Lue keskustelun säännöt.
Olen miettinyt avioeroa, mutta en halua erossa mitään (miehen omaisuutta jne.) - miten kannattaisi toimia?
09.07.2020 |
Puolisollani on siis konkreettista omaisuutta, varallisuutta ja koko yleinen tilanne huomattavasti parempi kuin minulla.
Itse en ole tuonut avioliittoomme konkreettisesti "mitään", mutta olen kyllä maksanut kaikki nämä vuodet esim. kokonaan yhtiövastikkeen (hoito+rahoitus), miehen edelleen 100% omistamaan asuntoon. Lisäksi olen oma-aloitteisesti toiminut miehelleni tietyissä asioissa apuna, sellaisissa isommissa jutuissa, joista hän olisi joutunut maksamaan jollekulle muulle luultavasti tuhansia euroja. On tuntunut mukavalta antaa kompensoivaa panostani tuohon tapaan juuri koska konkreettisesti en ole voinut rahallisesti hirveästi panostaa.
Nyt siis harkitsen avioeroa, mutta reiluuden nimissä en haluaisi erossa niin sanotusti mitään. En halua hyötyä tässä mitenkään, enkä koe että voisin katsoa itseäni peiliin jos veisin avioerossa puolet (meillä ei siis ole avioehtoa).
Kuulostaako korvaanne kohtuulliselta jos vaadin erossa esim. noita vastikkeita vastaavan summan? Siten en jäisi aivan puille paljaille ja miehelle tuo summa olisi versin kevyt verrattuna siihen että lähtisin vaatimaan puolikastani.
Mitä ajatuksia ylipäätään?
Pitäisikö hankkia asianajaja vai pärjäänkö omineni kun en edes mitään erossa tahdo? En haluaisi toki tulla narutetuksikaan, haluan ainoastaan olla reilu.
Kommentit (100)
Komppaan sitä, joka kehotti käyttämään asianajajaa. Ammattilaisen avulla vältätte verotukselliset yllätykset ja voitte parhaiten sopia sellaisesta osituksesta, joka vastaa totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole oikein päässyt kerryttämään omaa omaisuuttani tässä kun olen tosiaan maksellut kaikkia muita kuluja suunnilleen puoliksi ja minun tuloillani se on tarkoittanut että palkkani menee aina suunnilleen kokonaan.
Jos muutan omilleni, pärjään paljon pienemmällä summalla ja varmaan jotain alkaisi jäämään säästöönkin.
ap
Tuo on kuitenkin täysin oma vikasi, kun olet elänyt tavalla joka vie kaikki rahasi.
Oma vikani? En nyt syyttelisi tässä ketään. Halusin alusta alkaen olla lokkeilematta, joten olen pyrkinyt maksamaan muista kuluistamme puolet. Lopputulos toki on nyt sitten tämä, että säästän selkeästi jos lähden omilleni.
ap
Ap, et ole selvästi osannut neuvotella miehen kanssa raha-asioista aiempina vuosina, vaan olet päätynyt maksamaan yhteisestä elämästä enemmän kuin olisi kohtuullista. Tulkitsen, että olette eläneet miehen tulotason/varallisuuden mukaista elämää, johon sinulla ei oikeastaan olisi ollut varaa.
On täysin kohtuullista, että saat edes pienen pesämunan erossa. Mies on halunnut, että muutat hänen luokseen. Olet paitsi maksanut miehen asumisen juoksevia kuluja vastikkeessaOletko ostamassa asunnon? Paljonko on kolmasosa sen hinnasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että on vielä ap:n kaltaisia naisia, jotka eivät ole ryöstämässä miehen omaisuutta.Moni kun kuvittelee että kaikki on yhteistä automaattisesti.
Ei ole pakko viedä toisen omaisuutta, mutta jos eroava vaimo ei halua omaisuutta puolittaa joutuu mies kuitenkin maksamaan siitä veroa, sehän toki on pienempi summa kuin puolet.
Ja kyllä, näissä asioissa kannattaa silti käyttää asianajajaa. En luottaisi toisen puolison sanaan.
