"Kun puolisolle ehdottaa yhteistä tekemistä, hän sanoo toistuvasti ei"

Ketjussa on paljon kommentoijia, jotka eivät näytä sisäistäneen, että ihmiset ovat erilaisia. Yhden mielestä kivaa on yksi asia, toisen mielestä toinen asia. Jos alkaa seurustella, ei pitäisi yrittää muuttaa sitä toista kaltaisekseen. Sillä, joka haluaa koko ajan tehdä jotain, ei ole sen enempää oikeutta painostaa toista samanlaiseksi, kuin mitä sillä toisella on oikeutta kieltää toista tekemästä ja menemästä. Joko pitää etsiä puoliso, joka on samanlainen kuin itse on, tai sitten hyväksyä se, että kummallakin voi olla omaa elämää, eikä tarvitse elää symbioosissa. Aika monella naisella tuntuu olevan mielikuva, että parisuhteessa "kuuluisi" tehdä tiettyjä asioita, he alkavat ikäänkuin suorittaa jotain parisuhde-elokuvaa "päästyään" parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta mitään väkisin yhdessä tekeminen miehen kanssa. Olen varmaan sitten passiivinen, mutta miksi pitäisi väkisin keksiä jotain? Minulle riittää ihan normaali elämä kotona ja mökillä. Syömässä käyminenkin on vähän kökköä mielestäni, ei erityisemmin kiinnosta. Mies aina valittaa, että pitäisi tehdä jotain, hän kai sitä kaipaisi. Meillä on ihan eri harrastuksetkin ja kiinnostuksenkohteet. Ehkä hirveän aktiivisten ja menevien ihmisten pitäisi mennä naimisiin keskenään, minä taas olen sellainen kotihiiri luonnostani.

Ah, minun on siis etsittävä nainen joka on myös kotihiiri, niin saan suhteeni kestämään. Luulin että olen tuomittu pätkäsuhteisiin, kun en ole tyypillinen menijäihminen. Siinä on vain ongelmana, että mistäs nämä kotihiirinaiset tavoittaa kun he ovat aina kotona :D

Netistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on paljon kommentoijia, jotka eivät näytä sisäistäneen, että ihmiset ovat erilaisia. Yhden mielestä kivaa on yksi asia, toisen mielestä toinen asia. Jos alkaa seurustella, ei pitäisi yrittää muuttaa sitä toista kaltaisekseen. Sillä, joka haluaa koko ajan tehdä jotain, ei ole sen enempää oikeutta painostaa toista samanlaiseksi, kuin mitä sillä toisella on oikeutta kieltää toista tekemästä ja menemästä. Joko pitää etsiä puoliso, joka on samanlainen kuin itse on, tai sitten hyväksyä se, että kummallakin voi olla omaa elämää, eikä tarvitse elää symbioosissa. Aika monella naisella tuntuu olevan mielikuva, että parisuhteessa "kuuluisi" tehdä tiettyjä asioita, he alkavat ikäänkuin suorittaa jotain parisuhde-elokuvaa "päästyään" parisuhteeseen.

Meillä mieheni on tosi extrovertti ja minä taas introvertti. Eli hän saa energiaa "actionista" ja minä nostan energiatasojani "yksin metsässä". Mä olen kaikenlaisten kekkereiden jälkeen aivan uupumispisteessä ja miehelläni on hiljaisuudessa todella pitkäveteistä, mikä aiheuttaa hänelle stressiä. Ihmiset todella ovat erilaisia, eikä sitä tosiaan voi toisen persoonallisutta muuttaa. Kuitenkin, mikäli arvostaa kumppaniaan, pitäisi hiukan joustaa suuntaan jos toiseen. Tämä tarkoittaa mulle joskus kekkereitä ja seuraava päivä menee mulla fyysisesti ja psyykkisesti lepäillessä, mieheni taas voi ensin pyöräillä vaikka kaveriporukan kanssa 80km ja istua sen jälkeen kanssani ihan tyytyväisenä terassilla illan hiljaisuudessa käsi kädessä.

Kun puoliso sanoo toistuvasti makuuhuoneessa ei tai se pitää ansaita, toista ei enää kiinnosta lähteä tekemään myöskään asioita toisen mieliksi. Se on vastalause!

