Millä tavalla "yksinkertaisuus" näkyy ihmisestä?
Tiedän, huono kysymys, mutta mitenpä tuota muutenkaan muotoilisi... varmaankin ymmärsitte kuitenkin, mitä tarkoitan. Ja lisäksi kysyisin, mistä yksinkertaisuus johtuu? Ja mihin kaikkeen se vaikuttaa?
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 15:50"]
Kyllä minusta noin voimakas asennoitumisjyrkkyyskin menee aavistuksen verran yksinkertaisuuden puolelle.
Pahoitteluni.
[/quote]
Niin joo. Se tosiaankin unohtui mainita, että ihmiset jotka heittelevät perustelemattomia mielipiteitään.
Yksinkertainen ihminen = älyllisesti hidas.
Ainakin minun mielestä se tarkoittaa yllä olevaa. Kaverini on yksinkertainen. Hänen kanssaan pystyy keskustelemaan perusarkielämästä (ruoanlaitto, siivous, lastenhoito jne) mutta kaikki muu taitaa mennä yli hilseen. Ei ymmärrä sarkasmia, ei osaa soveltaa ohjeita, monimieliset vitsit menee ohi, ei tilannetajua eikä osaa lukea "rivien välistä". Esim. olin nuorena hänen kanssaan baarissa. Kaveri näki jonkun miespuolisen tuttunsa, jonka kanssa oli ilmeisesti ollut jotain sutinaa aiemmassa vaiheessa. Mentiin juttusille ja miehen koko olemus huusi sanatonsa viestiä että "ei vittu, tuo eukko". Itse huomasin heti ettei mies halua olla missään tekemisissä, mutta kaveri vaan yrittää vääntää jotain juttua. Lopulta mies häipyi kesken lauseen ja kaveri mietti että se varmaan lähti vessaan tai jotain. Hän ei kertakaikkiaan tajunnut ettei miehellä kiinnosta olla edes ystävä.
On myös kaikissa toimissaan hyvin impulsiivinen, kun saa jotain päähänsä, toteuttaa sen heti eikä välttämättä muista että edellinen homma on kesken. Jos huomaa että homma on kesken, saattaa silti rynnätä uuden puuhan pariin koska ei tajua että hommia ei yleensä ainakaan töissä pysty jättämään tekemättä. Tämän vuoksi ei olekaan saanut mistään pitempiaikaista työtä vaan käy jatkuvasti uusia koulutuksia.
Yksinkertainen ihminen = Hän, joka vastasi tähän keskusteluun
Ja kyllä, olen yksinkertainen enkä häpeä sitä.
Hommafoorumin hörhöksi päätyminen on osoitus yksinkertaisuudesta.
Mulla on yksi tuttava, joka on mielestäni yksinkertainen. Oli tavallaan kaverikin, mutta olen ottanurt reilusti etäisyyttä. Matki minua mm. hiusmallin ja värin suhteen, päivitti facebookissa samanlaisia päivityksiä kuin minä. Aina samat puheenaiheet. Selasin yks päivä meidän välisiä faceviestejä ja joka kerta samat jutut. Soittelee äidilleen ja isälleen päivittäin ja oli närkästynyt, kun eräst tuttava oli sanonut ettei jaksaisi päivittäin lukea useita viestejä, jossa tämä ihminen kertoilee mitä on tekemässä. Kyseessä melkein 40v nainen.
Toisia ihmisiä haukkuva/ halveksiva ja pahan puhuja ihminen on selvästi TYHMÄ ei kuitenkaan yksinkertainen.
Tähän pätee sanonta ;
Tyhmä pilkkaa muita ymmärtäväinen pysyy vaiti.
