Voiko suhde onnistua, jos toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte jonkun tönön Vantaan perämetsistä.

Siinä on kaupunkia sinulle ja maaseudun ihanuutta hänelle.

Tämä olisi muuten hyvä ja itse asiassa ehdotin  omakotitaloa Espoosta, Järvenpäästä tms paikasta, josta pääsisi nopeasti myös kaupunkiin. Ei kelvannut, pitää olla se kotipaikkakunta ikääntyvien vanhempien ja "juurten" takia. :( Omat ikääntyvät vanhempani suunnittelevat muuttoa Helsinkiin, lähemmäs lapsiaan ja lastenlapsiaan, mistä olen tosi onnellinen. Miehen vanhemmat ovat asuneet koko ikänsä samalla seudulla eivätkä tule ikinä pystymään muuttamaan sieltä pois.

Itse pyrin katkaisemaan kaikki lapsuuden "menneisyyden kahleet" ja elää nykyajassa. Maalla haluaisin asua mutta ei vielä mahdollista. Joten tuo sun miehesi halua asu just jossain tietyssä paikassa eikä missään nimessä muualla kerttoo kyllä jostain muusta. Mun vanhemmat yrittivät kahlita menneisyyteen eikä siitä tullut mitään onneksi. ja mäkin oon varsin nostalginen ihminen mutta ajatus että asuisi koko elämänsä yhdessä paikassa niin ei ei ei. Semmonen maatila ,mökki läheltä kaupunkia vois olla hyvä ratkasu. Eihän sitä koko aika tartte olla yhdessä. Itse ainakin vaadin sitä omaakin aikaa.

Miten työnne, harrastuksenne, ystävät ja tukiverkostonne sujuisi maalla?

Itse en muuttaisi minnekään kunnes lapseni muuttavat omilleen. Sen jälkeen työt, parisuhde, kiinnostukset ja mahdollisuudet vaikuttavat sijoittumiseen kartalla.

Sanoisin että sinulla on vaikea tilanne. Olet fiksu ja mukava nainen ja pystyisit pk-seudulla vamasti tutustumaan mieheen joka paremmin sopisi sinulle ja jolla ei ole pakkomiellettä muuttaa maaseudulle.

Olet ehkä vähän liian hyväsydäminen. Mies on vimeisen päälle kunnollinen ja mukava, mutta se pakkomielle, ja se että uskonto on sihahtanut päähän, sen takia sinun kannattaisi miettiä ja tehdä rohkea päätös jatkatko hänen kanssaan vai et. Hän ei tule muuttumaan, ja sinä et tule muutumaan, ja hänellä on hyvin vahva tahto, joten tiedät mihin joudut jos seuraat häntä.

Minun isäni oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen avioliitto meni pieleen koska hänen vaimonsa ja appivanhemmat yrittivät muuttaa häntä. Isäni oli vähän menevää sorttia eikä halunnut asettua aloilleen ja se oli liikaa hänen (samanikäiselle) vaimolleen ja vaimon perheelle. Toisen vaimonssa (minun äiti) kanssa meni paremmin, heillä olikin sitten ikäeroa 12 vuotta mutta äitini oli napakka, maailmaa nähnyt nuori nainen,  ja tiesi oman arvonsa.

Sinun kannattaisi ehkä harkita jotain vähän vanhempaa miesystävää pk-seudulta, 5-kymppistä joka on jo lapset tehnyt. Sellaisiakin on kunnollisia, helliä ja romanttisia. Jos itse en olisi varattu, niin ilmoittautuisin.

Mieti ovatko nämä miehen ajatus-ja käyttäytymismallit sellaisia joihin haluat lapsesi kasvattaa? Tai saada miehen mallia.

Tai altistuvan. Myös mieti omaa itseäsi, pystytkö ja jaksatko itse.

Oletko tarpeeksi vahva pitämään puoliasi ja lastesi puolta?

Myös mieti, että parisuhteen ei pitäisi olla sellainen missä joutuu paljon pitämään puoliaan. Tai kokemaan syyllisyyttä.

