Mikä on vanhin käytössä oleva vaatteesi?

Vierailija kirjoitti:

Maiharit.

Olen kävelly niillä talvet jo 15 vuotta.

Kolmannet pohjat menossa.

Lankattuna, hoidettuna kestää näköjään forever.

..ja juu, ei ole lahkeet varren sisällä.

M45

Mulla on 25 vuotta vanhat Sievin maiharit mallia SA/Int. Pohjat on ilmeisesti jo kovettuneet, kun pitävät ikävää narinaa esim. kaupan lattialla. Muuten täysin ehjät myös.

Toinen M45

Iällisesti vanhin: mummoni säilyttämä Lotta-mekko

Pisimpään omistamani asuste: ala-asteella saamani hattu

Pisimpään käyttämäni vaate (jota vielä käytän enkä vain hilloa): ylä-asteella ostamani folk-henkinen paita Unkarista joka nykyään on yöpaitana. Siitä ehkä seuraavana tulee 15v vanha HM-toppi joka ensin oli bile/arkikäytössä ja nykyään jumppatoppina.

1980-luvulla ostettu Nanson t-paita. Ollut jatkuvasti käytössä, nykyisin kotosalla.

Varmaankin vanhin edelleen käyttämäni vaate on pitkä musta nahkatakki, jossa on vetokeljulla irrottevat lämpimät vuoret. Se on ainakin yli 15 vuotta vanha ja näyttää silti hyvältä. Tosin on minulla muitakin irtovuorellisia nahkatakkeja tuon rinnalla, joita tulee käytettyä syksystä kevääseen. Nahkatakit ovat muutenkin hyvin kestäviä kunhan niiden vetoketjut ei hajoa ja etenkin jos niiden pinta kestää vesisadetta. Tosin pidempiä hiukan polven yläpuolelle ulottuvia nahkatakkeja on vaikea löytää kaupoista niiden nahkapusakoiden sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

noin 40 vuotta vanha sadetakki. - Kaikkien vaatteideni ikää en edes tiedä, koska olen vuosien saatossa osanu myös paljon käytettyä. Kaikki käytössäni vaatteeni eivät varmasti ole kauniita saati uniikkeja vintage aarteita mutta toimivia. Toki varmasti taas ensi-alvena mieti, että kehtaanko enää käyttää, vaikkapa laskettelupukuani, joka senään on vasta 28 vuotta vanha.  

Mullakin sadetakki - 70 luvulta. Äitini vanha. Ihan paras! Materiaali sata kertaa parempaa kuin nykyään. On siis kyllä paksumpaa ja kovempaa, mutta pitää 100 %:sti vettä. Nykysadetakkejakin on, melko kalliitakin, niin kaatosade menee kyllä läpi ja heikompi sade aiheuttaa kosteutta takkien sisälle. Ja joudun siis olemaan työni puolesta paljon ulkona ja sadetakkia pakko käyttää.

Itselle ostetuista -99 ostamani huppari. Siihen tuli jtn rikkoa, pitää korjata. En käytä tuota kyllä ns. ihmisten ilmoilla, vaan kotona/puutarhassa/lenkillä. Äidin vanhoja paitoja on ainakin 90-luvulta yhä muutama käytössä (äiti kuoli vuostuhannen vaihteessa) ja aika ahkerasti tulee käytettyä 59-luvulla tehtyä kans.puvun hametta, joka siis ostettu käytettynä. Niin, ja just oli päällä äidin tekemä neulepaita, jonka se on tehnyt -77 alkaessaan odottaa minua (raskauspaidaksi tosi pienikokoinen, mut niin oli äitikin). Niin ja on mulla yksi mummoni tekemä villapaita, hän kuoli 70-luvun alussa, sitä käytän kovilla pakkasilla.

Jatkan edelliseen: mulla vakiintui vaatemaku joskus kolmekymppisenä niin, että sitä nykyään pidän omista vaatteista ”uusina” niitä, jotka on ostettu 2010-luvulla. En siis ole pitkään aikaan laittanut mitään pois siksi, että kyllästyttäisi tai että vaate olisi ”mennyt pois muodista”. En osaa kuvitella kyllästyväni näihin oikeasti omanlaisiin vaatteisiini ja muodista en enää mitään tiedä.

