Voiko suhde onnistua, jos toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa

Ap

1. Asut siellä missä haluat ja elät sellaista elämää josta voit olla ylpeä

2.Työsi, vapaa-aikasi ja tukiverkkosi toimii siellä missä olet

3. Lapsesi elämä ja tärkeät läheiset asuvat kaupungissa

4. Olet parisuhteessa miehen kanssa jonka kanssa kuvaat sinulla olevan riitoja

5. Kerrot lapsesi ja riitojenne takia olevasi onnellinen että ette asu yhdessä

6. Mies ei ole valmis kompromisseihin

7. Kuvaat, että elämäsi on hyvää kaksin lapsen kanssa

Mitkä olivatkaan syyt muuttaa yhteen? Mitä

Jos pitäisitte 3kk harkintatauon suhteessanne? Voisi kirkastaa mieltäsi siitä mikä on hyvä rapa toimia

Entäs vapaa-ajan asunto sieltä "juurilta"?

Voihan sinne muuttaa myöhemmin pysyvästi jos tuntuu siltä.

Muuten tuo ei onnistu jos ei molemmat ole valmiita kompromisseihin. Onko myös niin että miehen mielessä aika kullannut muistot niistä "juurista"? Paljon on pienetkin paikkakunnat muuttuneet vuosien saatossa eikä välttämättä vastaa enää sitä maalaisidylliä mitä vuosikymmeniä sitten ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ap

1. Asut siellä missä haluat ja elät sellaista elämää josta voit olla ylpeä

2.Työsi, vapaa-aikasi ja tukiverkkosi toimii siellä missä olet

3. Lapsesi elämä ja tärkeät läheiset asuvat kaupungissa

4. Olet parisuhteessa miehen kanssa jonka kanssa kuvaat sinulla olevan riitoja

5. Kerrot lapsesi ja riitojenne takia olevasi onnellinen että ette asu yhdessä

6. Mies ei ole valmis kompromisseihin

7. Kuvaat, että elämäsi on hyvää kaksin lapsen kanssa

Mitkä olivatkaan syyt muuttaa yhteen? Mitä

Jos pitäisitte 3kk harkintatauon suhteessanne? Voisi kirkastaa mieltäsi siitä mikä on hyvä rapa toimia

...tapa toimia 🙄

Ja listasta jäi puuttumaan

8. Et halua asua maalla

Vanhanaikaiset ja vahvat "miehiset" mielipiteet eivät aina ennakoi väkivaltaista käytöstä. Mutta usein on niin, että kaikki menee hyvin kun vain nainen pitää suunsa kiinni. Ei ole eri mieltä miehen kanssa.

Mutta jos nainen itsenäistyy tai alkaa olla miehen mielestä liikaa omia mielipiteitä niin eivät sitä kestä. Myös omat menot ja ystävät saattavat olla miehelle punainen vaate.

Jos nainen on mukautuva miltei kaikkeen niin riitaa ei tule.

Mustasukkaisuutta saattaa silti olla vaikka ei ole mitään aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikaiset ja vahvat "miehiset" mielipiteet eivät aina ennakoi väkivaltaista käytöstä. Mutta usein on niin, että kaikki menee hyvin kun vain nainen pitää suunsa kiinni. Ei ole eri mieltä miehen kanssa.

Mutta jos nainen itsenäistyy tai alkaa olla miehen mielestä liikaa omia mielipiteitä niin eivät sitä kestä. Myös omat menot ja ystävät saattavat olla miehelle punainen vaate.

Jos nainen on mukautuva miltei kaikkeen niin riitaa ei tule.

Mustasukkaisuutta saattaa silti olla vaikka ei ole mitään aihetta.

