Mustasukkaisuus aikuisesta lapsesta??! Olen melkein 28v ja vanhemmat haluaa omistaa...
Joo... Olen liki 28v nainen ja olen aina kokenut mustasukkaisuutta ja omistushalua vanhemmilta.
En saisi tuntea yhtäkään miestä, yksikään mies saisi viettää kanssani aikaa, eikä todellakaan käydä mun luona kylässä tai mitään muutakaan.
Nyt olivat taas saaneet raivarit, kun sanoin suoraan että olen tavannut yhden kivan miehen ja vietetty aikaa yhdessä.
Oikeasti, mä olen melkein 30v ja vanhemmat saa raivarit tuollaisesta ja alkaa valitus miten yhyy oon kamala ihminen. Sitten seurasi mykkäkoulua.
Onko tämä tätä samaa loppuun asti vai voiko nuo parantua tuosta?
Ärsyttää, v*tuttaa... Käytännössä en voi elää normaalia elämää, kun aina ovat olleet sitä mieltä että panen jokaista miestä jota päin edes katson. Ja kaikista pahinta on, jos vietän jonkun miehen kanssa aikaa.
Sanoisin että jopa melko sairasta.
Kommentit (25)
Ehkä kannattaisi jättää heidän raivoamisensa omaan arvoonsa. Jos vältät miesseuraa heidän vuokseen tulet vanhana olemaan vain katkera heille
Mistä he saavat tietää ellet itse kerro? Kannattaa varmaan muuttaa vähän kauemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi jättää heidän raivoamisensa omaan arvoonsa. Jos vältät miesseuraa heidän vuokseen tulet vanhana olemaan vain katkera heille
Haluaisin kuitenkin pitää hyvät välit. Mutta en jaksa tuollaista kiukuttelua. He ovat tehneet selväksi että kukaan ei koskaan kelpaa vävyksi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mistä he saavat tietää ellet itse kerro? Kannattaa varmaan muuttaa vähän kauemmaksi.
Jos niinkin normaalista asiasta kuin että "mies X auttoi mua vaihtamaan autoon lampun" saadaan raivarit aikaseksi, niin ehkä silloin pitäisi keskustella suoraan eikä etääntyä. Ei tämä muuten lopu ikinä, jos eivät totu ajatukseen että mä saatan joskus olla miesten seurassa. Sama jatkuu muuten silloinkin kun olen 40 ja pitävät mua ikuisesti heidän omaisuutenaan.
AP
Kysy heiltä, että eivätkö he halua lapsenlapsia. Sitten kerrot, että niitä ei tule, jollet saa tavata miehiä.
Olen ainoa lapsi, samoin oma lapseni ja äitinikin on.
Tehkää ihmiset enemmän kuin yksi lapsi. Mua on aina harmittanut olla ainoa. Itse en kyennyt saamaan kuin yhden. Sain 5 keskenmenoa. Syytä ei löydetty.
Hyvät välit voi olla vaikkei kertosikaan kaikkien seurustelujen alkumetreistä. Kun olet vakiintuneessa suhteessa/ harkitsette muuttoa yhteen, niin kerro vasta sitten.
Ja kyllä: vanhempiesi käyttäytyminen on sairasta.
p.s. Mitä vanhempasi kertovat kun kysyt miten he tapasivat ja eivätkö he toivo sinulle samanlaista parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi jättää heidän raivoamisensa omaan arvoonsa. Jos vältät miesseuraa heidän vuokseen tulet vanhana olemaan vain katkera heille
Haluaisin kuitenkin pitää hyvät välit. Mutta en jaksa tuollaista kiukuttelua. He ovat tehneet selväksi että kukaan ei koskaan kelpaa vävyksi.
AP
Teet juuri niin kuin haluat - toivottavasti saat hyvän puolison ja lapsia. Ehkä vanhemmat tokenee lapsenlapsista. Jos ei, niin sitten vaan olet vanhempien kanssa tekemisissä ilman muuta omaa perhettä. Tai otat etäisyyttä vanhempiisi.