Talvihame fleeceä. Muokattu äitiysmekosta, joka oli 20 v sitten kirppislöytö.

Lidlin harmaat kalsarit olleet melkein 10 v. jatkuvassa käytössä kotona, pesen välillä 60 asteessa mutta epäilyttää että pitäiskö ne heittää pois vaikkei ole reikiä , entä jos on piilo pinttyneet vaikkei haise 🤔

Syystalvella 1994 ostettu takki, yhä käytössä joka talvi.

Vanhin omistamani t-paita on vuodelta 1989, jolloin ostin sen Paul McCartneyn konsertin yhteydessä Tukholmassa syyskuussa 1989.  Se on edelleen hyväkuntoinen, sillä en ole raskinut käyttää sitä paljon.

https://www.setlist.fm/setlist/paul-mccartney/1989/johanneshov-isstadio…

Mulla on monia 1990- luvulla lukioaikana ostettuja vaatteita käytössä. Erityisesti 100% villaa olevia neulepuseroita, koska niissä ei ole pienintäkään nypyn nyppyä , vaikka niitä on pesty pesukoneessa jo 25 vuotta. En tajua mitä niissä on tehty eri tavalla nykyvillapaitoihin verrattuna.

Tällä hetkellä päälläni olevista vaatteista vanhin on Tommy Hilfigerin nilkkasukat, jotka ostin USAsta vuonna 2005. Ei näytä menevän millään puhki pohjista vaikka 15 vuotta jo käyttänyt. Varren kuminauhat on kaikki priimakunnossa eli näiden sukkien varretkaan ei ole venyneet ja löpsähtäneet.

Minulla on ainakin 3 vanhaa kalliimpaa iltapukua. Ovat  ajalta 79----85.   Aivan  kuin    uusia ovat jja mahtuu päälle, asusteet voi vaihtaa. Olivat niin   kalliita että tuli säästettyä. Sitten ole säilyttänyt Amerikan mummon keltaisen villahuivin hapsuineen, se toimi lukunuttuna. Mummo syntynyt jo 1879. Hän on asunut siellä  minun aikana aina, ja kuollut 1973. Äitini asui siellä jonkun aikaa voi olla että huivi on häne tuomaa. Oikei hyvä kuin uusi. Mökillä on yös jotain sisäturkkeja aitassa,  ovat n25v.

Ala-asteen lopussa saamani verkkaripuku. Suomalaisen pienyrittäjän työtä, torilta ostettu. Tästä on kohta 40 vuotta. Siihen aikaan vaatteet tehtiin kestämään.

Toppatakki, ostettu 1995 syystalvella Leppävaaran Maxi-marketista. Takki on edelleen käytössä. Maxi-marketin paikalla on jo kauan ollut kauppakeskus Sello.

Minulla on ainakin parit farkut, juhlava toppi, satiininen ihana yöasu (shortsit ja toppi), lautailutakki, toppahousut, yhdet saappaat, korkokengät, laukku ja vöitä edelleen tallessa ja (satunnaisessa) käytössä siltä ajalta, kun olin 15-17v.

N28

Äitini vanha valkoinen kauluspaita kukkakirjailuilla. Suoraan 70-luvulta. Sitä tulee usein käytettyä, jos vähän siistimmin pitää pukeutua.

1988 ostamani R-collectionin anorakki on edelleen käytössä ja mahtuu vielä hyvin päällekin, koska sen aikainen M koko vastaa nykyisten vaatteiden L kokoa.

Omistan useampia vanhoja vaatteita kuten mummon perintönä lammasturkin vuodelta 1964, mutta en käytä sitä kuin todella kovilla pakkasilla eli en läheskään joka talvi. 

Itse ostetuista vanhin käyttövaate on Sandin hame vuodelta 2001. 

Kotimainen villakangastakki, ostettu 1982. Ajaton malli ja hyvä kangas. Ollut välillä muutaman kerran talvikauden käyttämättömänä mutta aina yhtä mieluisana kaivan sen uudelleen esille.