Lue keskustelun säännöt.
M41 pohtii avioeroa
08.07.2020 |
Eli elän sinänsä "ihan kivassa" avioliitossa. Kaksi suloista alakouluikäistä lasta. Ei taloudellisia huolia. Ei fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Ei päihteitä merkittävissä määrin. Mutta. Avioliitto on rakkaudeltaan kuollut. Olemme kuin sisarukset. On yritetty parisuhdelomia, ei vaimo oikein innostu. Terapia-ajatuksesta ynähtelee. Seksiä kerran kuussa minun aloitteestani, vaimo passiivinen.
Haluaisin vielä kokea rakkautta ja intohimoa. Samalla mietin, eroaisinko liian helpolla?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Olen aivan totaalisen kyllästynyt keski-ikäisiin aikuisiin miehiin, jotka kokevat oikeudekseen elää lapsiperheessä nuoren miehen vastuutonta ja hedonistista elämää.
Jaamme kotityöt 50/50, minä taidan olla se joka tekee ne "metatyöt". Ymmärrän, että aihe herättää tunteita ja tällaisissa keskusteluissa oman parisuhteen puolison puutteet projisoidaan sitten minuun.
-AP
En alkuunkaan usko, että olet mies, vaan 0/5 trolli. Mikäli kuitenkin olisit mies, en yhtään ihmettelisi, vaikka vaimosi halut olisivat kuolleet täysin tuollaiseen ak ka mai seen jaapaajaan. Eihän tuollaista kestäisi oikeasti Erkkikään:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on, jos puoliso hauduttelee eroaikeita vaan omassa mielessään eikä kerro syvästä tyytymättömyydestään toiselle osapuolelle. Oikeastaan tällainen toimintatapa jo kertookin liiton onnettomuuden syyn: komunikaation puute. Kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta riitojen pelossa ei sanota asioita ääneen ja puhuta rehellisesti asioiden oikeilla nimillä. Tiedän täsmälleen, mistä puhun, koska kokemusta on.
Meillä tuo tilanne johti pettämiseen. Yhden illan hairahdus. Pettänyt osapuoli kertoi rehellisesti, mitä oli tapahtunut ja siitä alkoi asioiden puhuminen niiden oikeilla nimillä. Lapset olivat sen ikäisiä, että ihan hevillä ei haluttu erota ja rikkoa lasten turvallisuuden tunnetta. Kumpikin meistä vanhemmista oli sitoutunut lapsiin ja olisi ollut todella vaikea tehdä päätöksiä lasten asumisjärjestelyistä, koska kumpikin olisi tietysti halunnut asua lasten kanssa koko ajan.
Pääsimme pariterapiaan ja se muutti meidän suhteemme täysin. Tuosta on nyt jo 10 vuotta ja olemme hyvin läheisiä toisillemme ja rakkaus tuntuu joka päivä.
Oman kokemuksen perusteella aloin ajatella, että suuri osa avioeroista voitaisiin välttää ihan vaan sillä, että käytäisiin terapiassa kriisin kohdatessa. Oma tilanteemme tuntui täysin mahdottomalta ja olin haaveillut erosta jo ennen tuota pettämiskuviota. Suunnittelin mielessäni, että eroan heti, kun kuopus täyttää 18. Emme uskaltaneet puhua toisillemme rehellisesti ja pidimme kasassa heppoista liittoa väkisin. Vasta, kun vakavasti puhuimme erosta ja se todellakin oli vaihtoehto, olimme vapaita näkemään haluammeko valita toisemme vai emme. Kaiken alta paljastui se sama ihminen, jonka halusimme valita silloin kauan sitten, tavatessamme.