Nosto

Mutta vastauksissa ei huomioida miten ihmiset parisuhteessakin muuttuvat. Siinä vaiheessa kun mennään yhteen, ollaan ihan erilaisia kuin muutamien vuosien, vuosikymmenien jälkeen.

Tämä on surullista. Siinä pitäisi molempien reagoida muuttuneeseen tilanteeseen ja panostamaan eikä pitää toista itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.

Sitten voi ehdottaa jotain muuta. Tässä aloituksessa on varmaan kyse siitä, ettei toinen ikinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä eli pitää toista vain panopuuna.

Vierailija kirjoitti:

Viihdyttäkää miehet viihdyttäkää.

Ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Ihanko oikeasti parisuhteessa ei koskaan tarvitse tehdä mitään? Että se pysyy yllä vain sillä, että välillä pannaan ja muuten ollaan itsekseen tai omien kavereiden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.

Sitten voi ehdottaa jotain muuta. Tässä aloituksessa on varmaan kyse siitä, ettei toinen ikinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä eli pitää toista vain panopuuna.

Paneminen ei ole tekemistä?

Itse erosin tälläisestä kumppanista, joka ei ikinä halunnut tehdä mitään kanssani parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Omat työt ja projektinsa veivät aina voiton. 

Tein joskus loppuaikoina jopa sellaisen joulukalenterin johon ehdotin kivan pienen aktiviteetin joka kuulle (ei mitään vaativia juttuja. Tyyliin että käydään joku kuukausi rautakaupassa, toinen kerta terassilla ym. vastaavaa mikä onnistuisi helposti asuinpaikkakunnallamme.)

Näin jo heti lahjaa antaessani ettei toinen innostunut ja tuli vähän paha mieli, kun itse yritti elvyttää suhdetta ja eipä me tosiaan päästy noista kuin sinne rautakauppaan, kun ei kävelyllekään voitu lähteä jonnekin luontokohteeseen, koska toinen ei halunnut tai ei muka ollut aikaa. 

Aluksi ekan vuoden aikana tehtiin aika paljon kaikkea ja sitten toinen passivoitui ihan kokonaan. Enää kiinnostivat omat työ ja projektit jossain autotallissa tai sukulaisten autotallissa. Mun kanssa ei kiinnostanut viettää aikaa tai sitten jos mentiin matkalle, sielläkin näytettiin vaan hapanta naamaa ja valitettiin ja pilattiin omakin reissufiilis.

Vikat 1-2 vuotta meni lähes kämppiksinä saman katon alla eläen mutta mitään yhdessä tekemättä. Sitten päätin ettei tässä ole mitään järkeä ja lähdin. Nyt olen kumppanin kanssa, joka tykkää välillä nähdä ja tehdä kaikkea. Kävelylläkin voi käydä niin että pidetään kädestä kiinni ja ylipäätään niin ettei toinen kävele paria metriä edellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.

Sitten voi ehdottaa jotain muuta. Tässä aloituksessa on varmaan kyse siitä, ettei toinen ikinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä eli pitää toista vain panopuuna.

Paneminen ei ole tekemistä?

Itse kaipaan suhteessa muutakin. Miehille monesti riittää pelkkä paneminen, mutta naiset kaipaavat muutakin läheisyyttä ja yhdessä olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyttäkää miehet viihdyttäkää.

Ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Ihanko oikeasti parisuhteessa ei koskaan tarvitse tehdä mitään? Että se pysyy yllä vain sillä, että välillä pannaan ja muuten ollaan itsekseen tai omien kavereiden kanssa? 

Joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyttäkää miehet viihdyttäkää.

Ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Ihanko oikeasti parisuhteessa ei koskaan tarvitse tehdä mitään? Että se pysyy yllä vain sillä, että välillä pannaan ja muuten ollaan itsekseen tai omien kavereiden kanssa? 

Joo.

Kokemuksesta voin sanoa ettei sellainen suhde kauaa pysy kasassa.

Mun ex ei suostunut edes katsomaan kotona leffaa minun kanssani. Oli ihan ihmeissään, kun mulle ei riittänytkään se, että välillä paneskellaan ja muuten vietetään aikaa erikseen. 

Siinä on kyse siitä, että oma puoliso ei kiinnosta ollenkaan, mutta ei haluta erota, koska kodinhoito- ja seksipalvelut pelaavat. Miesten varsinkin on vaikea saada irtoseksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.

