Lue keskustelun säännöt.
Köyhien kesälomailua koskevasta keskustelusta näkee taas, ettei moni hyväosainen ymmärrä köyhän perheen arkea lainkaan
10.07.2020 |
Taas tuli vastaan Facebookissa keskustelu, jossa hyvätuloiset kehuskelivat, että ei heidänkään tarvitse kulkea kesää huvipuistoissa ja vuokramökeillä vaan ovat mieluusti kotona koko perheellä, käyvät retkillä ja kirjastossa tai vievät lapset maalle mummolaan.
Tässä on monta asiaa, mitä monet hyväosaiset tai normaalituloiset ihmiset ymmärrä köyhän perheen elämästä laisinkaan:
1. Hyväosaisella on mahdollisuus valita, onko kotona vai huvipuistossa. Hyväosaisen kotiin jääminen tarkoittaa rahan säästymistä - köyhällä taas ei ole mahdollisuutta edes valita, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole.
2. Hyväosaisen kodista löytyy pleikkarit, trampoliinit, grillit, puolapuut, mönkijät, paljut... Ei välttämättä kaikkea tätä, mutta yleensä enemmän tilaa ja tekemistä sekä usein myös oma piha. Ei vertaudu ihan vuokra-asuntoon neuvostoaikaisessa kerrostalokompleksissa.
3. Hyväosaisen normaaliarki voi olla töistä harrastuksiin ja aktiviteetteihin juoksemista, jolloin lomalla kotona hengähtäminen on koko perheen laatuaikaa. Köyhä perhe saattaa olla kotona normaalistikin koko ajan.
4. Monellakaan köyhällä lapsiperheellä ei ole mummolaa tai sukulaisia maalla, saaristossa, mökillä tms. mihin voisi lapset saada kesällä. Köyhyys tuppaa periytymään ja sairastuttamaan, joten lasten mummola voi hyvinkin olla vielä pienemmässä kerrostaloasunnossa tai isovanhemmat jo manan mailla tai monisairaita/alkoholisteja/pienituloisia hekin, jolloin mummolassa ei ole varaa ruokkia lapsia sen enempää kuin kotonakaan.
Listaa voisi vielä jatkaa.
Itse olen ollut koko ikäni köyhä, ensin köyhän perheen lapsi ja sitten pitkään köyhä opiskelija ja pätkätyöläinen. Nyt on meneillään ensimmäinen loma, kun voi käydä lasten kanssa vaikka kahvilassa ilman että koko kuukauden budjetti kaatuu siihen, ja onhan tämä nyt aivan erilaista henkisesti kun on varaa valita, mitä tekee. Olen suunnattoman kiitollinen omasta tilanteestani.
Monikaan ei ymmärrä, että köyhät perheet ovat kotona ja käyvät kirjastossa, eväsretkillä, uimarannoilla jne. kun ei ole muita vaihtoehtoja. Kun siellä kirjastossa käydään vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, viikosta toiseen eikä elämä ole juuri koskaan mitään muuta, se ei millään tavalla vertaudu niiden lapsiperheiden arkeen, jossa koronavuosi ja kesäloma ovat olleet ihanaa laatuaikaa lasten kanssa kotona ja huvipuistolomat voidaan hyvillä mielin jättää tämän kerran väliin.
Köyhyydessä yksi pahimmista asioista on valinnanvaran puute. Köyhä ei saa lomaa köyhyydestään.
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tää hyväosaisiksi kutsuminen. Normaaleita työssäkäyvä ihmisiä ollaan. Nämä "huono-osaiset" on yksinkertaisesti ihmisiä, jotka ei käy töissä ja joilla on siitä syystä vähemmän rahaa. Puhutte itsestänne kuin joku olisi tuominnut teidät osaanne. Ei kukaan tai mikään estä teitä menemästä töihin.
Sinäkö ne kaikki työttömät sitten palkkaat töihin? Ei töihin noin vaan ”mennä”. Töitä haetaan. Eikä se hakeminenkaan takaa tulosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on sairauksia, on tuomittu elämään köyhästi. Liian heikko työhön.
Mulla on harvinainen sidekudossairaus.
