Lue keskustelun säännöt.
Perheen äidin "kesäloma"
08.07.2020 |
Joka vuosi pettymys. Lomaa odottaa, mutta vuoden aikana ehtii unohtaa kuinka rankkaa lomat pienten lasten kanssa. Äitiäitiäiti raikaa ja koko ajan pitää olla pakkaamassa, jos ei matkalaukkua niin uimakassia tai retkireppua. Pyykkikone pyörii ja seinät täynnä mustia kädenjälkiä. Lapset edelleen niin pieniä ettei vastuuta voi heille paljo asettaa. Viikon "loman" jälkeen jo ihan poikki, aikaisia aamuja ja huonosti nukuttuja öitä. Onko tämä muilla tälläistä.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika vielä koittaa lapsiperheessäkin, että olisi aikaa ja mahdollisuuksia spontaaniin aamu- ja päiväseksiin muulloinkin kuin viikonloppuisin ja olemattomilla lomilla, mutta onneksi pystytään löytämään hyvää seksiä rankan arjenkin keskeltä.
Pakko tarttua tuohon.
Siis milloin lapsiperheessä koittaa aika spontaaniin sensiin? Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois?
Meillä on 14 ja 16 v lapset ja ei todellakaan ole kovin spontaania rämä touhu, enkä usko että tilanne ainakaan pariin vuoteen muuttuu.Tuon ikäisetkö ei muka koskaan ole yhtä aikaa pois kotoa? Tai nuku teitä pidempään aamulla? Tai pärjää sen aikaa keskenään, kun vanhemmat käyvät kahdestaan suihkussa/saunassa?
Onko se spontaania, että jos lapset joskus harvoin (ehkä parin kk välein) ovat yhtä aikaa poissa (ajasta ei tietoa, ehkä 5 min ehkä tunnin) ja vanhemmat kotona, niin harrastetaan seksiä? Tai että laitetaan kello herättämään aamulla. Tai sanotaan lapsille, että nyt iskä ja äiti menee suihkuun, laittakaa luurit korville.
Minusta spontaani on spontaania. Jos tekee mieli nyt ja olkkarin lattialla, niin se käy.
Veikkaanpa, että teidän teinit ei edes huomaisi, vaikka vetäisitte varvin keskellä olkkarin lattiaa. Jos ne on sitä tyyppiä, että poistuvat kotoa parin kk välein, niin nehän on linnoittautuneet huoneisiinsa luurit päässä pelaamaan omalla joystickilla, jos ymmärrät, mitä tarkoitan...
No toki poistuvat useammin, mutta eri aikaan ja yleensä jompi kumpi vanhemmista kuskina. Nyt toinen on huoneessaan pelaamassa, toinen tuossa vieressäni lukemassa olohuoneessa. Eikä kyllä ole mieskään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika vielä koittaa lapsiperheessäkin, että olisi aikaa ja mahdollisuuksia spontaaniin aamu- ja päiväseksiin muulloinkin kuin viikonloppuisin ja olemattomilla lomilla, mutta onneksi pystytään löytämään hyvää seksiä rankan arjenkin keskeltä.
Pakko tarttua tuohon.
Siis milloin lapsiperheessä koittaa aika spontaaniin sensiin? Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois?
Meillä on 14 ja 16 v lapset ja ei todellakaan ole kovin spontaania rämä touhu, enkä usko että tilanne ainakaan pariin vuoteen muuttuu.Tuon ikäisetkö ei muka koskaan ole yhtä aikaa pois kotoa? Tai nuku teitä pidempään aamulla? Tai pärjää sen aikaa keskenään, kun vanhemmat käyvät kahdestaan suihkussa/saunassa?
Onko se spontaania, että jos lapset joskus harvoin (ehkä parin kk välein) ovat yhtä aikaa poissa (ajasta ei tietoa, ehkä 5 min ehkä tunnin) ja vanhemmat kotona, niin harrastetaan seksiä? Tai että laitetaan kello herättämään aamulla. Tai sanotaan lapsille, että nyt iskä ja äiti menee suihkuun, laittakaa luurit korville.
Minusta spontaani on spontaania. Jos tekee mieli nyt ja olkkarin lattialla, niin se käy.
Veikkaanpa, että teidän teinit ei edes huomaisi, vaikka vetäisitte varvin keskellä olkkarin lattiaa. Jos ne on sitä tyyppiä, että poistuvat kotoa parin kk välein, niin nehän on linnoittautuneet huoneisiinsa luurit päässä pelaamaan omalla joystickilla, jos ymmärrät, mitä tarkoitan...
