Miksi 40-60 -luvuilla syntyneiden on niin vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa nuoremmat nykyään elävät?

Ap. Kyllä ymmärretään, mutta mitä se auttaa. Miten minun tulisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Ja nykyään töitä ei ole. Nykyään töistä ei saa palkaa, nykyään ei ole ostovoimaa. JEEEEE JEEEEEE!!!!

Halleluja

Kaikki tuntemani nuoret ovat nyt kesätöissä. Ihan kuten ennenkin.

Se ero vain, että elintaso heillä on kymmenenkertainen verrattuna aiempiin sukupolviin.

Minun lukiossa oleva poikani ei saanut kesätöitä koronan vuoksi. Myös monen muun hänen kaverinsa kesäpesti peruuntui.

Mutta kiva kuulla, että jossakin on paljon nuoria, joiden työelämään ei korona vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Suurimmalle osalle suomalaisista omistusasunnon kautta kertyy se isoin onaisuus. Osa sitten sijoittamisen kautta kerryttää lisää. Yrittäjien iso menestys oma lukunsa. Omistusasunnon kautta omaisuuden kertyminen toki tapahtuu ihmisillä lainan kestoajan puitteissa ja mahdollisen asunnonarvon nousun myötä. Ei tarvitse mennä kuin nykyisiin 40-kymppisiin kun on voitu nauttia asunnon kovasta arvonnoususta ja paikallisesti sitä tapahtunee jatkossakin. Toki toisilla alueilla arvot tippuvatkin merkittävästi, jolloin se omaisuuden kerryttäminen epäonnistuu.

Yrityskauppojen ja osinkotulojen kautta varakkaiden määrä yhteiskunnassamme lienee suurimmillaan niin määrän kuin suhteellisen osuuden kautta.

Työllistyminen on ollut eri vuosikymmemninä helpompaa kuin nyt, mutta miten tämän ymmärtymättömyys eri sukupolvien välillä näkyy? Vanhemmat tai isovanhemmat arvostelevat?

Oman asunnon omistaminen on sikäli fiktiivistä omaisuuden kartuttamista, että se ei ole realisoitavissa leveään elämään. Jossain on pakko asua, ei voi myydä asuntoa ja muuttaa veneen alle.

Työllistyminen on ollut JOILLAIN vuosikymmenillä helpompaa kuin nyt, joillain vaikeampaa. Esimerkiksi 1990-luvulla se oli todella vaikeaa, pahan laman ja työpaikat miehittävien suurten ikäluokkien takia.

N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mielestäni aika kohtutonta että duunaritaustainen yli 70-vuotias isäni saa enemmän käteen eläkettä kuin minä yliopistokouluettu 2 lapsen äiti saan palkkaa.

Vanhemmillani on mm. varaa pitää kahta autoa, meillä 4-henkisellä perheellä ei.

Sinä yliopistokoulutettu olisit voinut kouluttautautua ammattiin, josta maksetaan enemmän.

Typerää jeesustelua. Tässä esimerkki siitä, että ei ymmärretä nykyaikaa. 80-luvulla venäjän tulkiksi kouluttautuminen oli takuuvarma valinta. 90-luvulla mobiilitekniikan insinööri. Kummatkin ovat sittemmin osoittautuneet vähemmän varmoiksi valinnoiksi. Nykyään maailma muuttuu niin nopeasti, että hyvän ammatin takaava koulutus on liikkuva maali. 

Hyvin sanottu. Maailma tosiaan muuttuu nopeasti eikä muutaman vuoden kuluttua ole enää moniakaan niistä ammateista, mitä yhä on.

Työelämässä olevilta (niin nuorilta kuin vanhoilta) odotetaan koko elämän jatkuvaa opiskelua ja uudenomaksumista koko työelämän ajan.

Kyllä minun on vaikea ymmärtää vaikka sitä,  että nuoret naiset puhuu nykyään seksistä "panemisena". Kun olin nuori, sitä sanaa seksistä käyttivät vain Hannu Salama ja muut kuolaavat vanhat äijät.

