Lue keskustelun säännöt.
Jos parisuhteessa kumppanisi sairastuu, ja suhde muuttuu sen vuoksi huonoksi, onko oikein lopettaa suhde?
07.07.2020 |
Vai pitäisikö sinun jäädä velvollisuudentunnosta tukemaan toista, vaikka tiedät, että olisit mieluummin sinkku?
Huono suhde on aika väljä käsite. Sen voi ymmärtää kokemuksena siitä, että suhde ei ole sinulle hyvä, suhde ei lisää hyvinvointiasi ja onnellisuuttasi ja että parisuhdetarpeisiisi ei vastata.
Kommentit (56)
Riippuu siitä, onko kyseessä väliaikainen vai pysyvä tilanne. Sekin vaikuttaa, miten tuore tai vanha suhde on. Usein vaikeat ajat on tilapäisiä ja niitä on ihan jokaisessa suhteessa jossain vaiheessa. Onhan ihmisillä vauvavuodenkin aikana vaikeaa eikä silloin kannata erota. Jos jollain on tapana erota aina vaikeuksien tullessa, niin siinä suhteet on aina pätkäsuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suhde huononee toisen sairastuessa?
Parisuhde on täysin vapaaehtoinen järjestely. Se on oikeutettu vain niin kauan, kun kumpikin saa suhteelta tarvitsemansa. Jos jompikumpi (tai kumpikaan) ei saa, silloin parisuhde on parempi lopettaa.
Sairaudella ja terveydellä ei ole tässä merkitystä. Moni sairas kumppani pystyy vastaamaan toisen tarpeisiin hyvin, moni terve taas on todella huono kumppani.
Tuota on yleisellä tasolla ihan mahdoton sanoa. Se riippuu niin paljon sairaudesta ja suhteesta millainen se oli ennen sairautta.
Yleisesti ottaen minä tai moni muukaan ei katso sellaista hyvällä, jos pitkän liiton jälkeen jätetään toinen pulaan hänen sairastuessaan vakavasti vaikkapa syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Miten suhde huononee toisen sairastuessa?
Enemmän riitoja, vähemmän laatuaikaa, vähemmänja huonompaa seksiä ja läheisyyttä, enemmän etääntymistä, vähemmän iloa ja huumoria, enemmän negatiivisia vuorovaikutustilanteita, enemmän stressiä... Ei sairaus automaattisesti huononna suhdetta, mutta monesti niin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota on yleisellä tasolla ihan mahdoton sanoa. Se riippuu niin paljon sairaudesta ja suhteesta millainen se oli ennen sairautta.
Yleisesti ottaen minä tai moni muukaan ei katso sellaista hyvällä, jos pitkän liiton jälkeen jätetään toinen pulaan hänen sairastuessaan vakavasti vaikkapa syöpään.
Tässä ei kysytty, paheksuuko ympäristö, vaan onko huonon suhteen lopettaminen oikein, vaikka toinen olisikin sairas. Onko sinusta siis tilanteita, joissa huonoon suhteeseen pitää jäädä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on yleisellä tasolla ihan mahdoton sanoa. Se riippuu niin paljon sairaudesta ja suhteesta millainen se oli ennen sairautta.
Yleisesti ottaen minä tai moni muukaan ei katso sellaista hyvällä, jos pitkän liiton jälkeen jätetään toinen pulaan hänen sairastuessaan vakavasti vaikkapa syöpään.
Tässä ei kysytty, paheksuuko ympäristö, vaan onko huonon suhteen lopettaminen oikein, vaikka toinen olisikin sairas. Onko sinusta siis tilanteita, joissa huonoon suhteeseen pitää jäädä?
Huonon suhteen lopettaminen on mielestäni oikein. Mutta jos toinen sairastuu vaikka syöpään, niin onhan se vähän haljua lopettaa huono suhde juuri silloin, tulee mieleen miksi ei aiemmin. Toisaalta, sairauksia ja tilanteita on niin monenlaisia. Ei ole oikein myöskään ulkopuolisena tuomita toisten ratkaisuja, koska ei tiedä millainen se suhde on ja on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on yleisellä tasolla ihan mahdoton sanoa. Se riippuu niin paljon sairaudesta ja suhteesta millainen se oli ennen sairautta.
Yleisesti ottaen minä tai moni muukaan ei katso sellaista hyvällä, jos pitkän liiton jälkeen jätetään toinen pulaan hänen sairastuessaan vakavasti vaikkapa syöpään.
Tässä ei kysytty, paheksuuko ympäristö, vaan onko huonon suhteen lopettaminen oikein, vaikka toinen olisikin sairas. Onko sinusta siis tilanteita, joissa huonoon suhteeseen pitää jäädä?