Nyt tulee mieleen, että laske ne miehen plussat ja miinukset, rehellisesti miltä sinusta tuntuu, älä kaunistele tai puolustele miehen käytöstä. Tai väheksy omaa tahtoisi, itseäsi ja omaa arvoasi.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä harkita jotain vähän vanhempaa miesystävää pk-seudulta, 5-kymppistä joka on jo lapset tehnyt. Sellaisiakin on kunnollisia, helliä ja romanttisia. Jos itse en olisi varattu, niin ilmoittautuisin.

Itse asiassa tää olisi hyvinkin sopiva vaihtoehto, oon aina tykännyt vanhemmista miehistä (sellainen vakaa, turvallinen ja rauhallinen jonka lapset mielellään jo aikuisia olisi unelma), mutta seurustellut oman ikäisten tai nuorempien kanssa, koska ne on sitten taas tykänneet minusta :D Lisäksi voisi rauhassa tutustua, koska ei tarvitsisi enää miettiä lasten hankintaa. Ja saisin nauttia oman lapsen kasvamisesta ilman että tarvitsee hoitaa vauvaa ohessa. Kuulostaa ihan unelmalta, mutta ei tällaista unelmaa ole helppo saavuttaa.

Välillä kyllä fantasioin siitä, että voisi olla ihan vaan vapaasti eikä tarttisi vääntää pienistä asioista, joilla ei minusta ole mitään merkitystä (esim. se yksi viinilasillinen). Miehestä kyllä näkee, kun häntä häiritsee jokin asia mutta on sanonut, että hän on muuttanut itseään koska haluaa olla mun kanssa. Suhtaudun vaan vähän epäilevästi siihen, että jos 40-vuotiaaksi ajattelee jollain tietyllä tavalla, ei sitä ajattelutapaa ihan hetkessä muuteta.

Ap

Ja minun miehelläni on siis tosi kova tarve tulla isäksi vielä, paljon kovempi kuin minulla saada toinen lapsi. Tämäkin mietityttää, en haluaisi välttämättä kasvattaa lasta (jo olemassa olevaa tai potentiaalista uutta) miehen edustamaan ajatusmaailmaan vaan vapauteen.

Olen ehdottanut miehelle, että etsii jonkun nuoremman naisen, joka on valmis muuttamaan maalle, niin sillä saa sitten perheen ja maaseutuidyllinsä, mutta ei ole kuitenkaan lähtenyt etsimään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt oletko aloittaja ollut ennen parisuhteessa?

Jotenkin tuntuu että et erota tavallisia kompromisseja hälyttävää kompromisseihin.

Mies tuntuu todella pikkutarkalta ja ylikontrolloivalta, minun mielestäni. Olette aikuisia ihmisiä ja aikuinen ihminen saa lukea sitä lehteä mitä haluaa ja ottaa lasin viiniä jos niin haluaa. Ilman huomattelemisra tai suuttumusta. Yms.

Mies pitää tosiaan sinua ihmisenä (siis naisena) jota täytyy vahtia ja huomautella kun ei itse ymmärrä mikä on oikein. Kuten hänen mielestään kaikki naiset. Myös, se että saa sinut tuntemaan syyllisyyttä ja "viallisuutta". Otat jonkun pikku virheen niskoillesi koska luulet, että olekin tehnyt väärin. Vaikka joku asia sinällään ei ole edes välttämättä syyllisyyden arvoinen aikuisen ihmisen kriteereillä.

Hän on tosi pikkutarkka, ja pitää sitä itse asiassa parhaana ominaisuutenaan. Työssä se onkin auttanut häntä menestymään. Mutta siviilissä: on tosiaan korjaillut mun tekemisiä todella paljon, varsinkin ensimmäisen yhteisen vuoden aikana, koska hänen mukaansa mä en vaan ymmärrä asioita samalla tavoin (oikein :D) kuin hän. Että oon paaduttanut omantuntoni. Hänen omatuntonsa on herkkä vääryyksille ja siksi ojentaa myös mua. Tiedän, kuulostaa karseelta... :(

Ja joo, on totta että mun on vaikea tietää, mikä on sopivan kompromissin raja.

Ap

No tottakai mies haluaa muuttaa juuri sinne kotipaikkakunnalleen. Siellä on kaikki miehen suku, verkostot ja uskovaiset ystävät.

Äiti on jo aikaa sitten alistettu ja uskovaisena tottelee miestään ja miehiä kyseenalaistamatta mitään.