Minusta "paneminen" kuulostaa tylsältä seksiltä, mutta nykyajan nuoret naiset saavatkin orgasmeja huonommin kuin äitinsä ja isoäitinsä. Sen ymmärrän kyllä, varsinkin kun tilastot kertoo, että 90 % nuorista miehistä katsoo nettipornoa - siis panemista...ehkä se on siirtynyt live-elämäänkin. Siis mekaaninen, kohtaamaton seksi.

Kyllä parasta on tehdä koko ikänsä töitä, sitten suunnitella mitä tekee eläkkeellä.

Kun lopulta pääsee pois oravanpyörästä ja ehtii olla eläkkeellä sen puolivuotta, sairastuu haimasyöpään ja kuolee parin kuukauden sisällä pois.

Kyllä kannatti.

Elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Ja nykyään töitä ei ole. Nykyään töistä ei saa palkaa, nykyään ei ole ostovoimaa. JEEEEE JEEEEEE!!!!

Halleluja

Kaikki tuntemani nuoret ovat nyt kesätöissä. Ihan kuten ennenkin.

Se ero vain, että elintaso heillä on kymmenenkertainen verrattuna aiempiin sukupolviin.

Minun lukiossa oleva poikani ei saanut kesätöitä koronan vuoksi. Myös monen muun hänen kaverinsa kesäpesti peruuntui.

Mutta kiva kuulla, että jossakin on paljon nuoria, joiden työelämään ei korona vaikuttanut.

Peruuntui mutta ahkeralla hakemisella sai kesäkuussa töitä. Itseasiassa jokainen. Monelta alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Ja nykyään töitä ei ole. Nykyään töistä ei saa palkaa, nykyään ei ole ostovoimaa. JEEEEE JEEEEEE!!!!

Halleluja

Ai? Käytännössä koko tuttavapiirini käy töissä. On totta, että todella paljon näillä tredikkäillä "projektityöpaikoilla" on pilvin pimein ilmaisia "harjoittelijoita", mutta kyllä töitä on melkein pilvin pimein näissä "paskaduuneissa", joita kaikki alle 40 vuotiaan halveksuvat. Niissä ei vain voi kulkea kivoissa vaatteissa eikä voi käydä tredikuppilassa lounastamassa kaltaistensa kanssa.

Kanttaa katsoa oman kuplan ulkopuolelle, sielläkin löytyy elämää. Ja voi jopa löytyä duunia. Tylsää, kellokorttiin sidottua raatamista, mutta työtä ja elinkeinoa kuitenkin.

Mutta eihän se teille humanisteille ja oman elämänne taiteilijoille maistu.

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Off topic: Avotakka! 😂 Lukeeko sitä muka kukaan alle 40-vuotias?

Voi viddu, tule pois sieltä rinnakkaistodellisuudestasi itse.

Vm -62

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina laajan ikäskaalan valitsit meihin ymmärtämättömiin. Alkaen 50-80-vuotiaat.

Minä.olen syntynyt 1969 ja nyt siis 51-vuotias.

Mietin samaa, olen syntynyt 1968 ja vanhempani 40-luvulla, siinä on kaksi aivan erilaista sukupolvea jo. Mutta tietysti 20 v kokee kaiken ennen itseään olleen esihistoriaksi. Itse valmistuin suoraan lamaan ja edelleen pätkätöissä 51v. En tule koskaan saavuttamaan boomeri-vanhempieni elintasoa.

Minä olen tuo edellin. Valmistuin lamaan. Olen ihan aina ollut vatakkaampi kuin vanhempani.

Joo, minä valmistuin akateemiselle alalle, joka meni alta ja jouduin tekemään toisen tutkinnon. En ole lapioinut hiiltä tms

Et säkään tuu ymmärtämään 2040 luvulla syntyvien maailmaa, vanhenet ja putoat kelkasta. Kaikille käy niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Ja nykyään töitä ei ole. Nykyään töistä ei saa palkaa, nykyään ei ole ostovoimaa. JEEEEE JEEEEEE!!!!