Vierailija kirjoitti:
En minä ole yhtään sen onnellisempi nyt kun on rahaa ja silloin kun ei ollut. Elin köyhän lapsuuden, luin kirjastosta lainattuja kirjoja enkä tehnyt mitään erikoista. Enkä minä lapsena mitään spesiaalimpaa tekemistä osannut kaivatakaan. Jos vanhemmat olisi jatkuvasti surkutelleet, miten köyhiä ollaan, niin tottakai olisin siihen kiinnittänyt huomiota. Ihan hyvin riitti ulkoilu, leikkiminen, kirjat, puistot ja kavereiden kanssa oleminen.
Suomessa asiat on niin pirun hyvin ja itse saa vaikuttaa siihen, mitä tekee, niin mun mielestä on törkeää valittaa köyhyyttä, kun oikeaa köyhyyttä ei Suomessa ole. On mielen köyhyyttä, jos ei Suomessa pysty vähävaraisena elämään mukavaa elämää. Ihan oikeasti ei joku ulkomaanmatka tuo mitään onnea elämään tai tee autuaaksi. Joo ymmärrän, että turhauttaa kun ei ole vaihtoehtona tehdä jotain erilaista, mutta siihen voi itse hyvin usein vaikuttaa elämän suunnitelmallisuudella. On myös erilaisia tuettuja lomia, hope ry:tä jne. vähävaraisten perheiden tueksi. Vähävaraiset perheet eivät jää ilman valtion/erilaisten yhdistysten apua. Jos on niin ylpeä, ettei kehtaa hakea apua, niin se on sitten vähävaraisen perheen oma ongelmansa ja turha uhriutua.
Ja hyvin harva syntyy ns. maineikkaaseen tai rikkaaseen sukuun, ne ovat asia erikseen ja tietenkin heillä on aivan erilaiset lähtökohdat menestyä. Mutta sekin voi kääntyä itseään vastaan.Vituttaa ihan älyttömästi suomalaisten kitinä siitä, miten paskaa on kun on köyhä. Täällä eletään jäätävässä yltäkylläisyydessä. Ei tartte asua missään slummissa ja Kela pitää huolen, ettei nälkään kuole.
Suhteellinen köyhyys ja osattomuus on raastavaa.
Kuulutaan hyvätuloiseen osuuteen. On talo ja auto yms. elämän lisukkeet, koskaan ei tarvitse rahapulan takia miettiä voiko jotain kaupasta ostaa tai voiko jonnekin lähteä. Silti tähän pääseminen on vaatinut töitä. Molemmat ollaan tehty töitä teini-ikäisestä lähtien, on jaettu lehtiä, tonnilla töihin, kaupan kassalla istuttu eli käytännössä tehty kaikkea mahdollista paskaduunia heti ja aina kun töihin vaan on päässyt, palkasta viis. Siinä sivussa suoritettiin opinnot. Ahkeruus on palkittu. CV:ssä ei ole työttömän luuserin leimaa, vaan ahkeran ihmisen, jolle työt kuin työt kelpaavat vaikkei ole sitä omaa alaakaan ollut joka kerta. Niinpä se töihin pääsy ei ole koskaan ollut ongelma. Nyt toki ollaan vuosia oltu omalla alalla ja urallakin edetty ja näkyyhän se palkassa ja elintasossa. Ja totta helvetissä nautitaan oman työn hedelmistä vailla omantunnontuskia. Tämä elintaso on itsesaavutettu, koska ei jääty itkemään nurkkiin, jos rahaa ei ollut. Työn suhteen ei koskaan nirsoiltu.
Se mikä on huomattu, niin moni vähävarainen kuitenkin elää leveämmin. Joka lähtöön on osamaksulla osteteltu uusinta kännykkää, autoa, nettitilauksia velaksi jne. Tupakka palaa huulessa ja loput rahat menee lähikapakkaan. Sitten taas voivotellaan, kun ei ole rahaa. Paras neuvo, säästä ensin, osta sitten käteisellä. Osta vain sellaista, jota tarvitset ja joka kestää. Puhelimen ei tarvitse olla uusin iPhone, että sillä voi soittaa ja selata nettiä. Jos jää vaan himaan haisemaan ja perustelee sitä, että "kun ei ole oman alan töitä tarjolla" niin voin vakuuttaa, ettei kukaan sinne sängynpohjalle tule minkäänlaisia töitä tarjoamaankaan. Työ on muuten parasta lääkettä mielenterveydelle, säännöllistää elämänrytmiä ja tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuden edetä elämässään. Ja lapsuuteen vetoaminen on vaan turha tekosyy peitellä omaa saamattomuuttaan. Minä olen vähävaraisesta perheestä ja koulukiusattu. Ei estänyt mitään myöhemmässä elämässä.