Aloittajan mies saa näin kaiken tuen kaikkiin toimiinsa. Ja kaiken vallan omassa perheessään. Mies on perheen pää.

Mutta aloittaja on täysin yksin. Anopille ei voi puhua ja jos puhuukin niin anoppi ei halua uskoa pojastaan mitään pahaa sanaa. Myös suku sulkee tahallaan silmänsä. Uskovaiset piirit myös salaavat kaikki oman kodin negatiiviset asiat, ulospäin pitää näyttää moitteetomalta, oman pesän asioita ei saa kertoa ulkopuolisille. Myös eroaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Älä astu tuohon ansaan aloittaja.

Olet tosiaan siellä miehen kotopaikkakunnalla täysin yksin ilman tukea jos (kun) tulee ongelmia.

Huh, jos mies on nyt muka muuttanut itseään, niin ihmettelen suuresti millainen hän mahtoi olla ennen " muutosta" .

Miten todella pikkutarkka voi olla vielä enemmän todella pikkutarkka ja kontrolloiva. 😮

Ei mies lähde etsimään muita naisia niinkauan kuin annat mahdollisuuden olla sinun kanssasi.

Mutta jos pystyt tekemään pysyvän eron niin voin sanoa, että ei mene kovin montaa hetkeä kun miehellä on uusi vaimokokelas jota alkaa kouluttaa mieleisekseen.

Voit erota ihan rauhassa, kyllä mies pärjää hyvinkin ja ei jää suremaan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Ja minun miehelläni on siis tosi kova tarve tulla isäksi vielä, paljon kovempi kuin minulla saada toinen lapsi. Tämäkin mietityttää, en haluaisi välttämättä kasvattaa lasta (jo olemassa olevaa tai potentiaalista uutta) miehen edustamaan ajatusmaailmaan vaan vapauteen.

Olen ehdottanut miehelle, että etsii jonkun nuoremman naisen, joka on valmis muuttamaan maalle, niin sillä saa sitten perheen ja maaseutuidyllinsä, mutta ei ole kuitenkaan lähtenyt etsimään.

Ap

Taidat ap, olla nyt miestäsi kohtaan ihan ylikiltti. Ei sinun tehtäväsi ole todellakaan hankkia hänelle lasta tai varsinkaan huolehtia hänelle uutta naista :D

Vierailija kirjoitti:

Ja minun miehelläni on siis tosi kova tarve tulla isäksi vielä, paljon kovempi kuin minulla saada toinen lapsi. Tämäkin mietityttää, en haluaisi välttämättä kasvattaa lasta (jo olemassa olevaa tai potentiaalista uutta) miehen edustamaan ajatusmaailmaan vaan vapauteen.

Olen ehdottanut miehelle, että etsii jonkun nuoremman naisen, joka on valmis muuttamaan maalle, niin sillä saa sitten perheen ja maaseutuidyllinsä, mutta ei ole kuitenkaan lähtenyt etsimään.

Ap

Miksi sinun pitää tuollaisia ehdottaa? Sanot vaan ettet halua muuttaa maalle ja mies tekee sitten mitä haluaa. Onko se joku tomppeli, joka ei ymmärrä tuollaisia asioita itse? 

Vähän ohis, mutta eihän parisuhteessa ole välttämätöntä asua yhdessä. Riippuu tietysti jokaisen parin tilanteesta ja toiveista, kuinka hyvin heillä toimii eri asunnot. Itse olen ollut kohta 8 vuotta suhteessa, jossa ei missään vaiheessa olla asuttu samassa asunnossa. Välillä on asuttu samassa kaupungissa, mutta tällä hetkellä etäisyyttä on satoja kilometrejä.

Eli yleisellä tasolla, varmasti voi toimia, mutta riippuu osapuolten tilanteesta ja tarpeista. Jotkut tarvitsevat päivittäistä yhdessäoloa, jotkut taas enemmän omaa aikaa. Yhteisten lasten hankkiminen tietysti yleensä edellyttää yhdessä asumista.

Vierailija kirjoitti:

Ei mies lähde etsimään muita naisia niinkauan kuin annat mahdollisuuden olla sinun kanssasi.

