Mitä se merkitsee käytännössä,

En laittaisi yleisopetuksen luokalle. Siellä ei pysy kärryillä mukana ja muut lapset huomaavat ja lapsi leimautuu äkkiä.

Eli ei siis oikein voi pärjätä normaaliopetuksessa, vaan onko erityiskoulu oikea paikka tälläisista ongelmista kärsiville lapsille?

up

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa, että monilla alueilla on isoja vaikeuksia, joita kompensoimaan lapsella ei ole toista, paremmin sujuvaa osa-aluetta sillä tavalla kuin kapea-alaisen oppimisvaikeuden (lukivaikeudet, hahmotushöäiriön tms) voi kompensoida jollain toisella oppimisen osa-alueella. Niinpä laaja-alaiset oppimisvaikeudet yleensä johtavat kokonaisoppimisen huononemiseen ja isompiinkin kognitiivisiin ongelmiin. Oppimäärien yksilöllistämistä tullaan usein tarvitsemaan useammassa aineessa ja monilla tämä tarkoittaa myös 11-vuotista oppivelvollisuutta.

Tiedän kyllä moniakin tämmöisiä lapsia, jolla sielti menee ihan hyvin yleisopetuksen luokalla. Tiedän jopa kehitysvammaisia lapsia, jotka ovat opiskelleet yleisopetuksen luokalla ja ihan hyvin on mennyt. Tietenkään he eivät ole pystyneet seuraamaan mukana kaikessa opetuksessa, vaan heillä on ollut se oma mukautettu oppimääränsä, jota ovat tehneet omasta kirjasta samaan aikaan kuin muut ovat tehneet omiaan. Usein on ollut myös avustaja luokassa ohjaamassa työtä. Ei tämä leimaa  sen enempää kuin erityiskouluun siirtäminen ja sinne kulkeminenkaan, ja jos opettajat osaavat tehtävänsä, se ei johda myöskään kiusaamiseen. Sen sijaan se tarjoaa vammaiselle tai erityislapselle tilaisuuden oppia paljon siitä, miten yhteiskunta ja yhteisöt toimivat, ja mahdollisuuden olla normaalin yhteiskunnan osa sekä kouluaikana että myös sen jälkeen sen sijasta, että laitostuisi jonnekin piiloon. Se tarjoaa myös niille tavislapsille siellä tilaisuuden kasvaa sellaisen yhteiskunnan osiksi, jossa erilaisia jäseniä on mukana, eikä niitä kiusata tai pelätä, vaan niiden kanssa osataan toimia oikein.

Pähkinänkuoressa: pentusi on tyhmä ja todennäköisesti päättyy sekakäyttäjäksi ja vankilaan.

Kiitos oikein paljon lyhyestä ja ytimekkäästä vastauksesta.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:43"]

Psykologin vahva oletus oli siis, että koulu menee varmaan todella huonosti, koska sai siihen viittaavan tuloksen testeistään. En nyt halua vähätellä etteikö mitään ongelmaa olisi, mutta pelkään kävikö nyt niin, että se todellinen oikea ongelma jäi selvittämättä. Itse voisin kuvitella jotain hahmotusongelmia. Lukeminen on suht sujuvaa, joten tuskin esim. lukihäiriöstä on kyse.

Opettaja lähetti lapsen testeihin, koska epäili hänen muistiaan erikoisen huonoksi. Yhtenä syynä, että oli tarkistanut yli kymmenen kertaa korttinsa, jossa kuva esineestä tai asiasta, joka piti esittää luokalle pantomiimina ja ollut varmaan muitakin vastaavia tilanteita ja on kuulemma tunneilla tosi hiljainen ja epävarma, sekä hidas tekemään tehtäviä.

[/quote]up

Tietääkö joku milloin/ missä tilanteessa oppiaine mukautetaan esim. koetulosten vai minkä perusteella?

Nykyään puhutaan oppimäärän yksilöllistämisestä. Se tehdään silloin, kun lapsi ei saavuta vahvallakaan tuella yleisopetuksen tavoitteita. Eli suomeksi sanottuna hänellä on jo tehostetun tuen oppimissuunnitelma ja pedagoginen arvio ja sen lisäksi hänelle on tehty erityisen tuen pedagoginen suunnitelma ja HOJKS. Lapsi on siis erityisen tuen oppilas, eli se mitä sanottiin ennen erityisoppilaaksi. Hän saa säännöllisesti tukiopetusta ja laaja-alaisen erityisopettajan tukea ja yhdessä vanhempien kanssa on mietitty paljonkin mahdollisia tukitoimia. Kaikesta tästä huolimatta lapsi ei kykene saavuttamaan arvosanaa 4. Oppimäärän yksilöllistämiseen tarvitaan psykologin tutkimukset. Tutkiva psykologi on yleensä koulupsykologi, mutta jos lapsella on luontevasti kontakti johonkin erikoissairaanhoidon psykologiin, on järkevää että tämä tekee tutkimukset ja puoltavan lausunnon.