Vähän ehkä nurinkurista, mutta meidän perheen paras sijoitus ikinä on ollut auto (ollaan siis pienituloinen perhe). Auton hankkimisen myötä meillä on ollut varaa lomailla edes jotenkin; nytkin oltiin juuri ammattiliiton vuokramökillä upeissa maisemissa Savossa ja hintaa kolmelle päivälle tuli kuutisenkymppiä. Ei tuonne mökille olisi millään juna+bussi+taksi-ratkaisulla päässyt, ei lähellekään. Kun auto on vielä hyvin vähän kuluttava (vajaa 6 litraa satasella), niin mikäs siinä ajellessa.
Sama juttu huvipuistojen ym. suhteen: ei ole pakko lähteä Lintsille tungokseen, maksamaan itseään kipeäksi, kun voi vierailla muualla Suomessa fiksumpaan hintaan. Eväät voi tehdä mukaan myös, ja kaikkiallahan on huoltamoita kauppoineen, jossei huvita maksaa ravintolahintoja kun jokin loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on vain se oma korvienväli, johon vaikuttaa.
Siitä korvienvälistä eli ajatuksistasi ja tunteistasi elämäsi koostuu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulutaan hyvätuloiseen osuuteen. On talo ja auto yms. elämän lisukkeet, koskaan ei tarvitse rahapulan takia miettiä voiko jotain kaupasta ostaa tai voiko jonnekin lähteä. Silti tähän pääseminen on vaatinut töitä. Molemmat ollaan tehty töitä teini-ikäisestä lähtien, on jaettu lehtiä, tonnilla töihin, kaupan kassalla istuttu eli käytännössä tehty kaikkea mahdollista paskaduunia heti ja aina kun töihin vaan on päässyt, palkasta viis. Siinä sivussa suoritettiin opinnot. Ahkeruus on palkittu. CV:ssä ei ole työttömän luuserin leimaa, vaan ahkeran ihmisen, jolle työt kuin työt kelpaavat vaikkei ole sitä omaa alaakaan ollut joka kerta. Niinpä se töihin pääsy ei ole koskaan ollut ongelma. Nyt toki ollaan vuosia oltu omalla alalla ja urallakin edetty ja näkyyhän se palkassa ja elintasossa. Ja totta helvetissä nautitaan oman työn hedelmistä vailla omantunnontuskia. Tämä elintaso on itsesaavutettu, koska ei jääty itkemään nurkkiin, jos rahaa ei ollut. Työn suhteen ei koskaan nirsoiltu.
Se mikä on huomattu, niin moni vähävarainen kuitenkin elää leveämmin. Joka lähtöön on osamaksulla osteteltu uusinta kännykkää, autoa, nettitilauksia velaksi jne. Tupakka palaa huulessa ja loput rahat menee lähikapakkaan. Sitten taas voivotellaan, kun ei ole rahaa. Paras neuvo, säästä ensin, osta sitten käteisellä. Osta vain sellaista, jota tarvitset ja joka kestää. Puhelimen ei tarvitse olla uusin iPhone, että sillä voi soittaa ja selata nettiä. Jos jää vaan himaan haisemaan ja perustelee sitä, että "kun ei ole oman alan töitä tarjolla" niin voin vakuuttaa, ettei kukaan sinne sängynpohjalle tule minkäänlaisia töitä tarjoamaankaan. Työ on muuten parasta lääkettä mielenterveydelle, säännöllistää elämänrytmiä ja tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuden edetä elämässään. Ja lapsuuteen vetoaminen on vaan turha tekosyy peitellä omaa saamattomuuttaan. Minä olen vähävaraisesta perheestä ja koulukiusattu. Ei estänyt mitään myöhemmässä elämässä.
