Mitä tarkoittaa "rajaton" ihminen?

Rajattomalla ei ole omia rajoja. Tekee mitä vaan, on vietävissä mihin vaan, juttelee vieraalle yksityisasiat ensi tapaamisella, luottaa kaikkiin, jne.

Esim.rajaton pikkulapsi lähtee puistosta iloisena 'Pekka-sedän' mukaan, vaikka ei ole tätä koskaan ennen tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rjattomia on täällä palstallakin paljon. Ne on ne tyypit, jotka vaativat, että terapeutit ja psykiatrit olisivat heidän käytössään 24/7 ja ilmaiseksi, koska he tarvitsevat apua. Muilla ihmisillä ei siis ole oikeutta heidän mielestään päättää omasta ajankäytöstään tai esim. siitä mitä tekee laskuttaen työkseen ja mitä tekee esim. harrastuksekseen.

Oikeasti rajaton ihminen ei ymmärrä että hänessä olisi mitään vialla. Suuttuu verisesti jos sellaista joku väittää.

Pyöriihän tälläkin palstalla äitihuIIu, jossa ei ole mitään vialla, mutta silti hän vaatii loputtomasti huomiota, apua, ymmärrystä ja paapomista, koska äiti pahoitti hänen mielensä lapsena.

Äiti ähullu on hyvä esimerkki syvemmästä rajattonuudesta kuin pelkkä rajaton, muiden rajoja kunnioittamaton käytös. Äitihullu selittää raivoissaan mitä hänen äitinsä on ajatellut 30 vuotta sitten, eikä tekstistä kuvastu pienintäkään epäröintiä sen suhteen että meniköhän oletukset äidin ajatuksista oikein. Rajaton kokee tavallaan että hänen ja hänen äitinsä mieli on yhteinen. Tätä ei ymmärrä ennen kuin kokee. T. Entinen rajaton.

Äitihullu ei ole varsinaisesti rajaton, vaan syvästi vaille jäänyt emotionaalisesti ja traumatisoitunut. Vaativuutta hänessä on ja epävakautta, mutta pohjalla kuuluu kaikissa teksteissä lapsen toive, että oma äiti ottaisi syliin ja lohduttaisi, olisi turvana.

Jokainen ihminen on tavallaan aina itselleen universumin keskipiste, josta hän tarkkailee maailmaa ja on siinä aktiivinen toimija. Kaikki mitä yksittäinen yksilö ei tiedä, havaitse, usko jne, sitä ei hänelle itselleen ole olemassa. Jokaisen ihmisen universumi on siksi luonnollisesti hieman erilainen.

Rajaton henkilö ei käsitä, että jokaisella muullakin ihmisellä on oma henkilökohtainen universuminsa ja asemansa sen keskipisteenä. Rajaton henkilö käsittelee omaa universumiaan ainoana ja täydellisenä totuutena, jossa muut ihmiset ovat vain statisteja ja ohjailtavia sätkynukkeja.

Käytännössä rajattoman henkilön mielestä hänellä on oikeus ja jopa velvollisuus puuttua toisten ihmisten asioihin, omaisuuteen, tunteisiin, persoonallisuuteen ja tekemisiin, koska hän ei näe muita itsenäisinä yksilöinä, vaan ainoastaan osana OMAA universumiaan, eli siis omana omaisuutenaan. Hän haluaa pitää huolta oman universuminsa toimivuudesta ja muuttumattomuudesta, joten hänellä on oikeus ja velvollisuus ohjailla statistiensa toimintaa - joko hyvällä tai tarvittaessa voimakeinoin. Hän näkee itsensä hyvänä hallitsijana, joka omasta mielestään johtaa universumiaan siten, että "kaikilla olisi hyvä olla" tai että "kaikki olisi järjestyksessä", mutta ei yksinkertaisesti ymmärrä sitä, että muut ihmiset eivät elä häntä varten.

Rajattoman ihmisen mielestä vaikkapa työkaverin pitäisi lopettaa mieluinen harrastuksensa, koska "sehän nyt on ihan hyödytöntä" tai veljen pitäisi ajaa parta pois, koska "se näyttää hölmöltä". Tyttären verhot ovat "liian räikeät", joten rajaton käy vaihtamassa ne omine lupineen, samalla ratsaa roskiksen ja sen jälkeen soittaa kahdeksalle tuttavalleen kertoakseen löytämästään positiivisesta raskaustestistä.

Kun rajattomalle yrittää asettaa rajoja suojatakseen itseään, rajaton vaikeroi, että "hyväähän minä vain tarkoitin", joka tietyssä mielessä onkin totta - mutta vain hänen henkilökohtaisessa universumissaan. Hän yrittää kaikin voimin ylläpitää oman universuminsa stabiliteettia ja suvereniteettia.