Halleluja

Nykyisin on töitä kuten ennenkin, mutta ei sellaisia, joihin pääsee opiskelematta. Sellaiset simppelit hanttihommat on kadonneet. 70 -luvulla oli esim. vino pino sihteereitä, nykyisin toimitusjohtajatkin väsäävät itse omat powerpointtinsa. Oli kaiken maailman teollisuusapulaista, kauppa-apulaista jne. Nykyisin ei sellaisia tarvita. Nykyisin tarvitaan hyvä koulutus, jota pitää jatkuvasti päivittää työelämän kuluessa, mutta kun on töitä, on ostovoimaakin. P.S. Niitä hanttihommia ei ole tulossakaan, kannattaa opiskella

2 ammattia olen opiskellut. Työkokemusta ja ammattitaitoa on. "työantajat" tarjoavat tessin minimiä, vaikka olen siinä iässä, että minun pitäisi olla parhaiten tienaavien joukossa ikäni, työkokemukseni ja ammattitaitoni puolesta.

Että semmosta, olen työttömänä. Viime syksystä lähtien olen töitä hakenut tuloksetta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on luettava boomerien hyväksi: he eivät ole maksattaneet terapiaa ja mt-ongelmien hoitoa yhteiskunnalla niinkuin nuoret tekevät. He hoitivat ne kivasti itse hakkaamalla lapsiaan. Olen tällaisen mt-ongelma/persoonallisuusvikaisen lapsenpieksäjän lapsi. Piiskaa ei siis tullut tuhmuuksista vaan sitä tuli ilman mitään syytä ja jatkuvasti. Ja eipä yhteiskunta ole mullekaan maksanut traumanhoitoa sillä en saa terapiaa kun puuttuu virallinen diagnoosi. Joskus sitä miettii miten nuorille maksetaan kallis terapia vain siksi kun on ”motivaationpuute” tai ”ahdistus”.

Niin boomerit keskittyivät aiheuttamaan mt-ongelmia lapsilleen. Toki siellä on hoitamattomia ongelmia itsellä takana, mutta siihen on sitten otettu tuollainen selviytymisstrategia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Ja nykyään töitä ei ole. Nykyään töistä ei saa palkaa, nykyään ei ole ostovoimaa. JEEEEE JEEEEEE!!!!

Halleluja

Ai? Käytännössä koko tuttavapiirini käy töissä. On totta, että todella paljon näillä tredikkäillä "projektityöpaikoilla" on pilvin pimein ilmaisia "harjoittelijoita", mutta kyllä töitä on melkein pilvin pimein näissä "paskaduuneissa", joita kaikki alle 40 vuotiaan halveksuvat. Niissä ei vain voi kulkea kivoissa vaatteissa eikä voi käydä tredikuppilassa lounastamassa kaltaistensa kanssa.

Kanttaa katsoa oman kuplan ulkopuolelle, sielläkin löytyy elämää. Ja voi jopa löytyä duunia. Tylsää, kellokorttiin sidottua raatamista, mutta työtä ja elinkeinoa kuitenkin.

Mutta eihän se teille humanisteille ja oman elämänne taiteilijoille maistu.

Paskaduunien kuten puhelinmyynnin ongelma on, että se ei elätä ja on lisäksi vielä vastenmielistä, jos ei ole energinen ekstrovertti. Suosittelen dokumenttia pölynimurimyyjistä, siinä näkyy, että myyntihommia ei voi tehdä jos on inhimillinen ihminen.  Niitä perinteisiä paskaduuneja kuten hiilen lapoiointia on nykyään aika vähän. Automatisaatio hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Te pilasitte kaiken, te itsekeskeiset ja ahneet pas kat varastitte ostovoiman ja aloitte tuoda halpatyövoimaa maahan. Te teitte nuorista, omista jälkeläisistänne heikko-osaisia.

