Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko suhde onnistua, jos toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa
Olemme keski-ikäinen pariskunta Helsingistä, yhdessä muutama vuosi. Ei kihloissa, ei naimisissa. Minulla yksi lapsi Emme pysty etenemään suhteessa, kun toiveet asuinpaikasta ovat niin erilaiset. Mies haluaisi palata juurilleen pieneen maakuntaan kauas Helsingistä, minä taas olen määrätietoisesti rakentanut elämääni tänne, enkä ole valmis luopumaan kaikesta. Täällä on työt, harrastukset, koko sosiaalinen elämäni ja lasteni isä.
Onko tässä mitään kompromissin mahdollisuutta? Kaksi kotia? Silloin jouduttaisiin vaan ravaamaan jatkuvasti maalla, eikä pitkät automatkat (eikä se maaseutukaan totta puhuen) kiinnosta yhtään. Mies taas ei halua käyttää rahojaan kalliiseen asuntoon pääkaupunkiseudulla, kokee ettei saa vastinetta.
Mitä tehdä, jos muuten on hyvä olla yhdessä eikä halua erota?
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Sanoit alussa, että teillä on hyvä olla yhdessä mutta ette halua erota, mutta silti elämäänne varjostaa ristiriita näin isosta asiasta omien unelmien toteuttamisen suhteen. Nyt on hyvä kysyä, mitkä ovat teidän yhteisiä unelmia? Onko niitä? Mielestäni suhde ei oikein voi kantaa ilman yhteisiä unelmia.
Joo, arki rullaa ihan hyvin, mutta yhteisiä unelmia on tosi vaikea rakentaa, kun miehen kaikki unelmat keskittyy siihen, että pitää olla se maaseutupaikka, jossa elämä voi sitten alkaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt ollaan oikeilla jäljillä. Eli ratkaisu on ero, jotta molemmat saavat toteuttaa unelmiaan. Mutta siis hetkinen.. onko sinulla sellainen ajatusmalli, että olet kyseisen miehen kanssa, koska hän ei muutakaan saa...?!
No ei ole yksinhuoltajana helppo löytää kumppania, ja yksin lapsen kanssa on pitkän päälle vähän yksinäistä. Tämä mies kohtelee lastani kuin omaansa ja on hänessä muitakin hyviä puolia (kivan näköinen, koulutettu, superälykäs, avulias jne).
Ap
Ja silti me oletamme, että ei pystyisi siellä maalla tekemään töitä ja elättämään perhettä?
Asun maalla, naapurit on rekkakuski, koneistaja, metsäkoneenkuljettaja, ravintolapäällikkö, kaivurikuski, rakennusfirman (keskisuuri) johtaja, rengasliikkeen pomo, hoivapalveluyksikön ruokahuoltopäällikkö, veturinkuljettaja, koodari, rahoitusanalyytikko, työkkärin virkailija, puutarhuri ja maanviljelijä. Kaikki on töissä!
Ei yhteisiä unelmia = ei yhteistä tulevaisuutta. Kyllä se vähän näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullehan ei ole siellä miehen juurilla yhtään mitään tarjolla joten et tietenkään muuta. Lisäksi lapsen isän mahdollisuudet tavata lastaan vaikeutuisivat. Jos kompromissi ei miehelle kelpaa niin juttu oli muutenkin siinä. Pitäisi pystyä katsomaan asiaa muustakin kuin omasta näkökulmastaan ja sinäkö olet ainoa jonka pitää joustaa ja muuttaa keskelle ei mitään.
Siinäpä se, siellä ei ole yhtään mitään minulle. Pitäisi luopua omasta kodista, työstä, ystävistä jne. Mies sanoo, että "maalla on vapaus" ja että voisin siellä tehdä ihan mitä haluan. Mutta juuri sitä varten muutin Helsinkiin. Mahdollisuuksien perässä, että voin tehdä mitä haluan.
Minäkin olen kotoisin pikkupaikkakunnalta ja käyn siellä vanhempieni luona yhä monta kertaa vuodessa, mutta takaisin en muuttaisi. Siellä nimen omaan EI voi tehdä mitä haluaa, kaupungissa mahdollisuudet paljon moninaisemmat. Ja haluan tarjota myös lapsilleni nämä mahdollisuudet.