Rajanveto on vaikeaa, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Rajatonta on oikeasti vaikea selittää jos toinen ei ole sellaista kohdannut. Minun äitini oli rajaton. Hän kertoi lapsilleen asioita jotka ei tosiaan lapsille kuulu; seksielämästään, isän syrjähypyistä, monesta muusta vastaavasta asiasta. Toimimme äidille myös sielunhoitajina ja terapeutteina. Jos joku loukkasi häntä, minunkin kuului vihata loukkaajaa lopun elämääni, vaikka loukkaaja olisi isäni. Minun kuului tuntea ja ajatella samoin kuin hän, ja hän oli aivan järkyttynyt jos tunsin jotain muuta. Äiti jotenkin oli olemassa minun kauttani.

Työporukassa rajattomuus varmasti tulee esiin toisella tavalla.

Minulla on kokemusta molemmista, sekä äidistä että työkaverista.

Molemmat ovat ns. kilttejä tyttöjä, jotka päällisin puolin käyttäytyvät hyvin ystävällisesti. Puhuvat ystävällisellä äänellä, eivät hauku jne.

Ystävällisesti sanotun puheen sisältö on kuitenkin muiden kontrolloimista. Asiat pitäisi tehdä juuri heidän haluamallaan tavalla ja asioista ajatella kuten he haluavat. Muussa tapauksessa he loukkaantuvat. Aletaan myös syyllistää toista, "tämä aiheuttaa minulle stressiä".

Työkaverin kanssa ollaan suunnilleen enkun ja saksan ope (ei olla oikeasti koulumaailmassa, mutta noin esimerkkinä samasta työstä, joka on kuitenkin ihan erillinen ja eri) ja kaikki pitäisi tehdä tämän toisen halujen mukaan. Jos hän keksii, että aloittaa projektin jostain teemasta, minunkin pitäisi tehdä samanlainen, että olisi jatkumoa. Kaikki työt pitäisi tehdä yhdessä ja häntä pitäisi olla koko ajan kehumassa ja näkemässä, että hän on olemassa. Tarpeettomia asioita pitäisi jatkuvasti käydä läpi, että hän on kärryillä niistä, jos vaikka joku sattuu kysymään miten Pirkkopetterillä 8C:ltä menee, eikä hän osaisi sitten vastata!

Kerran kertakaikkisesti kieltäydyin tuollaisesta turhasta läpikäynnistä. Kyseessä oli tämän esimerkin hengessä koulukirjojen tilaus eri aineisiin. Sanoin, että läpikäynnille ei ole tarvetta, olen hoitanut tämän jo omalta osaltani. Työkaveri selitti asiansa uusin sanoin. Vastasin ystävällisesti, että tälle ei ole tarvetta. Hän vaihtoi jälleen sanamuotoja. Hän meni jotenkin täysin lukkoon siitä, että hänen ystävällisesti sanomansa asia ei mennyt perille. Hän otti sen tosi itseensä, hänessä itsessään on nyt vikaa. Samalla häneltä jäi huomaamatta, että minä aloin hermostua hänen jankuttamiseensa ihan tyystin. Minusta se oli tosi alentavaa ja loukkaavaa, että minulle selitettiin asia kerta toisensa jälkeen uusin sanakääntein, aivan kuin vika olisi ollut minun ymmärryksessäni.

Kun en toimi tämän työkaverin haluamalla tavalla, hän alkaa tehdä asioita minun puolestani. Hän saattaa palaverissa esitellä oman asiansa ja siihen perään minunkin asian.

En taida itsekään osata pitää omia rajojani, kun saan näitä tällaisia tyyppejä kimppuuni.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on tavallaan aina itselleen universumin keskipiste, josta hän tarkkailee maailmaa ja on siinä aktiivinen toimija. Kaikki mitä yksittäinen yksilö ei tiedä, havaitse, usko jne, sitä ei hänelle itselleen ole olemassa. Jokaisen ihmisen universumi on siksi luonnollisesti hieman erilainen.

Rajaton henkilö ei käsitä, että jokaisella muullakin ihmisellä on oma henkilökohtainen universuminsa ja asemansa sen keskipisteenä. Rajaton henkilö käsittelee omaa universumiaan ainoana ja täydellisenä totuutena, jossa muut ihmiset ovat vain statisteja ja ohjailtavia sätkynukkeja.

Käytännössä rajattoman henkilön mielestä hänellä on oikeus ja jopa velvollisuus puuttua toisten ihmisten asioihin, omaisuuteen, tunteisiin, persoonallisuuteen ja tekemisiin, koska hän ei näe muita itsenäisinä yksilöinä, vaan ainoastaan osana OMAA universumiaan, eli siis omana omaisuutenaan. Hän haluaa pitää huolta oman universuminsa toimivuudesta ja muuttumattomuudesta, joten hänellä on oikeus ja velvollisuus ohjailla statistiensa toimintaa - joko hyvällä tai tarvittaessa voimakeinoin. Hän näkee itsensä hyvänä hallitsijana, joka omasta mielestään johtaa universumiaan siten, että "kaikilla olisi hyvä olla" tai että "kaikki olisi järjestyksessä", mutta ei yksinkertaisesti ymmärrä sitä, että muut ihmiset eivät elä häntä varten.