Mutta jos pystyt tekemään pysyvän eron niin voin sanoa, että ei mene kovin montaa hetkeä kun miehellä on uusi vaimokokelas jota alkaa kouluttaa mieleisekseen.

Voit erota ihan rauhassa, kyllä mies pärjää hyvinkin ja ei jää suremaan sinua.

Ei se kyllä ihan näin ole, hänen on kyllä ollut haastavaa löytää puolisoa kun on niin kovat speksit. Jos kelpaisi kuka vaan, olisi jo pariutunut 4-kymppisenä. Mutta eipä se pariutuminen ole ollut helppoa minullekaan, muutenhan olisin onnellinen vaimo jollekulle jo. Nyt olen vasta onnellinen äiti :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eihän parisuhteessa ole välttämätöntä asua yhdessä. Riippuu tietysti jokaisen parin tilanteesta ja toiveista, kuinka hyvin heillä toimii eri asunnot. Itse olen ollut kohta 8 vuotta suhteessa, jossa ei missään vaiheessa olla asuttu samassa asunnossa. Välillä on asuttu samassa kaupungissa, mutta tällä hetkellä etäisyyttä on satoja kilometrejä.

Eli yleisellä tasolla, varmasti voi toimia, mutta riippuu osapuolten tilanteesta ja tarpeista. Jotkut tarvitsevat päivittäistä yhdessäoloa, jotkut taas enemmän omaa aikaa. Yhteisten lasten hankkiminen tietysti yleensä edellyttää yhdessä asumista.

Tämäkin on hyvä ehdotus, mutta itsellä on ollut ajatus siitä, että haluaisin jakaa arkeni ja elämäni toisen aikuisen kanssa. Tämän seurustelun jälkeen tosin tuntuu välillä siltä, että ei enää ketään miestä, kunnes lapsi on muuttanut pois kotoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minun miehelläni on siis tosi kova tarve tulla isäksi vielä, paljon kovempi kuin minulla saada toinen lapsi. Tämäkin mietityttää, en haluaisi välttämättä kasvattaa lasta (jo olemassa olevaa tai potentiaalista uutta) miehen edustamaan ajatusmaailmaan vaan vapauteen.

Olen ehdottanut miehelle, että etsii jonkun nuoremman naisen, joka on valmis muuttamaan maalle, niin sillä saa sitten perheen ja maaseutuidyllinsä, mutta ei ole kuitenkaan lähtenyt etsimään.

Ap

Miksi sinun pitää tuollaisia ehdottaa? Sanot vaan ettet halua muuttaa maalle ja mies tekee sitten mitä haluaa. Onko se joku tomppeli, joka ei ymmärrä tuollaisia asioita itse? 

Mies on itse asiassa äärimmäisen älykäs, perinteisillä älykkyyden mittareilla. Menestynyt hyvin urallaan, tosi taitava ja ahkera. Älykkyyteen hänessä ihastuinkin.

Ap

Onko tämä provo? Valitettavasti taitaa kyllä olla noinkin sokeita ja omituisia parisuhteita olemassa... .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullehan ei ole siellä miehen juurilla yhtään mitään tarjolla joten et tietenkään muuta. Lisäksi lapsen isän mahdollisuudet tavata lastaan vaikeutuisivat. Jos kompromissi ei miehelle kelpaa niin juttu oli muutenkin siinä. Pitäisi pystyä katsomaan asiaa muustakin kuin omasta näkökulmastaan ja sinäkö olet ainoa jonka pitää joustaa ja muuttaa keskelle ei mitään.

Siinäpä se, siellä ei ole yhtään mitään minulle. Pitäisi luopua omasta kodista, työstä, ystävistä jne. Mies sanoo, että "maalla on vapaus" ja että voisin siellä tehdä ihan mitä haluan. Mutta juuri sitä varten muutin Helsinkiin. Mahdollisuuksien perässä, että voin tehdä mitä haluan.

Minäkin olen kotoisin pikkupaikkakunnalta ja käyn siellä vanhempieni luona yhä monta kertaa vuodessa, mutta takaisin en muuttaisi. Siellä nimen omaan EI voi tehdä mitä haluaa, kaupungissa mahdollisuudet paljon moninaisemmat. Ja haluan tarjota myös lapsilleni nämä mahdollisuudet.

