"Kun puolisolle ehdottaa yhteistä tekemistä, hän sanoo toistuvasti ei"
Kommentit (81)
Miksi ap puhuu ilmiöstä tällaisen asian kohdalla? Onko tämä jotenkin isompikin ongelma parisuhteessa olevien keskuudessa? Mistä tällainen tieto on?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap puhuu ilmiöstä tällaisen asian kohdalla? Onko tämä jotenkin isompikin ongelma parisuhteessa olevien keskuudessa? Mistä tällainen tieto on?
HS juttu siis
Ei ole (enää) kiinnostunut puolisosta. Ollaan kämppäkaveriasteella tai eroa kohti luisumassa.
Näin ainakin meillä meni exän kanssa. Parisuhde alkoi rakoilla ja tunnistimme, että on liian vähän yhteistä ja kahdenkeskistä aikaa, mutta ex ei siitä huolimatta halunnut koskaan ryhtyä mihinkään, mitä ehdotin tai koetin järjestää. Aina oli tekosyy: väsymystä tai jotain tähdellisiä kotitöitä tms. No, niin siinä sitten kävi että ero olikin hänelle helppo ja suorastaan helpotus.
Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?
Eikö sekin nyt ole yhdessä tekemistä. Kyseessä lienee kuitenkin sellainen ilmiö, että yhdessä oleminen minkään aktiviteetin eikä myöskään passiivisuuden muodossa kiinnosta.
Voisko joku kertoa mitä siinä artikkelissa sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?
Koska pitää olla netin kanssa.
Kun on juonut kaljaa niin ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on juonut kaljaa niin ei jaksa.
Kun EI ole juonut kaljaa niin ei jaksa! Mulla ton naama tympii niin muutama olut ja jaksaa kattoa.
Meillä myös kuihtui suhde, kun ex-mies sanoi ei yhteiseen tekemiseen eikä ehdottanut itse mitään. Oli niin passiivinen kaikkeen minuun liittyen. Kertaakaan ei 20 yhteisen vuoden aikana käyty edes missään reissussa. Kävin yksin lasten kanssa. Viimeiseen asti yritin pitää edes viikottaista yhteistä kauppakäyntiä. Siihenkin tuli sitten vastauksena lopulta "en jaksa".
Löysin aktiivisen miehen ja avioero vireille heti. Elämä muuttui täysin. Tunnen iloa yhteistä tekemisestä ja meillä on yhteisiä reissu muistoja. Tunnen itseni halutuksi.
Meillä ei käydä yhdessä edes kaupassa, molemmat ostaa omat ruuat. Muutakaan yhteistä tekemistä ei ole, kävelyllekään ei voi mennä kun toinen haluaa kolmen vartin ja toinen kolmentunni lenkille.
Teillä ei taida sitten olla yhteistä sukupuolielämääkään.
Minäkään en lähde mihinkään pikkukotkotuksiin ja sain tuosta jäkätystä. Kummasti muuttui ääni kellossa kun sanoin että viikon ruskareissu ja hiihtolomamökki on varattuna, mutta toki voin perua jos ei häntä kiinnosta.
Teinit jää kotiin syysreissulla (koulut), hiihtolomalla Ylläkselle pääsevät mukaan jos haluavat.
Minäkin houkuttelen kiekko- ja futiskatsomoon mukaan. Hiljaista on ollut.
Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?
Olla sen toisen kanssa niin, että kumpikin plärää kännykästä omia juttujaan?
Eihän sen yhdessä tekemisen tarvitse aina olla sen kummempaa kuin että käydään kävelyllä yhdessä. Jutellaan vaihteeksi niistä asioista, jotka nähdään kumpikin.
Mitä pointtia olla toisen kanssa, jollei ole mitään tekemistä yhdessä? No, halvemmat asumiskustannukset tietenkin, mutta siitä joutuu maksamaan sen että vähän pitää sopeutua toisen elämänrytmiin. Joillekin kai ajatuksena on, että on seksiä helposti saatavilla kun saa kotona ilman mitään kosiomenoja.
Ei enää kiinnosta tehdä vaikutusta toiseen? Vaiko se että toista näkee kotona jo riittävästi???