Omasta kokemuksestani johtuen kehoitan sinua ap kertomaan tunteistasi ja haaveistasi vaimollesi. Järjestä lapset yökylään ja varaa vuorokausi siihen, että oikeasti kohtaatte toisenne. Olkaa todella rehellisiä toisillenne. Vain niin voitte oikeasti kohdata ja nähdä toisenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma juttu että täällä naisten halut häviää kotitöitä tehdessä. Mun mieheni ei paljonkaan kotitöihin osallistu ja silti mua panettaa koko ajan. Kuinka paljon siinä menee aikaa että pistetään pyykkikone ja tiskikone pyörimään ja tyhjennetään ne? Ruuatkin saa nykyään valmiina, senkun lämmittää vaan.
Tehkää te miehet sitten kaikki kotityöt kun ovat niin helppoja. Äläkä yritä väittää olevasi nainen. Nainen ei kirjoita noin.
Luulenpa, että miehiltä loppuu intous kotitöihin, kun ne pitää tehdä sen naisen standardien mukaan. Varmaan vähemmän olisi riitoja kotitöistä, jos ne tehtäisiin miehen standardien mukaan. Ei kaiken tarvitse olla aina niin tip top.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä tällainen aihe on tabu. Suomessa avioero tehdään lähtökohtaisesti naisen aloitteesta, miehen aloitteesta jos miehellä on jo sivusuhde tai vaimo on esim. päihdeongelmainen tms. Miehen avioero ok-suhteesta on tabu ja siihen suhtaudutaan lähtökohtaisesti tuomitsevasti koska se tuo esille monen kommentoijan omia pelkoja - tai toiveita.
Eihän tällaista pohdintaa toki oikeasti tehdä jonkun random anonyymipalstan viestien pohjalta. Kuitenkin, omien tunteiden ilmaisu anonyymistikin auttaa jäsentämään ajatuksia. Ei tällaista aihetta ole helppo nostaa esille edes hyvien ystävien kanssa keskustellessa. Ehkä se vahvistuu, että terapiatietä pitää kokeilla, jos se ei toimi niin sitten seuraava askel.
-AP
Älä nyt viitsi, ei aihe sen kummemmin ole tabu. Kolmannes avioeroista tehdään miehen aloitteesta. Ei se mikään häviävän pieni vähemmistö ole, mihin liittyisi erityistä stigmaa. Ehkä kannattaa lukea palautetta vähän muulla silmällä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä tällainen aihe on tabu. Suomessa avioero tehdään lähtökohtaisesti naisen aloitteesta, miehen aloitteesta jos miehellä on jo sivusuhde tai vaimo on esim. päihdeongelmainen tms. Miehen avioero ok-suhteesta on tabu ja siihen suhtaudutaan lähtökohtaisesti tuomitsevasti koska se tuo esille monen kommentoijan omia pelkoja - tai toiveita.
Eihän tällaista pohdintaa toki oikeasti tehdä jonkun random anonyymipalstan viestien pohjalta. Kuitenkin, omien tunteiden ilmaisu anonyymistikin auttaa jäsentämään ajatuksia. Ei tällaista aihetta ole helppo nostaa esille edes hyvien ystävien kanssa keskustellessa. Ehkä se vahvistuu, että terapiatietä pitää kokeilla, jos se ei toimi niin sitten seuraava askel.
-AP
Sinua on kuule kohdeltu tässä keskustelussa silkkihansikkain. Jos tunnet tarvetta vertailla, täältä löytyy paljon naisten aloituksia missä pohditaan eroa ok suhteesta. Heidät revitään kappaleiksi. Erityisesti miehiltä tulee aivan törkeä solvaustulva. Olet päässyt niin vähällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Olen aivan totaalisen kyllästynyt keski-ikäisiin aikuisiin miehiin, jotka kokevat oikeudekseen elää lapsiperheessä nuoren miehen vastuutonta ja hedonistista elämää.
Jaamme kotityöt 50/50, minä taidan olla se joka tekee ne "metatyöt". Ymmärrän, että aihe herättää tunteita ja tällaisissa keskusteluissa oman parisuhteen puolison puutteet projisoidaan sitten minuun.