Mistä ja miksi mies siis joutuu joka tapauksessa maksamaan veroa?
Koska avio-oikeuden jättämistä katsotaan lahjana tai jotain sinne päin, en muista tarkkaa terminologiaa. Eli koska vaimolla olisi oikeus omaisuuden puolitukseen muttei sitä hyödynnä, asia tulkitaan siten että vaimo "lahjoittaa" osansa ukolle. Ainakin oli vielä 10 vuotta sitten näin, nykykäytännöstä en ole varma mutten usko muuttuneen.
Tasingosta luopuminen ei aiheuta verotettavaa lahjaa. Siitä on KHO:n päätös.
https://asianajajaliitto.fi/2014/09/kho-tasingosta-luopuminen-ei-aiheut…
Ok, hyvä tietää, olikin muuttunut. Kiitos linkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että on vielä ap:n kaltaisia naisia, jotka eivät ole ryöstämässä miehen omaisuutta.Moni kun kuvittelee että kaikki on yhteistä automaattisesti.
Ei ole pakko viedä toisen omaisuutta, mutta jos eroava vaimo ei halua omaisuutta puolittaa joutuu mies kuitenkin maksamaan siitä veroa, sehän toki on pienempi summa kuin puolet.
Ja kyllä, näissä asioissa kannattaa silti käyttää asianajajaa. En luottaisi toisen puolison sanaan.
Mistä ja miksi mies siis joutuu joka tapauksessa maksamaan veroa?
Koska avio-oikeuden jättämistä katsotaan lahjana tai jotain sinne päin, en muista tarkkaa terminologiaa. Eli koska vaimolla olisi oikeus omaisuuden puolitukseen muttei sitä hyödynnä, asia tulkitaan siten että vaimo "lahjoittaa" osansa ukolle. Ainakin oli vielä 10 vuotta sitten näin, nykykäytännöstä en ole varma mutten usko muuttuneen.
Tasingosta luopuminen ei aiheuta verotettavaa lahjaa. Siitä on KHO:n päätös.
https://asianajajaliitto.fi/2014/09/kho-tasingosta-luopuminen-ei-aiheut…
Kiitos, tämä oli hyvä linkki!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis maksanut mitään: ruokia, huonekaluja, kodinkoneita..?
Joo siis toki niiden vastikkeiden (kokonaisuudessaan) lisäksi olen maksanut normaalisti kaiken suunnilleen puoliksi; ruuat, huonekalut jne.
Minusta vastiketta voi verrata vuokraan. Et halunnut/pystynyt ostaa asuntoa puoliksi miehen kanssa, joten olet ollut vuokralla.
Puoliksi hankitut tavarat jaatte puoliksi.
Voit pyytää rahaa vetoamalla siihen että voit viedä puolet. Ja varmaan saatkin. Mutta sitten et voi väittää että et halua viedä ex-puolisosi omaisuutta.
Tuolla vertauksellakin nainen on elättänyt miestä eli maksanut tämänkin vuokran. Mies jää siinä velkaa oman osuutensa eli puolet.
Vuokra ja vastike eivät silti suoraan vertaudu, koska vuokra katoaa taloudesta, vastike on käytännössä omaisuuden siirtoa talouden sisällä puolisolta toiselle.
Vastike on jokseenkin puolet siitä mitä vuokra olisi, eli ihan reilua. Ja jostain syystä lasket näköjään että asunto on tippunut miehelle taivaasta. Tuskin on.
Pitää huomioida sekin (kuten jo sanoin) että aloittajalla ei todennäköisesti ole ollut varaa ostaa omaa. En siis ymmärrä, miksi häntä pitäisi tässä ajatella asunnon omistajana. Jos et voi ostaa omaa, maksat vuokraa jota et saa takaisin.
Ei sillä ole merkitystä, onko asunto tippunut taivaasta, enkä sen pohjalta laske yhtään mitään, huomaat varmaankin että sen alkuperästä en mitään maininnut.
En ymmärrä miksi puhut että pitäisi ajatella asunnon omistajana. Sellaistakaan en ole maininnut.
