"Kun puolisolle ehdottaa yhteistä tekemistä, hän sanoo toistuvasti ei"

Ei oo kiinnostunu enää susta ja sun kans olemisesta.

Viihdyttäkää miehet viihdyttäkää.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko jakaa HS jutun?

Juttu on maksumuurin takana. Ei siinä kuitenkaan mitään erityisempää ole kuin tämän palstan keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä siinä artikkelissa sanotaan?

Ei voi. Se on aapeen mielestä salaisuus. Siksi hän ei jaa linkkiä, eikä myöskään kerro mitä siinä sanottiin.

En kyllä tajua tällaisia aloituksia. Mutta ei sitten laiteta linkkiä, stana.

Tuotahan se on kokemukseni mukaan ihan alusta asti ja kauan ennen kuin toisen voi edes sanoa olevan puoliso. Tai ei siis ihan alusta, mutta siis hyvin nopeasti tilanne on se, että saa itse olla aina se joka keksii tekemistä ja ehdottaa näkemistä eikä toinen pistä tikkua ristiin suhteen eteen. On siis sellaista kivireen kiskomista etten osaa pitää itseäni enää edes parisuhdeihmisenä vaikka perhekeskeinen olenkin, koska mä en vaan jaksa tuota.

AP on varmaan HS toimittaja. Olisi kuitenkin kiva jos parilla sanalla joku kertoisi mitä se psykologi sanoi.

Ja tämäkin on taas miehen vika.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämäkin on taas miehen vika.

Ehei, ei sinne päinkään. Eikös siinä haastateltu Heli Vaarasta?

Vierailija kirjoitti:

Ja tämäkin on taas miehen vika.

Jutussa ei kyllä mitenkään arvosteltu juuri miehiä.

Siinä on eri vaihtoehtoja joista voi arpoa, tai keksiä lisää vaihtoehtoja mikä voisi olla: 1. Ei ole sopiva kumppani, olette kiinnostuneet eri asioista ja toimitte AINA aivan eri tavalla. Joku muu voi olla sopivampi. 2. Liian suora ehdotus. Ja toinen ei pidä siitä tekemisestä, vaan tekisi sitä vain miellyttääkseen. Epäilee ettet ota häntä huomioon. 3. Pitäisi tietää mistä kumpikin pitää tällä hetkellä ja mistä on kiinnostunut. 4. Kontrolloiva, macho, alistava tai narsistinen kumppani (tai jotain muuta), hän periaatteesta päättää kaiken suhteessanne, eikä siten voi suostua koskaan toisen edes yksittäiseen kivaan ehdotukseen. 5. Työkiireet, kaverit tai harrastuskiireet. 6. Muuta tekemistä suunnitellut itselleen. 7. Aika ei riitä päivässä siihen. Haluaa tietää menot etukäteen. 8. Arjen askareet vievät aikaa, uupuu tai joku yllättävä aikaa vievä tekijä tullut päivään. 9. Joku muu syy, mikä? 10. Haluaa Neuvotella tasapuolisesti tekemisestä, ei pidä toisen suorista ehdotuksista. Haluaa asioiden tunnustelua mieluummin kuin suoraa kysymistä. Silloin hänet otetaan huomioon. 11. Erilaiset kiinnostuksen kohteet, suhde toimii muuten hyvin. 12. Ei ole rakastunut ja kiinnostunut, jotain muuta mielessä. 13. Elää omaa elämäänsä ja haluaa päättää siitä täysin. Ettei joku sekoita ajatuksia ehdotuksilla jatkuvasti. Mutta silti hän voisi kertoa mitä hän haluaa yhdessä ja mitä ei. 14. Hammaslääkärikäynti latisti tunnelman. 15. Keskusteluyhteys puuttuu sen toisen puolelta tai kummankin ja yhteiset suunnitelmat, jos niitä halutaan. 16. Tunteeko todella kuka se toinen on, hyvät ja muut puolet, että mitä mielessä lopulta liikkuu. 17. Pelimies tai pelinainen? Peliliikkeitä. 18. Joku vaiva joka estää menemisen yhdessä paikkaan X, mutta toinen ei usko eikä siitä viitsi mainita.

Vierailija kirjoitti:

AP on varmaan HS toimittaja. Olisi kuitenkin kiva jos parilla sanalla joku kertoisi mitä se psykologi sanoi.

Vaikea tiivistää pariin sanaan, ja toisaalta jos lainaa pidempään niin ketju varmaan katoaa. Mutta yritetään:

- Toisesta on vaikea innostua ja inspiroitua (kuten suhteen alkuaikoina), jos ei koskaan tehdä mitään innostavaa yhdessä.

- Syynä voi olla aiemmilta sukupolvilta opittu askeettinen malli, että elämä on työntekoa eikä liikoja pidä huvitella.