No toki poistuvat useammin, mutta eri aikaan ja yleensä jompi kumpi vanhemmista kuskina. Nyt toinen on huoneessaan pelaamassa, toinen tuossa vieressäni lukemassa olohuoneessa. Eikä kyllä ole mieskään kotona.
Eikö niille voi sanoa että menkää ulos tunniksi?
Vierailija kirjoitti:
Asumme kerrostalossa eikä meillä ole maalla mummiloita tms. missä lomailla. Lomalla se tarkoittaa sitä, että 3 & 5 v ovat puoli seitsemästä aamulla iltakahdeksan toistensa kimpussa ja myös kotona olevan vanhemman (lomailemme päiväkodin pitkän loman vuoksi vuorotellen). Ulkoilemme siis olosuhteiden pakosta koko ajan, metsässä, pihalla, puistossa... sisällä tappelu alkaa heti. Kun toinen pääsee töistä, voimme sentään erottaa lapset pariksi tunniksi toisistaan.
Aivan helvetin raskasta, onneksi pääsen maanantaina töihin. Tuhat kertaa mieluummin teen töitä toimistolla kuin ”lomailen” kotona, jossa joku koko ajan kiukkuaa ja roikkuu minussa.
Varhaiskasvatetut lapset on tuollaisia: päiväkoti opettaa ottamaan muita huomioon eli kurmuttamaan niin paljon kuin ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on taas täynnä valitusta sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät osaa kasvattaa ja/tai olla lasten kanssa. Ja sitten puolisoksikin on valittu joku vätys.
Ja tietenkin kaikki kotityöt ovat maailmaa isommat asiat ja ne pitää hoitaa juuri itse määritellyllä tavalla. Ja sukatkin pitää saakeli silittää, jotta vielä olisi hieman rankempaa. Mutta tämä on ihan asenne kysymys.
Ja kuten isoäiti tapasi sanoa: "jos et tee asialle mitään, niin turha valittaa". Toiminut hyvänä mottona jo pitkään.
Tää on klassinen Marja Hintikka -ketju eli apua, minulla on lapset, mutta muiden pitää ne hoitaa, koska äitiys on niin raskasta jopa 20 km päässä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä haukutaan nykyäitejä, jotka uupuu. Tainnu aika kullata muistoja ja unohtua, että itse aikoinaan lähetti lapset koko kesäksi maalle mummolaan.
Eikähän ne lapset lähetty mummolaan siksi kun oli itse töissä. Kyllä varmasti oli ainakin 70-80 luvulla harvassa ne vanhemmat jotka olisivat lähettäneet lapsensa hoitoon ja itse viettäneet omaa kesälomaa ilman lapsia. Kyllä tuollon mentiin sitten kaikki sinne mummolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ison perheen äiti. Kun vanhimmat lapset olivat peruskoulussa, ja nuorimmat vielä kotihoidossa, minusta tuntui, että lomani alkoi elokuussa, kun lapsilla alkoi koulu.
Nyt on vanhimmat lapset jo "lentäneet pesästä", ja nuorinkin lähtee syksyllä kouluun. Enää lasten "lomattaminen" ei ole niin rankkaa, mutta odotan silti jo syksyä ja koulun alkua. Itsellänikin opiskelut jatkuvat, ja ehkä työtkin, jos ei korona ala taas leviämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä haukutaan nykyäitejä, jotka uupuu. Tainnu aika kullata muistoja ja unohtua, että itse aikoinaan lähetti lapset koko kesäksi maalle mummolaan.
Eikähän ne lapset lähetty mummolaan siksi kun oli itse töissä. Kyllä varmasti oli ainakin 70-80 luvulla harvassa ne vanhemmat jotka olisivat lähettäneet lapsensa hoitoon ja itse viettäneet omaa kesälomaa ilman lapsia. Kyllä tuollon mentiin sitten kaikki sinne mummolaan.
Tunnen vaikka kuinka monta opettajaa jotka lähetti lapsensa mummolaan silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika vielä koittaa lapsiperheessäkin, että olisi aikaa ja mahdollisuuksia spontaaniin aamu- ja päiväseksiin muulloinkin kuin viikonloppuisin ja olemattomilla lomilla, mutta onneksi pystytään löytämään hyvää seksiä rankan arjenkin keskeltä.