AP on sanonut maksaneensa MIEHEN omistaman asunto-osakkeen vastikkeet kokonaan. Hän on siis maksanut MIEHEN vastikkeet. Ne ovat osakkeeseen liittyvä kuluerä ja ne ovat miehen menoja, hänen omaan omaisuuteensa liittyen. Mitään velvollisuutta MIEHEN omaisuudenhoitokuluista naisella ei olisi ollut maksaa sentinkään vertaa. Puolisot eivät yleensä muutenkaan peri vuokraa toisiltaan, kuten muiltakaan perheenjäseniltä. Mutta kulujen jakamista voidaan kuitenkin tarkastella niin, että oletusarvoisesti sen tulisi olla tasapuolista. Tässä tapauksessa se ei ole, kun AP on maksanut KOKONAAN MIEHEN sekä omat asumismenonsa.
Tuo tapaus vertautuu mihin tahansa muuhun varallisuuden ylläpitoon ja säästämiseen. Asunnon sijaan kyseessä voisi olla vaikkapa metsäkiinteistö tai joku eläkevakuutussysteemi.
Jos mies omistaa metsäpalstan, mutta nainen maksaa siellä tehtävät raivaustyöt, taimien istutuksen, lannoituksen sun muut omasta pussistaan ja sitten eroaa, niin kyllä hänelle kuuluu kaiken kohtuullisuuden nimissä jotain tuosta menosta hyvittää, kun kartutettu omaisuus jääkin kokonaan miehelle.
Tai jos asutaan velattomassa omakotitalossa, joka on 100% miehen, ja nainen tätä kompensoidakseen maksaa kuukausittaista vapaaehtoista eläkevakuutusta miehen hyväksi, eli joka summa kokonaan tuottoineen jää miehen varallisuudeksi, niin samoin tästäkin tulee huomioida jokin kompensaatio.
Kaiken saa tietenkin sopia vapaaehtoisesti ihan miten vaan, mutta kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä ei mielestäni voi mennä niin, että liiton aikana toinen maksaa suuremman osan kustannuksista ja erotessa ei sitten saakaan yhtään mitään vaan kaikki yhdessä kerrytetty omaisuus jää sille joka maksoi vähemmän.
Jotakuinkin tältä pohjalta olin itsekin alustavasti ajatellut, että kokonaisuus huomioon ottaen en olisi kohtuuton jos vaatisin noita vastikkeita vastaavaa summaa. Kuten aiemminkin totesin, miehelleni se olisi pisara meressä, itselleni merkittävä summa.
ap
Eli haluat puolisosi omaisuutta ja nyt mietit miten sen perustelisit. Otsikossa väität että et halua mitään. Se ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole selvästi osannut neuvotella miehen kanssa raha-asioista aiempina vuosina, vaan olet päätynyt maksamaan yhteisestä elämästä enemmän kuin olisi kohtuullista. Tulkitsen, että olette eläneet miehen tulotason/varallisuuden mukaista elämää, johon sinulla ei oikeastaan olisi ollut varaa.
On täysin kohtuullista, että saat edes pienen pesämunan erossa. Mies on halunnut, että muutat hänen luokseen. Olet paitsi maksanut miehen asumisen juoksevia kuluja vastikkeessaOletko ostamassa asunnon? Paljonko on kolmasosa sen hinnasta?
Ap on itse päättänyt, millaista elintasoa hän omalta osaltaan maksaa. Ap on myös suostunut muuttamaan toisen asuntoon. Ketään ei voi pakottaa, nuo olivat ap:n omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitusasia. Tosin saattaa murtua jos ajatteli että kaikki on hyvin
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole selvästi osannut neuvotella miehen kanssa raha-asioista aiempina vuosina, vaan olet päätynyt maksamaan yhteisestä elämästä enemmän kuin olisi kohtuullista. Tulkitsen, että olette eläneet miehen tulotason/varallisuuden mukaista elämää, johon sinulla ei oikeastaan olisi ollut varaa.