Yksinkertaista sanottiin kansankielellä ennen lapselliseksi.Nykyääntäällä lapsellinen on lapsia omaava henkilö.No siis tämä lapsellinen oli sellainen,ettähuolehti itsestään paremmin tai huonommin,mutta oli mielipiteissään liian luottavainen ja lapsenomainen.Ei ymmärtänyt vertauksia,pahastui pienimmästäkin.Tulee nyt vähän pitkä vastaus,mutta kerron tuntemastani tällaisesta ihmisestä.Asui kotikylälläni,kun olin lapsi ja nuori,muistan hänet 60-70-ja 80-luvun alusta.Kuljetti postia ja oli työssään ahkera ja tunnollinen,ei laskenut tuntejaan.Talvella potkukelkalla tai suksilla kiersi kymmenien kilometrien lenkin,sulaan aikaan pyörällä.Paluumatkalla keräsi lähtevät postit ihmisten laatikoista,vaikkei olisi tarvinnut.Asui kissojen kanssa,hoiti asiansa,mutta ruokapuoli oli välillä aika kehnoa,ei vaan saanut aikaseksi ruuan laittoa,oli tietysti väsynytkin.Toimi seurakunnan piireissä,mutta tarvitsi jonkun auttamaan järjestelyissä,jos kutsui vieraita kotiinsa vaikka diakoniapiirin puitteissa.Äitini oli kullan arvoinen hänelle,opasti ostoksissa ja ruuan valmistamisessa,puolusti ja lohdutti,kun kylällä välillä pilkkasivat.Pohjimmiltaan ihmiset varmaan pitivät naisesta,mutta ihminen on raadollinen,aina löytyi pilan aihetta.Olettivat hänen osaavan nauraa itselleen,mutta yleensä se päättyi itkuun.Oli kerranäitiniu kanssa marjassa,jäi hameenhelma risuun kiinni,itku kurkussa huuteli äidille,että irroita hänet tästä.Toisen kerran putosi penkin päästä jossain tilaisuudessa.Samalle penkille tuli uusia ihmisiä,tämä siirtyi ja siirtyi kunnes putosi penkiltä.Siinä mielestäni yksinkertainen,mutta hyväsydäminen ihminen.Oli jo geeneissä.Äitinsä oli samanlainen,vaari sensijaan sangen järkevä pappa.Kerkesi hänetkin tuntemaan.
Naama velttona ja ilmeettömänä koko ajan, suu usein vähän raollaan. Ei näytä seuraavan ympäristön tapahtumia, ja jos kuuluu vaikka jokin epätavallinen ääni, reagoi siihen todella hitaasti.
Tai sitten vähän vilkkaampi tapaus, jolla on kyllästynyt ja äkäinen ilme koko ajan. Luultavasti äyskii tai marisee kännykkäänsä, ja joka toinen sana on vttuprkl, ja aiheena se, mitä vääryyttä on taas joutunut kokemaan, tai puhekumppanin kanssa riitely.
Selittävinä tekijöinä heikko älykkyysosamäärä + ettei ole saanut lapsena huomiota ja rakkautta tarpeeksi. Jälkimmäinen tyyppi luultavasti jo kotoaan omaksunut negatiivisen elämänasenteen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs yksinkertainen ystävä. Hän on joissain asioissa taitava sekä tavallaan huomaavainen ja sydämellinen ihminen. Jopa huumorintajuinen tiettyyn pisteeseen asti. Mutta hän saattaa möläyttää jotain, mitä normaaliälyinen (kokonaisuuksia tajuava) ihminen ei sanoisi. Tai jäädä keuhkoamaan jostain pikkuasiasta, kuin se olisi yhtä oleellinen kuin ydinsota. Hän on rasittavuuteen asti siveä ja hienovarainen. Innostuu asioista kuin pikkulapsi pitkäksi aikaa. Maailmankatsomus on "liian" positiivinen, näkee asiat hienompina kuin ne verrattaen ovat. Häntä on mukavaa tavata ja viettää aikaa yhdessä, mutta muutaman tunnin päästä mittani tulee täyteen, koska en jaksa pitkään alentua hänen tasolleen. Luultavasti
hänellä on muutamaa kymmentä pistettä alempi äo kuin itselläni ja useimmilla ystävilläni.