Pakko tarttua tuohon.
Siis milloin lapsiperheessä koittaa aika spontaaniin sensiin? Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois?
Meillä on 14 ja 16 v lapset ja ei todellakaan ole kovin spontaania rämä touhu, enkä usko että tilanne ainakaan pariin vuoteen muuttuu.Tuon ikäisetkö ei muka koskaan ole yhtä aikaa pois kotoa? Tai nuku teitä pidempään aamulla? Tai pärjää sen aikaa keskenään, kun vanhemmat käyvät kahdestaan suihkussa/saunassa?
Onko se spontaania, että jos lapset joskus harvoin (ehkä parin kk välein) ovat yhtä aikaa poissa (ajasta ei tietoa, ehkä 5 min ehkä tunnin) ja vanhemmat kotona, niin harrastetaan seksiä? Tai että laitetaan kello herättämään aamulla. Tai sanotaan lapsille, että nyt iskä ja äiti menee suihkuun, laittakaa luurit korville.
Minusta spontaani on spontaania. Jos tekee mieli nyt ja olkkarin lattialla, niin se käy.
Veikkaanpa, että teidän teinit ei edes huomaisi, vaikka vetäisitte varvin keskellä olkkarin lattiaa. Jos ne on sitä tyyppiä, että poistuvat kotoa parin kk välein, niin nehän on linnoittautuneet huoneisiinsa luurit päässä pelaamaan omalla joystickilla, jos ymmärrät, mitä tarkoitan...
No toki poistuvat useammin, mutta eri aikaan ja yleensä jompi kumpi vanhemmista kuskina. Nyt toinen on huoneessaan pelaamassa, toinen tuossa vieressäni lukemassa olohuoneessa. Eikä kyllä ole mieskään kotona.
Eikö niille voi sanoa että menkää ulos tunniksi?
Voi, ja joskus lähtevätkin. Mutta kun toisella lähtemiseen menee 5 minuuttia ja toisella puoli tuntia, eivät he ole kuin sen puoli tuntia yhtä aikaa ulkona, eikä välttämättä sitäkään, kun se, joka lähti viimeksi, huomaa siellä ulkona, että jotain unohtui, ja tulee 5 minuutin kuluttua hakemaan sitä, etsii sitä 10 minuuttia ja kysyy sen jälkeen äidiltä, missä se on. jotta äiti saisi lapsen mahdollisimman pian takaisin ulos, hänen pitää etsiä se hukassa oleva tavara. Ja kun hän lopulta lähtee ulos, tulee se ensin lähtenyt jo 15 minuutin kuluttua takaisin sisälle, oltuaan tunnin ulkona.
Ei ole tuollaista meillä. Lapsia on vaan yksi, syystä. Ei kannata hankkia montaa lasta, jos ei tykkää lapsiperheelämästä. Mies kykenee meillä reissaamaan lapsen kanssa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika vielä koittaa lapsiperheessäkin, että olisi aikaa ja mahdollisuuksia spontaaniin aamu- ja päiväseksiin muulloinkin kuin viikonloppuisin ja olemattomilla lomilla, mutta onneksi pystytään löytämään hyvää seksiä rankan arjenkin keskeltä.
Pakko tarttua tuohon.
Siis milloin lapsiperheessä koittaa aika spontaaniin sensiin? Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois?
Meillä on 14 ja 16 v lapset ja ei todellakaan ole kovin spontaania rämä touhu, enkä usko että tilanne ainakaan pariin vuoteen muuttuu.Tuon ikäisetkö ei muka koskaan ole yhtä aikaa pois kotoa? Tai nuku teitä pidempään aamulla? Tai pärjää sen aikaa keskenään, kun vanhemmat käyvät kahdestaan suihkussa/saunassa?
Onko se spontaania, että jos lapset joskus harvoin (ehkä parin kk välein) ovat yhtä aikaa poissa (ajasta ei tietoa, ehkä 5 min ehkä tunnin) ja vanhemmat kotona, niin harrastetaan seksiä? Tai että laitetaan kello herättämään aamulla. Tai sanotaan lapsille, että nyt iskä ja äiti menee suihkuun, laittakaa luurit korville.
Minusta spontaani on spontaania. Jos tekee mieli nyt ja olkkarin lattialla, niin se käy.