On täysin kohtuullista, että saat edes pienen pesämunan erossa. Mies on halunnut, että muutat hänen luokseen. Olet paitsi maksanut miehen asumisen juoksevia kuluja vastikkeessaOletko ostamassa asunnon? Paljonko on kolmasosa sen hinnasta?
Tilanne on aikalailla juuri tämä. Tajuan sen nyt itsekin, että juuri koska en halunnut lokkeilla, olen päätynyt maksamaan enemmän kuin olisi ollut millään muotoa järkevää ja kohtuullista.
Kyllä, ajattelin että voisin mahdollisesti ostaa oman pikkuisen yksiön jostain kauempaa. En tosin ole miettinyt asiaa vielä ihan niin pitkälle, että hahmottaisin minkä verran pitäisi ottaa lainaa tms. Aika raakile tämä koko ajatuskuvio vielä.
Ihanaa kun kommentoitte, hyvä saada puolueettomia näkökulmia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole oikein päässyt kerryttämään omaa omaisuuttani tässä kun olen tosiaan maksellut kaikkia muita kuluja suunnilleen puoliksi ja minun tuloillani se on tarkoittanut että palkkani menee aina suunnilleen kokonaan.
Jos muutan omilleni, pärjään paljon pienemmällä summalla ja varmaan jotain alkaisi jäämään säästöönkin.
ap
Tuo on kuitenkin täysin oma vikasi, kun olet elänyt tavalla joka vie kaikki rahasi.
Oma vikani? En nyt syyttelisi tässä ketään. Halusin alusta alkaen olla lokkeilematta, joten olen pyrkinyt maksamaan muista kuluistamme puolet. Lopputulos toki on nyt sitten tämä, että säästän selkeästi jos lähden omilleni.
ap
Minusta syyttelit ihan selvästi miestäsi, kun huomautit elämisen hänen kanssaan olevan niin kallista että et saa mitään säästöön. Mainitsit tuon tässä keskustelussa, missä mietit paljonko voit vaatia rahaa. Eli mielestäsi se selvästi kuuluu jotenkin asiaan.
Teit päätöksen jo ennen ketjun aloittamista. Aiot vaatia rahaa ja komppaat kaikkia jotka kannustavat siihen. Muille väität vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole selvästi osannut neuvotella miehen kanssa raha-asioista aiempina vuosina, vaan olet päätynyt maksamaan yhteisestä elämästä enemmän kuin olisi kohtuullista. Tulkitsen, että olette eläneet miehen tulotason/varallisuuden mukaista elämää, johon sinulla ei oikeastaan olisi ollut varaa.
On täysin kohtuullista, että saat edes pienen pesämunan erossa. Mies on halunnut, että muutat hänen luokseen. Olet paitsi maksanut miehen asumisen juoksevia kuluja vastikkeessaOletko ostamassa asunnon? Paljonko on kolmasosa sen hinnasta?
Tilanne on aikalailla juuri tämä. Tajuan sen nyt itsekin, että juuri koska en halunnut lokkeilla, olen päätynyt maksamaan enemmän kuin olisi ollut millään muotoa järkevää ja kohtuullista.
Kyllä, ajattelin että voisin mahdollisesti ostaa oman pikkuisen yksiön jostain kauempaa. En tosin ole miettinyt asiaa vielä ihan niin pitkälle, että hahmottaisin minkä verran pitäisi ottaa lainaa tms. Aika raakile tämä koko ajatuskuvio vielä.
Ihanaa kun kommentoitte, hyvä saada puolueettomia näkökulmia.
ap
Sinulle tosin kelpaavat vain yhden lajin puolueettomat näkökulmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi avioehdon vielä tehdä ennen eroamista. Sovitte siinä että kumpikin pitää oman omaisuutensa ja sovitte myös miten miehesi tasaa sinun maksamasi osuuksia. Ottakaa yhteyttä asianajajaan ja tehkää paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis maksanut mitään: ruokia, huonekaluja, kodinkoneita..?
Joo siis toki niiden vastikkeiden (kokonaisuudessaan) lisäksi olen maksanut normaalisti kaiken suunnilleen puoliksi; ruuat, huonekalut jne.