Ap
Sanoit aluksi, etyä sinulla on yksi lapsi. Puhut lapsista kumminkin monikossa. Tarkoitatko,että yksi lapsista asuu vielä kotona kanssasi, vai asuvatko muut isällään?
Minua ihmetyttää myös se, miten "sovitte hyvin yhteen", kun teillä on noinkin erilaiset mieltymykset ja käsitykset hyvästä elämänlaadusta.
Onko mies jo vanhempi, kohta eläkkeelle jäämässä? Vai mitä hän tekisi siellä maalla?
Mies tietää itsekin, ettei landella ole kiva olla yksinään, pidempään. Elämänpiiri on siellä erilainen; joku tykkää, joku ei. Mies tarvii sinut sinne seurakseen, mutta huomaa kyllä, jos et viihdykään "emäntänä". Saattaa hänellä itselläänkin olla romantisoitu ajatus juurilleen muutosta. Omat vanhemmat kyllä varmaan tykkäisivät.
Sinä olet sydämestäsi kaupunkilainen, kuten kuvasit itseäsi.
Ette nytkään asu yhdessä, joten sekin on testaamatta. En lähtisi oikopäätä kokeilemaan yhteiseloa miehen kanssa, jättäen kaiken minulle tärkeän taakseni.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisuus tulee yleensä ilmi vasta jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, kuten yhteenmuutto, naimisiinmeno tai lapsen syntymä. Eli tilanteessa, jossa mies vihdoin kokee, että naisen ei ole enää helppoa erota.
Niin, nyt olen taloudellisesti itsenäinen, ja miestä tuntuu jonkin verran häiritsevän, että pystyn päättämään itse asuinkuvioistani, lomistani ym. Hän haluaisi, että päätämme yhdessä ja niin minäkin, mutta isoissa asioissa emme vaan halua samoja asioita! Hän ei halua lomailla (muuta kuin maalla, kotimaassa) niin olen sitten lomaillut yksin. Hän ei halua ostaa asuntoa Helsingistä, niin olen sitten ostanut yksin. Mun on pakko rakentaa elämääni miehestä huolimatta, vaadittavat kompromissit olisi liian isoja.
En ole missään aiemmassa suhteessa kokenut näin voimakasta tarvetta suojella itsemääräämisoikeuttani, mutta tosin minulla ei ole aiemmissa suhteissa ollut lasta kuvioissa mukana. Nyt tuntuu, että täytyy puolustaa myös lapsen hyvää, kynsin hampain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoit aluksi, etyä sinulla on yksi lapsi. Puhut lapsista kumminkin monikossa. Tarkoitatko,että yksi lapsista asuu vielä kotona kanssasi, vai asuvatko muut isällään?
Minua ihmetyttää myös se, miten "sovitte hyvin yhteen", kun teillä on noinkin erilaiset mieltymykset ja käsitykset hyvästä elämänlaadusta.
Onko mies jo vanhempi, kohta eläkkeelle jäämässä? Vai mitä hän tekisi siellä maalla?
Mies tietää itsekin, ettei landella ole kiva olla yksinään, pidempään. Elämänpiiri on siellä erilainen; joku tykkää, joku ei. Mies tarvii sinut sinne seurakseen, mutta huomaa kyllä, jos et viihdykään "emäntänä". Saattaa hänellä itselläänkin olla romantisoitu ajatus juurilleen muutosta. Omat vanhemmat kyllä varmaan tykkäisivät.
Sinä olet sydämestäsi kaupunkilainen, kuten kuvasit itseäsi.
Ette nytkään asu yhdessä, joten sekin on testaamatta. En lähtisi oikopäätä kokeilemaan yhteiseloa miehen kanssa, jättäen kaiken minulle tärkeän taakseni.
Lapsia on yksi, monikko oli kirjoitusvirhe. Olemme molemmat nelikymppisiä ja asuneet kaupungeissa jo puolet elämästämme. Miehellä on ollut ajatus, että hankkii rahaa ja vaimon ns. maailmalta, ja sitten palaa takaisin "kotoseudulle". Minä taas muuti maalta pois heti kun pääsin sillä ajatuksella, että rakennan itselleni elämän kaupunkiin, ja niin olen tehnyt.
Mies tekisi töitä, hänen työnsä on paikkariippumaton.