Tämä on ketjun järkevin kommentti, mutta joku luuseri sitäkin alapeukuttaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko hakea lapsille sellaisen maalaistalo-kesäloma paikan. Sen maksaa kunta. Nuoret terveet vanhemmat esim. äiti voisi mennä lasten kesälerille ohjajaksi, lapset voi ottaa mukaan. Eri järjestöt tietää näistä. Siellä on hyvät ruuatja itse voi keksiä ohjelmaa. Kyllä siellä maksetaan vähän palkkaakin. majoitus tulee mukana. Sääli että monilla on ihan käyttämättömia loma-asuntoja, mutta eihän niitä voi antaa rahatttomalle perheelle. Vaikka minä en tarvitse sitä vuokraa on aina pelkona että joku polttaa tai sotkee paikat kännipäissän. Siis jokin vakuus pitäisi olla . Meillä on kyllä kolme kesäkotia tyhjänä. Kaikissa on vesijohto ja ranta. Vain yhteen pääsee ilman omaa autoa. Autoani en voi lainata, sitä varten on ammattivuokraamo. Loma-asunnon voin antaa käyttöön jos joku hoitais vakuuden. Paljun ja veneen , ja sen mönkijän. Olen nyt perinyt yllätykseksi yhden mökin, en ole ehtinyt vielä edes käymään. Muut on kyllä omalla palkalla ostettuja. Se peritty oli ex- miehen lomakoti, jossa olen joskus ollut maksajanakin. Tasan ei mene nallekarkitkaan,,,,,,Laita ilmoitus perheestäsi Tori.fi.
Onhan se toisinkin päin. Vähävaraiset eivät tiedä millaista on elää enemmillä rahoilla, voidaan kuvitella vaikka mitä kummallisuuksia. Ja sitten on niitä, jotka ovat olleet varoissaan ja sitten joutuneet huonompaan tilanteeseen. Heidän luulisi tietävän enemmän kokonaisuudesta, mutta usein ei. Katkeruutta riittää, muttei välttämättä nähdä syitä, mitkä johtivat talouden romahdukseen, ainakaan mitään vastuuta ei oteta. Syylliseksi kelpaa kuka muu hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain itse omat rahansa tienaava ymmärtää niiden käytön päälle...Kultalusikat ja sossut ei...pappabetalar tai sossubetalar;kaikki pitää saada eikä tikkua ristiin pidä laittaa.Normaali pienituloinen osaa hyödyntää ilmaistapahtumat,tuetut lomat yms...tai vaikka säästääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisuus on oma valinta. Sen eteen on opiskeltu, tehty töitä ja joskus tehty valintoja, jotka eivät ole tuntuneet mukavilta. Siksi nyt voi valita huvipuiston tai metsäretken välillä.
Katso omaa elämääsi taaksepäin ja mieti, mitkä toisenlaiset valinnat olisivat antaneet sinulle paremman nykyisyyden. Kerro ne lapsillesi, että edes he eivät putoaisi samaan ainaisen valituksen kuiluun.Niinpä, oma valinta ja kovan työn tulos, esim. Suomen rikkaimmat henkilöt ovat osanneet syntyä rikkaaseen sukuun.
Suomen rikkaimpien ja koyhien välissä on muutama muukin ihminen. Miksi koet kateutta rikkaimpia kohtaan? Ovatko he ainoita hyväosaisia sinusta?
Haaveiletko luokkasodasta vai onko kaikki pelkkää tekosyytä omalle saamattomuudellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ole yhtään sen onnellisempi nyt kun on rahaa ja silloin kun ei ollut. Elin köyhän lapsuuden, luin kirjastosta lainattuja kirjoja enkä tehnyt mitään erikoista. Enkä minä lapsena mitään spesiaalimpaa tekemistä osannut kaivatakaan. Jos vanhemmat olisi jatkuvasti surkutelleet, miten köyhiä ollaan, niin tottakai olisin siihen kiinnittänyt huomiota. Ihan hyvin riitti ulkoilu, leikkiminen, kirjat, puistot ja kavereiden kanssa oleminen.