Minusta vastiketta voi verrata vuokraan. Et halunnut/pystynyt ostaa asuntoa puoliksi miehen kanssa, joten olet ollut vuokralla.
Puoliksi hankitut tavarat jaatte puoliksi.
Voit pyytää rahaa vetoamalla siihen että voit viedä puolet. Ja varmaan saatkin. Mutta sitten et voi väittää että et halua viedä ex-puolisosi omaisuutta.
Tuolla vertauksellakin nainen on elättänyt miestä eli maksanut tämänkin vuokran. Mies jää siinä velkaa oman osuutensa eli puolet.
Vuokra ja vastike eivät silti suoraan vertaudu, koska vuokra katoaa taloudesta, vastike on käytännössä omaisuuden siirtoa talouden sisällä puolisolta toiselle.
Vastike on jokseenkin puolet siitä mitä vuokra olisi, eli ihan reilua. Ja jostain syystä lasket näköjään että asunto on tippunut miehelle taivaasta. Tuskin on.
Pitää huomioida sekin (kuten jo sanoin) että aloittajalla ei todennäköisesti ole ollut varaa ostaa omaa. En siis ymmärrä, miksi häntä pitäisi tässä ajatella asunnon omistajana. Jos et voi ostaa omaa, maksat vuokraa jota et saa takaisin.
Ei sillä ole merkitystä, onko asunto tippunut taivaasta, enkä sen pohjalta laske yhtään mitään, huomaat varmaankin että sen alkuperästä en mitään maininnut.
En ymmärrä miksi puhut että pitäisi ajatella asunnon omistajana. Sellaistakaan en ole maininnut.
AP on sanonut maksaneensa MIEHEN omistaman asunto-osakkeen vastikkeet kokonaan. Hän on siis maksanut MIEHEN vastikkeet. Ne ovat osakkeeseen liittyvä kuluerä ja ne ovat miehen menoja, hänen omaan omaisuuteensa liittyen. Mitään velvollisuutta MIEHEN omaisuudenhoitokuluista naisella ei olisi ollut maksaa sentinkään vertaa. Puolisot eivät yleensä muutenkaan peri vuokraa toisiltaan, kuten muiltakaan perheenjäseniltä. Mutta kulujen jakamista voidaan kuitenkin tarkastella niin, että oletusarvoisesti sen tulisi olla tasapuolista. Tässä tapauksessa se ei ole, kun AP on maksanut KOKONAAN MIEHEN sekä omat asumismenonsa.
Tuo tapaus vertautuu mihin tahansa muuhun varallisuuden ylläpitoon ja säästämiseen. Asunnon sijaan kyseessä voisi olla vaikkapa metsäkiinteistö tai joku eläkevakuutussysteemi.
Jos mies omistaa metsäpalstan, mutta nainen maksaa siellä tehtävät raivaustyöt, taimien istutuksen, lannoituksen sun muut omasta pussistaan ja sitten eroaa, niin kyllä hänelle kuuluu kaiken kohtuullisuuden nimissä jotain tuosta menosta hyvittää, kun kartutettu omaisuus jääkin kokonaan miehelle.
Tai jos asutaan velattomassa omakotitalossa, joka on 100% miehen, ja nainen tätä kompensoidakseen maksaa kuukausittaista vapaaehtoista eläkevakuutusta miehen hyväksi, eli joka summa kokonaan tuottoineen jää miehen varallisuudeksi, niin samoin tästäkin tulee huomioida jokin kompensaatio.
Kaiken saa tietenkin sopia vapaaehtoisesti ihan miten vaan, mutta kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä ei mielestäni voi mennä niin, että liiton aikana toinen maksaa suuremman osan kustannuksista ja erotessa ei sitten saakaan yhtään mitään vaan kaikki yhdessä kerrytetty omaisuus jää sille joka maksoi vähemmän.