Vierailija kirjoitti:
Kysy heiltä, että eivätkö he halua lapsenlapsia. Sitten kerrot, että niitä ei tule, jollet saa tavata miehiä.
Olen ainoa lapsi, samoin oma lapseni ja äitinikin on.Tehkää ihmiset enemmän kuin yksi lapsi. Mua on aina harmittanut olla ainoa. Itse en kyennyt saamaan kuin yhden. Sain 5 keskenmenoa. Syytä ei löydetty.
Lisään, että itsellenikään ei kelpaa kaikki tyttäreni poikaystävät. 3 vuotta seurusteli alkoholistien lapsen kanssa. Alkoi itsekin alkoholisoitua, se poika siis. Tämän jälkeen olen ollut paniikissa, millaisen seuraavaksi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit voi olla vaikkei kertosikaan kaikkien seurustelujen alkumetreistä. Kun olet vakiintuneessa suhteessa/ harkitsette muuttoa yhteen, niin kerro vasta sitten.
Ja kyllä: vanhempiesi käyttäytyminen on sairasta.
p.s. Mitä vanhempasi kertovat kun kysyt miten he tapasivat ja eivätkö he toivo sinulle samanlaista parisuhdetta?
Kun en saisi olla vakituisessa suhteessa, enkä todellakaan muuttaa yhteen.
Vanhempien asioista en tiedä, koska nämä asiat on aina olleet suuri tabu mistä ei ole saanut puhua sanaakaan.
AP
Jos sinulla on mies he eivät olisi enää sinulle ykkönen. Napanuora ei ole katkennut heidän puoleltaan. Varaudu konflikteihin kun sitten saat miehen, perheesi saattaa yrittää savustaa hänet ulos. Tsemppiä ap, toivottavasti kuitenkin pääset johonkin tasapainoon tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit voi olla vaikkei kertosikaan kaikkien seurustelujen alkumetreistä. Kun olet vakiintuneessa suhteessa/ harkitsette muuttoa yhteen, niin kerro vasta sitten.
Ja kyllä: vanhempiesi käyttäytyminen on sairasta.
p.s. Mitä vanhempasi kertovat kun kysyt miten he tapasivat ja eivätkö he toivo sinulle samanlaista parisuhdetta?
Tuolla tavalla tulee vielä pahemmat raivarit. Kokeiltu on. -eri
Menet salaa naimisiin, muutat ulkomaille tms.
Siis mitä mä taas luit. Miks te kerrotte mitään tollasille hirviöille? Nyt se napanuora poikki, omat rajat kuntoon ja alat elämään omaa elämääsi, johon sun vanhemmilla ei ole mitään, korostan MITÄÄN sanomista.
Hae keinoja vaikka terapeutilta, jos et itse osaa.
Mun isä kuvitteli pitkään, et mun elääntehtävä on hoitaa häntä. No, mulla on työ, kaksi lasta, oma elämä ja ystävät sekä exmies. Pakko oli katkaista välit isään, kun piti mua jonain palvelusneitinään, jolle voi huutaa ja antaa käskyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy heiltä, että eivätkö he halua lapsenlapsia. Sitten kerrot, että niitä ei tule, jollet saa tavata miehiä.
Olen ainoa lapsi, samoin oma lapseni ja äitinikin on.Tehkää ihmiset enemmän kuin yksi lapsi. Mua on aina harmittanut olla ainoa. Itse en kyennyt saamaan kuin yhden. Sain 5 keskenmenoa. Syytä ei löydetty.
Lisään, että itsellenikään ei kelpaa kaikki tyttäreni poikaystävät. 3 vuotta seurusteli alkoholistien lapsen kanssa. Alkoi itsekin alkoholisoitua, se poika siis. Tämän jälkeen olen ollut paniikissa, millaisen seuraavaksi löytää.
Tiesitkö, että sun tyttären ei tartte kysellä sun kelpaamisiasi? Irrota jo kahleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit voi olla vaikkei kertosikaan kaikkien seurustelujen alkumetreistä. Kun olet vakiintuneessa suhteessa/ harkitsette muuttoa yhteen, niin kerro vasta sitten.