Huonon suhteen lopettaminen on mielestäni oikein. Mutta jos toinen sairastuu vaikka syöpään, niin onhan se vähän haljua lopettaa huono suhde juuri silloin, tulee mieleen miksi ei aiemmin. Toisaalta, sairauksia ja tilanteita on niin monenlaisia. Ei ole oikein myöskään ulkopuolisena tuomita toisten ratkaisuja, koska ei tiedä millainen se suhde on ja on ollut.
Siksi ei aiemmin, koska se suhde oli ennen sairastumista hyvä. Tässä ketjussa on puhe suhteista, jotka muuttuvat huonoksi kumppanin sairastumisen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhde huononee toisen sairastuessa?
Enemmän riitoja, vähemmän laatuaikaa, vähemmänja huonompaa seksiä ja läheisyyttä, enemmän etääntymistä, vähemmän iloa ja huumoria, enemmän negatiivisia vuorovaikutustilanteita, enemmän stressiä... Ei sairaus automaattisesti huononna suhdetta, mutta monesti niin käy.
Näin ei meillä tapahtunut, mutta ehkä sitten muilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiselle parisuhde on sairausvakuutus.
”Suhde” pitäisi määritellä jotta voi vastata.
On eri asia, kun takana on 20 vuoden avioliitto ja yhteiset, kotona asuvat lapset kuin vuoden seurustelusuhde jossa ei oikein edetä muutenkaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ihan riippuu siitä, mitä on sovittu. Onko sovittu, että suhteessa ollaan esim. omaishoitajana tarvittaessa, vai onko yhteinen tarkoitus olla suhteessa vain sen aikaa kun molemmilla on siinä hyvä olla.
Itse suosin jälkimmäisen tyyppistä suhdetta, eli heti kun jompi kumpi tuntee että yhteiselon haitat ylittävät hyödyt, niin suhde lopetetaan. Mutta nämähän ovat ihan puhtaasti sopimuskysymyksiä.
Ei ole oikein, eikä väärin tehdä mitään omalle elämälleen. Voi tehdä mitä huvittaa, eikä se ole oikein, eikä väärin.
Mutta kysymykseen, että onko se mlkku tyyppi, niin
Riippuu vähän suhteesta. Jos on viikon tuntenut, niin on ihan oikein.
Jos on tullut luvattua niin myötä, kuin vastamäessä, niin sitten on aika kspää.
Tietty, jos toinen osapuoli muuttuu täysin mahdottomaksi (tietenkin tämä on aina naisten syy, vaikka olisivat itse väärässsä) niin suhdetta lienee vaikeata jatkaa.
Kuinka rehelliseen itsearviointiin naiset pystyvät? (kovin moni hyvin surkeaan, osa keskinkertaiseen ja muutamat osaavat arvioida itseään hyvin)
Zinc
Selventikö tämä, vai herättikö lisää kysymyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain reppana luovuttaa, kun toinen sairastuu. Mutta sellaisia pintaliitäjiä nykyihmiset kaiketi ovat. Surullista.
Ihmekös ihmiset eroavat nykyään vauvavuoden aikana. Kuvaus sairastumisen vaikutuksesta suhteeseen oli yks yhteen vauvavuoden kanssa. Aina kun elo ei ole hattaraa, ei muuta kuin eroamaan.
Ajankohtaista meillä. Sairastuin vakavasti fyysisesti, mies ja avustajat tekee lähes kaiken. Syyllisyys on kova. Olen pilannut koko perheeni elämän vaikka enhän voinut tietää että tämmöisen taudin saan. Lähes 30 vuotta oltu yhdessä mutta en voi enää olla se joka olin. En tiedä jättääkö mies minut vielä vai pitäisikö minun antaa hänen mennä?
Itse olen tilanteessa jossa pohdin eroa. Kumppanilla vakava sairaus, mutta koen ettei se ole yksin syynä jos päätän lähteä. Lapsia ei ole emmekä ole naimisissa. Pitkä suhde kuitenkin takana mutta väljähtänyt. Sairastuminen voi muuttaa paljonkin suhdetta. Persoona voi muuttua, seksielämä loppua ja yhteinen tekeminen jäädä minimiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vain reppana luovuttaa, kun toinen sairastuu. Mutta sellaisia pintaliitäjiä nykyihmiset kaiketi ovat. Surullista.
Jos sairastuu vaikkapa masennukseen, alkoholismiin, opiaattiriippuvuuteen tai psykoosiin, niin oletko edelleen samaa mieltä? Yleensä tällä palstalla kehotetaan jättämään sellaiset siat oitis.
Riippuu todella paljon sairaudesta.
Vakavat mielenterveydelliset ongelmat koettelevat koko perhettä. Miksi pitäisi jäädä sellaiseen suhteeseen, joka aiheuttaa koko perheelle pahoinvointia?
Koen, että mikä tahansa, miten tahansa pienikin asia on syy lopettaa suhde, jos sen haluaa lopettaa. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla parisuhteessa.