-AP
Ei se nainen vaihtamalla tuosta parane, jos keskimääräistä parempi on jo nyt. Intohimo tulee laantumaan siinä uudessa suhteessakin, riski on suuri, että vaihdat vaan huonompaan. Toki saatat olla onnellisempi yksinkin.
Vanhat avioparit tuntuvat toistelevan, että pitkän avioliiton salaisuus on ystävyys. Mieti millaisen haluat elämäsi olevan 10v päästä?
Minä valitsin ensin kumppanin/kumppanit (2) väärästä syystä ja liian tunteella. Vasta sitten, kuin pelasin enemmän ”varman” päälle liitto on kestänyt. Enää enää jaksaisi riitoja ja tunnemyrskyjä, vaikka kuinka intohimoa hehkutetaankin. Onnea matkaan, päädyitpä sitten mihin ratkaisuus tahansa!
Ps. Onnea ei voi toisen taskuun antaa, itsestään se on löydettävä
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella aloin ajatella, että suuri osa avioeroista voitaisiin välttää ihan vaan sillä, että käytäisiin terapiassa kriisin kohdatessa. Oma tilanteemme tuntui täysin mahdottomalta ja olin haaveillut erosta jo ennen tuota pettämiskuviota. Suunnittelin mielessäni, että eroan heti, kun kuopus täyttää 18. Emme uskaltaneet puhua toisillemme rehellisesti ja pidimme kasassa heppoista liittoa väkisin. Vasta, kun vakavasti puhuimme erosta ja se todellakin oli vaihtoehto, olimme vapaita näkemään haluammeko valita toisemme vai emme. Kaiken alta paljastui se sama ihminen, jonka halusimme valita silloin kauan sitten, tavatessamme.
Kiitos kommentistasi joka oli hyvin kirjoitettu ja saman tapaisia pohdintoja on itsellänikin mielessä käynyt. Kun kirjoitan, kirjoitan toki vain oman näkökulmani. Vaimoni ei ole suinkaan hirviö. Ehkä tuo riitojen välttely on meille molemmille ominaista, töissä saa tapella tarpeeksi.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että ap on kertakaikkisen tylsä ja kuivakka mies. Vaimo on itsekäs kun viipyy suhteessa pelkästään puitteiden vuoksi ja toisaalta surullinen esimerkki siitä mitä tapahtuu kun unohtaa omat henkiset ja fyysiset tarpeensa. Innoittava ja kiihottava puoliso on elinehto sille, että vaimo jaksaa kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, jos puoliso hauduttelee eroaikeita vaan omassa mielessään eikä kerro syvästä tyytymättömyydestään toiselle osapuolelle. Oikeastaan tällainen toimintatapa jo kertookin liiton onnettomuuden syyn: komunikaation puute. Kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta riitojen pelossa ei sanota asioita ääneen ja puhuta rehellisesti asioiden oikeilla nimillä. Tiedän täsmälleen, mistä puhun, koska kokemusta on.
Meillä tuo tilanne johti pettämiseen. Yhden illan hairahdus. Pettänyt osapuoli kertoi rehellisesti, mitä oli tapahtunut ja siitä alkoi asioiden puhuminen niiden oikeilla nimillä. Lapset olivat sen ikäisiä, että ihan hevillä ei haluttu erota ja rikkoa lasten turvallisuuden tunnetta. Kumpikin meistä vanhemmista oli sitoutunut lapsiin ja olisi ollut todella vaikea tehdä päätöksiä lasten asumisjärjestelyistä, koska kumpikin olisi tietysti halunnut asua lasten kanssa koko ajan.
Pääsimme pariterapiaan ja se muutti meidän suhteemme täysin. Tuosta on nyt jo 10 vuotta ja olemme hyvin läheisiä toisillemme ja rakkaus tuntuu joka päivä.