Tämä asia on vienyt jo elämäniloni, kun koko ajan pitää vääntää. En tietenkään lähde maalle, mietin vain olisiko tässä mitään muuta ratkaisua kun esim. pk-seutua ympäröivä maaseutu (joka sekin olisi ollut minulle isohko kompromissi kun tykkään kaupunkielämästä) ei kelpaa.
Ap
Ap
Jos koko ajan pitää vääntää ja se vie elämänilosi, niin ei se arkikaan taida kovin hyvin rullata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota. Näkemyksenne ovat niin erilaisia, että toisen onnellisuus uhrataan toisen vuoksi joka tapauksessa
Miehellä on haave, mitä hän on tehnyt sen eteen? Ei mitään, muuta kuin vaatii sinua osallistumaan hänen haaveensa rakentamiseen. Ei ole hankkinut mökkiä, ei toista asuntoa. Onko miehellä enää jäljellä tuolla juuripaikassa kavereita yms?
Sinulla on ollut haave: muuttaa pois pikkukaupungista, ja rakentaa oma elämä. Olet sen tehnyt. Et ole varmaankaan vaatinut, että joku muu muuttaa unelmasi perässä ilman, että olisit edes tehnyt mitään valmisteluja haaveen suhteen. Varmastikaan ei ole ollut aina helppoa rakentaa niitä nykyisiä omia juuriasi Helsinkiin: opiskella hankkia työ, tutustua uusiin ystäviin, rakentaa ihmissuhdeverkkoa. Sinulla on maailman tärkeimmät muiston Helsingistä: kaikki mikä liittyy aikuistumiseesi ja lapseesi.
Lapsen juuret ovat Helsingissä: hän on helsinkiläinen, hänen vanhempansa asuvat siellä. Siellä on hänen muistonsa ja hänen kaverinsa. Kohta ovat hänen isovanhempansakin. Onko lapsen isän puoleisia sukulaisia siellä myös?
Miten tuntuu, että nämä miehen vaatimukset eivät ole balanssissa? Hän haluaa juurilleen, mutta lapsen ( ja sinun) riuhtaisu pois omilta juuriltaan olisi vain seikkailu?
Jep! Varoituskellot soivat ja kovaa. vasta kun mies on tutustunut sinuun, niin tahtoo, että hänen toiveensa hänen juurilleen muutosta toteutuu. Yksin hän ei pysty sitä tekemään, vaan tarvitsee sinut apuun: sinä irtisanoudut töistä, vapaaehtoistöistä, muutat kauaksi sukulaisistasi ja ystävistäsi. Sinä sitten kokkaan ja peset miehen unelman vessoja, kun mies ei pysty sinne yksin muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisuus tulee yleensä ilmi vasta jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, kuten yhteenmuutto, naimisiinmeno tai lapsen syntymä. Eli tilanteessa, jossa mies vihdoin kokee, että naisen ei ole enää helppoa erota.
Niin, nyt olen taloudellisesti itsenäinen, ja miestä tuntuu jonkin verran häiritsevän, että pystyn päättämään itse asuinkuvioistani, lomistani ym. Hän haluaisi, että päätämme yhdessä ja niin minäkin, mutta isoissa asioissa emme vaan halua samoja asioita! Hän ei halua lomailla (muuta kuin maalla, kotimaassa) niin olen sitten lomaillut yksin. Hän ei halua ostaa asuntoa Helsingistä, niin olen sitten ostanut yksin. Mun on pakko rakentaa elämääni miehestä huolimatta, vaadittavat kompromissit olisi liian isoja.
En ole missään aiemmassa suhteessa kokenut näin voimakasta tarvetta suojella itsemääräämisoikeuttani, mutta tosin minulla ei ole aiemmissa suhteissa ollut lasta kuvioissa mukana. Nyt tuntuu, että täytyy puolustaa myös lapsen hyvää, kynsin hampain.
Ap
Vaikka ei olisi lasta, niin onko joku muu vaatinut sinua muuttamaan elämääsi totaalisesti hänen unelmansa vuoksi? Tuo itsemääräämisoikeuden suojaaminen on terve reaktio.
Noista lomista? Valitatko sinä miehelle hänen lomista? Miksi hän siis valittaa sinun lomistasi? Mitäpä luulet, jos sinä muutat sinnen hänen unelmaansa, etkä saa töisä, niin onko mies valmis kustantamaan sinulle sinun toivomisasi lomia, sinun toivomiasi harrastuksia, matkat helsinkiin tapaamaan vanhempiasi jne.? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit aluksi, etyä sinulla on yksi lapsi. Puhut lapsista kumminkin monikossa. Tarkoitatko,että yksi lapsista asuu vielä kotona kanssasi, vai asuvatko muut isällään?
