Voiko suhde onnistua, jos toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa

Onko teidän päätettävä asia just nyt? Tai onko se suhteenne kannalta niin olennainen asia, ettette voi jatkaa päättämättä asumistavastanne ensin?

Mies pääsee kämpästään eroon heti. Sinä et, jos kerran omistat asuntosi. Lisäksi lapsesi isän tahtoa on myös kuunneltava. Suostuuko exäsi siihen, että lapsi muuttaa huitsin nevadaan? Tahtooko lapsi muuttaa?

Et voi tehdä päätöstä muutosta vain yksin. Eikö mieskaveri tajua sitä?

Mies vaikuttaa tunnepohjaiselta päättäjältä. Sinä enemmän järjellä.

Ottakaa aikalisä. Kumpikin muhittaa tahollaan ja mietitte sitten lisää.

On joka tapauksessa hankala yhdistelmä. Kuuntele silti ensin itseäsi ja läheisiäsi. Kun olet varma, mitä tahdot, on selkeämpi lähteä ratkomaan asiaa miehen kanssa. Hänenkin on tultava vastaan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Eihän Suomessa edes ole kaupunkeja. Ongelma ratkaistu.

:D Voimme siis jäädä Helsinkiin, loistavaa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän päätettävä asia just nyt? Tai onko se suhteenne kannalta niin olennainen asia, ettette voi jatkaa päättämättä asumistavastanne ensin?

Mies pääsee kämpästään eroon heti. Sinä et, jos kerran omistat asuntosi. Lisäksi lapsesi isän tahtoa on myös kuunneltava. Suostuuko exäsi siihen, että lapsi muuttaa huitsin nevadaan? Tahtooko lapsi muuttaa?

Et voi tehdä päätöstä muutosta vain yksin. Eikö mieskaveri tajua sitä?

Mies vaikuttaa tunnepohjaiselta päättäjältä. Sinä enemmän järjellä.

Ottakaa aikalisä. Kumpikin muhittaa tahollaan ja mietitte sitten lisää.

On joka tapauksessa hankala yhdistelmä. Kuuntele silti ensin itseäsi ja läheisiäsi. Kun olet varma, mitä tahdot, on selkeämpi lähteä ratkomaan asiaa miehen kanssa. Hänenkin on tultava vastaan sinua.

Ei ole pakko päättää nyt, mutta mies haluaisi oman lapsen, ja iän puolesta tällä alkaa olla kiire. Järjestys olisi naimisiin - yhteenmuutto - lapsi.

Tämä ristiriita ja epätietoisuus suhteen jatkosta on myös aiheuttanut sen, että tunteet on alkaneet kylmentyä kun ei jaksa jatkuvaa vääntämistä samasta asiasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää päästä maalle, jossa voi vapaasti tehdä mitä haluaa. Siellä hän ei kuitenkaan pärjää yksikseen (miksi ei?) vaan tarvitsee kumppanin. Ympärillä asuu sukulaisia, joilla on jotain ongelmia.

Näillä spekseillä en edes harkitsisi muuttoa mihinkään syrjäseudulle.

Asukaa erillänne vaan. Sinun työsi ja sosiaalinen elämäsi on kaupungissa, ja ennen kaikkea lapsesi koulu, ystävät, isä ja tulevaisuus ovat nykyisellä kotipaikkakunnalla.

Näinhän se taitaa olla.

Mies tarvitsee kuulemma jonkun "tasavertaisen" kumppanin, joka on tukena. Ja tukena tarkoittaa sitten ilmeisesti tukena kaikissa perheensä haasteissa. Mies ei käytännössä myöskään laita ruokaa, joten minun roolini maalla olisi aika selvä. Pitää huolta miehestä ja kodista. Tämä ei haittaa ja voin ihan hyvin pitää huolta miehestä ja kodista, mutta edellytän, että minulla saa olla myös omaa elämää kuten ystävät, työ, harrastukset jne siellä missä ne jo ovat. 

Tietty jos muutettaisiin maalle, mulla ei olisi työtä, harrastuksia eikä ystäviä niin voisin keskittyä lapsen hoidon ohella täysin miehen hoitamiseen. Ehkä tämä on hänen salainen toiveensa :D

Ap

Tämä kirjoittamasi vain vahvistaa neuvoa siitä, että juokse, ap! Tai älkää ainakaan muuttako yhteen.

Miehestä alkaa piirtyä jo hyvin ikävä kuva. Ehkä ap on niin rakastunut, ettei näe sitä.

Mies vaikuttaa itsekkäältä, jyräävältä, yrittää eristää ap:n, ei kunnioita ap:n toiveita ja näkemyksiä ja hänellä on näkemys naisesta kotiorjana. Todella potentiaalisesti väkivaltainen suhde. Kaikki ennusmerkit ovat nähtäbissä, kun osaa nähdä.

Mitä tiedät miehen taustoista ulkopuolisesta kolmannesta löhteestä, ei siis miehen itsensä kertomana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän päätettävä asia just nyt? Tai onko se suhteenne kannalta niin olennainen asia, ettette voi jatkaa päättämättä asumistavastanne ensin?

Mies pääsee kämpästään eroon heti. Sinä et, jos kerran omistat asuntosi. Lisäksi lapsesi isän tahtoa on myös kuunneltava. Suostuuko exäsi siihen, että lapsi muuttaa huitsin nevadaan? Tahtooko lapsi muuttaa?

Et voi tehdä päätöstä muutosta vain yksin. Eikö mieskaveri tajua sitä?

Mies vaikuttaa tunnepohjaiselta päättäjältä. Sinä enemmän järjellä.

Ottakaa aikalisä. Kumpikin muhittaa tahollaan ja mietitte sitten lisää.