Suomessa asiat on niin pirun hyvin ja itse saa vaikuttaa siihen, mitä tekee, niin mun mielestä on törkeää valittaa köyhyyttä, kun oikeaa köyhyyttä ei Suomessa ole. On mielen köyhyyttä, jos ei Suomessa pysty vähävaraisena elämään mukavaa elämää. Ihan oikeasti ei joku ulkomaanmatka tuo mitään onnea elämään tai tee autuaaksi. Joo ymmärrän, että turhauttaa kun ei ole vaihtoehtona tehdä jotain erilaista, mutta siihen voi itse hyvin usein vaikuttaa elämän suunnitelmallisuudella. On myös erilaisia tuettuja lomia, hope ry:tä jne. vähävaraisten perheiden tueksi. Vähävaraiset perheet eivät jää ilman valtion/erilaisten yhdistysten apua. Jos on niin ylpeä, ettei kehtaa hakea apua, niin se on sitten vähävaraisen perheen oma ongelmansa ja turha uhriutua.
Ja hyvin harva syntyy ns. maineikkaaseen tai rikkaaseen sukuun, ne ovat asia erikseen ja tietenkin heillä on aivan erilaiset lähtökohdat menestyä. Mutta sekin voi kääntyä itseään vastaan.Vituttaa ihan älyttömästi suomalaisten kitinä siitä, miten paskaa on kun on köyhä. Täällä eletään jäätävässä yltäkylläisyydessä. Ei tartte asua missään slummissa ja Kela pitää huolen, ettei nälkään kuole.
Elin lapsuuden -80 ja nuoruutta -90 luvulla, ei silloin kukaan meidän piireistä matkustanut ulkomalla, ne oli ihan satunnaisia 1 kerta elämässä hommia jos meni. Kännyköitä ei ollut, rikkaimmilla oli Lewikset , muilla merkittömät farkut. Viikomlopun viettoon riitti se että oli varaa 1/2 omenaviinipulloon, ja sitten istuttiin "kylällä". Osalla perheistä ei ollut autoja, harrastuksia oli harvalla muuta kuin 1 jossa käytiin kerta pari viikossa. Itse kävin ratsastustalleilla, siellä sai ilmaiseksi puuhailla, ja osa porukasta ei ratsastanut koskaan koska niillä ei ollut rahaa, mutta ei sitäkään kukaan miettinyt.
Aika on erilainen, kyllä tässä meidän seuduilla lapset harrastaa kaikki jotain mikä vie aikaa ja rahaa (maksut, varusteet, matkat ja kisat), ulkomailla monta kertaa vuodessa ja myös kaukomatkoilla, ei Tallinnassa. Nyt korona-aika on tasannut- ei ollut harrastuksia eikä matkoja, eikä edes saanut mennä kenenkään sisälle, eli lapset viettää aikaansa lähiössä ulkona tekemällä jotain täysin ilmaista.
Olen kyllä sitä mieltä että ihmiset elävät yli varojensa, meillä on vuokra kaksio johon on paljon hakijoita, KELAn toimeentulotuen varassa olevia /opiskelojoita ja pienipalkkasia. Silloin kun mä opiskelin, asuin solussa. Nyt pitää olla vähintään kaksio, vaikka se maksaa mielestäni ihan liikaa silloin kun rahaa ei ole, mutta tälläistä ajattelu mallia ei tunnu olevan. "varma vuokra, KELA maksaa"- eli me veronmaksaja maksamme....
449 jatkaa, minäkin olen se joka tykkää aina käydä töissä, ja kaikkea on meillä tehty,pitkä CV -kummallakin. Nyt on vaikka muille jakaa. Leskiäitin suurperheestä ollaan. Hyvä 448.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä elämäntapaköyhät eivät koskaan osaa muuta kuin valittaa ja etsiä muista syitä omaan elämäntilanteeseensa. Koskaan ei omilla valinnoilla ole mitään tekemistä omassa elämässä.
Sama juttu kuin alkoholisteilla. Syy juomiseen on aina jossain muualla kuin omassa itsessä.Koulussa työskentelevänä näen päivittäin näitä uhriutuvia valittajia, joita aina sossut potkivat päähän, kun eivät myönny siihen, tuohon ja tähän. Edes omasta lapsesta ei välitetä sen vertaa, että yritettäisiin kaikin keinoin tukea sosioekonomista loikkaa ylemmälle portaalle, vaan opetetaan lapsesta samanlainen selittelijä ja uhriutuja.
