Muistatko vielä ensimmäisen ihastuksesi?
Yritin ettiä vastaavaa ketjua jo perustetuista, muttei osunut silmään. Olen viime päivinä mietiskellyt ensimmäistä ihastustani. Kyse oli vilpittömästä tyttö-poika kuviosta ala-asteelta. Emme koskaan olleet mikään "pari", mutta 6 vuotta samalla luokalla vietettiin (ja jouduttiin usein yhdessä vaikeuksiin). Elämä vei erilleen jo ylä-asteella, enkä ole häntä 7 luokan alun jälkeen nähnyt. Muistot nousivat pintaan, kun mulle selvisi, että mies istuu tällä hetkellä vankilassa. Auts! Luuletteko, että muistais vielä mut? :D Entä mietittekö koskaan teidän ensimmäistä ihastustanne? Tässä ei siis ollut kyse mistään seurustelusta saati seksistä. Tultiin vaan toimeen, kunnes elämä vei eri suuntiin.
Kommentit (10)
Mun eka rakkaus oli Ford Capri vuosimallia en muista, mutta 74-78 väliltä luultavammin.
Muistan todellakin! Hän oli vuotta alemmalla luokalla kuin minä. Taisin olla 4. luokalla kun häneen ihastuin ja sitä jatkui koko ala-asteen. Muistan koulun diskot joissa tanssimme hitaita yhdessä. Koskaan emme ns. seurustelleet, emmekä viettäneet edes juurikaan aikaa yhdessä. Noissa diskoissa kuitenkin aina tanssimme. Kaverit naljailivat kun ihastukseni oli nuorempi kuin minä. 7. luokalla ihastuin erääseen toiseen poikaan, mutta kun tämä ensi-ihastukseni tuli samalle yläasteelle, oli se taas menoa. Yläasteen jälkeen en kuullut hänestä enää mitään. Kunnes sitten reilu parikymppisenä näin hänen kuolinilmoituksensa lehdessä. :(
Itseasiassa joo vaikka en kyllä enää haluaisi muistaa. Satuin nimittäin törmäämään sattumalta tähän ensimmäiseen ihastukseeni reilu vuosi sitten (ihastus oli siis valitettavan yksipuolinen silloin aikoinaan, koska hän oli juurikin tuollainen palstalla usein mainittu hiljainen, kiltti poika joka enempi vaikutti säikkyvän pitkiä katseitani) mutta nyt tilanne olikin toinen. Tai ei siis ihan heti, mutta siinä aikamme höpistyämme päädyimme treffeille (hänen aloitteestaan) ja niinhän se sitten lipsahti seksiin asti kun oli niin helppoa jutella ja jotenkin fiilis kuin olisi tunnettu aina vaikka kouluvuosista pari vuosikymmentä jo onkin.
Hölmönä jo ehdin ajatella, että näinkö tässä nyt sitten tosiaan kävi, että "se oikea" oli muutaman pulpetin päässä koko yläasteen ja sille oli syynsä miksi mikään seurustelusuhde edennyt sen syvemmäksi vaan olin ollut liki koko aikuisikäni sinkkuna.
Noh, tämähän olikin tosiaan vaan sen seksin perässä ja katosi kuin p*eru saharaan seuraavana aamuna :-(
Joo, hän oli Markku ja oli ekalla luokalla kanssani samaan aikaan.
ap
Meillä homma meni niin, että 1-3 luokat voin sanoa olleeni ihastunut ja 3-6 luokat oltiin etäisempiä jo. Muistan, kun järjestettiin luokkakokous n. 10 v sitten, eikä saatu tyyppiin yhteyttä. Yks kaveri oli kuullut huhun, että tää mun ihastus olis kuollut. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa ja vahvasti epäilin tuota jo sillon. Olis kyllä kiva joskus vielä nähdä tää henkilö. En vaan tiedä miten se järjestyis. Taidan olla liian ujo ottamaan yhteyttä ja vaarana myös se, että toiselle herää tunteita.
ap
Tai en ole niinkään ujo vaan varautunut, että hän kuvittelee mun haluavan enemmän. Nythän mulla on ainakin osote selvillä: Vantaan vankila
Ala- ja yläasteen luokkakaverini, vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Tapasin hänet ja hänen hauskan vaimon, pari vuotta sitten työn merkeissä, oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia.
Joo, mulla on edelleen hänen kirjoittama rakkauskirje tallessa. Oltiin ala-asteella, kirje oli sen mukainen. Söpöä.
Päiväkodissa rakastuin tulenpalavasti mielestäni maailman ihanimpaan poikaan. Myöhemmin olimme samalla luokalla ala-asteella. Tapasin hänet sairaalassa viime vuonna vuosikymmenten jälkeen, hän kun oli se minut leikannut lääkäri!
Mun eka ihastus oli sarjakuvahahmo. Vieläkin ihastun lähinnä kuvitteellisiin hahmoihin...