Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisuus aikuisesta lapsesta??! Olen melkein 28v ja vanhemmat haluaa omistaa...
08.07.2020 |
Joo... Olen liki 28v nainen ja olen aina kokenut mustasukkaisuutta ja omistushalua vanhemmilta.
En saisi tuntea yhtäkään miestä, yksikään mies saisi viettää kanssani aikaa, eikä todellakaan käydä mun luona kylässä tai mitään muutakaan.
Nyt olivat taas saaneet raivarit, kun sanoin suoraan että olen tavannut yhden kivan miehen ja vietetty aikaa yhdessä.
Oikeasti, mä olen melkein 30v ja vanhemmat saa raivarit tuollaisesta ja alkaa valitus miten yhyy oon kamala ihminen. Sitten seurasi mykkäkoulua.
Onko tämä tätä samaa loppuun asti vai voiko nuo parantua tuosta?
Ärsyttää, v*tuttaa... Käytännössä en voi elää normaalia elämää, kun aina ovat olleet sitä mieltä että panen jokaista miestä jota päin edes katson. Ja kaikista pahinta on, jos vietän jonkun miehen kanssa aikaa.
Sanoisin että jopa melko sairasta.
Kommentit (25)
Jos tahdot viettää aikaa miesten seurassa, pyydä heitä pukeutumaan mekkoihin. Voit myös meikata heitä, laittaa heille koruja, laittaa heidän hiuksensa nätisti, jne. Ehkä sun vanhempien sairaalloiset suojeluvaistot ei sitten herää. Ehkä heidän primitiiviset vaistonsa eivät koe että sellaiset naismiehet ovat uhka. He vain ihmettelevät ja naureskelevat että kylläpäs nykyään on paljon kummallisia naismiehiä. Jos he kysyvät että mitä te oikein teette yhdessä niin vastaat tietysti "tyttöjen juttuja". Voit aina kertoa kaikista tosi tyttömäisistä asioista mitä te mukamas teette yhdessä. Oikeasti tietysti harrastatte villiä seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa auta muu kuin alkaa laittaa rajoja. Sinulla on oikeus seurustella, muuttaa yhteen, mennä naimisiin, saada lapsia jos niin haluat. Vanhemmillasi ei ole oikeutta estää sinua saamasta omaa perhettä, tai muutankaan sekaantua asioihisi.
Tiedän että on vaikeaa olla jämäkkä ja tarvittaessa ottaa etäisyyttä, mutta valitettavasti se on ainoa keino. Et voi jatkaa elämääsi vanhempiesi vallan alla.
Voit kertoa heille yksiselitteisesti että et enää aio sietää minkäänlaista huutoa, riehumista tai arvostelua mistään asiasta. Jos eivät usko, niin yhteydenpito poikki muutamaksi kuukaudeksi.
Kerro asioistasi mahdollisimman vähän, ja jos kyselevät, niin voit sanoa ettet halua kertoa koska alkavat aina riehua tyhjästä.
Tsemppiä! Ehkä kannattaisi jopa terapiassa purkaa tuntoja, ehkä sieltä saisi hyviä neuvoja miten asiaa voisi käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä että olen ainoa lapsi, jos se mahdollisesti aiheuttaa tuollaista ylisuojelua ja omistushalua.
AP
Vanhempasi ovat vain kovin outoja... lapsen itsenäistyminen, aikuistuminen ja oma elämä ovat normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta muu kuin alkaa laittaa rajoja. Sinulla on oikeus seurustella, muuttaa yhteen, mennä naimisiin, saada lapsia jos niin haluat. Vanhemmillasi ei ole oikeutta estää sinua saamasta omaa perhettä, tai muutankaan sekaantua asioihisi.
Tiedän että on vaikeaa olla jämäkkä ja tarvittaessa ottaa etäisyyttä, mutta valitettavasti se on ainoa keino. Et voi jatkaa elämääsi vanhempiesi vallan alla.
Voit kertoa heille yksiselitteisesti että et enää aio sietää minkäänlaista huutoa, riehumista tai arvostelua mistään asiasta. Jos eivät usko, niin yhteydenpito poikki muutamaksi kuukaudeksi.
Kerro asioistasi mahdollisimman vähän, ja jos kyselevät, niin voit sanoa ettet halua kertoa koska alkavat aina riehua tyhjästä.
Tsemppiä! Ehkä kannattaisi jopa terapiassa purkaa tuntoja, ehkä sieltä saisi hyviä neuvoja miten asiaa voisi käsitellä.
Tässä hyviä vinkkejä. Alkuun voi olla hankalaa kun on tottunut siihen että oman kodin meno on se normaali. Ei välttämättä osaa kyseenalaista sitä, ettei vanhemmille kelpaa mikään ja kaikessa pitää vängätä vastaan. Ajattelin pitkälle aikuisuuteen että valintani olivat vain paskoja: väärä ala, opiskelukaupunki, huono kämppä, väärä kumppani... mutta ikinä ei perusteltu miksi nuo olivat väärin. Pyörittelin vain silmiä kun kaveri ihmetteli miksen voinut kertoa harkitsevani muuttoa eri kämppään tai sivuaineen vaihtoa vanhemmille, kun itelleni oli ihan normaalia että vanhemmat ovat jatkuvasti suuttuneet lapselleen jostakin ja arvostelevat loputtomiin.
PS. Ei ole mitenkään mahdollista että sinä olisit nähnyt vanhempiasi kun he olivat 5v, 10v, 15v, 20v. Kun sinä olet aikuinen ja alat kunnolla ymmärtää ihmisiä, niin sinun vanhempasi ovat jo yli 40v. Sinä olet kasvanut, kehittynyt, sinun käytöksesi on vuosien varrella muuttunut. Heillä tuota ei ole tapahtunut. Mutta sitä sinä et voi tietää koska et ole heitä nähnyt. Jos olisit nähnyt heitä koko heidän elämänsä ajan niin olisit nähnyt että he ovat aina käyttäytyneet samoin kuin 5 vuotiaina. Aina. Tulevat aina käyttäytymään.