Huh, joo suhteen alussa jouduin käytännössä lopettamaan mun ainoan miespuolisen ystävän tapaamisen ja melkein yhteydenpidon kokonaan, kun mies koki sen niin suurena uhkana. Kuten sanoin, ärsyyntyi myös siitä, kun itse lähdin vaan lapsen kanssa etelään, vaikka hän ei olisi halunnut että lähdemme. Tilanne on kyllä onneksi tasoittunut tästä. Mies vaan kokee, että parisuhde on "symbioosi", jossa kaikki tehdään sitten yhdessä. Itse koen, että varsinkin tämän ikäisenä se on enemmän sitä, että kaksi itsenäistä ihmistä liittää elämät yhteen omasta vapaasta tahdosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap

1. Asut siellä missä haluat ja elät sellaista elämää josta voit olla ylpeä

2.Työsi, vapaa-aikasi ja tukiverkkosi toimii siellä missä olet

3. Lapsesi elämä ja tärkeät läheiset asuvat kaupungissa

4. Olet parisuhteessa miehen kanssa jonka kanssa kuvaat sinulla olevan riitoja

5. Kerrot lapsesi ja riitojenne takia olevasi onnellinen että ette asu yhdessä

6. Mies ei ole valmis kompromisseihin

7. Kuvaat, että elämäsi on hyvää kaksin lapsen kanssa

Mitkä olivatkaan syyt muuttaa yhteen? Mitä

Jos pitäisitte 3kk harkintatauon suhteessanne? Voisi kirkastaa mieltäsi siitä mikä on hyvä rapa toimia

Olimmekin erossa viime syksynä 3kk, koska mies suuttui, kun tilasin treffeillä yhden (!) lasin punaviiniä ja lähti jättäen minut yksin ravintolan terassille istumaan. Hän on itse absolutisti ja toivoo, että minäkin olisin, mutta en tietenkään ole hänen toiveestaan ryhtynyt absolutistiksi (juon tosi vähän). Tämä oli viimeinen niitti moniin haasteisiin, ja jätin miehen. Meille tuli kuitenkin tilanne, että tavallaan tarvitsimme miehen apua, ja tuolloin hän sitten palasi elämäämme. Mutta nyt kun kirjoittelen näitä juttuja auki, eihän tämä kovin hyvältä kuulosta.

Ja kyllä, meidän elämä lapsen kanssa kahdestaan onkin ihanaa. Kyllä miehenkin kanssa on ihan mukavaa ollut, silloin kun hän ei saa näitä skitsoilukohtauksia :) Hänellä on vaan ollut niin tosi tarkka näkemys siitä, miten asiat kuuluu tehdä ja on ollut aikamoinen sopeutuminen siihen, että mä en toimi hänen tavallaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap

1. Asut siellä missä haluat ja elät sellaista elämää josta voit olla ylpeä

2.Työsi, vapaa-aikasi ja tukiverkkosi toimii siellä missä olet

3. Lapsesi elämä ja tärkeät läheiset asuvat kaupungissa

4. Olet parisuhteessa miehen kanssa jonka kanssa kuvaat sinulla olevan riitoja

5. Kerrot lapsesi ja riitojenne takia olevasi onnellinen että ette asu yhdessä

6. Mies ei ole valmis kompromisseihin

7. Kuvaat, että elämäsi on hyvää kaksin lapsen kanssa

Mitkä olivatkaan syyt muuttaa yhteen? Mitä

Jos pitäisitte 3kk harkintatauon suhteessanne? Voisi kirkastaa mieltäsi siitä mikä on hyvä rapa toimia

Olimmekin erossa viime syksynä 3kk, koska mies suuttui, kun tilasin treffeillä yhden (!) lasin punaviiniä ja lähti jättäen minut yksin ravintolan terassille istumaan. Hän on itse absolutisti ja toivoo, että minäkin olisin, mutta en tietenkään ole hänen toiveestaan ryhtynyt absolutistiksi (juon tosi vähän). Tämä oli viimeinen niitti moniin haasteisiin, ja jätin miehen. Meille tuli kuitenkin tilanne, että tavallaan tarvitsimme miehen apua, ja tuolloin hän sitten palasi elämäämme. Mutta nyt kun kirjoittelen näitä juttuja auki, eihän tämä kovin hyvältä kuulosta.

