Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi ja raivostuttava mummo
08.07.2020 |
Minulla on vajaa 4v erityislapsi, on diagnosoitu laaja-alainen kehityshäiriö ja vahva epäily lapsuusiän autismista, myös ADHD:n piirteitä on paljon. Kävimme pari päivää sitten lapsen mummolla ja kyllä taas niin sapettaa ja haluan purkaa tätä ärsyyntymistä.
Sanotaan nyt ensimmäisenä, että mummo rakastaa mustamaalata minua lapselle. Mummo oli kerännyt lapselle pienen karkkipussin, eikä tämä tietenkään haittaa. Kysyi pojaltaan, lapsen isältä, että saako lapsi syödä nyt niitä. Isä sanoi että ei saa, koska on todella väsynyt, syönyt koko päivän muutenkin sokeria muiden sukulaisten luona ja kohta oli edessä pitkä kotimatka. Mummo kertoi sitten suurieleisesti lapselle, että mummo keräsi sinulle tällaisen karkkipussin, että katsopas täällä on tällaista ja tällaista. Yksi kerrallaan näytti ja esitteli karkkeja lapselle, oikein toivoi että lapsi pyytäisi niitä. Lapsi ei välitä karkista, mutta kiinnostui parista suklaakolikosta ja pyysi niitä, mutta mummo veti karkit itselleen ja sanoi, että äiti kielsi. Isä kysyi siinä vaiheessa, että miten niin muka äiti kielsi, mutta mummo jätti tämän huomiotta ja jatkoi karkkien esittelyä. Sitten keräsi karkit suurieleisesti pussiin, työnsi sen minulle ja sanoi lapselle että äiti kielsi. Selvästi naamastaan näki, että ärsyyntyi, kun lapsi palasi takaisin värityskirjansa pariin ilman raivaria tai mitään.
Toinen mitä tekee, nakertaa arvovaltaani lapsen silmissä. Lasta pitää vahtia koko ajan, muuten juoksee suoraan autotielle autojen eteen, laittaa kätensä joka paikkaan, kaataa tavaroita päälleen jne. Olimme pihalla ja lapsi meinasi mennä kulman taakse, jonne en näe ja kutsuin lapsen takaisin. Lapsi totteli kyllä ja palasi hakemaan minut, tietää ettei vieraissa paikoissa saa yksin mennä tutkimaan, mutta mummo huusi heti, että kyllä saa mennä, piha on aidattu, ei haittaa yhtään. Ei auttanut selittää mummolle, että lapsi saattaa löytää hyvinkin nopeasti aidasta reiän, kiivetä yli tai jäädä esim. jumiin johonkin. Hänen mielestään myös saa tippua korkealta, kun "sittenpä oppii". Lapsi ei tosiaan opi, hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta, jonka myös ammatti-ihmiset ovat todenneet.
(Jatkuu)
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista. Tai oli.
Kilpaillaan siitä lapsesta. Ja aina käännetään tilanteet niin että minä olen pahis ja hän hyvis.
Ja diagnosoidaan lapsilla vaikka mitä, peruskoulupohjalta päätellään. Ihan terveet, hyvin hoidetut lapset.
Välit katkesi siinä vaiheessa, kun yritti väkisin kuulustelemalla ja painoatamalla saada lapsen pyytämään anteeksi omaa mokaansa.
Hienoa, että teillä on tilanne ratkennut! Itsekin haluaisin katkaista välit, mutta jotenkin sitä ajattelee, että lapsella on oikeus isovanhempaan ja tämä tosiaan on ainut isovanhempi hänelle.
Kyllä nytkin saa ärähtää, kun yrittää väkisin ottaa syliin ja halailla, välillä saa estää ihan fyysisestikin. Ja sekös mummoa harmittaa, kun hetken päästä lapsi kiipeää itse minun syliini tai tulee halaamaan. Ja se häntä harmittaa vielä enemmän, kun loikkaa tietysti välittömästi vaatimaan lasta itselleen syliin, kun nyt viihtyy, mutta lapsi kiljuu ja tarrautuu minuun ja painaa pään rintaa vasten kuin piiloutuakseen. Ja jos lapsi kiipeää isänsä syliin, silloin yrittää riuhtoa lasta väkisin pois tämän sylistä itselleen.
Ap
Ei lapsi osaa kaivata jotain, mitä hänellä ei koskaan ole ollut, eikä kaivata ilkeitä ihmisiä, joita hänellä on joskus ollut.
Itse olen kasvanut ilman ukkeja, eikä välit mummoihinkaan ole olleet ihmeelliset. En koe jääneeni mistään paitsi ukittomana.
Eniten minua lapsena harmitti, ettemme päässeet koskaan matkailemaan mihinkään, ei edes kotimaassa. Nyt aikuisena reissaan niin usein kuin vaan mahdollista ja otan kiinni "menetettyjä matkavuosia".
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että lapsen isä ja puolisosi on teidän tukenanne eikä lähde äitinsä hölmöyksiin mukaan.