- Ei riitä että kysyttäessä rakastatko vastaa "totta kai rakastan". Olennaista on, miten se rakastaminen käytännössä näkyy. Ei pidä myöskään olettaa, että puoliso tietää että rakastat, vaan pitää kysyä, onko sinulla hyvä kanssani, mitä toivoisit että tekisin toisin, jne.- Jos aika tai voimat on vähissä, pienikin voi riittää: kädenpuristus, hymy. On myös muistettava että toiset ovat luonnostaan kotoilijoita kun taas toisilla menojalka vipattaa, ja etsittävä kompromisseja.

- Joskus tulee esille sekin, että sitten kun lähdetään jonnekin, puoliso alkaa kaivella vanhoja ikäviä asioita, mikä tietysti vähentää menohaluja jatkossa. Yhteisen ajan pitäisi olla sillä lailla pyhitettyä, ettei niin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tämäkin on taas miehen vika.

Ei kait tässä syyllisiä etsitä. Yleensä se on kuitenkin mies, jolle se yhteinen tekeminen lakkaa olemasta tärkeää suhteen edetessä. Nainen taas käsittää että suhdetta pitää pitää yllä ja kaipaa kovasti yhteistä tekemistä, juttelua ja toisen lähelle pääsemistä. Mies nappaa naisen, ja kun on saatu nalkkiin niin jättää kuin mallin kalliolle koska siinähän se on, alkaa pitää itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei käydä yhdessä edes kaupassa, molemmat ostaa omat ruuat. Muutakaan yhteistä tekemistä ei ole, kävelyllekään ei voi mennä kun toinen haluaa kolmen vartin ja toinen kolmentunni lenkille.

Ettekö voi tehdä kolmen vartin lenkkiä yhdessä ja toinen tehdä päälle pitemmän lenkin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?

Riittääkö sulle se, että nukutaan, nssitaan, syödään ja katsellaan passiivisena jotain ruutua yhdessä ilman kontaktia toiseen?

Jutussa sanotaan, että lukuisten pettymysten jälkeen, eli kun puoliso sanooei jatkuvasti, kasvaa katkeruus. Minä väitän, että katkeruus kasvaa myös, jos puolisi sanoo kyllä.

Minun eksäni oli metsäihminen. Minä olen kaupunkityyppi, mutta lähdin aina hänen kanssaan metsään, kun halusi. Ei minua kiinnostanut, mutta en valittanut. Tulin kuitenkin puoleen väliin vastaan, jotta teen mitä hän haluaa.

Hän vaihtoi minut lennosta metsänaiseen. Selityksenä oli, kun minua ei kiinnostanut. Hän tuntuu olevan sangen katkera siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?

Riittääkö sulle se, että nukutaan, nssitaan, syödään ja katsellaan passiivisena jotain ruutua yhdessä ilman kontaktia toiseen?

Me teemme noita suurimman osan ajasta, ja meillä on oikein hyvä kontakti toistemme kanssa. Ei nuo tekemiset passiivisia ole. Yhtä lailla voi puhua ruudunkin ääressä kuin jossain museossa.

Eri

Höh, jos puoliso ei halua osallistua niin sitten menen yksin. Ehkä löytyy jatkossa kivempia kavereita.

Minua ei kiinnosta mitään väkisin yhdessä tekeminen miehen kanssa. Olen varmaan sitten passiivinen, mutta miksi pitäisi väkisin keksiä jotain? Minulle riittää ihan normaali elämä kotona ja mökillä. Syömässä käyminenkin on vähän kökköä mielestäni, ei erityisemmin kiinnosta. Mies aina valittaa, että pitäisi tehdä jotain, hän kai sitä kaipaisi. Meillä on ihan eri harrastuksetkin ja kiinnostuksenkohteet. Ehkä hirveän aktiivisten ja menevien ihmisten pitäisi mennä naimisiin keskenään, minä taas olen sellainen kotihiiri luonnostani.

Epäilen että ne, jotka haluaisivat koko ajan tehdä jotain, ovat miehiä. Naiset varmaan ovat keskimäärin tyytyväisiä siihen, että jutellaan ja miehet taas haluavat koko ajan mennä ja tehdä jotain. Äitini ja minä olemme sellaisia, että viihdymme kotona. Isäni, mieheni ja poikani taas ovat koko ajan menossa jonnekin, eivätkä pysy hetkeäkään paikoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää aina olla jotain tekemistä? Miksei voi vain olla sen toisen kanssa?

Riittääkö sulle se, että nukutaan, nssitaan, syödään ja katsellaan passiivisena jotain ruutua yhdessä ilman kontaktia toiseen?

Me teemme noita suurimman osan ajasta, ja meillä on oikein hyvä kontakti toistemme kanssa. Ei nuo tekemiset passiivisia ole. Yhtä lailla voi puhua ruudunkin ääressä kuin jossain museossa.

Eri

Lainaamassasi viestissä luki "ilman kontaktia toiseen". Jos te puhutte keskenänne vaikka siitä ohjelmasta jota katsotte, niin onhan teillä toisiinne kontakti.