Oman kokemuksen perusteella aloin ajatella, että suuri osa avioeroista voitaisiin välttää ihan vaan sillä, että käytäisiin terapiassa kriisin kohdatessa. Oma tilanteemme tuntui täysin mahdottomalta ja olin haaveillut erosta jo ennen tuota pettämiskuviota. Suunnittelin mielessäni, että eroan heti, kun kuopus täyttää 18. Emme uskaltaneet puhua toisillemme rehellisesti ja pidimme kasassa heppoista liittoa väkisin. Vasta, kun vakavasti puhuimme erosta ja se todellakin oli vaihtoehto, olimme vapaita näkemään haluammeko valita toisemme vai emme. Kaiken alta paljastui se sama ihminen, jonka halusimme valita silloin kauan sitten, tavatessamme.
Omasta kokemuksestani johtuen kehoitan sinua ap kertomaan tunteistasi ja haaveistasi vaimollesi. Järjestä lapset yökylään ja varaa vuorokausi siihen, että oikeasti kohtaatte toisenne. Olkaa todella rehellisiä toisillenne. Vain niin voitte oikeasti kohdata ja nähdä toisenne.
Mahdatkohan saada jonkinlaista korvausta tuosta järjettömästä viestien tykityksestä, koska eihän sulla voi jäädä aikaa mihinkään muuhun. Ehditkö käydä edes vessassa? Kirjoitat Ap:na ja heität kommenttia heti perään. Ja kaikki viestit ovat aivan ÄLYTTÖMÄN PITKIÄ!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tämä palsta. Jos aloitus olisi naisen tekemä, kaikki kuorossa kehottaisi jättämään miehen. Nyt kun AP on mies (ja on hyvin perustellut kantansa), kaikki asettuvat naisen puolella.
Anna palaa AP! Kerran täällä vaan edetään. Pitkittämällä tuo tilanne ei tule parantumaan.
Ap on kuvitteellinen mies, oikeasti nainen 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, jos puoliso hauduttelee eroaikeita vaan omassa mielessään eikä kerro syvästä tyytymättömyydestään toiselle osapuolelle. Oikeastaan tällainen toimintatapa jo kertookin liiton onnettomuuden syyn: komunikaation puute. Kumpikaan ei ole tyytyväinen, mutta riitojen pelossa ei sanota asioita ääneen ja puhuta rehellisesti asioiden oikeilla nimillä. Tiedän täsmälleen, mistä puhun, koska kokemusta on.
Meillä tuo tilanne johti pettämiseen. Yhden illan hairahdus. Pettänyt osapuoli kertoi rehellisesti, mitä oli tapahtunut ja siitä alkoi asioiden puhuminen niiden oikeilla nimillä. Lapset olivat sen ikäisiä, että ihan hevillä ei haluttu erota ja rikkoa lasten turvallisuuden tunnetta. Kumpikin meistä vanhemmista oli sitoutunut lapsiin ja olisi ollut todella vaikea tehdä päätöksiä lasten asumisjärjestelyistä, koska kumpikin olisi tietysti halunnut asua lasten kanssa koko ajan.
Pääsimme pariterapiaan ja se muutti meidän suhteemme täysin. Tuosta on nyt jo 10 vuotta ja olemme hyvin läheisiä toisillemme ja rakkaus tuntuu joka päivä.
Oman kokemuksen perusteella aloin ajatella, että suuri osa avioeroista voitaisiin välttää ihan vaan sillä, että käytäisiin terapiassa kriisin kohdatessa. Oma tilanteemme tuntui täysin mahdottomalta ja olin haaveillut erosta jo ennen tuota pettämiskuviota. Suunnittelin mielessäni, että eroan heti, kun kuopus täyttää 18. Emme uskaltaneet puhua toisillemme rehellisesti ja pidimme kasassa heppoista liittoa väkisin. Vasta, kun vakavasti puhuimme erosta ja se todellakin oli vaihtoehto, olimme vapaita näkemään haluammeko valita toisemme vai emme. Kaiken alta paljastui se sama ihminen, jonka halusimme valita silloin kauan sitten, tavatessamme.