Rajattoman ihmisen mielestä vaikkapa työkaverin pitäisi lopettaa mieluinen harrastuksensa, koska "sehän nyt on ihan hyödytöntä" tai veljen pitäisi ajaa parta pois, koska "se näyttää hölmöltä". Tyttären verhot ovat "liian räikeät", joten rajaton käy vaihtamassa ne omine lupineen, samalla ratsaa roskiksen ja sen jälkeen soittaa kahdeksalle tuttavalleen kertoakseen löytämästään positiivisesta raskaustestistä.

Kun rajattomalle yrittää asettaa rajoja suojatakseen itseään, rajaton vaikeroi, että "hyväähän minä vain tarkoitin", joka tietyssä mielessä onkin totta - mutta vain hänen henkilökohtaisessa universumissaan. Hän yrittää kaikin voimin ylläpitää oman universuminsa stabiliteettia ja suvereniteettia.

Rajanveto on vaikeaa, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta.

Voisiko olla niin, että rajattomalla ihmisellä mielen teoria (ymmärrys siitä, että muillakin ihmisillä on oma mieli, omat ajatukset, uskomukset, tunteet jne.) on jäänyt jollain tavalla vaillinaiseksi. Ja jos on, niin on mielenkiintoista miettiä, mistä tämä johtuu. Kasvatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on tavallaan aina itselleen universumin keskipiste, josta hän tarkkailee maailmaa ja on siinä aktiivinen toimija. Kaikki mitä yksittäinen yksilö ei tiedä, havaitse, usko jne, sitä ei hänelle itselleen ole olemassa. Jokaisen ihmisen universumi on siksi luonnollisesti hieman erilainen.

Rajaton henkilö ei käsitä, että jokaisella muullakin ihmisellä on oma henkilökohtainen universuminsa ja asemansa sen keskipisteenä. Rajaton henkilö käsittelee omaa universumiaan ainoana ja täydellisenä totuutena, jossa muut ihmiset ovat vain statisteja ja ohjailtavia sätkynukkeja.

Käytännössä rajattoman henkilön mielestä hänellä on oikeus ja jopa velvollisuus puuttua toisten ihmisten asioihin, omaisuuteen, tunteisiin, persoonallisuuteen ja tekemisiin, koska hän ei näe muita itsenäisinä yksilöinä, vaan ainoastaan osana OMAA universumiaan, eli siis omana omaisuutenaan. Hän haluaa pitää huolta oman universuminsa toimivuudesta ja muuttumattomuudesta, joten hänellä on oikeus ja velvollisuus ohjailla statistiensa toimintaa - joko hyvällä tai tarvittaessa voimakeinoin. Hän näkee itsensä hyvänä hallitsijana, joka omasta mielestään johtaa universumiaan siten, että "kaikilla olisi hyvä olla" tai että "kaikki olisi järjestyksessä", mutta ei yksinkertaisesti ymmärrä sitä, että muut ihmiset eivät elä häntä varten.

Rajattoman ihmisen mielestä vaikkapa työkaverin pitäisi lopettaa mieluinen harrastuksensa, koska "sehän nyt on ihan hyödytöntä" tai veljen pitäisi ajaa parta pois, koska "se näyttää hölmöltä". Tyttären verhot ovat "liian räikeät", joten rajaton käy vaihtamassa ne omine lupineen, samalla ratsaa roskiksen ja sen jälkeen soittaa kahdeksalle tuttavalleen kertoakseen löytämästään positiivisesta raskaustestistä.

Kun rajattomalle yrittää asettaa rajoja suojatakseen itseään, rajaton vaikeroi, että "hyväähän minä vain tarkoitin", joka tietyssä mielessä onkin totta - mutta vain hänen henkilökohtaisessa universumissaan. Hän yrittää kaikin voimin ylläpitää oman universuminsa stabiliteettia ja suvereniteettia.

Rajanveto on vaikeaa, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta.

Voisiko olla niin, että rajattomalla ihmisellä mielen teoria (ymmärrys siitä, että muillakin ihmisillä on oma mieli, omat ajatukset, uskomukset, tunteet jne.) on jäänyt jollain tavalla vaillinaiseksi. Ja jos on, niin on mielenkiintoista miettiä, mistä tämä johtuu. Kasvatuksesta?