Veikkaanpa, että teidän teinit ei edes huomaisi, vaikka vetäisitte varvin keskellä olkkarin lattiaa. Jos ne on sitä tyyppiä, että poistuvat kotoa parin kk välein, niin nehän on linnoittautuneet huoneisiinsa luurit päässä pelaamaan omalla joystickilla, jos ymmärrät, mitä tarkoitan...
No toki poistuvat useammin, mutta eri aikaan ja yleensä jompi kumpi vanhemmista kuskina. Nyt toinen on huoneessaan pelaamassa, toinen tuossa vieressäni lukemassa olohuoneessa. Eikä kyllä ole mieskään kotona.
Eikö niille voi sanoa että menkää ulos tunniksi?
Voi, ja joskus lähtevätkin. Mutta kun toisella lähtemiseen menee 5 minuuttia ja toisella puoli tuntia, eivät he ole kuin sen puoli tuntia yhtä aikaa ulkona, eikä välttämättä sitäkään, kun se, joka lähti viimeksi, huomaa siellä ulkona, että jotain unohtui, ja tulee 5 minuutin kuluttua hakemaan sitä, etsii sitä 10 minuuttia ja kysyy sen jälkeen äidiltä, missä se on. jotta äiti saisi lapsen mahdollisimman pian takaisin ulos, hänen pitää etsiä se hukassa oleva tavara. Ja kun hän lopulta lähtee ulos, tulee se ensin lähtenyt jo 15 minuutin kuluttua takaisin sisälle, oltuaan tunnin ulkona.
Häh? Siis onko ne tyhmiä vai ilkeitä? Kyllä teinit yleensä tajuaa olla tulematta katsomaan kun vanhemmat harrastaa se*siä. Sisälle ei tulla ja sillä selvä. Tai lukko makkariin.
Hieno aamu taas. Lapset heräsivät 05.30-6.30. Mies nukkuu, koska on lomalla ja lomalla saa nukkua pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin työt yläkoulun opettajana, kun lapset olivat 2v ja 5v. Jo ensimmäinen kesäloma oli ihana, vaikka olinkin pitkään kotona ja mies työssä. Koskaan en ole kaivannut lomalta "töihin lepäämään". Tuosta on nyt 10 vuotta, ja edellen lomailu lasten kanssa on mukavaa. Toki olen aina välillä hermostunut ruoanlaittoon ja kotitöihin tai lasten riitelyyn, mutta pääosin olen nauttinut. Ihanat lapset minulla kyllä on, osin varmaan tuuria, mutta olen ihan hyvä kasvattajakin kai... Halusin kertoa oman kokemukseni, jotta kaikki lapsia harkitsevat eivät pelästyisi. En siis halua vähätellä niitä, jotka kokevat lomailun rankaksi, ymmärrän väsymyksen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä näin se on. Isompien kans lomat on sitten höystetty jatkuvalla taistelulla älylaitteiden käytöstä ja lasten keskinäisen nahistelun kuuntelemisella. Plus patistamisella, käskemisellä ja muistuttamisella. Melkein kaipaa sitä aikaa kun pienistä lapsista ihan kaikki on kivaa ja menevät sentään nukkumaan aikaisin, toisin kuin varhaisteinit ja teinit.
Paras on kun asennoituu niin, että loma on lasten lomareissu, ei oma. Jos mahdollista, koittaa järkätä itselle oman viikonloppu-huililoman ennen kesän loppua.
Mun paras loma oli kun sain olla 2,5 vk yksin kotona kun lapset lomaili isällään. Oli ihanaa, en tehnyt mitään järkevää. Olin vaan, pyöräilin rannalle jos huvitti, nukuin tai valvoin kun huvitti, katoin niitä leffota mitä huvitti enkä kokannu, jos ei huvittanu.
Tämä on ihan totta. Pienten lasten kassa sitä sentään ajatteli, että kuuluu ollakin rankkaa. Koululaisten kanssa tuntuu, että pitäisi olla helppoa, mutta kun ei tunnu siltä. Mietin vain, missä kohtaa epäonnistuin äitinä. Koululaiset käyvät samalla tavalla hermoille, ruokaa on laitettava, sotkua syntyy ja meteliä tulee. Ja vielä kaverit, joita tässä lappaa koko ajan vähintäänkin ovikelloa soittamassa. Keskustella pitää milloin mistäkin, miten toisia kohdellaan, peliajoista, kaveriongelmista, miksi pitää syödä jne. Seksille ei jää aikaa, kun menevät nukkumaan myöhemmin. Tämä tuntuu kiristävän etenkin miehen hermoja.