Saa ta nan ku sipäänar sistit

6 alapeukkua. ITSEKESKEISYYTENNE näkyy vahvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Ja nykyään töitä ei ole. Nykyään töistä ei saa palkaa, nykyään ei ole ostovoimaa. JEEEEE JEEEEEE!!!!

Halleluja

Nykyisin on töitä kuten ennenkin, mutta ei sellaisia, joihin pääsee opiskelematta. Sellaiset simppelit hanttihommat on kadonneet. 70 -luvulla oli esim. vino pino sihteereitä, nykyisin toimitusjohtajatkin väsäävät itse omat powerpointtinsa. Oli kaiken maailman teollisuusapulaista, kauppa-apulaista jne. Nykyisin ei sellaisia tarvita. Nykyisin tarvitaan hyvä koulutus, jota pitää jatkuvasti päivittää työelämän kuluessa, mutta kun on töitä, on ostovoimaakin. P.S. Niitä hanttihommia ei ole tulossakaan, kannattaa opiskella

2 ammattia olen opiskellut. Työkokemusta ja ammattitaitoa on. "työantajat" tarjoavat tessin minimiä, vaikka olen siinä iässä, että minun pitäisi olla parhaiten tienaavien joukossa ikäni, työkokemukseni ja ammattitaitoni puolesta.

Että semmosta, olen työttömänä. Viime syksystä lähtien olen töitä hakenut tuloksetta.

Minä sain juuri toisen akateemisen loppututkinnon tehtyä. Vakivirka, palkka yli keskiarvon.

Vierailija kirjoitti:

Oman asunnon omistaminen on sikäli fiktiivistä omaisuuden kartuttamista, että se ei ole realisoitavissa leveään elämään. Jossain on pakko asua, ei voi myydä asuntoa ja muuttaa veneen alle.

Näinhän se on ja kun asunto on suurimmalle osalle suomalaisista iso osa omaisuudesta, niin paha tässä eri sukupolvien välistä kiistaa saada. Ainoa tilinteon mahdollisuus, kun lapset muuttavat kotoa ja vanhemmat myyvät mahdollisen ison asunnon siirtyen pienempään.

Kun me olimme reilu kolmikymppisiä korkeakoulutettuja hyvissä työpaikoissa, saattoi vain uneksia 175.000€ palkasta, jota nyt kolmikymppinen IT-koulutettu lapsemme saa. Meistä korkeammin tienaava pääsi siihen vasta lähempänä 40 ikävuotta ja vasta viisikymppisenä oli miljoonatulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mielestäni aika kohtutonta että duunaritaustainen yli 70-vuotias isäni saa enemmän käteen eläkettä kuin minä yliopistokouluettu 2 lapsen äiti saan palkkaa.

Vanhemmillani on mm. varaa pitää kahta autoa, meillä 4-henkisellä perheellä ei.

Sinä yliopistokoulutettu olisit voinut kouluttautautua ammattiin, josta maksetaan enemmän.

Typerää jeesustelua. Tässä esimerkki siitä, että ei ymmärretä nykyaikaa. 80-luvulla venäjän tulkiksi kouluttautuminen oli takuuvarma valinta. 90-luvulla mobiilitekniikan insinööri. Kummatkin ovat sittemmin osoittautuneet vähemmän varmoiksi valinnoiksi. Nykyään maailma muuttuu niin nopeasti, että hyvän ammatin takaava koulutus on liikkuva maali. 

Hyvin sanottu. Maailma tosiaan muuttuu nopeasti eikä muutaman vuoden kuluttua ole enää moniakaan niistä ammateista, mitä yhä on.

Työelämässä olevilta (niin nuorilta kuin vanhoilta) odotetaan koko elämän jatkuvaa opiskelua ja uudenomaksumista koko työelämän ajan.

Kuka tämän keksi ja millä perusteilla? Aivan naurettavaa.