kokoihin, niin hyvää seuraa.
Tuon kun olisi tajunnut 25-30 kiloa sitten.. Ne pari kolme kiloa olisi ollut niin iisipiisi tiputtaa samantien ja tehdä pieni muutos ruokavalioon tai edes alkaa harrastaa liikuntaa silloin parikymppisenä kuin yrittää sitä nyt keski-ikäisenä kun pudotettavaa on tuo vähintään 25 kiloa. Liikuntaa harrastan kyllä nyt (tänäänkin käynyt jo kerran tunnin kävelylenkillä) mutta sitkaassa on extrat vaikka kuinka on siivonnut ruokavaliota ja jättänyt kaikki juotavat kaloritkin pois.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sisko ei näe tai siis halua nähdä ylipainoaan. Hän on töissä miehisellä alalla. Jopa vitsailee että kyllä sitä uskottavuus kiloja pitää vähän olla .
Vitsailu lienee tosiaan vaan suojamekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska valtaosalla tuo muutos tapahtuu niin hitaasti, että silmä ehtii tottua. Harva lihoo 10 kiloa kuussa ja harva viettää kuukausitolkulla näkemättä itseään pelistä tai edes jostain heijastuksesta. Eli kun painoa tulee tasaisesti vähän kerrallaan ja itsensä näkee jotakuinkin jokapäivä pelistä (tai muuten), niin se kertamuutos on aina niin pieni, ettei sitä silmä havaitse. Ei sitä läheisen ihmisenkään lihomista kovin helpolla/nopeasti huomaa, jos ihmisen näkee käytännössä päivittäin.
Ex väitti että lihoi kolme kiloa viikonlopun aikana. Peilasi ja otti kuvia itsestään. En vieläkään usko että niin lyhyessä ajassa voi lihoa niin paljoa. Suurin osa syömisistä ja juomisista menee ihmisen läpi. Sen mä sanon että kaikki dietit kannattaa heittää roskiin. Ne auttaa vain hetkellisesti. Kun kulutus ja syöminen ovat tasapainossa niin lihomista ei tapahdu.
Vaaka voi ihan hyvin näyttää maanantaina +3 kg perjantaihin verrattuna. Ei se varsinaisesti lihomista ole vaan johtuu normaalista painonvaihtelusta - punnitse vaikka itsesi aamulla ja hiilarimättöpäivän jälkeen uudelleen illalla jos et usko.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt jotenkin valaistunut omankin kokoni suhteen kun nämä verkkokaupat on alkaneet käyttää isojakin malleja kuvissaan. Siis mikäänhän ei enää näytä mun päällä ikinä kivalta ja olen jotenkin ajatellut sen aina johtuvan vaan siitä, että vaate on jotenkin vääränmallinen tai muuta vastaavaa. Nyt sitten kun on näitä samanlaisia mötköjä malleinakin niin olen huomannut, ettei ne vaatteet istu ja näytä kivalta mun silmääni niidenkään päällä eli vika ei olekaan vaatteissa vaan kropassa..
Ja siis ennen kun kukaan vetää hernepalkoa keuhkoonsa niin jokainen saa tosiaan olla just sen kokoinen kuin tahtoo. Itse en vaan halua olla tämänkokoinen.
161/84
Aika harva haluaa olla noin paljon ylipainoinen. Metrin jälkeen ne sentit on karkeasti se sopiva paino. Sun tapauksessa 61 kiloa mutta pyöristetään 60 kiloa. Kuten kaikissa paheissa halu muutokseen lähtee itsestä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää että saat itsestäsi sen kokoisen kuin haluat.
Sama juttu. Tiesin kyllä lihoneeni, kun pari vuotta sitten pitämäni vaatteet ei enää mahtuneet päälle, mutta nyt näin kuvan itsestäni ja ei hitto!!! Olen onneksi hiukan jo laihtunut, mutta vielä pitäisi n. 10kg saada pois. Meillä on vielä eteisessä semmoinen korkea ja kapea peili, kun muuta ei mahdu niin sen edessä näen itseni suht kapoisena.