Sitten voi ehdottaa jotain muuta. Tässä aloituksessa on varmaan kyse siitä, ettei toinen ikinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä eli pitää toista vain panopuuna.

Paneminen ei ole tekemistä?

Jos se on ainoa yhteinen tekeminen, kyseessä on panosuhde, ei parisuhde.

Oisko asia niin, että mies ei tahdo "naistyylisiä" tekemisiä, kuten ei nainenkaan "miestyylisiä" - ja näistä kahdesta asian ymmärtää vain mies, ja siksi nainen on se joka valittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.

Sitten voi ehdottaa jotain muuta. Tässä aloituksessa on varmaan kyse siitä, ettei toinen ikinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä eli pitää toista vain panopuuna.

Paneminen ei ole tekemistä?

Itse kaipaan suhteessa muutakin. Miehille monesti riittää pelkkä paneminen, mutta naiset kaipaavat muutakin läheisyyttä ja yhdessä olemista.

Siksi jännikset ja ulkkikset, kriminaaleista puhumattakaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekeminen ei ole mieluisaa.

Sitten voi ehdottaa jotain muuta. Tässä aloituksessa on varmaan kyse siitä, ettei toinen ikinä koskaan halua tehdä mitään yhdessä eli pitää toista vain panopuuna.

Paneminen ei ole tekemistä?

Itse kaipaan suhteessa muutakin. Miehille monesti riittää pelkkä paneminen, mutta naiset kaipaavat muutakin läheisyyttä ja yhdessä olemista.

100 % tämä. Se muu läheisyys, puhuminen, tekeminen ja yhdessä oleminen on todella tärkeää ja ainakin minulla se on ehdoton edellytys sille, että koen suhteen mielekkääksi. Ei tarvitse tehdä joka päivä kaikkea, mutta vähintään pari kertaa viikossa pitäisi olla jotain muutakin kivaa yhteistä kuin sänkypuuhat. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta vastauksissa ei huomioida miten ihmiset parisuhteessakin muuttuvat. Siinä vaiheessa kun mennään yhteen, ollaan ihan erilaisia kuin muutamien vuosien, vuosikymmenien jälkeen.

Tämä on surullista. Siinä pitäisi molempien reagoida muuttuneeseen tilanteeseen ja panostamaan eikä pitää toista itsestäänselvyytenä.

 

 

Tämä on kyllä totta. Minulla on tämä tilanne, nuorempana oltiin molemmat menijöitä, minä olisin vieläkin 20v jälkeen mutta puoliso haluaa lähinnä olla kotona ja aina on lähteminen vaikeaa on näitä lapsia ja töitä. Totuus, meidän lapset on jo isoja (mentiin vielä silloinkin kun ne oli pieniä), pärjäävät hyvin nuorempi hoidossa ja vanhempi itsekseen. Mutta puoliso ei enää jaksa esim valvoa. Ja siten ei siis käydä enää yhdessä. Viimeksi vuosi sitten suostui pitkin hampain kanssani hotelliin ja yöelämään, tulos - halusi nukkumaan, ulkona syöminenkin oli kallista. Mieluummin olisi kotona. Ja ei, rahasta ei ole tiukkaa, päivätöistä väsyminen kuulostaa tekosyyltä. Ehkä hänestä on vain tullut vanha (+40), mutta ryhdyin aikanaan  parisuhteeseen miehen kanssa joka tykkää pitää välillä hauskaa, eikä ota arkea aina niin vakavasti. En minä halua mädäntyä kotitöissä ja viettää joka helkutin viikonloppua kotona tekemättä mitään. En minä tuota miestä tunne enää, mutta oma elämä menee täällä kyllä hukkaan. 

 

Ja minä teen asioita miehen mieleksi, joista en pitäisikään. Lapset on mukana kaikessa mitä tehdään. Ei ole kahdenkeskistä aikaa, kuin iltaisin ja silloin väsyttää. Hiphei. Pitäisi varmaan olla onnellinen kilttimiehestä, mutta kun ei tuo kotonakaan pahemmin puuhastele, on vaan. Joten siivoan, pyykkään, kokkaan, käyn töissä, setvin lasten jutut ja olen äiti. Päivästä toiseen velvollisuuksia. Olen enemmän ekstrovertti ja pidän ihmisistä, puoliso päinvastoin nykyään. Ongelma joka ei tunnu ratkeavan minun edukseni.