Monella on joku lapsuuden trauma. Ei ole tullut nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, joten ei osaa sitä muiltakaan ihmisiltä.

Usein narsistien lapsista tulee rajattomia. Narsistihan on rajaton eikä näe mitään eroa itsensä ja lastensa välillä. Narsistin lapsi ei sitten opi pitämään omista rajoistaan kiinni kun niitä ei ole koskaan ollutkaan ja saattaa myös kävellä ymmärtämättömyyttään muiden ihmisten rajojen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajatonta on oikeasti vaikea selittää jos toinen ei ole sellaista kohdannut. Minun äitini oli rajaton. Hän kertoi lapsilleen asioita jotka ei tosiaan lapsille kuulu; seksielämästään, isän syrjähypyistä, monesta muusta vastaavasta asiasta. Toimimme äidille myös sielunhoitajina ja terapeutteina. Jos joku loukkasi häntä, minunkin kuului vihata loukkaajaa lopun elämääni, vaikka loukkaaja olisi isäni. Minun kuului tuntea ja ajatella samoin kuin hän, ja hän oli aivan järkyttynyt jos tunsin jotain muuta. Äiti jotenkin oli olemassa minun kauttani.

Työporukassa rajattomuus varmasti tulee esiin toisella tavalla.

Minulla on kokemusta molemmista, sekä äidistä että työkaverista.

Molemmat ovat ns. kilttejä tyttöjä, jotka päällisin puolin käyttäytyvät hyvin ystävällisesti. Puhuvat ystävällisellä äänellä, eivät hauku jne.

Ystävällisesti sanotun puheen sisältö on kuitenkin muiden kontrolloimista. Asiat pitäisi tehdä juuri heidän haluamallaan tavalla ja asioista ajatella kuten he haluavat. Muussa tapauksessa he loukkaantuvat. Aletaan myös syyllistää toista, "tämä aiheuttaa minulle stressiä".

Työkaverin kanssa ollaan suunnilleen enkun ja saksan ope (ei olla oikeasti koulumaailmassa, mutta noin esimerkkinä samasta työstä, joka on kuitenkin ihan erillinen ja eri) ja kaikki pitäisi tehdä tämän toisen halujen mukaan. Jos hän keksii, että aloittaa projektin jostain teemasta, minunkin pitäisi tehdä samanlainen, että olisi jatkumoa. Kaikki työt pitäisi tehdä yhdessä ja häntä pitäisi olla koko ajan kehumassa ja näkemässä, että hän on olemassa. Tarpeettomia asioita pitäisi jatkuvasti käydä läpi, että hän on kärryillä niistä, jos vaikka joku sattuu kysymään miten Pirkkopetterillä 8C:ltä menee, eikä hän osaisi sitten vastata!

Kerran kertakaikkisesti kieltäydyin tuollaisesta turhasta läpikäynnistä. Kyseessä oli tämän esimerkin hengessä koulukirjojen tilaus eri aineisiin. Sanoin, että läpikäynnille ei ole tarvetta, olen hoitanut tämän jo omalta osaltani. Työkaveri selitti asiansa uusin sanoin. Vastasin ystävällisesti, että tälle ei ole tarvetta. Hän vaihtoi jälleen sanamuotoja. Hän meni jotenkin täysin lukkoon siitä, että hänen ystävällisesti sanomansa asia ei mennyt perille. Hän otti sen tosi itseensä, hänessä itsessään on nyt vikaa. Samalla häneltä jäi huomaamatta, että minä aloin hermostua hänen jankuttamiseensa ihan tyystin. Minusta se oli tosi alentavaa ja loukkaavaa, että minulle selitettiin asia kerta toisensa jälkeen uusin sanakääntein, aivan kuin vika olisi ollut minun ymmärryksessäni.

Kun en toimi tämän työkaverin haluamalla tavalla, hän alkaa tehdä asioita minun puolestani. Hän saattaa palaverissa esitellä oman asiansa ja siihen perään minunkin asian.

En taida itsekään osata pitää omia rajojani, kun saan näitä tällaisia tyyppejä kimppuuni.

Onko nuo yllämainitut juuri merkkejä rajattomuudesta? Minullakin on kaveri, jonka käytöstä olen pitänyt vain aika erikoisena. Esimerkiksi juuri eilen hän halusi keskusteluryhmässä useammalta kommentit yhteen omaan päätökseensä, tyyliin varaanko hieronnan vai jalka- ja käsihoidon... eihän tuollaista nyt toisen puolesta voi päättää ja eikä arki-iltana ole edes välttämättä aikaa tai jaksamista kaikenlaiseen kommentointiin. Hyväksyi kyllä, kun sanoin, ettei asiasta ole mielipidettä.

