Oletko koskaan suuttunut ukollesi täysin silmittömästi?
Ukkoni pilkkasi sitä, että uuvuin todella pahasti kun isäni teki itsemurhan ja suru vei lähimuistin. Kun lähimuisti katosi, sain potkut töistä.
Ukkoni oli sitä mieltä, että minun olisi pitää uupuneena parempaa huolta rahoistani. Olen käyttänyt kaksi vuotta terapiassa tapahtuneen takia ja tämä oli täydellinen lyönti pesäpallomailalla hampaisiin. Olen välillä hävennyt uupumusta, työttömyyttä ja elämääni niin paljon, että minun on ollut vaikea lähteä ovesta ulos.
Toimin typerästi ja lähetin hänelle 50 saatanallista whatsapp viestiä. Täysin asiatonta tavaraa. Kävi ilmi, että puolisoni pitää minua typeränä ja heikkoluonteisena juoppona ja epäilee, että voin romahtaa minä hetkenä hyvänsä uudestaan.
Itse olen sitä mieltä, että terapian takia minulla on ihan uusia selviytymiskeinoja ja tuskin samantyyppiseen tilanteeseen joutuu kovin montaa kertaa elämässä.
En ole puhunut hänelle viikkoon. Eri kodit. Vain minulla on lapsia.
Terapeutti oli sitä mieltä, että olen täyspäinen ihminen, jolle on käynyt todella traumaattinen asia. Näin isäni hirttäytyneenä ja jouduin järkyttyneen ja masentuneen dementikkoäitini hoitajaksi.
Kysymys siis on, oletko koskaan suuttunut ukollesi täysin silmittömästi? Miten selvisitte siitä?
Ja ei ole provo. Vuodessa noin 800 ihmistä tappaa itsensä vuodessa.
Olen. Olin äitiyslomalla ja lapsella oli oksennustauti. Mies tuli töistä kotiin pahalla tuulella, ja pääti purkaa sen minuun valittamalla siitä ettei keittiön pöytää ole pyyhitty muruista. "Sä oot ollu kotona koko päivän, miten sulla ei oo muka aikaa edes pyyhkiä pöytää?"
Suutuin ihan silmittömästi tuosta. Siis huusin sille täyttä kurkkua. Harkitsin tosissani heittäväni kuumat kahvit miehen naamaan.