Ja kyllä, meidän elämä lapsen kanssa kahdestaan onkin ihanaa. Kyllä miehenkin kanssa on ihan mukavaa ollut, silloin kun hän ei saa näitä skitsoilukohtauksia :) Hänellä on vaan ollut niin tosi tarkka näkemys siitä, miten asiat kuuluu tehdä ja on ollut aikamoinen sopeutuminen siihen, että mä en toimi hänen tavallaan.

Ap

Lähtee kävelemään yhden punaviinilasillisan vuoksi. Jos näin nyt, niin kuinka sitten kun asutte saman katon alla jossain kaukana. Laitetaanko sinut taivasalle vai tuleeko muunlaista  eristämistä/eristäytymistä? Kai nyt lähipiiristäsi löytyy kuitenkin muita miehiä, jos joskus sitä "miehistä apua" tarvitaan?

Mies "sopeutuu" (kun on pakko, ettet tajua) nyt vielä kun et ole tehnyt päätöstä muuttamisesta, naimisiinmenosta ja lapsen hankkimisesta.

Nuo skitsokohtaukset tulevat lisääntymään, mutta ilmenevät jo kyllä, niitäkin hän yrittää pidätellä vielä.

Tuo oli sinun kannaltani huono juttu, kun jouduit palaamaan yhteen ja pyytämään apua mieheltä. Se vahvisti hänen miehistä itsetuntoaan ja myös sitä, että tarvitset jatkossakin hänen apuaan ja sillä tiedolla vahvistaa uskoaan siihen, että ette eroa uudestaan.

Tuo, jos yhden viinilasillisen takia suuttuu ja jättää sinut yksin oli vain pientä esimakua siitä mitä ehkä tulee jatkossa tulemaan jos ja kun toimit vastoin hänen tahtoaan.

Mieti haluatko kokea tuonkaltaista kohtelua ja kohtauksia. Ne kohtaukset saattavat tulla ihan puun takaa ja mitä pienemmästä ja oudoimmasta syystä.

Ja mies kokee tekevänsä oikein ja sinä olet syyllinen. Vaikka et itse niin tuntisikaaan etkä edes olisi.

Vierailija kirjoitti:

Mies "sopeutuu" (kun on pakko, ettet tajua) nyt vielä kun et ole tehnyt päätöstä muuttamisesta, naimisiinmenosta ja lapsen hankkimisesta.

Nuo skitsokohtaukset tulevat lisääntymään, mutta ilmenevät jo kyllä, niitäkin hän yrittää pidätellä vielä.

Tuo oli sinun kannaltani huono juttu, kun jouduit palaamaan yhteen ja pyytämään apua mieheltä. Se vahvisti hänen miehistä itsetuntoaan ja myös sitä, että tarvitset jatkossakin hänen apuaan ja sillä tiedolla vahvistaa uskoaan siihen, että ette eroa uudestaan.

Tuo, jos yhden viinilasillisen takia suuttuu ja jättää sinut yksin oli vain pientä esimakua siitä mitä ehkä tulee jatkossa tulemaan jos ja kun toimit vastoin hänen tahtoaan.

Mieti haluatko kokea tuonkaltaista kohtelua ja kohtauksia. Ne kohtaukset saattavat tulla ihan puun takaa ja mitä pienemmästä ja oudoimmasta syystä.

Ja mies kokee tekevänsä oikein ja sinä olet syyllinen. Vaikka et itse niin tuntisikaaan etkä edes olisi.

Meinaatko niin että mies nyt jotenkin sinnittelisi jotta menisin naimisiin hänen kanssaan?

Näitä tilanteita on kyllä ollut monia, että minua on syyllistetty milloin mistäkin pikku jutusta ja jutut on tulleet juurikin kuin puun takaa (luin vääränlaista kirjaa tai lehteä, otin omaan käyttöön työpaikan kynän eli varastin jne.) Osa kritiikistä on ollut aiheellista ja oon ottanut onkeeni {oon kaukana täydellisestä).