Myös tuollaista jankkausta esiintyy, puhuttiin esimerkiksi yhdesta lapsuuden uskomuksesta, sanotaan vaikka että muurahaispesä karkottaa pihasta käärmeet. Kerroin tuntevani myytin, mutta sanoin etten ole varma sen paikkaansapitävyyydestä (siis vain sillä perusteella, että näin puhuttiin kymmeniä vuosia sitten, niin asia voi olla niin tai näin nykytiedon valossa). Tämä ei jotenkin mennyt perille, vaan hän vaan selitti sitä alkuperäistä uskomusta eri sanoin, ja jouduin useamman kerran toistamaan oman mielipiteeni, että ymmärrän sisällön, mutta en tiedä totuuspohjasta. Samoin muistoihinsa hän uskoo tosi vankasti. Itse olen monesti todennut, että osa niistä on vääriä, mutta hän ei tunnu ymmärtävän, että se että hän vakuuttelee muistavansa asian varmasti, ei mitenkään lisää uskottavuuutta minun silmissäni. Pitäisi olla jotain konkreettista asian tueksi tai siitä on turha jankuttaa sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Rajatonta on oikeasti vaikea selittää jos toinen ei ole sellaista kohdannut. Minun äitini oli rajaton. Hän kertoi lapsilleen asioita jotka ei tosiaan lapsille kuulu; seksielämästään, isän syrjähypyistä, monesta muusta vastaavasta asiasta. Toimimme äidille myös sielunhoitajina ja terapeutteina. Jos joku loukkasi häntä, minunkin kuului vihata loukkaajaa lopun elämääni, vaikka loukkaaja olisi isäni. Minun kuului tuntea ja ajatella samoin kuin hän, ja hän oli aivan järkyttynyt jos tunsin jotain muuta. Äiti jotenkin oli olemassa minun kauttani.

Työporukassa rajattomuus varmasti tulee esiin toisella tavalla.

Mun äiti on samanlainen. Lapsena jouduin ihan liian isoihin saappaisiin, koska äitini teki minusta itselleen terapeutin.

En voi mitenkään ymmärtää äitini ajattelua, että kertoi lapselleen omasta seksi-elämästään, mutta jouduin kuuntelemaan myös rahahuolista, ongelmista töissä, vanhempieni riidoista jne, jne.

Äitini rajattomuuteen kuului ja kuuluu yhä myös sellainen ikävä piirre, että kaikkea, ihan kaikkea, vatvotaan loputtomasti, kaikkeen tartutaan, kaikkea mikromanageroidaan, minkään ei anneta vain olla.

Esimerkkeinä vaikkapa jonkun puolitutun ilme kaupassa, tv-ohjelma, jota teini katsoo, lapsenlapsen sukkahousujen väri, onko mieheni käynyt parturissa vai ei, jne, jne.

Nykyisin olen ottanut reippaasti etäisyyttä, eli opetellut pitämään omia rajojani.

Minullekin se ajatus, että alan ja lopun, minulla on oma tonttini, samoin muilla, ja voin suostua tai kieltäytyä asioista sen mukaan mikä missäkin tilanteessa on sopivinta, oli valtavan järisyttävä kokemus.

Englantilainen ystäväni, jonka kanssa kerran vertailimme äitikokemuksiamme ja omien rajojen opettelun hankaluuksia, totesi kerran, että 'stick to your on turf and stand your ground'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajatonta on oikeasti vaikea selittää jos toinen ei ole sellaista kohdannut. Minun äitini oli rajaton. Hän kertoi lapsilleen asioita jotka ei tosiaan lapsille kuulu; seksielämästään, isän syrjähypyistä, monesta muusta vastaavasta asiasta. Toimimme äidille myös sielunhoitajina ja terapeutteina. Jos joku loukkasi häntä, minunkin kuului vihata loukkaajaa lopun elämääni, vaikka loukkaaja olisi isäni. Minun kuului tuntea ja ajatella samoin kuin hän, ja hän oli aivan järkyttynyt jos tunsin jotain muuta. Äiti jotenkin oli olemassa minun kauttani.

Työporukassa rajattomuus varmasti tulee esiin toisella tavalla.

Mun äiti on samanlainen. Lapsena jouduin ihan liian isoihin saappaisiin, koska äitini teki minusta itselleen terapeutin.

En voi mitenkään ymmärtää äitini ajattelua, että kertoi lapselleen omasta seksi-elämästään, mutta jouduin kuuntelemaan myös rahahuolista, ongelmista töissä, vanhempieni riidoista jne, jne.

Äitini rajattomuuteen kuului ja kuuluu yhä myös sellainen ikävä piirre, että kaikkea, ihan kaikkea, vatvotaan loputtomasti, kaikkeen tartutaan, kaikkea mikromanageroidaan, minkään ei anneta vain olla.

