Mitä olisit halunnut tehdä lapsena, mutta et saanut?

olisin halunnut mammani kanssa Pariisin Disney landiin, hän olisikin vienyt mutta vanhempieni ero ym. Esti matkan :( joskus vielä haluan sinne!

Olisin halunnut harrastaa, mutta vanhemmilla oli parempaakin tekemistä kuin minun kyydittämiseni karateen tai fudikseen.

Minä halusin lukea,lukea ,lukea.Harmitti suunnattomasti kun isä tilasi työväen lehteä jossa oli jotain 6-8 sivua.Keskisuomalaisessa oli paljon enemmän lukemista.

Minäkin olisin halunnut harrastaa vaikka ja mitä. Rahaa ei kuulemma ollut. Viinaan ja isän levyharrastukseen sitä kyllä riitti. Kerran vuodessa pääsin kaupungin järjestämälle urheiluleirille vaikken olisi halunnut.

Tanssi oli meilläkin kiellettyä uskovaiset vanhemmat, kyllä minä silti onnistuin discoon karkaamaan. Sitten olisin halunnut leikkiurut ja oppia soittamaan, mutta isä ei antanut, kun en ole musikaalinen. Ok, en osaa laulaa, mutta ei se soittamasta estä. Omat poikani saivat kitaran ja heistä tuli taitavia, vaikka on sama vika: huono lauluääni. Esikoinen osaa soitella jopa korvakuulolta, ja jopa musiikkiharrastajat ovat sanoneet, että hyvin soittaa ja niin se minustakin kuulostaa. Ei huono lauluääni tarkoita, etteikö soittamaan voisi silti oppia. Kyllä minäkin kuulen jos joku laulaa väärin. Syykin lauluäänen puutteeseen selvisi vahingossa lääkärissä kurkkututkimuksen yhteydessä: minulla on rakenteellinen vika, jonka vuoksi äänialani ei edes voi  nousta korkealle. 

Haaveilin aina nukkekodista, vuosia vuosia. Varmaan 12-vuotiaaksi asti se oli harras toiveeni. Meille ei kuulemma mahtunut. TUo ehkä pitikin paikkaansa ollessani alle kouluikäinen, mutta sitten olivat asiat toisin. Vielä 7-vuotiaana olisin leikkinyt sillä vuosia.

Omani sai nukkekodin ollessaan 2-vuotias.

Olisin halunnut harrastaa judoa ja tanssimista. Judo oli äidin mielestä niin vaarallinen ja väkivaltainen laji, etten saanut mennä judokerhoon. Tanssimiselle äiti ilkkui, että kenen kanssa sinä muka siellä tanssisit. Äidin päässä judo=lyömistä ja nyrkkitappelua ja tanssiminen=paritanssia. Mitään muunlaista tanssiahan ei ole olemassa.

Harmittaa. Mulla ei sitten lapsena oikein ollut liikunnallisia harrastuksia (paitsi yhdessä vaiheessa ratsastus. Ihme kun äiti päästi, vaikka itse pelkäsi hevosia). Tiedä mikä tanssivirtuoosi ja ikamppailulajien mestari olisinkaan, jos olisin päässyt. :)

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:23"]

Olisin halunnut harrastaa judoa ja tanssimista. Judo oli äidin mielestä niin vaarallinen ja väkivaltainen laji, etten saanut mennä judokerhoon. Tanssimiselle äiti ilkkui, että kenen kanssa sinä muka siellä tanssisit. Äidin päässä judo=lyömistä ja nyrkkitappelua ja tanssiminen=paritanssia. Mitään muunlaista tanssiahan ei ole olemassa.

Harmittaa. Mulla ei sitten lapsena oikein ollut liikunnallisia harrastuksia (paitsi yhdessä vaiheessa ratsastus. Ihme kun äiti päästi, vaikka itse pelkäsi hevosia). Tiedä mikä tanssivirtuoosi ja ikamppailulajien mestari olisinkaan, jos olisin päässyt. :)

[/quote]

Isä olisi vienyt minut jalkapallokerhoon, mutta mua ei kiinnostanut yhtään. Ne ainoat liikunnalliset lajit, jotka olisivat voineet kiinnostaa, äiti tyrmäsi.