Ja kyllä, lapseni tekevät kotitöitä, osaavat pääsääntöisesti sopia keskenään riidat, kukaan ei kiroile, nimittele tai hauku ketään, hoitavat koulunsa ja iltatoimensa itse. Jotenkin sitä vain toivoo, että olisivat vähän omatoimisempia, vähän kiltimpiä, vähän enemmän itsenäisempiä, vähemmän äänekkäitä, vähemmän kavereita, vähemmän innokkaita leipomaan, vähemmän innokkaita painimaan, vähemmän orientoituneita pelaamiseen, vähemmän valittavia, vähemmän huomionperään, vähemmän tapaturma-alttiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaihe kestää niin lyhyen aikaa! Nauttikaa niistä lapsista ja siitä arjesta, se ei kestä loputtomiin.
Haikeudella muistelen tuota rumbaa, se oikeasti kestää vain lyhyen aikaa. Kannattaa myös miettiä omaa asennetta, lasten ollessa pieniä mennään lasten ehdoilla, sitten myöhemmin taas enemmän aikuisten ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kesät olleet aina ihania. Lapset nyt 5 ja 6. En ymmärrä näitä kommentteja, vaikka veljeni valittaa samaa.
Meidän lapset on aina leikkineet paljon keskenään, 2 ja 3 vuotiaina jo laittoivat oven kiinni etten tule. Siellä oli poneilla bileet ym.
Yksi Mamma laittoi että on vasta nyt lukenut kirjan, 8 vuoden tauon jälkeen. Ihmettelin. Itse luen jatkuvasti, jo vauvavuonna luin paljon.
Olen vähän boheemi eikä meillä ole supersiistiä. Töissä olen tarkka ja tehokas, niin kotona ja mökillä on ihanaa vaan kotoilla. Lapset on olleet koko korona-ajan kotona, kun olen tehnyt etää. Tämä on ollut ihanaa aikaa.
Todellakin odotan lomaa innolla, kun voi laittaa läppärin kiinni, laittaa skumpan kylmään ja oleilla ulkona.
Miehellä vain viikko lomaa, eikä haittaa lainkaan.
Jo pelkkää ruoanlaittoa on koko ajan. Jos siis ruokkii lapsensa asiallisesti.
Ilmeisesti aikuiset eivät teillä syö mitään? itse syön kyllä normit aamupala-lounas-välipala-iltaruoka-iltapala, samaa syövät lapset ja samaan aikaan. Usein lomilla lounaan tilalla brunssi, kun aamulla syöty vain puuro. Mutta saahan elämästä myös ankeaa jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika vielä koittaa lapsiperheessäkin, että olisi aikaa ja mahdollisuuksia spontaaniin aamu- ja päiväseksiin muulloinkin kuin viikonloppuisin ja olemattomilla lomilla, mutta onneksi pystytään löytämään hyvää seksiä rankan arjenkin keskeltä.
Pakko tarttua tuohon.
Siis milloin lapsiperheessä koittaa aika spontaaniin sensiin? Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois?
Meillä on 14 ja 16 v lapset ja ei todellakaan ole kovin spontaania rämä touhu, enkä usko että tilanne ainakaan pariin vuoteen muuttuu.Tuon ikäisetkö ei muka koskaan ole yhtä aikaa pois kotoa? Tai nuku teitä pidempään aamulla? Tai pärjää sen aikaa keskenään, kun vanhemmat käyvät kahdestaan suihkussa/saunassa?
Onko se spontaania, että jos lapset joskus harvoin (ehkä parin kk välein) ovat yhtä aikaa poissa (ajasta ei tietoa, ehkä 5 min ehkä tunnin) ja vanhemmat kotona, niin harrastetaan seksiä? Tai että laitetaan kello herättämään aamulla. Tai sanotaan lapsille, että nyt iskä ja äiti menee suihkuun, laittakaa luurit korville.
Minusta spontaani on spontaania. Jos tekee mieli nyt ja olkkarin lattialla, niin se käy.
Veikkaanpa, että teidän teinit ei edes huomaisi, vaikka vetäisitte varvin keskellä olkkarin lattiaa. Jos ne on sitä tyyppiä, että poistuvat kotoa parin kk välein, niin nehän on linnoittautuneet huoneisiinsa luurit päässä pelaamaan omalla joystickilla, jos ymmärrät, mitä tarkoitan...