Minua ihmetyttää myös se, miten "sovitte hyvin yhteen", kun teillä on noinkin erilaiset mieltymykset ja käsitykset hyvästä elämänlaadusta.
Onko mies jo vanhempi, kohta eläkkeelle jäämässä? Vai mitä hän tekisi siellä maalla?
Mies tietää itsekin, ettei landella ole kiva olla yksinään, pidempään. Elämänpiiri on siellä erilainen; joku tykkää, joku ei. Mies tarvii sinut sinne seurakseen, mutta huomaa kyllä, jos et viihdykään "emäntänä". Saattaa hänellä itselläänkin olla romantisoitu ajatus juurilleen muutosta. Omat vanhemmat kyllä varmaan tykkäisivät.
Sinä olet sydämestäsi kaupunkilainen, kuten kuvasit itseäsi.
Ette nytkään asu yhdessä, joten sekin on testaamatta. En lähtisi oikopäätä kokeilemaan yhteiseloa miehen kanssa, jättäen kaiken minulle tärkeän taakseni.Lapsia on yksi, monikko oli kirjoitusvirhe. Olemme molemmat nelikymppisiä ja asuneet kaupungeissa jo puolet elämästämme. Miehellä on ollut ajatus, että hankkii rahaa ja vaimon ns. maailmalta, ja sitten palaa takaisin "kotoseudulle". Minä taas muuti maalta pois heti kun pääsin sillä ajatuksella, että rakennan itselleni elämän kaupunkiin, ja niin olen tehnyt.
Mies tekisi töitä, hänen työnsä on paikkariippumaton.
Tämä asia on vienyt jo elämäniloni, kun koko ajan pitää vääntää. En tietenkään lähde maalle, mietin vain olisiko tässä mitään muuta ratkaisua kun esim. pk-seutua ympäröivä maaseutu (joka sekin olisi ollut minulle isohko kompromissi kun tykkään kaupunkielämästä) ei kelpaa.
Ap
Ap
No, eipä ole järkevä ajatus tuo, että hankkii vaimon maailmalta. Rahan hankkimisen kyllä ymmärrän. Kyllä se vaimo olisi alunperin pitänyt hankkia sieltä maalta, ja tulla vaikka yhdessä hankkimaan rahaa yhteistä maalle muuttamisen unelmaa varten. tuohan on ihan järjetöntä, että kuvittelee, että sellainen vaimo, joka haluasi muuttaa _miehen juurille_ maalle löytyisi helposti kaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on haave, mitä hän on tehnyt sen eteen? Ei mitään, muuta kuin vaatii sinua osallistumaan hänen haaveensa rakentamiseen. Ei ole hankkinut mökkiä, ei toista asuntoa. Onko miehellä enää jäljellä tuolla juuripaikassa kavereita yms?
Sinulla on ollut haave: muuttaa pois pikkukaupungista, ja rakentaa oma elämä. Olet sen tehnyt. Et ole varmaankaan vaatinut, että joku muu muuttaa unelmasi perässä ilman, että olisit edes tehnyt mitään valmisteluja haaveen suhteen. Varmastikaan ei ole ollut aina helppoa rakentaa niitä nykyisiä omia juuriasi Helsinkiin: opiskella hankkia työ, tutustua uusiin ystäviin, rakentaa ihmissuhdeverkkoa. Sinulla on maailman tärkeimmät muiston Helsingistä: kaikki mikä liittyy aikuistumiseesi ja lapseesi.
Lapsen juuret ovat Helsingissä: hän on helsinkiläinen, hänen vanhempansa asuvat siellä. Siellä on hänen muistonsa ja hänen kaverinsa. Kohta ovat hänen isovanhempansakin. Onko lapsen isän puoleisia sukulaisia siellä myös?
Miten tuntuu, että nämä miehen vaatimukset eivät ole balanssissa? Hän haluaa juurilleen, mutta lapsen ( ja sinun) riuhtaisu pois omilta juuriltaan olisi vain seikkailu?
