Kun synnytys tuntuu nöyryyttävältä
Mä olen raskaana tällä hetkellä. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti, mitään vaivoja ei ole.
Ongelmani kuitenkin on se, että mun mielestä synnytys on hyvin nöyryyttävä tilanne. Joudun makaamaan haarat levällään ihmisten pällisteltävänä, voiko mikään olla kuvottavampaa.
Mies ei ymmärrä ollenkaan, no eihän hänen tarvitsekaan olla sorkittavana kauheissa tuskissa. Kehtasi vielä sano että haluaa ainakin neljä lasta. Justjoo! Saa haluta vaikka kymmenen lasta, mutta mä en niitä ala synnyttämään.
Musta se on äärimmäisen epäreilua, että mä joudun synnyttämään ja mun keho kärsii siitä, miehen ei tarvitse kuin mukamas kannustaa.
Sanoinkin, että mä en halua yhtäkään valokuvaa otettavan, ennen kuin vauva on pesty ja mä saan vaatteet päälleni. Hyi helvetti ajatus siitä, että mua kuvataan kun makaan emätin levällään tuskaisena.
Mä en pääse eroon tästä ajatuksesta. Ei mua siis varsinaisesti pelota, hävettää ja nöyryyttää vain jo valmiiksi.
Aamen.
Kommentit (67)
Mulla samoja fiiliksiä.. onneksi en ole enempää halunnut hankkiakkaan kuin yhden lapsen.
Ei avuttomuus varmaan kenestäkään mukavaa ole, ja varmasti moni pelkää kontrollin menetystä ja muiden armoille joutumista. Kuitenkin hoitohenkilökunta tekee vain työtään, ei heidän tehtävänsä ole nöyryyttää tai häväistä potilasta, vaan varmistaa että kaikki sujuu hyvin ja turvallisesti. Yritä ajatella mieluummin vaikkapa lopputulosta, eli vauvaa :)
Ei siellä koko synnytystä olla emätin levällään. Vain ponnistanisen ajan. Itselläni tämä vaihe kesti 4 Min. Kroppakin on palautunut ennalleen.
Synnyttämisessä ei ole mitään nöyryyttävää. Pitää kyllä olla aika elämästä erkaantunut hienopieru, jos edes ajattelee moisia.
Siinä vaiheessa ei kyllä tunnu nöyryyttävältä, luottaa vaan henkilökuntaan että ovat sitä varten että auttavat tuskien keskellä. Mulle oli ihan sama kuinka moni näkee ja räplää kunhan vaan saa vauvan ulos. Kuvia otettiin kun limainen vauva nostettiin mahan päälle ja vieläkin meinaa itkettää kun kuvia katsoo kun muistaa sen tilanteen hellyydellä kun sai vauvaan ensi kosketuksen
Voithan kysyä voisitko synnyttää vesialtaassa. Vesi kuulemma rauhoittaa ja rentouttaa, sekä siinä ei tarvitse olla emätin levällään hoitohenkilökunnan suuntaan. Kuvien ottaminen synnytyksen aikana ei ole pakollista.
nin eipä siinä itse tilanteessa tule enää ajatelleeksi mitä näkyy ja kenelle. vähän muut jutut pyörii mielessä.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 17:36"]
Synnyttämisessä ei ole mitään nöyryyttävää. Pitää kyllä olla aika elämästä erkaantunut hienopieru, jos edes ajattelee moisia.
[/quote]
Mutta puoli-istuvassa asennossa katsojalauman ääressä se on hyvin nöyryyttävää ja erittäin epäluonnollista.
Kyllä mä tunnistan nuo ap:n fiilikset, mutta tämä nyt vain on niitä asioita joille ei voi mitään. Ei auta olla sitä mieltä että miesten pitäisi tasapuolisuuden vuoksi myös synnyttää.
Sekä raskauteen että synnytykseen, ja minun tapauksessani vielä sen jälkihoitoonkin, sisältyy paljon epämukavaa, noloa, kivuliasta ja hankalaa. Ei ole myöskään ollenkaan taattua että kroppa palautuu ennalleen. Joillain palautuu, joillain ei. Omani tärveltyi monellakin tavalla. Mutta se nyt vain on kestettävä jos meinaa lisääntymään ruveta.