Lapset, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ovat yleensä tyytyväisempiä elämäänsä kun ovat pienryhmässä.

9 vielä jatkaa: ihan normaaleja tukitoimia joita voidaan kokeilla ennen yksilöllistämistä ovat tukiopetuksen ja erityisopetuksen lisäksi ns. e-kirjat, eli mukautetut kirjat ja vaikka äänikirjat, jos lukeminen on työlästä. Yksilöllistäminen on ihan viimeinen vaihtoehto. Se on syytä tehdä, jos koulunkäynnistä on muuten tulossa tuskallista. Useimmat, joiden oppimääriä yksilöllistetään, ovat kauhean helpottuneita. Pitää kuitenkin muistaa, että se sulkee tiettyjä jatko-opintomahdollisuuksia pois. Laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla korkeakoulu ei kuitenkaan varmastikaan ole muutenkaan se ensisijainen tulevaisuudennäkymä. Ja kutoselle: Ite oot tyhmä pähkinä.

Ja vielä 9/10 korjaa typon: Ei kykene saavuttamaan arvosanaa 5, piti kirjoittamani.

9+10 vaikutat todella asioista tietävältä. Kiitos. Luulin, että yksilöllistäminen tehdään helpommin. Eli siis, jos ei tukiopetuksesta huolimatta kykene saamaan vitosta parempaa numeroa oppiaine voidaan yksilöllistää. Onko mukauttaminen sama asia?

Niin juu ja siis onko yksilöllistämisen ehtona juurikin nämä koulupsykologin tutkimukset, joissa oppivaikeudet onn todettu?

Perusopetuksessa mukauttamisesta käytetään termiä yksilöllistäminen.

Kenelle tahansa lapselle oppimäärää voidaan eriyttää. Se tarkoittaa nimenomaan sitä että ennen yksilöllistämistä hankitaan vaikka niitä e-kirjoja. Eli ensin pitää kokeilla kaikkia niksejä, sitten vasta yksilöllistetään. Jos teidän perheen kohdalla tulee epäselvyyttä näistä, oman kaupunkinne opetusvirastossa tai vastaavassa paikassa on joku henkilö joka neuvoo teitä. Sen henkilön titteli voi olla vaikkapa erityisen tuen suunnitteljia tai erityisopetuksen koordinaattori.

Jos lapsella on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, hänelle PITÄÄ tehdä heti vähintään tehostetun tuen päätös kun menee kouluun ja sitten siitä tarvittaessa pikku hiljaa erityiseen tukeen. Pitäkää huolta, että opettajat tekevät yhdessä teidän kanssanne tarvittavat asiakirjat, niin ei jää sitten tuen saaminen siitä kiinni. Erityisopetuslakiin suosittelen tutustumaan, löytyy netistä.

Yksilöllistää voi vain asiantuntijalausunnolla. Yleensä se asiantuntija on psykologi. Voi se kai joskus olla lääkärikin. Toimintaterapeutti tai fysioterapeutti ei ole riittävä.

Eli olikos se nyt niin, että tuki on kolmiportainen eli ensin yleinen tuki, sitten erityinen ja jos ei sekään auta niin tehostettu ja viimeinen vaihtoehto on oppiaineen yksilöllistäminen, mikäli numero on kaikista avuista huolimatta 5.

Se järjestys on yleinen tuki (= sen tyylistä, että kaikki lapset voivat joskus saada vaikka tukiopetusta jos joku asia on hankala), tehostettu tuki (= jatkuvaa ja säännöllistä tukea, vaikkapa jatkuva tukiopetus ja ehkä vaikka lisäksi säännöllisiä käyntejä erityisopella) ja sitten on erityinen tuki (= sama kuin ennen oli erityisoppilas). Erityisen tuen lapsi voi olla tavallisessa luokassa tai erityisen tuen pienryhmässä (=erityisluokka). Ja kyllä, lapsen pitää käydä nämä kaikki tuen portaat läpi ja olla jo siellä erityisessä tuessa ennen kuin aletaan yksilöllistämisestä puhumaan. Jos koulunkäynti on tosi hankalaa, kannattaa pitää huoli, että siirtyy sutjakasti portailla eteenpäin, yksilöllistää ei voi, jos ei ole erityisen tuen oppilas.

AP: Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Onko hän vasta menossa kouluun?

Kyse on kolmosluokkalaisesta.

Tiedätkö onko hän tehostetussa tai erityisessä tuessa jo? Onko hän yleisopetuksen luokalla ei "tavallisella" luokalla?