Jep! Varoituskellot soivat ja kovaa. vasta kun mies on tutustunut sinuun, niin tahtoo, että hänen toiveensa hänen juurilleen muutosta toteutuu. Yksin hän ei pysty sitä tekemään, vaan tarvitsee sinut apuun: sinä irtisanoudut töistä, vapaaehtoistöistä, muutat kauaksi sukulaisistasi ja ystävistäsi. Sinä sitten kokkaan ja peset miehen unelman vessoja, kun mies ei pysty sinne yksin muuttamaan.
Mies sanoo, ettei halua, että exäni eli lapseni isän asuinpaikka rajoittaa hänen elämäänsä. No, on tosi tärkeä että lapsen on helppo nähdä isäänsä, mutta kun mies ei tunnu ymmärtävän, että myöskään minä itse en vaan halua maalle. Ei johdu mitenkään exästä. Koen, ettei maalla ole minulle mitään, paitsi halpoja asuntoja. Ja toki luontoa, mutta luontoa on täällä "etelässäkin". Tuntuu myös ettei lainkaan arvosta sitä elämää, minkä olen luonut tänne. Ajattelee, että kun mennään naimisiin, niin aloitetaan puhtaalta pöydältä, kaikki uusiksi, luodaan yhteinen elämä. Minusta mun luoma elämä on sen verran hyvää, ettei ole mitään tarvetta jyrätä kaikkea. Päinvastoin, haluan hoitaa ja vaalia sitä hyvää mitä meidän elämässä jo on ja sitten tarvittaessa lisätä siihen.
Mies ei ole millään tavalla itse edistänyt omaa maalla-asumishaavettaan. Koska ei pysty siihen yksin vaan tarvitsee naisen rinnalleen.
Ja joo, lapsen isän puolelta koko suku Helsingissä serkkuja ja isovanhempia myöten, ja kohta toivottavasti myös minun vanhempani.
Ap
Vastauksena kysymykseesi: Voi onnistua, jos kumpikin on valmis kompromissiin ja siihen, että on ihan itse vastuussa unelmastaan. esimerkiksi: mies rakentaa sitä omaa unelmaansa, ja tulee niinä viikonloppuina kaupunkiin, kun lapsesi on sinulla. Sinä taas voit mennä sinne maalle silloin kun lapsesi on isällään.
Jos taas teette niin kuin miehesi haluaa: Muutatte hänen juurilleen. Sinulla on tuttavina vain ne miehen vanhemmat, joista toinen on väkivallan uhri, ja toinen väkivaltainen henkilö entisten työtovereiden, ystävien, sukulaisten, vapaaehtoistyökavereiden sijaan. Sinä käytät aikasi entisen elmäsi sijaan kodinhoidolla. lapsesi kärsii muutosta, erosta kavereihin, erosta isään, erosta isän sukulaisiin, todennäköisesti hetken päästä masentuneesta ja ahdistuneesta äidistä. Ei kuulosta kovin hyvältä, kuulostaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit aluksi, etyä sinulla on yksi lapsi. Puhut lapsista kumminkin monikossa. Tarkoitatko,että yksi lapsista asuu vielä kotona kanssasi, vai asuvatko muut isällään?
Minua ihmetyttää myös se, miten "sovitte hyvin yhteen", kun teillä on noinkin erilaiset mieltymykset ja käsitykset hyvästä elämänlaadusta.
Onko mies jo vanhempi, kohta eläkkeelle jäämässä? Vai mitä hän tekisi siellä maalla?
Mies tietää itsekin, ettei landella ole kiva olla yksinään, pidempään. Elämänpiiri on siellä erilainen; joku tykkää, joku ei. Mies tarvii sinut sinne seurakseen, mutta huomaa kyllä, jos et viihdykään "emäntänä". Saattaa hänellä itselläänkin olla romantisoitu ajatus juurilleen muutosta. Omat vanhemmat kyllä varmaan tykkäisivät.
Sinä olet sydämestäsi kaupunkilainen, kuten kuvasit itseäsi.
Ette nytkään asu yhdessä, joten sekin on testaamatta. En lähtisi oikopäätä kokeilemaan yhteiseloa miehen kanssa, jättäen kaiken minulle tärkeän taakseni.Lapsia on yksi, monikko oli kirjoitusvirhe. Olemme molemmat nelikymppisiä ja asuneet kaupungeissa jo puolet elämästämme. Miehellä on ollut ajatus, että hankkii rahaa ja vaimon ns. maailmalta, ja sitten palaa takaisin "kotoseudulle". Minä taas muuti maalta pois heti kun pääsin sillä ajatuksella, että rakennan itselleni elämän kaupunkiin, ja niin olen tehnyt.