Esimerkkeinä vaikkapa jonkun puolitutun ilme kaupassa, tv-ohjelma, jota teini katsoo, lapsenlapsen sukkahousujen väri, onko mieheni käynyt parturissa vai ei, jne, jne.

Nykyisin olen ottanut reippaasti etäisyyttä, eli opetellut pitämään omia rajojani.

Minullekin se ajatus, että alan ja lopun, minulla on oma tonttini, samoin muilla, ja voin suostua tai kieltäytyä asioista sen mukaan mikä missäkin tilanteessa on sopivinta, oli valtavan järisyttävä kokemus.

Englantilainen ystäväni, jonka kanssa kerran vertailimme äitikokemuksiamme ja omien rajojen opettelun hankaluuksia, totesi kerran, että 'stick to your on turf and stand your ground'.

Mulla ei äiti ole tuollaisia kertonut, mutta hän on hakenut hyväksyntää omille valinnoilleen. Esim. minä olin kuulemma tosi vaikea vauva. Hän on sanonut minulle, että hänen olisi tehnyt mieli heittää minut seinään.

Ookei. Tuli minullakin joskus vauvan kanssa se piste, että vauvan huutaminen pänni ihan tosissaan. En silti ikinä menisi kertomaan sitä lapselle itselleen! Puhun vain neutraalisti, että juu vauvat joskus huutavat ja se on rasittavaa.

Minun siis pitäisi ottaa näin vuosikymmeniä jälkikäteenkin vastuu äitini negatiivisista tunteista minua kohtaan ja olla se syntipukki siinä. "Noku sä olit niin vaikee."

Luulen, että iso osa vauva-aikaisista hankaluuksista on ollut aidosti sitä, että minä en olekaan ollut vailla juuri sitä asiaa, mitä äiti on sillä hetkellä tarjonnut. Heilutettu lelua, kun on nälkä tai märkä vaippa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei näe muita ihmisiä erillisinä tuntevina ja ajattelevina olentoina, vaan välineinä tai itsensä jatkeina.

Eikö tämä viittaa vahvasti narsismiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei näe muita ihmisiä erillisinä tuntevina ja ajattelevina olentoina, vaan välineinä tai itsensä jatkeina.

Eikö tämä viittaa vahvasti narsismiin.

Ei nää kuitenkaan ole sellaisia häikäilemättömiä narsisteja à la Trump. Nämä rajattomat äidit ovat usein sellaisia, että muussa elämässä on tullut turpaan, esim. töissä ei sanota ikinä vastaan, tehdään mukisematta kaikki päälle kasatut ylityöt. Sitä kostetaan läheisille, kun heitä voi kontrolloida helpommin kuin työnantajaa. Ja ne rakkaat läheiset ovat osa itseä. Siis sama asia kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Rajatonta on oikeasti vaikea selittää jos toinen ei ole sellaista kohdannut. Minun äitini oli rajaton. Hän kertoi lapsilleen asioita jotka ei tosiaan lapsille kuulu; seksielämästään, isän syrjähypyistä, monesta muusta vastaavasta asiasta. Toimimme äidille myös sielunhoitajina ja terapeutteina. Jos joku loukkasi häntä, minunkin kuului vihata loukkaajaa lopun elämääni, vaikka loukkaaja olisi isäni. Minun kuului tuntea ja ajatella samoin kuin hän, ja hän oli aivan järkyttynyt jos tunsin jotain muuta. Äiti jotenkin oli olemassa minun kauttani.

Työporukassa rajattomuus varmasti tulee esiin toisella tavalla.

Mun mutsi oli tollanen. Piti yhteyttä pariin perheeseen koska kuvitteli että olen jollainen tavalla noiden perheiden lapsille läheinen. Soitteli myös (kun olin teini) perheille haukkuakseen heidät koska kuvitteli että olin näiden lapsen kanssa otaksutussa suhteessa.

Muutakin oli, aika törkeää. Äidilläni oli selvästi joku pershärö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on tavallaan aina itselleen universumin keskipiste, josta hän tarkkailee maailmaa ja on siinä aktiivinen toimija. Kaikki mitä yksittäinen yksilö ei tiedä, havaitse, usko jne, sitä ei hänelle itselleen ole olemassa. Jokaisen ihmisen universumi on siksi luonnollisesti hieman erilainen.

Rajaton henkilö ei käsitä, että jokaisella muullakin ihmisellä on oma henkilökohtainen universuminsa ja asemansa sen keskipisteenä. Rajaton henkilö käsittelee omaa universumiaan ainoana ja täydellisenä totuutena, jossa muut ihmiset ovat vain statisteja ja ohjailtavia sätkynukkeja.