Omasta kokemuksestani johtuen kehoitan sinua ap kertomaan tunteistasi ja haaveistasi vaimollesi. Järjestä lapset yökylään ja varaa vuorokausi siihen, että oikeasti kohtaatte toisenne. Olkaa todella rehellisiä toisillenne. Vain niin voitte oikeasti kohdata ja nähdä toisenne.
Mahdatkohan saada jonkinlaista korvausta tuosta järjettömästä viestien tykityksestä, koska eihän sulla voi jäädä aikaa mihinkään muuhun. Ehditkö käydä edes vessassa? Kirjoitat Ap:na ja heität kommenttia heti perään. Ja kaikki viestit ovat aivan ÄLYTTÖMÄN PITKIÄ!!!
Annetaan muijan puhua itekseen, hauska tota on seurata et mihin itsensä kaa päätyy ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma juttu että täällä naisten halut häviää kotitöitä tehdessä. Mun mieheni ei paljonkaan kotitöihin osallistu ja silti mua panettaa koko ajan. Kuinka paljon siinä menee aikaa että pistetään pyykkikone ja tiskikone pyörimään ja tyhjennetään ne? Ruuatkin saa nykyään valmiina, senkun lämmittää vaan.
Tehkää te miehet sitten kaikki kotityöt kun ovat niin helppoja. Äläkä yritä väittää olevasi nainen. Nainen ei kirjoita noin.
Luulenpa, että miehiltä loppuu intous kotitöihin, kun ne pitää tehdä sen naisen standardien mukaan. Varmaan vähemmän olisi riitoja kotitöistä, jos ne tehtäisiin miehen standardien mukaan. Ei kaiken tarvitse olla aina niin tip top.
Miksi miehet eivät huolehdi siitä, miten naisella säilyy "intous" kotitöihin?
Eikö se ole mukava, kun jääkaappi on aina täynnä hyvää ruokaa? Onhan se. Mies kyllä vaatii että ruoka on tip top. Mutta jos naisella onkin "intous" syödä vain linssikeittoa. Eikö silloin pieni huomaavaisuus ole mukavaa, esim. uunimakkaran muodossa? No, silloin miehenkin pitää tulla vastaan.
En alkuunkaan usko, että olet mies, vaan 0/5 trolli. Mikäli kuitenkin olisit mies, en yhtään ihmettelisi, vaikka vaimosi halut olisivat kuolleet täysin tuollaiseen ak ka mai seen jaapaajaan. Eihän tuollaista kestäisi oikeasti Erkkikään:([/quote]
Mielestäni unelmieni mies nimenomaa hoitaa kotityöt 50/50, mitä järkeä yhdessä asumisessa muuten olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu vaimon kanssa. Ole puhuessa kohtelias ja suora ja kerro tarkasti mitä haluat. Älä kiertele, koska vaimo ei silloin ehkä oikeasti ymmärrä mitä hänen pitäisi tehdä tai ajattelee ettei voi muuttua parikymppiseksi tytöksi eikä edes yritä korjata ongelmaa.
Kerroit että huomiota tulee muualta, joten miksei vaimosikin sinusta pitäisi. Hänen ajatuksensa on saattanut vallata ne kotityöt, arki, lapset. Sinun pitää herättää hänet ja vaatia että hän huomaa sinut. Kerro suoraan että haluat tuntea että HÄN haluaa sinua.
On tietysti mahdollista, muttei varmaa, että löytyy hyvä suhde, mutta siinä on sitten painolastina lapset ja menneisyydet ja aikuisiällä solmittu suhde on erilainen kuin nuorempana. Eli voi löytää hyvän kumppanin ja saada hyvän suhteen tai sitten ei. Eli tuossa on oikeastaan kolme vaihtoehtoa eron jälkeen: löytyy parempi, löytyy samantasoinen suhde lisättynä uusperhekiemuroilla tai sitten ei löydy oikein mitään itselle sopivaa.