Ap

Ainakin eräharrastuksissa enemmän vapautta maalla, mutta jos lapsesi harrastavat esim.balettia, ymmärrän että vaikeampaa. Ja ihmiset kyttää toisiaan maalla, se on oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minun miehelläni on siis tosi kova tarve tulla isäksi vielä, paljon kovempi kuin minulla saada toinen lapsi. Tämäkin mietityttää, en haluaisi välttämättä kasvattaa lasta (jo olemassa olevaa tai potentiaalista uutta) miehen edustamaan ajatusmaailmaan vaan vapauteen.

Olen ehdottanut miehelle, että etsii jonkun nuoremman naisen, joka on valmis muuttamaan maalle, niin sillä saa sitten perheen ja maaseutuidyllinsä, mutta ei ole kuitenkaan lähtenyt etsimään.

Ap

Miksi sinun pitää tuollaisia ehdottaa? Sanot vaan ettet halua muuttaa maalle ja mies tekee sitten mitä haluaa. Onko se joku tomppeli, joka ei ymmärrä tuollaisia asioita itse? 

Mies on itse asiassa äärimmäisen älykäs, perinteisillä älykkyyden mittareilla. Menestynyt hyvin urallaan, tosi taitava ja ahkera. Älykkyyteen hänessä ihastuinkin.

Ap

Sosiaalinen älykkyys onkin sitten eri juttu, näköjään...onko Asperger-piirteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä harkita jotain vähän vanhempaa miesystävää pk-seudulta, 5-kymppistä joka on jo lapset tehnyt. Sellaisiakin on kunnollisia, helliä ja romanttisia. Jos itse en olisi varattu, niin ilmoittautuisin.

Itse asiassa tää olisi hyvinkin sopiva vaihtoehto, oon aina tykännyt vanhemmista miehistä (sellainen vakaa, turvallinen ja rauhallinen jonka lapset mielellään jo aikuisia olisi unelma), mutta seurustellut oman ikäisten tai nuorempien kanssa, koska ne on sitten taas tykänneet minusta :D Lisäksi voisi rauhassa tutustua, koska ei tarvitsisi enää miettiä lasten hankintaa. Ja saisin nauttia oman lapsen kasvamisesta ilman että tarvitsee hoitaa vauvaa ohessa. Kuulostaa ihan unelmalta, mutta ei tällaista unelmaa ole helppo saavuttaa.

Välillä kyllä fantasioin siitä, että voisi olla ihan vaan vapaasti eikä tarttisi vääntää pienistä asioista, joilla ei minusta ole mitään merkitystä (esim. se yksi viinilasillinen). Miehestä kyllä näkee, kun häntä häiritsee jokin asia mutta on sanonut, että hän on muuttanut itseään koska haluaa olla mun kanssa. Suhtaudun vaan vähän epäilevästi siihen, että jos 40-vuotiaaksi ajattelee jollain tietyllä tavalla, ei sitä ajattelutapaa ihan hetkessä muuteta.

Ap

Ei muuteta niin.

Itse olen ollut naimisissa yli 20 vuotta ja aika vähän vaimoni ja minä olemme muuttuneet. Itse olen menevämpää sorttia joten korona-karanteeni on pakottanut sopeutumaan kotona olemiseen, koska vaimo lisäksi kuuluu riskirhmään, mutta joka tapauksessa, toivoisin että se olisi tilapäistä koska muuten tulee mökkihöperöksi.

Onko korona-aika sinun kohdallasi muuttanut mitään? Tietysti voit kuviella että jos olet vähän pysytynyt muuttumaan niin pystyt vaikka olemaan miesystäväsi mieliksi, mutta sen perusteella mitä olet kirjoittanut, niin et ilmeisesti pystyisi muuttumaan niin että voisit asua maalla miehesi kotipaikkakunnalla.

Miesystäväsi mielestä alkoholi on tabu,  vaikka hän toisin välillä väittäisikin, ja se on ihan normitilanne maaseudulla varsinkin uskovaisten tai muuten vanhollisten ihmisten joukossa. Maalla ei ole ravintoloita, ja kotona pidettäisiin tiukkaa kontrollia alkoholin suhteen.

(se edellinen ukkomiesvastaaja)