Jotakuinkin tältä pohjalta olin itsekin alustavasti ajatellut, että kokonaisuus huomioon ottaen en olisi kohtuuton jos vaatisin noita vastikkeita vastaavaa summaa. Kuten aiemminkin totesin, miehelleni se olisi pisara meressä, itselleni merkittävä summa.
ap
Eli haluat puolisosi omaisuutta ja nyt mietit miten sen perustelisit. Otsikossa väität että et halua mitään. Se ei ole totta.
En halua puolisoni omaisuutta, mistä sellaista kehitit? Otsikointi olisi voinut olla onnistuneempikin, kyllä joo. Halusin näkökulmia siihen onko kohtuullista pyytää miehen asuntokuluihin laittamani summa "takaisin" tässä tilanteessa kun miehelleni se on pikkusumma sen rinnalla että lähtisin vaatimaan puolta omaisuudesta. Itselleni tuo vastikesumma olisi valtava.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti nyt rauhassa mitä teet. Avioliitossa yleensä toinen tavalla tai toisella edistää toisen tai molempien omaisuuden kertymistä. Onko teillä lapsia? Sinun on turha vähätellä itseäsi ja osuuttasi miehen omaisuuden kertymisessa, vaikka et olisi suoraan rahaa laittanut omaisuuteen. Jo elinkustannuksiin osallistuminen ja kotityö lisää miehen mahdollisuuksia sijoittaa rahaa omaisuuteen tai tehdä enemmän töitä.
TÄMÄ TÄMÄ TÄMÄ!!!
Mä en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään tätä naisten TYHMYYTTÄ näissä asioissa. Että se olisi jotenkin reilua, että ei pyydä osakseen taloudellisesti sitä, mihin on ihan syystä oikeutettu.
No, mulle se on sinänsä ok, kunhan ei sitten vahingossakaan oleta että yhteiskunnalla olisi minkäänlaista velvollisuutta elättää moista vässykkää.
Anteeksi, tämä lienee jo asiatonta, mutta jotenkin vaan ihmetyttää, että vielä selkeästi varakkaamman osapuolen, joka on monin tavoin hyötynyt köyhemmän osapuolen kanssa liitosta, niin HÄNTÄ kohtaan sitten pitäisi olla "reilu", ja jatkaa köyhäilyä ja hyväksikäytettynä elämistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole selvästi osannut neuvotella miehen kanssa raha-asioista aiempina vuosina, vaan olet päätynyt maksamaan yhteisestä elämästä enemmän kuin olisi kohtuullista. Tulkitsen, että olette eläneet miehen tulotason/varallisuuden mukaista elämää, johon sinulla ei oikeastaan olisi ollut varaa.
On täysin kohtuullista, että saat edes pienen pesämunan erossa. Mies on halunnut, että muutat hänen luokseen. Olet paitsi maksanut miehen asumisen juoksevia kuluja vastikkeessaOletko ostamassa asunnon? Paljonko on kolmasosa sen hinnasta?
Tilanne on aikalailla juuri tämä. Tajuan sen nyt itsekin, että juuri koska en halunnut lokkeilla, olen päätynyt maksamaan enemmän kuin olisi ollut millään muotoa järkevää ja kohtuullista.
Kyllä, ajattelin että voisin mahdollisesti ostaa oman pikkuisen yksiön jostain kauempaa. En tosin ole miettinyt asiaa vielä ihan niin pitkälle, että hahmottaisin minkä verran pitäisi ottaa lainaa tms. Aika raakile tämä koko ajatuskuvio vielä.
Ihanaa kun kommentoitte, hyvä saada puolueettomia näkökulmia.
ap
Sinulle tosin kelpaavat vain yhden lajin puolueettomat näkökulmat.
Itse asiassa ei pidä paikkaansa. On ajatuksia herättävää saada myös kritiikkiä. Sen pohjalta voin rauhassa miettiä, mitä on kohtuullista pyytää jos tilanne oikeasti eroon etenee. Haluan voida elää ratkaisuni kanssa. Siksihän aloitin tämän ketjun.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole selvästi osannut neuvotella miehen kanssa raha-asioista aiempina vuosina, vaan olet päätynyt maksamaan yhteisestä elämästä enemmän kuin olisi kohtuullista. Tulkitsen, että olette eläneet miehen tulotason/varallisuuden mukaista elämää, johon sinulla ei oikeastaan olisi ollut varaa.