Minulla oli ahdistava ja alistava suhde, joten lähdin silläkin riskillä, että olen yksin ja yksin olen sitten ollutkin ja silti ihan tyytyväinen ratkaisuuni.
Jos suhteesta puuttuu fyysinen vetovoima. Eikä ole läheisyyttä, niin kyllä te olette vain kavereita. Seksin määrään en kommentoi, koska sen tarve on jokaisella erilainen. Itse oon pitkässä liitossa halunnut seksiä kerta viikkoon lähes koko liiton ajan. Tuossa iässä on tärkeää elää elämää, josta nauttii. Koskaan ei tiedä milloin kuolee.
Tilastollisesti ihmiset ovat tyytymättömimpiä elämäänsä noin ikävuosina 40-45. Samaa olen huomannut kaveripiirissä ja omallakin kohdalla. Nyt alkaa helpottaa, kun ikää on 47.
Minullakin on tulevaisuudenhaaveita, mutta en tiedä mikä olisi oikeasti toteutettavissa ja mikä jää päiväuneksi. Tärkeimmän ihmissuhteen sain ihan uudelle tasolle, vaikka olin valmis lähtemään. Tosin se ei tapahtunut ihan itsestään. Olin vastapuolta motivoituneempi, joten tutkin asiaa paljon, mutta hän oli valmis ehdotuksiini ja tiedosti tyytymättömyyteni siihen, mihin tilanne ja elämäni oli ajautunut.
Ehkä hän katsoo salaa nettipornoa eikä kiihotu enää sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se elämä ole jatkuvaa seksiä ja kliimaksia päivistä toiseen.
Kyllä se vaan tasoittuu vuosien myötä. Muut tarpeet tulevat edelle. Lapset, työt, terveyshuolet (omat tai vanhempien), rahahuolet. Jne.
Kyllä te ukkokäppänät ette vaan jaksa kiinnostaa samassa määrin kuin nuoruudessa.
Oikeastaan aika yksioikoista, itsekästä tavoitella aina vaan uutta ja parempaa. Kohta tilanne taas sama.
Keskustelkaa!
Jaa, olen ollut mieheni kanssa pian 25 vuotta ja olemme hyvin läheisiä. Seksiä ja läheisyyttä riittää, nauramme ja hassuttelemme paljon myös.
Huolia on ollut ja varmaan tulee myös olemaan, mutta yhdessä olemme ne ratkoneet. Kahdestaan ja lasten kanssa osa.
Ja varmasti tavoittelemme hyvää myös tulevaisuudessa! Emme tidellakaan tyydy mihinkään keskinkertaiseen ja kohtuullisen hyvään, vaan panostamme tosi hyvään.
Niin, ehkä tällainen aihe on tabu. Suomessa avioero tehdään lähtökohtaisesti naisen aloitteesta, miehen aloitteesta jos miehellä on jo sivusuhde tai vaimo on esim. päihdeongelmainen tms. Miehen avioero ok-suhteesta on tabu ja siihen suhtaudutaan lähtökohtaisesti tuomitsevasti koska se tuo esille monen kommentoijan omia pelkoja - tai toiveita.
Eihän tällaista pohdintaa toki oikeasti tehdä jonkun random anonyymipalstan viestien pohjalta. Kuitenkin, omien tunteiden ilmaisu anonyymistikin auttaa jäsentämään ajatuksia. Ei tällaista aihetta ole helppo nostaa esille edes hyvien ystävien kanssa keskustellessa. Ehkä se vahvistuu, että terapiatietä pitää kokeilla, jos se ei toimi niin sitten seuraava askel.
-AP