Ihan pienenä olisin halunnut mennä serkkuni kanssa naimisiin, no sille taisi olla muitakin esteitä kuin vanhemmat :)

Vähän vanhempana olisin halunnut tyhjentää kellarin halkovaraston ja sisustaa sinne oman huoneen. Muistan miten minua rassasi elää muun perheen kanssa, kun meillä oli kauhea metakka aina, koko ajan joku huusi tai meuhkasi, tavaroita ja ovia paiskottiin tai vähintäänkin pikkusisko oli mun kimpussa koko ajan. Muu perhe meillä temperamenttisia ja kovaäänisiä, minä rauhallinen. Olisin vaan kaivannut jonkun paikan, missä olisin saanut olla ihan rauhassa, lukea kenenkään häiritsemättä ja missä olisi ollut HILJAISTA.

Lapsena haaveilin hirmuisesti nukkekodista ja nukenvaunuista, joita en koskaan saanut. Aikuisena esikoisen saadessani olin ihmeissäni, miksi olin niin tohkeissani lastenvaunuista. No, siinähän ne sitten oli ne kaipaamani nukenvaunut :) ja nukkekin osasi muutakin kuin sulkea ja avata silmänsä.

Ala-asteella ollessani olisin halunnut leikkiä vapaa-aikana kavereiden kanssa. Lähimmät kaverit asuivat yli kilometrin päässä. En saanut mennä eikä meillekään saanut kukaan tulla.

Sitten kaipailin kovasti rannekelloa. Vanhemmat oli sitä mieltä, että rannekellon saan vasta rippikoulun käytyäni. Siitä oli kovasti kaikenlaista harmia, kun kuitenkin piti aina bussilla kulkea ja olla ajoissa hammaslääkärissä tai vastaavassa.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:31"]

Ihan pienenä olisin halunnut mennä serkkuni kanssa naimisiin, no sille taisi olla muitakin esteitä kuin vanhemmat :)

[/quote]

Minäkin halusin serkun kanssa naimisiin. Tosin tää serkku oli tyttö, kuten minäkin. Äidin kanssa halusin myös naimisiin. Kerroin näistä haluistani äidille, mutta ei se tainnut kieltääkään. Sanoi vain, ettei hän mene minun kanssani naimisiin, koska en osaa siivota edes huonettani. 

Kummeksun vieläkin, että miksi mulla oli noin. Isä oli läheinen ja mahtava tyyppi ja mulla oli myös poikaserkkuja hyvinä kavereina. Heidän kanssaan en kuitenkaan koskaan haaveillut naimisiin menosta. En ole lesbo.

olisin halunnut harrastaa balettia ja omistaa ihania hulmuavia prinsessamekkoja, tai arkimekkoja missä on hulmuavat helmat.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:31"]

Ihan pienenä olisin halunnut mennä serkkuni kanssa naimisiin, no sille taisi olla muitakin esteitä kuin vanhemmat :)

[/quote]

Minäkin halusin serkun kanssa naimisiin. Tosin tää serkku oli tyttö, kuten minäkin. Äidin kanssa halusin myös naimisiin. Kerroin näistä haluistani äidille, mutta ei se tainnut kieltääkään. Sanoi vain, ettei hän mene minun kanssani naimisiin, koska en osaa siivota edes huonettani. 

Kummeksun vieläkin, että miksi mulla oli noin. Isä oli läheinen ja mahtava tyyppi ja mulla oli myös poikaserkkuja hyvinä kavereina. Heidän kanssaan en kuitenkaan koskaan haaveillut naimisiin menosta. En ole lesbo.

[/quote]

Ehkä sut on vaan kasvatettu hyvin, rakastumaan ihmiseen eikä sukupuoleen. 