Niin metsä vastaa.... kirjoitti:
Pitäkää kirjoitti:
No voi nyt huh huh.
Kylläpä täällä anopit saa haukkuja miniöiltä.
En ole itse vielä mummo, mutta kun ja jos joskus olen, niin näitä lukiessa tulee mieleen, että voi nyt piru. Pitäkää kersanne. En tuppaudu. Kuitenkin teen kaiken väärin.Ihan samaa minäkin ajattelin, kun näitä kokemuksia luin mitä miniät anopeistaan kirjoittaa.
Pitäisiköhän meidän miniöidenkin joskus katsoa peiliin?
Olen sekä miniä, että anoppi.
Minulla on ollut hyvä tuuri, sillä minulla on aivan ihana anoppi ja mitä ihanin miniä.
Olen katsonut peiliin, monta kertaa. En syytä itseäni siitä, että kunnioitan itseäni niin paljon, etten anna anoppini sanella jokaista asiaa elämässäni.
Kaikilla ei käy hyvä säkä anopin ja tai miniän suhteen. Anoppi en vielä ole, 50% anopeistani on olleet mukavia. Nykyinen on hirviö. On ollut painajaismainen myös miehen veljen tyttöystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lasta altistaa haitalliselle ihmissuhteelle, kerta mummo ei tervettä järkeä omista/mielellään aiheuttaisi vaaratilanteen lapselle/ haluaa kovasti aiheuttaa lapselle pahan mielen "minä kyllä antaisin, mutta äitisi ei" höpinällään.
Ei sukulaisuus ole mikään pakko olla tekemisissä; edes sitä kertaa vuodessa.
Kyllä tämäkin paljon pyörii mielessä, jos kokonaan ne välit katkaisisi mummoon. Olen ajatellut, että niin kauan kuin mummo keskittyy minun mustamaalamiseeni, annan olla. Mummo ei kykene aiheuttamaan lapselle vaaratilanteita, koska vahdin lasta jatkuvasti, josta tietysti mummo valittaa, kun ei "saa olla lapsen kanssa". Olen suoraan sanonut, etten voi luottaa lasta hänelle hetkeksikään kahden.
Pahaa mieltäkään ei ole onnistunut aiheuttamaan lapselle, kun lapsi ei välitä oikein mistään, mitä mummo yrittää hänelle näyttää/antaa ja sanoo että minä kielsin. Pari kertaa tosin olen huomannut mummolaan tullessa, että yhdessä huoneessa on ollut jokin iso lelu sarjasta, josta lapsi pitää, niin olenkin ohjannut lapsen pois ja sanonut miehelle. Lapselle ei siis voi ottaa tuollaisia isoja leluja, joista lähtee kovia ääniä, kun on äänille yliherkkä ja pelästyy niitä herkästi. Mies on sitten saanut käydä tutkimassa tämän lelun tai milloin minkäkin tavaran ja laittanut sen pois sanottuaan äidille ties kuinka monennen kerran, että sellaista ei voi lapselle näyttää tai antaa.
Ap
Kuuleeko lapsi näitä mustamaalauksia? En itse altistaisi lasta tilanteisiin, jossa on äitiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa ja manipulaatiota läsnä. Sitähän tuo "mummo" harrastaa. Ei anna hyvää kuvaa ja esimerkkiä lapselle.
Toiseksi lapset aistivat todella, todella herkästi asioita, varsinkin ei-neurotyypilliset lapset oman ymmärrykseni mukaan. Minulle on ollut lapsesta lähtien selvää, etten ole ollut toivottu lapsi, vaikka siis katto oli pään päällä, oli ruokaa, meitä ei pahoinpidelty eikä perheessä juotu, riidelty tai muutakaan. Mutta se ilmapiiri! Isä onkin kertonut meidän kasvettua aikuisiksi siskolleen, että en ole ollut toivottu, se oli hirveä shokki isälle joutua isäksi (ihan omaa syytään, kondomit oli keksitty).
Eli en aistinut omiani.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vika meissä naisissa on kun synnytämme poikalapsen meistä tulee 20-30 vuodessa käsittämättömiä mulkkuja emmekä osaa, ymmärrä yhtään mitään muuta kuin vittuilla ja olla muutenkin sietämättömiä.
Eli myönnät olevasi mulkku anoppi, hieno juttu, se on ensiaskel käytöksen parantumiseen!
Onneksi kaikki eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten kukaan normaali, ystävällinen anoppi loukkaantuu ketjuista, joissa käsitellään rajattomia ja loukkaavia anoppeja. Eihän kukaan väitä näissä ketjuissa, että kaikki anopit olisivat ikäviä ihmisiä. Sehän olisikin aivan absurdi väite.
Mikähän vika meissä naisissa on kun synnytämme poikalapsen meistä tulee 20-30 vuodessa käsittämättömiä mulkkuja emmekä osaa, ymmärrä yhtään mitään muuta kuin vittuilla ja olla muutenkin sietämättömiä.