No huh, huh! Toivottavasti et ole opettaja. Minä olen ja köyhyyttä on jo omilla sisaruksillani, joten ihan läheltä olen päässyt seuraamaan. Kaikilla heidän lapsillaan keskiarvo hipoo lähellä yhdeksää ja yksi on jo yliopistossa. Eli edellytykset hyvään elämään koulutuksen puolesta ovat olemassa, kunhan vain terveys tms. asiat eivät muuta suunnitelmia. Mutta osaltaan heidän menestymistään saa kiittää Suomen sosiaaliturvaa, joka pyrkii antamaan lapsille mahdollisuuden harrastaa perhetaustasta huolimatta. Ja toimeentulotukea siitä, että on mahdollistanut ruoan pöytään. Pitkäaikaistyöttömyys voi kohdata ketä tahansa. Opetusalalla olemme turvasatamassa koronan vaikutuksilta, mutta toisella alalla tilanne saattaisi olla ihan toisenlainen.
Joko marjanpoiminta mainittu? En edes ilkeyttänikö tätä sano, vaan sillä, että joskus täytyy nähdä vähän vaivaa sen köyhänkin. Marjametsään kipin kapin ja rahat jemmaan, on sitten ensi kesänä varaa viettää lomaa.
Ap:n kirjoitus on osuva! Olen elänyt taloudellisesti köyhän, mutta henkisesti rikkaan lapsuuden. Nyt olen hyväosainen ja onhan se totta, että omien lasten kesät ovat erilaisia. Tänä kesänä etelän loma jäi välistä koronan takia ja Lintsille ei toinen lapsista halua lähteä. Ex tempore käytiin katsomassa ystäviä junalla ja yövyttiin hotellissa. Eli meillä valintoja, joihin raha ei vaikuta, mutta köyhillä asioita, joihin ei välttämättä ole varaa.
Eron jälkeen minäkin putosin lasten kanssa hyvätuloisen elämästä työttömäksi yh-äidiksi. Asuttiin pari vuotta yhdessä tämän maan huonomaineisimmassa lähiössä. Erossa meni ura, työ, rahat ja terveys. Koti kalustettiin aluksi netin ilmaislöydöillä. Mutta. Yhtenä hirveänä yönä, kun vastoinkäymisiä oli tullut enemmän kuin riittävästi, päätin että tänne en jää. Lapset eivät tule menemään lähikouluun. Se oli se hetki kun piti päättää luovutanko vai taistelenko. Luovuttaminen olisi ollut niin helppoa, käyttää ne vähäisetkin säästöt ja sen jälkeen elää toimeentulotuella.
Selasin kuitenkin te-keskuksen sivuja, nielin ylpeyteni ja hain yhteen pa..aduuniin. Sain sen. Sitten toisen. Jonkin ajan päästä tajusin, että saisin ehkä asuntolainan ja pääsen pois täältä. Neljännestä pankista sain. Asunto löytyi hyvältä alueelta, huonossa kunnossa, mutta huomattavasti halvempi kuin täällä yleensä. Tätä ehtii pikkuhiljaa laitella.
Ja jutun pointti on se, ettei ilman omaa tahtoa mitenkään pääse köyhyydestä ja surkeudesta ylös. Jos siihen jää rämpimään, niin siellä pysyy. Jokaiselle tulee elämässä joku tragedia eteen on sitten rikas tai köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö ne kaikki työttömät sitten palkkaat töihin? Ei töihin noin vaan ”mennä”. Töitä haetaan. Eikä se hakeminenkaan takaa tulosta...
Täydellinen esimerkki taas tästä aloitekyvyttömyydestä. Ks. sivu 16, jossa heitettiin ilmoille oman osaamisen tarkastelu ja työpaikan "luominen" itselle, jos ei kerran valmista työpaikkaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen minäkin putosin lasten kanssa hyvätuloisen elämästä työttömäksi yh-äidiksi. Asuttiin pari vuotta yhdessä tämän maan huonomaineisimmassa lähiössä. Erossa meni ura, työ, rahat ja terveys. Koti kalustettiin aluksi netin ilmaislöydöillä. Mutta. Yhtenä hirveänä yönä, kun vastoinkäymisiä oli tullut enemmän kuin riittävästi, päätin että tänne en jää. Lapset eivät tule menemään lähikouluun. Se oli se hetki kun piti päättää luovutanko vai taistelenko. Luovuttaminen olisi ollut niin helppoa, käyttää ne vähäisetkin säästöt ja sen jälkeen elää toimeentulotuella.