Ja edelleen, en siis tosiaankaan ole muuttamassa maalle.

Luonteeltaan mies on hyvin auttavainen, kokee olevansa tärkeä lähinnä kun joku tarvitsee häntä.

Ap

Mitä teetkin, niin älä ainakaan hanki lasta tuollaisen skitsoilijan kanssa.. sitten olet nalkissa seuraavat 18v.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teetkin, niin älä ainakaan hanki lasta tuollaisen skitsoilijan kanssa.. sitten olet nalkissa seuraavat 18v.

No miehen kunniaksi on sanottava, että hän kohtelee kyllä nykyistäkin lastani kuin omaansa. Ja pitää muutenkin lapsista tosi paljon. Eli näistä skitsokohtauksista huolimatta olisi varmaan hyvä isä (ainakin jos toimitaan niissä rajoissa missä hänen on mukava olla, muuten en tiedä).

Eikä tosiaan mitään uutta lasta tule, jos emme pysty etenemään suhteessa tämän asuinpaikka-asian tai muiden seikkojen vuoksi. Luonto saattaa hoitaa sitten lapsiasian tämän asuinpaikkaväännön pitkittyessä,  ikää tulee koko ajan lisää ja mahdollisuudet pienenee.

Ap

Ap:n mies saattaa toki olla hyvä isä, mutta kyse onkin siitä, että ap:n on vielä entistä vaikeampi päästä toteuttamaan omaa itsenäisyyttään, jos on sidoksissa mieheen lapsen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että miehen "avuliaisuus" on yksi keino pönkittää miehen omaa egoa ja omia pyrkimyksiä. Hankalalta tapaukselta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs vapaa-ajan asunto sieltä "juurilta"?

Voihan sinne muuttaa myöhemmin pysyvästi jos tuntuu siltä.

Muuten tuo ei onnistu jos ei molemmat ole valmiita kompromisseihin. Onko myös niin että miehen mielessä aika kullannut muistot niistä "juurista"? Paljon on pienetkin paikkakunnat muuttuneet vuosien saatossa eikä välttämättä vastaa enää sitä maalaisidylliä mitä vuosikymmeniä sitten ollut.

Vapaa-ajan asunto maalla ei valitettavasti riitä, vaan mies haluaa asua maalla, siellä tietyssä paikassa. Hän itse asiassa ehdotti kompromissiratkaisuna, että meillä voisi olla vapaa-ajan asunto Helsingissä (=minun nykyinen kotini), ja sitten se "oikea koti" maalla. Mutta tämä ei mitenkään eroa siitä ratkaisusta, että muuttaisimme maalle, koska sitten arki siirtyisi sinne, missä minulla ei ole mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies saattaa toki olla hyvä isä, mutta kyse onkin siitä, että ap:n on vielä entistä vaikeampi päästä toteuttamaan omaa itsenäisyyttään, jos on sidoksissa mieheen lapsen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että miehen "avuliaisuus" on yksi keino pönkittää miehen omaa egoa ja omia pyrkimyksiä. Hankalalta tapaukselta vaikuttaa.

Apua, vai ei avuliaisuuskaan ole hyvä? Mihin tässä voi enää luottaa? Ja missä menee raja itsenäisyyden ja kompromissien välillä, onhan totta että mäkään en pysty tekemään asuinpaikassa kompromissia, se on pääkaupunkiseutu. Kuitenkin oon ymmärtänyt, että kaikki joutuu tekemään parisuhteessaan kompromisseja, nyt onkin ehkä kyse vaan siitä, mikä kompromissi on liikaa.

Ap

Kysyn nyt oletko aloittaja ollut ennen parisuhteessa?

Jotenkin tuntuu että et erota tavallisia kompromisseja hälyttävää kompromisseihin.