Juuri näin, hieno kirjoitus Sinun ja Kaltaistesi mielestä.
Saat tästä vähän opittavaa itsellesi;
PALJOSSA PUHEESSA PIILEE TYHMYYS.
Vierailija kirjoitti:
Innostuu asioista kuin pikkulapsi pitkäksi aikaa.
Lapsenmielinen innostuneisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertaisuutta. Yksinkertaisuutta on aikuisiälle jatkuva teinimäinen totisuus, joka pelkää lapsenmielistä innostusta kun se on olevinaan niiiin noloa.
En yleensä näe sitä mitenkään keskustelemalla ihmisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 13:33"]
Näitä pidän merkkeinä yksinkertaisuudesta.
- Omien kokemusten väärät yleistykset. Klassinen esimerkki on se, että tupakoivat wt-äidit luulevat ettei se mitään haittaa kun ei mun kaverinkaan lapselle siitä mitään tullu.
- Mielipiteet ja faktat menevät sekaisin. Helvetillistä yrittää tentata joltain yksinkertaiselta ihmiseltä, että MITÄ sinä teit ja vastaus on, että ihan oikein se meni. Mutta kun se ei ollut se kysymys.
- Edelliseen liittyen: eivät ymmärrä, että ihmisillä voi olla erilaisia arvoja ja tavoitteita elämässään. Eivät ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia ja maailma muuttuu. Jotkut vanhat ihmiset pitävät ruuan tuputtamista rakkauden osoituksena mitä se varmaan olikin joskus pula-aikoina mutta maailma on muuttunut niistä ajoista.
- Loogisen ajattelukyvyn puute ja väärät johtopäätökset. Sokea usko auktoriteetteihin. Tämä on oikeastaan niin yleistä ettei se koske vain yksinkertaisia ihmisiä. Esim. skeptikoille on tyypillistä uskoa, että jos jostain asiasta ei ole todisteita, niin se tarkoittaa ettei sitä asiaa ole olemassa. Surkeaa logiikkaa. Mielestäni loogisen ajattelukyvyn puute pitäisi luokitella mielisairaudeksi tai kehitysvammaksi.
- Kyvyttömyys asettua toisen asemaan. Ex-mieheni poltti musiikkia cd-levyille mutta ei merkinnyt niihin, että mitä ne sisältävät koska "hän itse muistaa ne niin ei tarvitse". Ei sitten juolahtanut mieleen, että ehkä joku toinenkin haluaisi kuunnella niitä? Ex-mies ihan syystä.
- Jumiutuminen hyödyttömiin traditioihin. Eräs keski-ikäinen nainen ei uskalla ukkosenilmalla puhua puhelimessa kun hänen nuoruudessaan maaseudulla ukkonen saattoi iskeä puhelinlankaan ja puhelimesta saada sähköiskun. Todella fiksua kännykkäaikakaudella.
- Suppea maailmankuva ja mielikuvituksen puute. Älykkäät osaavat kuvitella, että jossain tuolla kirjaston uumenissa, maailman laidalla tai ihmismassan joukossa on jotain minkä etsimiseen kannattaa panostaa. Yksinkertaiset ihmiset lukevat yhden kirjan ja päättävät etteivät pidä kirjoista.
- Älyllinen uteliaisuus. Älykkäistä ihmisistä jopa huonot kokemukset ovat jännittäviä ja täynnä kiehtovia käänteitä. Huonokin kirja asettuu johonkin suhteeseen kaikkien muiden kirjojen kanssa ja miten jännittäviä ne suhteet voivatkin olla! Yksinkertaiset ovat hedonisteja ja tuomitsevat kaiken vain sen perusteella onko jokin asia heistä kiva tai nautinnollinen.
[/quote]
Kyllä minusta noin voimakas asennoitumisjyrkkyyskin menee aavistuksen verran yksinkertaisuuden puolelle.
Pahoitteluni.