N40
Vierailija kirjoitti:
Tosi jännä kyllä. Esim. Kokovartalopeilistä näyttää ihan ookoolta ja kurvikkaalta. Toisen ottamassa valokuvassa ihan plösöltä. En allekirjoita sitä, että valokuva näyttää sen mille aidosti näytät toisen mielestä. Huono valokuva on huono valokuva otti sen kaunottaresta tai lihavasta. Mistä totuuden näkee onkin sitten jo eri asia ja puhdasta mystiikkaa 🤷♀️
Valokuva ei valehtele, sori vaan. Itsepetos on tässä asiassa todella vahvana.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on käänteinen ongelma. Itse näen ja tunnen oman lihavuuteni oikein hyvin, ulkopuoliset jankkaa että olen hoikka. BMI 30.
Mulla oli sama kun BMI oli 26. Epäiltiin jopa syömishäiriötä kun sanoin että yritän pari kiloa tiputtaa :,D
Miksi aina sanotaan että valokuva lihottaa 5 kg? Kun keskustelun mukaan se näyttää totuuden? Tämänkö harhan takia? Vai onko sittenkin niin että yksiulotteisempi kuva vääristää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina sanotaan että valokuva lihottaa 5 kg? Kun keskustelun mukaan se näyttää totuuden? Tämänkö harhan takia? Vai onko sittenkin niin että yksiulotteisempi kuva vääristää?
Se on televisio lihottaa ja sekin oli vuonna kuvaputki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska valtaosalla tuo muutos tapahtuu niin hitaasti, että silmä ehtii tottua. Harva lihoo 10 kiloa kuussa ja harva viettää kuukausitolkulla näkemättä itseään pelistä tai edes jostain heijastuksesta. Eli kun painoa tulee tasaisesti vähän kerrallaan ja itsensä näkee jotakuinkin jokapäivä pelistä (tai muuten), niin se kertamuutos on aina niin pieni, ettei sitä silmä havaitse. Ei sitä läheisen ihmisenkään lihomista kovin helpolla/nopeasti huomaa, jos ihmisen näkee käytännössä päivittäin.
Ex väitti että lihoi kolme kiloa viikonlopun aikana. Peilasi ja otti kuvia itsestään. En vieläkään usko että niin lyhyessä ajassa voi lihoa niin paljoa. Suurin osa syömisistä ja juomisista menee ihmisen läpi. Sen mä sanon että kaikki dietit kannattaa heittää roskiin. Ne auttaa vain hetkellisesti. Kun kulutus ja syöminen ovat tasapainossa niin lihomista ei tapahdu.
Vaaka voi ihan hyvin näyttää maanantaina +3 kg perjantaihin verrattuna. Ei se varsinaisesti lihomista ole vaan johtuu normaalista painonvaihtelusta - punnitse vaikka itsesi aamulla ja hiilarimättöpäivän jälkeen uudelleen illalla jos et usko.
Joskus ihan vasiten seurasin puntarilla. Aamupaino oli 73- 74 ja iltapaino 75-76. Luulin hyvin pitkään noin 40 vuotiaaksi asti etten liho millään syömisellä tai juomisella. Punnitsin silloin aikoinaan toisen huviksi tai kiusaksi. Ehkä vähän molempia? Mättö voi hetkellisesti nostaa painoa mutta se ei ole lihomista.
Kuten jo sanoin en nykyään omista vaakaa. Peili kyllä kertoo mikä on tilanne. Vanhenemisen rappiota seuraan sanotaan lievällä mielenkiinnolla. Paino ei ole päässyt koskaan pahaksi ja se lieväkin on vähenemään päin. Elämässä on kyllä pahempiakin ongelmia kuin paino. Niihin vain on turha hakea apua kun ainoa mitä voi saada on jotkin v mieliala mömmöt.
Turvotusta voi hyvinkin paukahtaa viikonloppuna kroppaan 1-3 kg ja jos syönyt paljon niin se ruokamassa siellä suolessakin nostaa painoa.
Vaaka on täysin turha. Mittanauha on järkevin väline painontarkkailuun ja hifisteliöille rasvaprosentin mittaus.