Meillä se harrastuksiin pääsemättömyys johtui nimenomaan siitä, ettei vanhemmilla ollut aikaa kyydittää harrastuksiin, rahaan ei ikinä vedottu ja se olisikin ollut kyllä emävale.

terv. hetero numero 9

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 17:03"]

olisin halunnut harrastaa balettia ja omistaa ihania hulmuavia prinsessamekkoja, tai arkimekkoja missä on hulmuavat helmat.

[/quote]

Minäkin olisin aina halunnut käyttää mekkoa, pitää pitkiä hiuksia ja pukeutua "tyttöjen" väreihin. Hirveä tappelu oli aina hiuksista ja vaatteiden väreistä, kun en missään nimessä halunnut pukeutua siniseen, vihreään tai harmaaseen. Hiukset olisi nyrhitty poikatukaksi, jos äiti olisi saanut täysin päättää. Kompromissina mulla oli lyhyt polkkatukka, mutta olisin halunnut kasvattaa ihan pitkät hiukset.

Olisin halunnut mennä kavereille kylään ja kutsua kavereita meille. Hullu mummu kielsi "päivällä olette koulussa nähneet" ja "jokaisella on oma koti, pysykööt siellä". Omasta huoneesta en edes uskaltanut uneksia - oma sänkykin olisi ollut kiva.

Olisin halunnut harrastaa taitoluistelua. Lähin paikka olisi ollut 33km päässä. En päässyt.

Olisin halunnut mennä partioon, mutta isä ei päästänyt, kun partio oli sen mielestä porvarillista hapatusta.

Olisin halunnut harrastaa jotakin, mutta en saanut harrastaa mitään "koska ei äidilläkään ole harrastuksia". Olisin halunnut myös rattikelkan, barbienuken, sellaisen muovisen lasten parkkitalon, nukkekodin. Nuo nyt ainakin muistan. Barbien sain viimein ostettua joskus viikkorahoista säästettyäni, mutta äiti heitti sen roskiin koska muka olin liian vanha leikkimään nukeilla. Taisin olla 10-11- vuotias.

Yks mitä paljon halusin oli se, että toivoin tulevani pian aikuiseksi, jotta saisin itse päättää asioistani. Ja ihanaahan se olikin, kun se päivä koitti. Ei painanut aikuisen velvoitteet niin paljon vaa'assa kuin se, että saa itse päättää. Lapsen huolettomuus tuntui yliarvostetulta sen rinnalla.

tanssia..

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 17:13"]

Olisin halunnut harrastaa jotakin, mutta en saanut harrastaa mitään "koska ei äidilläkään ole harrastuksia". Olisin halunnut myös rattikelkan, barbienuken, sellaisen muovisen lasten parkkitalon, nukkekodin. Nuo nyt ainakin muistan. Barbien sain viimein ostettua joskus viikkorahoista säästettyäni, mutta äiti heitti sen roskiin koska muka olin liian vanha leikkimään nukeilla. Taisin olla 10-11- vuotias.

[/quote]

Minä näin ennen 8-vuotispäiviäni lelukaupassa aivan ihanan nuken. Toivoin sitä hartaasti ja olin ihan varma, että saan sen synttärilahjaksi. Eipä nukkea näkynyt, joten itkin sen päivän. Äiti sai isän ylipuhuttua ja isä kävi sitten sen ostamassa minulle; sai ilmeisen halvalla, kun nukelta puuttui yksi sormi. Isä sitten nakkasi nuken minulle tiuskaisten "tuossa on" ja äiti sanoi, että se on viimeinen nukke minkä saan, sillä minä olen liian vanha leikkimään nukeilla. En minä sitten sillä leikkinyt :(

Puolisen vuotta tuon jälkeen meillä kävi sukulaisia ja täti toi minulle pikkuisen nuken. Olin ihan kauhuissani, että eikö täti tiennyt minun olevan liian vanha nukkeleikkeihin ja otin nuken vastaan vain, kun äiti pakotti. Muistan miten ihmeissäni olin, että miten tämä homma menee.

Nyt aikuisenakaan en tajua, miksi ihmeessä pienelle lapselle sanotaan, että hän on liian vanha leikkimään.