Mies tuntuu todella pikkutarkalta ja ylikontrolloivalta, minun mielestäni. Olette aikuisia ihmisiä ja aikuinen ihminen saa lukea sitä lehteä mitä haluaa ja ottaa lasin viiniä jos niin haluaa. Ilman huomattelemisra tai suuttumusta. Yms.

Mies pitää tosiaan sinua ihmisenä (siis naisena) jota täytyy vahtia ja huomautella kun ei itse ymmärrä mikä on oikein. Kuten hänen mielestään kaikki naiset. Myös, se että saa sinut tuntemaan syyllisyyttä ja "viallisuutta". Otat jonkun pikku virheen niskoillesi koska luulet, että olekin tehnyt väärin. Vaikka joku asia sinällään ei ole edes välttämättä syyllisyyden arvoinen aikuisen ihmisen kriteereillä.

Kyllä, avuliaisuus voi joskus olla "huono" asia. Jos mies tekee sitä omaa egoaan pönkittääkseen, tehdäkseen jonkun ihmisen itsestään riippuvaiseksi, kerätäkseen muilta ihmisiltä ihailua ja näyttääkseen olevansa "kunnon mies" joka ei tekisi pahaa hyttysellekään. Muun muassa. On kova auttamaan ilmeisesti muitakin?

Samaan aikaan tämä kunnon mies saattaa kotona olla oikea tyranni ja despootti perheelleen, kukaan ei vain sitä näe ja usko. Puhtoisen ja kiillotetun ulkokuoren luominen on myös osa määrättyjen miesten taktiikkaa.

Jos on kotona esimerkiksi hankala tai väkivaltainen niin kukaan ei sitä usko, ainakaan ellei ole mitää muuta todistetta kuin esimerkiksi puoliso.

Tuo oli juuri tyypillinen ele mieheltä kun tuli apuun kun olit pulassa. Hän oli ja on vieläkin kyllä edelleen loukkaantunut erostanne, mutta nielee sen, koska auttamisen kautta pääsi takaisin elämääsi ja saa valtaa sinuun.

En usko, etteikö mies joskus heittäisi tätä auttamista sinun silmillesi jonkin riidan tai skitsoilukohtauksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies saattaa toki olla hyvä isä, mutta kyse onkin siitä, että ap:n on vielä entistä vaikeampi päästä toteuttamaan omaa itsenäisyyttään, jos on sidoksissa mieheen lapsen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että miehen "avuliaisuus" on yksi keino pönkittää miehen omaa egoa ja omia pyrkimyksiä. Hankalalta tapaukselta vaikuttaa.

Apua, vai ei avuliaisuuskaan ole hyvä? Mihin tässä voi enää luottaa? Ja missä menee raja itsenäisyyden ja kompromissien välillä, onhan totta että mäkään en pysty tekemään asuinpaikassa kompromissia, se on pääkaupunkiseutu. Kuitenkin oon ymmärtänyt, että kaikki joutuu tekemään parisuhteessaan kompromisseja, nyt onkin ehkä kyse vaan siitä, mikä kompromissi on liikaa.

Ap

Avuliaisuus on toki hyve, jos se on vilpitöntä, mutta huomioni kiinnitti lause "mies kokee olevansa tärkeä lähinnä kun joku tarvitsee häntä". Siksi päättelin, että kyse on oman egon ja tärkeyden pönkittämisestä, ehkä jossain määrin myös vallankäytöstä heikompaa kohtaan, eikä täysin pyyteettömästä avuliaisuudesta.

Alkaa kuulostaa siltä, että jos ap muuttaa sinne ja edes jatkaa suhdetta miehen kanssa, vaikkei muuttaisikaan, olisi paras tehdä lapsesta lasu. Pelastaa se lapsi kontrolloivalta, alistavalta ja hulluuskohtauksia saavalta miehenmallilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies saattaa toki olla hyvä isä, mutta kyse onkin siitä, että ap:n on vielä entistä vaikeampi päästä toteuttamaan omaa itsenäisyyttään, jos on sidoksissa mieheen lapsen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että miehen "avuliaisuus" on yksi keino pönkittää miehen omaa egoa ja omia pyrkimyksiä. Hankalalta tapaukselta vaikuttaa.

