Lasten urheilujoukkueessa tasoryhmät, mitä mieltä??
Meidän lasten joukkueessa kiehuu ja kuohuu keskustelu tasojoukkueista jalkapallossa. Lapsilla on ikää 9-10 vuotta, osa on pelannut 3-4 vuotta, osa aloittanut viime talvena. Osa on tosi taitavia ja valmiita panostamaan harrastukseensa, osa edelleen täysin onnettomia pelaamaan, ja osa vaikuttaa myös haluttomilta.
Nyt joukkueenjohto haluaa tehdä tasoryhmät peleihin ja turnauksiin, niin että toisessa ryhmässä pelaavat kaikki parhaat (ja voittavat lähes kaikki pelinsä, vaikka pelaavat kovia joukkueita vastaan) ja toisessa sitten ne tumpelot. Osa vanhemmista puoltaa tätä, onko mikään yllätys, että ne ovat niiden hyvien vanhempia, ja osa on ehdottomasti vastaan.
Onko muilla tästä kokemusta, miten on tehty, onko hyvä / huono, mitä käy niille heikommille...? avoimia kysymyksiä ja mielipiteitä on laidasta laitaan.
Kommentit (46)
Meidän 8v pojan joukkueessa ei tasoryhmät tehdä taitojen mukaan. Jos harrastat muita lajeja, et voi päästä ylimmälle tasolle, vaikka olisit kuinka hyvä. Ikäluokkavastaava ja hänen ystävänsä pojat ovat tottaki ylimmällä tasolla taidoista riippumatta. Poikamme oli ylimmän tason pelissä ja teki ottelun kaikki maalit. Valmentaja totesi hänelle maalien olleen muiden hyvien syöttöjen ansiota !! Poikani harrastaa jääkiekkoa myös ja ei ehdi talvikaudella kaikkiin futisharkkoihin. Se on syy, miksi häntä sorsitaan. Kannatan kyllä tasoryhmiä, mutta rehellisiin taiyoihin perustuvia, ei suhteisiin tms.
Ainakin pääkaupunkiseudulla tällaisia on. Mm. koulujen yhteyksissä.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 17:05"]
Liikeidea: liikunta-ohjaajat, nuoriso-ohjaajat, fysioterapeutit ym. ym. Perustakaa liikuntakerhoja, joihin tullaan nimenomaan liikkumaan ja opettelemaan eri lajeja, ilman menestymistavoitetta ja kilpailutoimintaa. Maksaisin mielelläni ammattitaitoiselle ohjaajalle, joka pystyy antamaan lapsille monipuolisia liikuntakokemuksia ja liikunnan iloa näiden hampaat irvessä vain joukkueen (ja yleensä oman poikansa) menestystä tahkoavien iskävalmentajien sijaan...
Yksi ratkaisu on tietysti hakeutua ihan muihin lajeihin kuin näihin joukkuelajeihin (futis, salibandy, jääkiekko...). Itse esim. yritetään poikaa suunnata nyt jalkapallon sijaan itsepuolustuslajeihin ja suunnistukseen.
[/quote]
Kun puhutaan futiksesta ja nuorempien lasten joukkueista, niin yksi syy siihen, että jos on tasoryhmät, alemman tason joukkueet ei välttämättä saa yhtä hyvää "treenausta" kuin muut, voi olla siinä, että yksi valmentaja ei sitä parinkymmenen pelaajan porukalle pysty antamaan. Usein se yksikin on jonkun vanhempi. Jos muita vanhempia ei ole, jotka suostuu mitään vastuuta ottamaan, sen yhden energia oikeasti menee niiden parempien kanssa. Yleensä kun vielä tekee hommaa ihan vapaaehtoisesti, palkatta.
Mutta on paljon niitä joukkueita, joissa homma toimii tosi hyvin. Jossa kaikki treenaa yhdessä ihan samoja treenejä, kaikki saa saman määrän oman tasoisia pelejä jne. Jos joku asia omassa joukkueessa harmittaa, niin voi aina ilmoittautua vapaaehtoiseksi.
Valkeakoskella on ainakin selvänä hiljaisena sääntönä se, että valmentajien pojat pelaavat ylimmissä ryhmissä taidoistaan riippumatta.
Kannatan reiluja tasoryhmiä. Kun joku kehityy niin tie on oltava avoin ylemälle tasolle, vaikka ei olisikaa valmentajan lapsi.
Itse olen sitä mieltä, että lasten harrastuksissa pitäisi olla ryhmiä erilailla motivoituneille lapsille. Oma lapseni lopetti harrastuksensa, koska hän ei halunnut kilpailla. Seurassa ei löytynyt ryhmää, jossa lapsi olisi voinut vain harrastaa ilman kilpailu "pakkoa". Ongelmana oli se, että lapseni oli liian hyvä. Hänet puhuttiin aina kilpailuihin mukaan ja hän pärjäsi niissä kohtuullisesti. Mutta kun sitä omaa innostusta kilpailuun ei ollut, jäi koko harrastus.