Selasin kuitenkin te-keskuksen sivuja, nielin ylpeyteni ja hain yhteen pa..aduuniin. Sain sen. Sitten toisen. Jonkin ajan päästä tajusin, että saisin ehkä asuntolainan ja pääsen pois täältä. Neljännestä pankista sain. Asunto löytyi hyvältä alueelta, huonossa kunnossa, mutta huomattavasti halvempi kuin täällä yleensä. Tätä ehtii pikkuhiljaa laitella.
Ja jutun pointti on se, ettei ilman omaa tahtoa mitenkään pääse köyhyydestä ja surkeudesta ylös. Jos siihen jää rämpimään, niin siellä pysyy. Jokaiselle tulee elämässä joku tragedia eteen on sitten rikas tai köyhä.
Juurikin näin! Itsellä vähän samat omakohtaisen kokemukset. Erossa, jota itse hain, päätin selviytyä. Koko ikäni olen muutenkin tehnyt hommia, tehden valikoimatta mitä on ollut tarjolla, opiskellut jatkuvasti ja nyt jo monta olen ollut ns. unelmapaikassani saaden ihan kohtuu hyvää palkkaa. Koko ajan katselen kuitenkin ympärilleni ja teen samanaikaisesti satunnaisia hanttihommia, jos sopivasti eteen tulee. Kouluttauduin myös työn ohella edelleen, tällä hetkellä kolmas korkeakoulututkinto työn alla, nautin uuden mielenkiintoisen aiheen opiskelusta. Jos nyt tätä lukiessa mietit, ettet sä pystyisi samaan, niin kyllä sä pystyt aina johonkin! Rajoitteet on omassa päässä!
En minä ole yhtään sen onnellisempi nyt kun on rahaa ja silloin kun ei ollut. Elin köyhän lapsuuden, luin kirjastosta lainattuja kirjoja enkä tehnyt mitään erikoista. Enkä minä lapsena mitään spesiaalimpaa tekemistä osannut kaivatakaan. Jos vanhemmat olisi jatkuvasti surkutelleet, miten köyhiä ollaan, niin tottakai olisin siihen kiinnittänyt huomiota. Ihan hyvin riitti ulkoilu, leikkiminen, kirjat, puistot ja kavereiden kanssa oleminen.
Suomessa asiat on niin pirun hyvin ja itse saa vaikuttaa siihen, mitä tekee, niin mun mielestä on törkeää valittaa köyhyyttä, kun oikeaa köyhyyttä ei Suomessa ole. On mielen köyhyyttä, jos ei Suomessa pysty vähävaraisena elämään mukavaa elämää. Ihan oikeasti ei joku ulkomaanmatka tuo mitään onnea elämään tai tee autuaaksi. Joo ymmärrän, että turhauttaa kun ei ole vaihtoehtona tehdä jotain erilaista, mutta siihen voi itse hyvin usein vaikuttaa elämän suunnitelmallisuudella. On myös erilaisia tuettuja lomia, hope ry:tä jne. vähävaraisten perheiden tueksi. Vähävaraiset perheet eivät jää ilman valtion/erilaisten yhdistysten apua. Jos on niin ylpeä, ettei kehtaa hakea apua, niin se on sitten vähävaraisen perheen oma ongelmansa ja turha uhriutua.
Ja hyvin harva syntyy ns. maineikkaaseen tai rikkaaseen sukuun, ne ovat asia erikseen ja tietenkin heillä on aivan erilaiset lähtökohdat menestyä. Mutta sekin voi kääntyä itseään vastaan.
Vituttaa ihan älyttömästi suomalaisten kitinä siitä, miten paskaa on kun on köyhä. Täällä eletään jäätävässä yltäkylläisyydessä. Ei tartte asua missään slummissa ja Kela pitää huolen, ettei nälkään kuole.