No toki poistuvat useammin, mutta eri aikaan ja yleensä jompi kumpi vanhemmista kuskina. Nyt toinen on huoneessaan pelaamassa, toinen tuossa vieressäni lukemassa olohuoneessa. Eikä kyllä ole mieskään kotona.
Eikö niille voi sanoa että menkää ulos tunniksi?
Voi, ja joskus lähtevätkin. Mutta kun toisella lähtemiseen menee 5 minuuttia ja toisella puoli tuntia, eivät he ole kuin sen puoli tuntia yhtä aikaa ulkona, eikä välttämättä sitäkään, kun se, joka lähti viimeksi, huomaa siellä ulkona, että jotain unohtui, ja tulee 5 minuutin kuluttua hakemaan sitä, etsii sitä 10 minuuttia ja kysyy sen jälkeen äidiltä, missä se on. jotta äiti saisi lapsen mahdollisimman pian takaisin ulos, hänen pitää etsiä se hukassa oleva tavara. Ja kun hän lopulta lähtee ulos, tulee se ensin lähtenyt jo 15 minuutin kuluttua takaisin sisälle, oltuaan tunnin ulkona.
En käsitä, kun mä olin 14 ja 16 luuhasin koko kesän ulkona: ensin päivän jossain kevyissä kesätöissä jos olin niitä saanut (16v), sen jälkeen puistoissa ja rantsussa kavereiden kanssa. Yökylässä usein, ja sukulaisissa käytiin serkkuja tapaamassa veljen kanssa. Pyöräiltiin, käytiin leffassa kesähinnoilla, kirjastossa, kaverin partsilla oli patjat ja pelattiin pelejä. Eihän meitä saanut kotona istumaan millään. Ihme menoa sun lapsilla vai onko nykyisin tollasta yleisemminkin? Eikä lähiössä mitään kyytejä saanut manguttua, pyörällä mentiin ja bussilla kun oli saanut jätskirahaa kinuttua ellei omia viikkorahoja ollut säästössä.
En voi kun ihmetellä miten negatiiviseen sävyyn täällä puhutaan omista lapsista. Jokainen meistä on (toivonmukaan) saanut itse valita hankkiiko lapsen, lapsia ja millaisen kumppanin kanssa. Kun lapset on pieniä ne tarvitsevar vanhempiaan ja silloin lapset on numero 1. Omat menot on tois sijaisia.
Mä olen aina ollut lasteni kanssa tosi paljon ja mielellään. Nyt kun he ovat 17 ja pian 13v, mulla on omaa aikaa vaikka muille jakaa, mutta edelleen mä mielelläni olen heidän kanssa. Olen joka päivä heistä onnellinen ja ylpeä kuinka fiksuja, reippaita ihmisiä he ovat.
Olkaa lastenne kanssa kun ne on pieniä. Katsokaa peiliin jos lapsenne käyttäytyvät huonosti, kyllä vika on usein vanhemmissa sorry vaan. Rajat ja rakkaus niin puhki sanottua, mutta niin totta.
Olin aika pitkään kotona, joten ensimmäinen kesälomani oli, kun lapset olivat 3v ja 5v. Tuolloin lomaa oli vain pari viikkoa, ja olihan se kuormittavaa - sekä loma että sen vähyys yhtä lailla. Sama lomamäärä oli seuraavana vuonna (vaihdoin työpaikkaa).
Nyt lapset ovat 5v ja 7v ja edessä odottaa peräti viiden viikon kesäloma. Uskon, että siitä tulee hieno, ja ovathan lapset jo "isoja". Sotkua syntyy edelleen, mutta mitäs tuosta, sitten eletään sotkussa :)
Asumme kerrostalossa eikä meillä ole maalla mummiloita tms. missä lomailla. Lomalla se tarkoittaa sitä, että 3 & 5 v ovat puoli seitsemästä aamulla iltakahdeksan toistensa kimpussa ja myös kotona olevan vanhemman (lomailemme päiväkodin pitkän loman vuoksi vuorotellen). Ulkoilemme siis olosuhteiden pakosta koko ajan, metsässä, pihalla, puistossa... sisällä tappelu alkaa heti. Kun toinen pääsee töistä, voimme sentään erottaa lapset pariksi tunniksi toisistaan.
Aivan helvetin raskasta, onneksi pääsen maanantaina töihin. Tuhat kertaa mieluummin teen töitä toimistolla kuin ”lomailen” kotona, jossa joku koko ajan kiukkuaa ja roikkuu minussa.