Elämä ei ole reilua monellakaan tavalla. Tässä yksi niistä. Ja osa kun ei sitten saa niitä lapsia millään, vaikka kuinka olisi valmis nolostelemaan ja ratkeamaan jne.
no pyydä sektio niin eivät kurki alapäätäs kun siinä vaiheessa kun laittavat katetrin.
Mummona se vasta hauskaa sitten onkin pyllynpesut ja saunat ja vaipat. Mut oikeesti: ymmärrän ajatuksesi, mutta kannattaa keskittää energiansa ja ajatuksensa positiivisiin asioihin, eikä märehtiä ikäviä. Kaikki sujuu synnytyksessäkin paljon paremmin. Tokaa kun synnytät, olet jo todella sinut koko jutun kanssa.
Jaa... minusta se alapään kurkkiminen oli jopa suotavaa, kun halusin tasan tietää missä mennään...
Siellä on tosipaikan tullen niin jumalaton meno, että ei kyllä haittais vaikka päässä ois tonttulakki, silmillä jättilasit ja päällä ballerinan tutu. Ensisynnyttäjällä on usein pitkä avautumisvaihe, mikä on juurikin sitä odottelua, puhinaa ja ähiniää, eikä ronklata kuin silloin tällöin. Itse ponnistusvaiheen ja syntymän vaiheen ajan miestä voi pyytää odottamaan käytävällä, jos tuntuu siltä ettei halua toista paikalle. Useimmat kuitenkin haluavat, koska synnytys on ihan paskaa hommaa ja on kiva jos on vieressä joku jolle huutaa.
Meilläkin oli kamerakielto salissa, eikä miehellä ollut mitään asiaa pois pääni viereltä, eli sinne *illun suuntaan ei kurkita! Eikä tosiaankaan kumpikaan rupea tunnustelemaan mitään toosasta esiin työntyvää päätä, vaikka kuinka ois ihana tukka siellä tulossa. Hyi helevettiläinen! :O Napanuoraakaan ei ole pakko ruveta saksimaan, jos etoo, eikä minua ainakaan kiinostanut nähdä istukkaa, vaikka sitäkin tarjottiin nähtäväksi. Ei kiitos - pesulle ja puhtaat vaatteet päälle!
Ei mulla ainakaan ollu synnytyksissä kun se yksi kätilö..ainiin,kolmannen synnytyksen loppuvaiheessa tuli joku toinen kätilö ja opiskelija..eivät olleet kauan
Kyllä mä tiedän, että elämä on epäreilua. Mä en vaan pääse ajatuksesta eroon, että synnytyshetki on iljettävä ja nöyryyttävä, vaikkakin lapsi on toivottu. Eikä asiaa helpota se, että mies ei tosiaan ole halukas ymmärtämään mun tuntemuksia, vaikka muuten aivan ihana mies onkin.
Luulen, että mulla tähän vaikuttaa se, että en koskaan ole ollut vauvakuumeinen saatikka nähnyt itseäni äitinä. Miehen myötä mieli on muuttunut, mutta en siltikään nää synnytystä millään tavalla myönteisenä kokemuksena, vaikka lopputulos onkin varmasti parasta maailmassa.
Mä niin haluaisin päästä eroon tästä ajatuksesta, mutta se suorastaa nakertaa mun aivoja.
Ap
Jos kaikki menee hyvin, niin eihän siellä ole ponnistusvaiheessa kuin kaksi kätilöä alapäähän kurkkimassa.
Ps. Nykyään vauvoja ei välttämättä pestä synnytyssalissa.
Ei siellä porukkaa laukkaa jos kaikki menee normaalisti. Ja kaikkien läsnäolijoiden mielessä päällimmäisenä on vauvan ja sinun terveys.
Synnytys on ihan normaali tapahtuma, mutta minäkään en pidä siitä että joku on sienne alapäähän kurkkimassa ja sörkkimässä.
Olen tästä huolimatta synnyttänyt kolmesti, mutta ei se sairaalassa synnyttäminen mitään luontaista touhua ole, joten ihan ymmärrettäväähän tuo että ihminen tahtoisi synnyttää rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:01"]
No kyllä sitä uuden elämän edessä saakin vähän nöyrtyä ;)
Kaikki me synnytään ja kuollaan eikä se aina ole niin hohdokasta!
Kaikki kuolevat, miehet ja naiset. Mutta vain nainen nöyrtyy uuden elämän edessä.
[/quote]