Mies tekisi töitä, hänen työnsä on paikkariippumaton.
Tämä asia on vienyt jo elämäniloni, kun koko ajan pitää vääntää. En tietenkään lähde maalle, mietin vain olisiko tässä mitään muuta ratkaisua kun esim. pk-seutua ympäröivä maaseutu (joka sekin olisi ollut minulle isohko kompromissi kun tykkään kaupunkielämästä) ei kelpaa.
Ap
Ap
"hankkii vaimon maailmalta" . kuulostaa siltä kuin mies eläisi jossain Suomi-Filmissä?
Onko taustalla jotain uskonnollisuutta kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena kysymykseesi: Voi onnistua, jos kumpikin on valmis kompromissiin ja siihen, että on ihan itse vastuussa unelmastaan. esimerkiksi: mies rakentaa sitä omaa unelmaansa, ja tulee niinä viikonloppuina kaupunkiin, kun lapsesi on sinulla. Sinä taas voit mennä sinne maalle silloin kun lapsesi on isällään.
Jos taas teette niin kuin miehesi haluaa: Muutatte hänen juurilleen. Sinulla on tuttavina vain ne miehen vanhemmat, joista toinen on väkivallan uhri, ja toinen väkivaltainen henkilö entisten työtovereiden, ystävien, sukulaisten, vapaaehtoistyökavereiden sijaan. Sinä käytät aikasi entisen elmäsi sijaan kodinhoidolla. lapsesi kärsii muutosta, erosta kavereihin, erosta isään, erosta isän sukulaisiin, todennäköisesti hetken päästä masentuneesta ja ahdistuneesta äidistä. Ei kuulosta kovin hyvältä, kuulostaako?
No, mä olenkin ottanut sen linjan, että rakennan itse omaa unelmaani. Se lievästi häiritsee miestä joka ei pysty yksin edistämään maaseutu-unelmaansa, on ihan suoraan sanonut että ei pysty olemaan yksin, mikä ei tietenkään ole minulle kovin imartelevaa.
Ja lapsen kannalta, hän on jo nyt joutunut kuuntelemaan vääntöämme tästä asiasta. Oon mielummin yksin lapsen kanssa, jos tilanne ei rauhoitu. En halua että hän joutuu kasvamaan riitaisessa kodissa ja olenkin tyytyväinen, että meillä on erilliset kodit.
Ap
Mies haluaa nyt vain eristää yksin omaan hallintaansa naisen, joka näyttää olevan siihen painostettavissa. Elämään vieraassa paikassa ilman tukiverkostoa ja kaikin puolin riippuvaisena miehestä ja paikassa, jossa on vahva tuki ja kannatus siihen, että mies on väkivaltainen naista kohtaan myös fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on haave, mitä hän on tehnyt sen eteen? Ei mitään, muuta kuin vaatii sinua osallistumaan hänen haaveensa rakentamiseen. Ei ole hankkinut mökkiä, ei toista asuntoa. Onko miehellä enää jäljellä tuolla juuripaikassa kavereita yms?
Sinulla on ollut haave: muuttaa pois pikkukaupungista, ja rakentaa oma elämä. Olet sen tehnyt. Et ole varmaankaan vaatinut, että joku muu muuttaa unelmasi perässä ilman, että olisit edes tehnyt mitään valmisteluja haaveen suhteen. Varmastikaan ei ole ollut aina helppoa rakentaa niitä nykyisiä omia juuriasi Helsinkiin: opiskella hankkia työ, tutustua uusiin ystäviin, rakentaa ihmissuhdeverkkoa. Sinulla on maailman tärkeimmät muiston Helsingistä: kaikki mikä liittyy aikuistumiseesi ja lapseesi.
Lapsen juuret ovat Helsingissä: hän on helsinkiläinen, hänen vanhempansa asuvat siellä. Siellä on hänen muistonsa ja hänen kaverinsa. Kohta ovat hänen isovanhempansakin. Onko lapsen isän puoleisia sukulaisia siellä myös?