Ja kyllä: vanhempiesi käyttäytyminen on sairasta.
p.s. Mitä vanhempasi kertovat kun kysyt miten he tapasivat ja eivätkö he toivo sinulle samanlaista parisuhdetta?
Kun en saisi olla vakituisessa suhteessa, enkä todellakaan muuttaa yhteen.
Vanhempien asioista en tiedä, koska nämä asiat on aina olleet suuri tabu mistä ei ole saanut puhua sanaakaan.
AP
Ei auta kuin kerran toisensa jälkeen jämäkästi todeta, että mahdollinen seurustelu on oma asiasi. Ei kannata lähteä riitelemään vaan poistua paikalta kun raivoaminen alkaa ja sanoa: tulen takaisin kun olette rauhoittuneet. Eikä ruveta psykologiksi selvittämään mistä tuo voisi johtua.
Vie joku nainen näytille ja kerro ettei heidän tarvitse enää olla huolissaan liikkumisestasi miesten seurassa- tässä on ihana avovaimosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy heiltä, että eivätkö he halua lapsenlapsia. Sitten kerrot, että niitä ei tule, jollet saa tavata miehiä.
Olen ainoa lapsi, samoin oma lapseni ja äitinikin on.Tehkää ihmiset enemmän kuin yksi lapsi. Mua on aina harmittanut olla ainoa. Itse en kyennyt saamaan kuin yhden. Sain 5 keskenmenoa. Syytä ei löydetty.
Lisään, että itsellenikään ei kelpaa kaikki tyttäreni poikaystävät. 3 vuotta seurusteli alkoholistien lapsen kanssa. Alkoi itsekin alkoholisoitua, se poika siis. Tämän jälkeen olen ollut paniikissa, millaisen seuraavaksi löytää.
Tiesitkö, että sun tyttären ei tartte kysellä sun kelpaamisiasi? Irrota jo kahleet.
Kuka haluaisi että oma lapsi seurustelee alkoholistin kanssa? Entä jos on väkivaltainen? Sittenkin pitäisi vaan vierestä katsoa ja hymyillä eikä puuttua?
On älyttömän vaikea lopullisesti tajuta että omat vanhemmat ovat kakaroita. Ne nyt kuitenkin ovat omia "vanhempia" eli siis "ikääntyneempiä" kuin mitä itse on, eli niiden pitäisi olla jollain tapaa kypsempiä kuin mitä itse on. Niin vain aina väistämättä automaattisesti kuvittelee. Kestää älyttömän kauan oppia tuosta kuvitelmasta eroon ja nähdä todellisuus: omat vanhemmat on tuittupäisiä 5v pikkulapsia.
Sinä voit oppia tuosta kuvitelmastasi eroon jos saat todella paljon etäisyyttä vanhempiisi.
Sinun vanhempasi eivät ikinä voi oppia kuvitelmastaan eroon eli siitä että sinä olet heidän pieni avuton lapsensa joita heidän täytyy omistaa ja päsmätä.
Toisin sanoen: et voi tulla heidän kanssaan toimeen, et sinä pysty heille rajoja pistämään, et sinä pysty heitä kasvattamaan. He kuvittelevat että heidän työnsä on yhä ikuisesti kasvattaa sinua, he eivät ikinä taivu siihen että olisi päinvastoin, ja nyt kun olet aikuinen niin kun he "kasvattavat" sinua se tarkoittaa sitä että he tallovat ja tukahduttavat sinua. Eli heistä on sinulle vain haittaa ja he eivät sitä ikinä voi käsittää.
He ovat pikkulapsesta asti olleet aivan sairaita. Jos olet heidän lähellään he pitävät sinutkin sairaana.
Välit poikki! Tai ainakin etäisyyttä todella paljon, 10 000 km.
Mustasukkaisia, omistushaluisia, kontrolloivia, riippuvaisia. Narsisteja.
Lisäyksenä että olen ainoa lapsi, jos se mahdollisesti aiheuttaa tuollaista ylisuojelua ja omistushalua.
AP