Käytännössä rajattoman henkilön mielestä hänellä on oikeus ja jopa velvollisuus puuttua toisten ihmisten asioihin, omaisuuteen, tunteisiin, persoonallisuuteen ja tekemisiin, koska hän ei näe muita itsenäisinä yksilöinä, vaan ainoastaan osana OMAA universumiaan, eli siis omana omaisuutenaan. Hän haluaa pitää huolta oman universuminsa toimivuudesta ja muuttumattomuudesta, joten hänellä on oikeus ja velvollisuus ohjailla statistiensa toimintaa - joko hyvällä tai tarvittaessa voimakeinoin. Hän näkee itsensä hyvänä hallitsijana, joka omasta mielestään johtaa universumiaan siten, että "kaikilla olisi hyvä olla" tai että "kaikki olisi järjestyksessä", mutta ei yksinkertaisesti ymmärrä sitä, että muut ihmiset eivät elä häntä varten.

Rajattoman ihmisen mielestä vaikkapa työkaverin pitäisi lopettaa mieluinen harrastuksensa, koska "sehän nyt on ihan hyödytöntä" tai veljen pitäisi ajaa parta pois, koska "se näyttää hölmöltä". Tyttären verhot ovat "liian räikeät", joten rajaton käy vaihtamassa ne omine lupineen, samalla ratsaa roskiksen ja sen jälkeen soittaa kahdeksalle tuttavalleen kertoakseen löytämästään positiivisesta raskaustestistä.

Kun rajattomalle yrittää asettaa rajoja suojatakseen itseään, rajaton vaikeroi, että "hyväähän minä vain tarkoitin", joka tietyssä mielessä onkin totta - mutta vain hänen henkilökohtaisessa universumissaan. Hän yrittää kaikin voimin ylläpitää oman universuminsa stabiliteettia ja suvereniteettia.

Rajanveto on vaikeaa, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta.

Voisiko olla niin, että rajattomalla ihmisellä mielen teoria (ymmärrys siitä, että muillakin ihmisillä on oma mieli, omat ajatukset, uskomukset, tunteet jne.) on jäänyt jollain tavalla vaillinaiseksi. Ja jos on, niin on mielenkiintoista miettiä, mistä tämä johtuu. Kasvatuksesta?

Autisminkirjolaisilla on todetusti hyvin hatara käsitys mielen teoriasta.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton voi olla monella tapaa, esim jotkut erityisherkiksi tai erityisen empaattisiksi itseään kutsuvat saattavat olla henkilöitä joiden emotionaaliset rajat eivät ole normaaleja, he eivät erota omia tunteitaan muiden tunteista ja ahdistuvat niistä liiallisesti. Tälläinen rajattomuus saattaa ilmetä liiallisena auttamisena ja elämään tuppautumisena. Rajaton luulee auttavansa muita, ja toimivansa heidän vuokseen ja heidän parhaakseen, mutta oikeasti hän ei tunnista eikä tunnusta muiden erillisyyttä, joten lopulta kaikki toiminta palvelee vain häntä itseään.

Mun mielestä esimerkkisi on vähän outo, ja kommentista tulee käsitys, että rajattomuus olisi jotenkin yleisesti erityisherkkinen tai erityisen empaattisten ihmisten onglma. Näinhän ei ole. Kuvaamasi asia ei mielestäni ole sitä, mitä rajattomuudella tarkoitetaan. Empatia on sitä että osaa samaistua toisen tilanteeseen ja tunteisiin, ei se takoita sitä etteikö osaisi erottaa omaa erillisyyttään. On totta että erityisherkille itselleen on tärkeä koittaa pitää omat rajansa, ettei veny liiaksi muiden takia ja ettei kuormittuisi liikaa, ettei esim. ottaisi toisen murheita liiaksi kantaakseen. Tämä ei ole kuitenkaan sitä mitä tarkoitetaan kun puhutaan rajattomista ihmisistä. (loppuosasta kommenttiasi olen kylä samaa mieltä, tällainen käytös ei ole kuitenkaan ominaista erityisherkille tai erityisen empaattisille ihmisille, vaan kyse on muusta.)

Rajattomuus on sitä, ettei kunnioita toisen itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta häntä itseään koskevissa asioissa. Rajaton kävelee helposti yli, päättää (tai koittaa päättää) toisen puolesta asioista jotka ovat sen toisen omia asioita ja hänen päätösvallan alla. Luulee tietäväntä toisen puolesta mitä hänen pitäisi tehdä. Koittaa ohjailla voimakkaasti toisen omissa vainnoissa. Ei kunnioita toisten yksityisyyttä, ei kunnioita toisen kodin yksityisyyttä (ei esim. kysy lupaa tulla kylään, vaan saattaa marssia ovesta sisään jos se ei ole lukossa. Voi kertoa eteenpäin toisen luottamuksella kertomia henkilökohtaisia asioita. Eikä näe tällaisessa toiminnassa ongelmaa, kokee että hän kokee että häneä on oikeutus tuollaiseen).

