Poikaystävän intti ahdistaa
Poikaystävä lähti muutama päivä sit inttiin ja nää ensimmäiset päivät on tuntunu ihan kamalilta ja oon itkeny koko ajan. Alotin just työn uudessa työpaikassa ja sekin tuntuu tosi uuvuttavalta kun paha olo purkautuu iltaisin ja alkaa itkettää. Lisäks joudun nyt vuoden asuu yksin meidän yhteises kämpäs (paitsi poikaystävän lomilla) ja hoitaa ite kaikki asiat. Oon tosi stressaantunut nyt vaikka tiiän et tää helpottaa kyllä. En myöskään saa poikaystävään yhteyttä oikein ollenkaan kun ei kerkee jutella niin pelottaa et me etäännytään kun poikaystävä on kumminki kuukauden siel ain kiinni ennen lomii. Oon yrittäny nyt keksii muuta tekemistä niin ei kaikki ajaukset menis tohon, mut aina iltasin nukkumaan mennessä alkaa ahdistaa ja itkettää. Onko ketään kohtalotovereita? Mikä auttais tähän stressiin ja ahdistukseen?
Kommentit (62)
Kaalimato auttaa pahimpaan hätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se saatanan vikiseminen, kyseessä on korkeintaan vajaa vuosi ja näette toisenne melkein joka viikonloppuna. Ihme vikisijöitä, ei ihme että kaikki menee tässäkin maassa päin persettä!
Nyt on korona-aika. Ekalle lomalle pääsee aikaisintaan kuukauden kuluttua.
No hui! Siinähän melkein jo kuolee!
Klassinen esimerkki siitä, että ensin pitäisi opetella olemaan itsensä kanssa ennen kuin alkaa olemaan muiden kanssa. Jokaisen pitäisi asua vähintään vuosi yksin ennen kuin edes harkitsee avoliittoa.
kunnon perskänni auttaa stressiin.
n21
huoh, on kyl taas tosi törkeetä porukkaa täällä.
on täysin okei tuntea olo yksinäiseksi ja ahdistuneeksi kun tulee iso elämänmuutos! se ei ole läheisriippuvuutta tai avuttomuutta, vaan täysin luonnollinen reaktio.
itellä poikaystävä ei ollut intissä, mutta 5pvä viikossa aamu 8 yö 1 töissä. oli tosi iso shokki, etenkin kun vielä oli alkuhuuma ja ahdistuneisuushäiriö. itellä autto vanhempien luo meneminen jos tuli tosi paska olo ja vaan aika. ja sit ku oli ne yhteiset vapaat niin vaan kaikki hetken yhessä ja jätti kinastelut sikseen, niin sai pienestäkin ilon irti.
nyt jo toisella kertaa ei tuntunu sama työrupeama pahalle, kai se alkuhuumasta pääseminen autto. kyl siihen ikävää tottuu. mutta älä jää yksin, koska aluksi se on tosi lamaannuttavaa! vanhemmat, ystävät tai sitten ihan ammattilaiselta saa kyllä apua. tsemppiä!
heh kirjoitti:
Ja ei oo myöskään pelkoa et meidän parisuhde intin takia kaatuisi. Kuten sanoin nii tää on alkustressiä kun on elämässä kaikkea muutakin uutta.
No mitä sitten rutiset?
Vierailija kirjoitti:
kunnon perskänni auttaa stressiin.
n21
Jos tarkoituksesi oli olla huvittava, epäonnistuit mahtavasti.
Ymmärrän että on ikävä kontrollointia, mutta nyt poikaystävääsi kontrolloivat muut.
Vierailija kirjoitti:
huoh, on kyl taas tosi törkeetä porukkaa täällä.
on täysin okei tuntea olo yksinäiseksi ja ahdistuneeksi kun tulee iso elämänmuutos! se ei ole läheisriippuvuutta tai avuttomuutta, vaan täysin luonnollinen reaktio.
itellä poikaystävä ei ollut intissä, mutta 5pvä viikossa aamu 8 yö 1 töissä. oli tosi iso shokki, etenkin kun vielä oli alkuhuuma ja ahdistuneisuushäiriö. itellä autto vanhempien luo meneminen jos tuli tosi paska olo ja vaan aika. ja sit ku oli ne yhteiset vapaat niin vaan kaikki hetken yhessä ja jätti kinastelut sikseen, niin sai pienestäkin ilon irti.
nyt jo toisella kertaa ei tuntunu sama työrupeama pahalle, kai se alkuhuumasta pääseminen autto. kyl siihen ikävää tottuu. mutta älä jää yksin, koska aluksi se on tosi lamaannuttavaa! vanhemmat, ystävät tai sitten ihan ammattilaiselta saa kyllä apua. tsemppiä!
Jos mies kirjottaisi tänne vastaavaa sitä haukuttaisiin uliksi. Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että on ikävä kontrollointia, mutta nyt poikaystävääsi kontrolloivat muut.
Se taitaa ollakin suurin ongelma kun se saattaa siellä oppia ajattelemaan muidenkin kuin pirttihirmun kannalta.
On sulla varmaan ystäviä tai vanhemmat, joille voit puhua asiasta?
Murheellisuus menee varmasti ohi, kun muutama hetki vierähtää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se jantteri siellä säilyy.
Saattaa kyllä oppia että se kotona oleva tyranni ei ehkä olekaan ainoa auktoriteetti maailmassa. Sehän tuota ulinaista pelottaakin.
MIssa varuskunnassa? Mun poika Vekaralla ja niilla koko ajan kannykka kadessa...kuulemma 1/3 paivasta odottelua. Outoa, ette ole ehtinyt sun kanssa paljon viestitella...
Kuulostaa tosi läheisriippuvaiselta tämä ap. Poikaystävälle ehkä helpotus saada vähän etäisyyttä.
Ap, ei kannata täältä etsiä vertaistukea. Täällä on paljon porukkaa, jonka mielestä ikävä on säälittävää. Tsemppiä, päivä päivältä olo alkaa helpottaa ja pian taas näette! Yksinoloon tottuu ja on tosi hyvä, että saat intin ajan harjoitella yksin asumista ja asioiden hoitamista itsenäisesti. Jokaisen pitäisi asua yksin edes puoli vuotta, jotta itsenäistyy kunnolla.
Ajatteles vielä. Siellä intissä on nykyisin aika pirtsakoita tyttöjä ja metsäkeikoilla telttayhteismajoitus! Jee!
Ja ei oo myöskään pelkoa et meidän parisuhde intin takia kaatuisi. Kuten sanoin nii tää on alkustressiä kun on elämässä kaikkea muutakin uutta.