Apua, vai ei avuliaisuuskaan ole hyvä? Mihin tässä voi enää luottaa? Ja missä menee raja itsenäisyyden ja kompromissien välillä, onhan totta että mäkään en pysty tekemään asuinpaikassa kompromissia, se on pääkaupunkiseutu. Kuitenkin oon ymmärtänyt, että kaikki joutuu tekemään parisuhteessaan kompromisseja, nyt onkin ehkä kyse vaan siitä, mikä kompromissi on liikaa.

Ap

Minä ainakin kieltäydyin samantien maalle muutosta, koska tiedän etten siellä viihtyisi. En edes ajatellut mitään kompromisseja ja me sentään asuttiin jo yhdessä. Teillä ei ole edes mitään kokemusta yhdessä asumisesta ja siihen päälle vielä peräkylään pitäisi muuttaa. Kuulostaa tosi huonolta yhtälöltä. 

No mies kyllä myöhemmin kiitteli, kun ei muutettu maalle. 

Oli miten oli, tässä tarinassa ei ole kyse maalla tai kaupungissa asumisesta vaan vallankäytöstä. Kyllä noista ap:n kertomista merkeistä on pääteltävissä, että ei tässä mitenkään terveestä, tasa-arvoisesta parisuhteesta ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt oletko aloittaja ollut ennen parisuhteessa?

Jotenkin tuntuu että et erota tavallisia kompromisseja hälyttävää kompromisseihin.

Mies tuntuu todella pikkutarkalta ja ylikontrolloivalta, minun mielestäni. Olette aikuisia ihmisiä ja aikuinen ihminen saa lukea sitä lehteä mitä haluaa ja ottaa lasin viiniä jos niin haluaa. Ilman huomattelemisra tai suuttumusta. Yms.

Mies pitää tosiaan sinua ihmisenä (siis naisena) jota täytyy vahtia ja huomautella kun ei itse ymmärrä mikä on oikein. Kuten hänen mielestään kaikki naiset. Myös, se että saa sinut tuntemaan syyllisyyttä ja "viallisuutta". Otat jonkun pikku virheen niskoillesi koska luulet, että olekin tehnyt väärin. Vaikka joku asia sinällään ei ole edes välttämättä syyllisyyden arvoinen aikuisen ihmisen kriteereillä.

Kyllä, avuliaisuus voi joskus olla "huono" asia. Jos mies tekee sitä omaa egoaan pönkittääkseen, tehdäkseen jonkun ihmisen itsestään riippuvaiseksi, kerätäkseen muilta ihmisiltä ihailua ja näyttääkseen olevansa "kunnon mies" joka ei tekisi pahaa hyttysellekään. Muun muassa. On kova auttamaan ilmeisesti muitakin?

Samaan aikaan tämä kunnon mies saattaa kotona olla oikea tyranni ja despootti perheelleen, kukaan ei vain sitä näe ja usko. Puhtoisen ja kiillotetun ulkokuoren luominen on myös osa määrättyjen miesten taktiikkaa.

Jos on kotona esimerkiksi hankala tai väkivaltainen niin kukaan ei sitä usko, ainakaan ellei ole mitää muuta todistetta kuin esimerkiksi puoliso.

Tuo oli juuri tyypillinen ele mieheltä kun tuli apuun kun olit pulassa. Hän oli ja on vieläkin kyllä edelleen loukkaantunut erostanne, mutta nielee sen, koska auttamisen kautta pääsi takaisin elämääsi ja saa valtaa sinuun.

En usko, etteikö mies joskus heittäisi tätä auttamista sinun silmillesi jonkin riidan tai skitsoilukohtauksen aikana.

Tämä! Avaa nyt silmäsi, ap, jos tuo kaikki on totta mitä olet kertonut.