Varmaan on ärsyttäviä tuollaiset joka väliin tuppautujat, mutta aika herkältä vaikuttaa kyllä näiden 'uhrienkin' sielunmaisema. Omakin äitini tuppaa tietämään kaikki asiat parhaiten ja kovasti haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin täysin merkityksettömistäkin asioista, mutta en ole tajunnut siitä teinivuosien jälkeen enää loukkaantua. Monesti on ollut oikeassakin ja vaikka en ole aina tehnyt mitä hän olisi halunnut, ei minua ole haitannut kuulla hänen näkemyksiään asioista. Mummoni oli vähän samanlainen, että teki suunnilleen perinnöttömäksi (uhkaili vain, mitään uhkauksia ei ikinä toteuttanut), jos joku oli hänen kanssaan eri mieltä. Aika nopeasti oppi hänen kanssaan vaan nyökyttelemään ja sanomaan, että voihan se noinkin olla.

Läheisriippuvuutta on btw myös tämän ketjun kirjoittajien loukkaantuminen 'rajattomien' ihmisten kommenteista.

Raja kautta määritellään laki, joten se on aina toiminnassa, tavallaan "ikiliikkuja". On siis " rikollista" ylittää raja, tuoda se olemassa- oloon , tai paremmmin: se toimii paikkana , jossa olemassa- olo määritellään. Rajattomuudesta tuleekin näin mielmeen luova ihminen, todellinen visionääri.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki. Soitat kaverille ja kysyt haluaisiko hän lähteä viikonloppuna kanssasi terassille. Kaveri vastaa että äh, tämä viikonloppu ei sovi, mennään myöhemmin kesällä.

Normaalille ihmiselle se riittää vastaukseksi, kaveri ei ole viikonloppuna käytettävissä terdeseuraksi.

Rajaton ihminen alkaa tentata kaverilta miksi viikonloppuna ei muka sovi. Jos kaveri antaa syyksi jonkun menon, rajaton tenttaa miksi sinne ei voi mennä toiste, miksi sinne pitää mennä nyt, miksi, miksi.

Tuo nyt saattaa olla vaan neurologinenkin piirre ihmisessä, lievästi kirjolla, joten ei välttämättä halua heti uskoa, että oma suunnitelma on muutettava. Sille pitää vaan jämäkästi sanoa, että katsotaan joku myöhempi aika ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on ärsyttäviä tuollaiset joka väliin tuppautujat, mutta aika herkältä vaikuttaa kyllä näiden 'uhrienkin' sielunmaisema. Omakin äitini tuppaa tietämään kaikki asiat parhaiten ja kovasti haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin täysin merkityksettömistäkin asioista, mutta en ole tajunnut siitä teinivuosien jälkeen enää loukkaantua. Monesti on ollut oikeassakin ja vaikka en ole aina tehnyt mitä hän olisi halunnut, ei minua ole haitannut kuulla hänen näkemyksiään asioista. Mummoni oli vähän samanlainen, että teki suunnilleen perinnöttömäksi (uhkaili vain, mitään uhkauksia ei ikinä toteuttanut), jos joku oli hänen kanssaan eri mieltä. Aika nopeasti oppi hänen kanssaan vaan nyökyttelemään ja sanomaan, että voihan se noinkin olla.

Läheisriippuvuutta on btw myös tämän ketjun kirjoittajien loukkaantuminen 'rajattomien' ihmisten kommenteista.

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, kuten äitinikin sanoisi.

Se vain ei rajattomilla tyypeillä jää puheen tasolle, vaan tullaan esim. ilman lupaa kylään, aletaan suunnitella toisen puolesta lomaa tms.

Näihin keskusteluihin tulee AINA joku pätemään "te ootte vaan ite niin herkkiä, vika on teissä itsessänne". Kumma juttu, kun nämä uhrit kuitenkin tulevat yleensä hyvin toimeen muiden kanssa, sen jonkun tietyn kanssa on vaan tosi hankalaa?

Toisaalta rajattomuus vaatii myös sen, että tekijä on jollain tapaa läheinen, sillä vieras ihminen ei missään tapauksessa pääse tallomaan kenenkään rajoja samalla tavalla kuin läheinen.

Moni lumihiutale ei kestä normaalia keskustelua esim. omien vanhempiensa kanssa. Sitten kun itsellä on lapsia, yleensä ihmiset alkavat tajuta, että omatkin vanhemmat ovat yrittäneet auttaa, jolloin tökerötkin ohjeet ja vaatimukset näyttäytyvät vähän eri valossa. Aikuistumista on myös se, että tekee selväksi vaikkapa äidilleen, että tekee itse päätökset tietyistä asioista. Voihan niistä silti keskustella, mammalla voi joskus olla ihan järkevääkin sanottavaa.