On täysin kohtuullista, että saat edes pienen pesämunan erossa. Mies on halunnut, että muutat hänen luokseen. Olet paitsi maksanut miehen asumisen juoksevia kuluja vastikkeessaOletko ostamassa asunnon? Paljonko on kolmasosa sen hinnasta?
Ap on itse päättänyt, millaista elintasoa hän omalta osaltaan maksaa. Ap on myös suostunut muuttamaan toisen asuntoon. Ketään ei voi pakottaa, nuo olivat ap:n omia valintoja.
Selvästi varakkaampi mies on myös suostunut avioliittoon ilman avioehtoa eli on varautunut siihen, että varaton ap saa puolet hänen omaisuudestaan avioliiton päättyessä. Nythän ap ehdottaa reilua diiliä miehelleen ja haluaa erossa vain osan siitä mitä alunperin on "sovittu".
Apn ei siis kannata ainakaan miehelle ehdottaa asiaa niin, että hän nyt saa takaisin maksamiaan rahoitusvastikkeita tms. vaan lähestyä asiaa siitä näkökulmasta, että vaatii mieheltä vain sen mitä tarvitsee uuden elämän käynnistämiseen yhteisen talouden päättyessä.
Ja ap, jätä reilusti neuvotteluvaraa. Lähde korkeammalta kuin mihin ajattelet pääseväsi.
Jos mies palauttaa vastikkeet, niin olet asunut ilmaiseksi miehen asunnossa, ja hän on kantanut taloudelliset riskit.
Ap, olen tismalleen samassa tilanteessa kuin sinä, paitsi meillä on avioehto. Mieheni tasaa maksamani osuuden kustantamalla kaikkineen uuden elämäni vuokralla alkuun. Muuta en tarvitse. Hävisin siinä sitten tai en, mutta näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole oikein päässyt kerryttämään omaa omaisuuttani tässä kun olen tosiaan maksellut kaikkia muita kuluja suunnilleen puoliksi ja minun tuloillani se on tarkoittanut että palkkani menee aina suunnilleen kokonaan.
Jos muutan omilleni, pärjään paljon pienemmällä summalla ja varmaan jotain alkaisi jäämään säästöönkin.
ap
Tuo on kuitenkin täysin oma vikasi, kun olet elänyt tavalla joka vie kaikki rahasi.
Oma vikani? En nyt syyttelisi tässä ketään. Halusin alusta alkaen olla lokkeilematta, joten olen pyrkinyt maksamaan muista kuluistamme puolet. Lopputulos toki on nyt sitten tämä, että säästän selkeästi jos lähden omilleni.
ap
Minusta syyttelit ihan selvästi miestäsi, kun huomautit elämisen hänen kanssaan olevan niin kallista että et saa mitään säästöön. Mainitsit tuon tässä keskustelussa, missä mietit paljonko voit vaatia rahaa. Eli mielestäsi se selvästi kuuluu jotenkin asiaan.
Teit päätöksen jo ennen ketjun aloittamista. Aiot vaatia rahaa ja komppaat kaikkia jotka kannustavat siihen. Muille väität vastaan.
Teet täysin omia tulkintojasi. En todellakaan syytä miestäni, siihen minulla ei ole mitään syytä. Itseäni nyt korkeintaan, mutta en sitäkään halua tehdä. En halua SYYTTÄÄ KETÄÄN, minusta se sana ei kuulu tähän keissiin. Puntaroin vain asioita. Usko pois, että kaikki näistä kritiikeistä tulee myös tarpeeseeen. Kuten totesin, haluan jatkossa voidaa elää itseni kanssa.
ap
Tasingosta luopuminen ei aiheuta verotettavaa lahjaa. Siitä on KHO:n päätös.
https://asianajajaliitto.fi/2014/09/kho-tasingosta-luopuminen-ei-aiheut…