Miten tuntuu, että nämä miehen vaatimukset eivät ole balanssissa? Hän haluaa juurilleen, mutta lapsen ( ja sinun) riuhtaisu pois omilta juuriltaan olisi vain seikkailu?
Jep! Varoituskellot soivat ja kovaa. vasta kun mies on tutustunut sinuun, niin tahtoo, että hänen toiveensa hänen juurilleen muutosta toteutuu. Yksin hän ei pysty sitä tekemään, vaan tarvitsee sinut apuun: sinä irtisanoudut töistä, vapaaehtoistöistä, muutat kauaksi sukulaisistasi ja ystävistäsi. Sinä sitten kokkaan ja peset miehen unelman vessoja, kun mies ei pysty sinne yksin muuttamaan.
Mies sanoo, ettei halua, että exäni eli lapseni isän asuinpaikka rajoittaa hänen elämäänsä. No, on tosi tärkeä että lapsen on helppo nähdä isäänsä, mutta kun mies ei tunnu ymmärtävän, että myöskään minä itse en vaan halua maalle. Ei johdu mitenkään exästä. Koen, ettei maalla ole minulle mitään, paitsi halpoja asuntoja. Ja toki luontoa, mutta luontoa on täällä "etelässäkin". Tuntuu myös ettei lainkaan arvosta sitä elämää, minkä olen luonut tänne. Ajattelee, että kun mennään naimisiin, niin aloitetaan puhtaalta pöydältä, kaikki uusiksi, luodaan yhteinen elämä. Minusta mun luoma elämä on sen verran hyvää, ettei ole mitään tarvetta jyrätä kaikkea. Päinvastoin, haluan hoitaa ja vaalia sitä hyvää mitä meidän elämässä jo on ja sitten tarvittaessa lisätä siihen.
Mies ei ole millään tavalla itse edistänyt omaa maalla-asumishaavettaan. Koska ei pysty siihen yksin vaan tarvitsee naisen rinnalleen.
Ja joo, lapsen isän puolelta koko suku Helsingissä serkkuja ja isovanhempia myöten, ja kohta toivottavasti myös minun vanhempani.
Ap
No, eihän meistä kukaan halua, että toisten ihmisten asuinpaikka häiritsisi omia unelmia. Minkä takia mies on ylipäätänsä ryhtynyt yh:n kanssa suhteeseen? Sori vaan, mutta se tuo omat rasitteet. ( Olen itse yh.)
Jos kerran mahdollisesti naimisiin mennessänne aloittaisitte puhtaalta pöydältä, niin miten tuohon kuvioon sopii se, että muuttaisitte miehen juurille? Ehdotapa ensi kerran ihan piruuttasi, että joo sopii maalle muutto, mutta muutatte sinun juurillesi.
Vierailija kirjoitti:
"hankkii vaimon maailmalta" . kuulostaa siltä kuin mies eläisi jossain Suomi-Filmissä?
Onko taustalla jotain uskonnollisuutta kanssa?
Heh, hyvin arvattu. Kyllä on erittäin uskonnollinen tausta. Olen itsekin hengellinen, mutta mies on kotoisin ääritiukasta, karismaattisesta liikkeestä, jonka johtohahmo oli antanut nuorille miehille 90-luvulla ohjeen, että elämän naisen tunnistaa siitä, että "hän on valmis seuraamaan sinua minne tahansa". Jotenkin tämä on varmaan jäänyt miehellä alitajuntaan vaikuttamaan, että naisen pitää sitten vaan seurata miestään. Itse asiassa mies oli vilpittömän hämmästynyt kun hänelle selvisi, että en todellakaan "seuraa häntä minne tahansa". Totuus on tarua ihmeellisempää, tällaistakin vielä on.
Ap
Mitä ihmettä tuollainen mies edes tekee kaupungissa? Tehän ette edes olisi tavanneet, jos mies olisi toteuttanut itseään ja asunut maaseudulla. Tapailuvaheessa olisi pitänyt kertoa, että Helsingissä oleminen on vain väliaikainen ratkaisu ja oikeasti aikoo muualle. Sinä olisit voinut jättää suhteen suosiolla väliin. Nyt on edessä ero.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltaisuus tulee yleensä ilmi vasta jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, kuten yhteenmuutto, naimisiinmeno tai lapsen syntymä. Eli tilanteessa, jossa mies vihdoin kokee, että naisen ei ole enää helppoa erota.