On joka tapauksessa hankala yhdistelmä. Kuuntele silti ensin itseäsi ja läheisiäsi. Kun olet varma, mitä tahdot, on selkeämpi lähteä ratkomaan asiaa miehen kanssa. Hänenkin on tultava vastaan sinua.

Ei ole pakko päättää nyt, mutta mies haluaisi oman lapsen, ja iän puolesta tällä alkaa olla kiire. Järjestys olisi naimisiin - yhteenmuutto - lapsi.

Tämä ristiriita ja epätietoisuus suhteen jatkosta on myös aiheuttanut sen, että tunteet on alkaneet kylmentyä kun ei jaksa jatkuvaa vääntämistä samasta asiasta.

Ap

Lue tämä: Mies haluaa muuttaa maalle vanhempiensa luokse, sinut sinne huushollaajaksi ja sinun vielä tekevän hänelle lapsen (joka vielä todennäköisesti mutkistaa asiaa entisestään) ?

Rakas ap, mitä Sinä haluat?

Kirjoitit olevasi keski-ikäinen. Nyt puhutkin, että mies haluaa lapsia. Minkä ikäisiä olette?

Mikä on miehen parisuhdehistoria? Tunnetko hänen exiään, oletko tavannut heitä?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitit olevasi keski-ikäinen. Nyt puhutkin, että mies haluaa lapsia. Minkä ikäisiä olette?

Mikä on miehen parisuhdehistoria? Tunnetko hänen exiään, oletko tavannut heitä?

Olemme nelikymppisiä, eli todella viime metreillä minun osaltani lasten hankkimisen suhteen. Ei välttämättä mahdollista enää ollenkaan.

Mies on seurustellut muutaman kerran, pääasiassa ulkomaalaisten, köyhistä maista tulevien naisten kanssa. Yksi pidempi suhde suomalaiseen naiseen. Seurusteluista ainakin yksi olisi ollut valmis muuttamaan miehen perässä mihin vaan, kun olisi sitten päässyt onnettoman köyhistä oloista eroon, mutta mies ei sitten halunnutkaan olla tämän naisen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä missään tapauksessa muuta!

Huolestuttaa miehessä se, että vaatii sellaista edes, vaikket halua. Se on iso varoitusmerkki ylipäätään!

Lapsesi elämässä pitää myös ehdottomasti olla pysyvyyttä, että tuttu ympäristö ja tutut vanhat kaverit ja isä lähellä. Hän on jo kokenut eron, on todella tärkeää, ettei koko elämä mullistu enempää! Olet todella huono äiti, jos muutat!

T. Yh Hki, joka tapasi keski-ikäisenä uuden miehen, joka on kotoisin maalta. Alkuajan mies asui yksin okt:ssä maaseutumaisessa paikassa Uudellamaalla. Kaksi asuntoa toimi ihan hyvin. Myöhemmin hän halusi myydä sen ja muutti luokseni, mutta viikonloppuisin asumme usein mökillä lähellä Uuttamaata, mies puuhailee pihalla jne. Hyvä välitilanratkaisu.

Kiva kuulla, miten teillä on asiat ratkenneet hyvin!! :)

 

Miehen tuttavapiirissä on paljon perheitä, jotka ovat muuteleet milloin minnekin, eri kaupunkeihin ja maihin ja mies kokee, että se on lapsille "kiva seikkailu". Itse koen, että lapsen repiminen juuriltaan jatkuvasti on kaikkea muuta kuin seikkailu, ainakin oma lapseni rakastaa rutiineja, ennakoitavuutta ja tuttuutta. Pelkkä päiväkodin vaihdos (saman kunnan sisällä) oli meille iso muutos. Ihan turha lähteä muuttamaan toimivaa konseptia ja elämää pelkästään muutoksen vuoksi.

Ap

Ja mies itse haluaa "juurilleen"... Eikös pääkaupunkiseudulla kerrostalossa asuminen olisi hänellekin "kiva seikkailu"   :)

​​​​​​​-Se saaristossa asuva maalainen

Ai tämä oli provo. Muka nelikymppinen päiväkotilapsen äiti harkitsisi kotiorjaksi syrjäseudulle muuttamista miehen perässä, jolla on ollut elämänsä aikana vain pari suhdetta kehitysmaalaisten naisten kanssa.

Alku oli vielä uskottava, mutta nyt meni vähän liian pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Miehestä alkaa piirtyä jo hyvin ikävä kuva. Ehkä ap on niin rakastunut, ettei näe sitä.

Mies vaikuttaa itsekkäältä, jyräävältä, yrittää eristää ap:n, ei kunnioita ap:n toiveita ja näkemyksiä ja hänellä on näkemys naisesta kotiorjana. Todella potentiaalisesti väkivaltainen suhde. Kaikki ennusmerkit ovat nähtäbissä, kun osaa nähdä.

Mitä tiedät miehen taustoista ulkopuolisesta kolmannesta löhteestä, ei siis miehen itsensä kertomana?

Miehen isä onkin väkivaltainen, harjoittanut vaimoaan kohtaan sekä henkistä, fyysistä että taloudellista väkivaltaa jo 40 vuoden ajan. Miehellä ei kuitenkaan mitään viitteitä väkivaltaan. Nämä toiveet on verhottu siihen, että mies haluaa "perinteiset miehen ja naisen roolit". Tämä sopii mulle ihan hyvin, voin laittaa ruokaa, siivoilla jne, mutta en luovu omasta elämästäni, työstäni, ystävistäni jne tämän takia.

Meille on tullut aika usein riitaa tästä maaseutu-kaupunki -asiasta. Lisäksi on muutamia juttuja, mitkä häiritsee. Esim. kun lähdin lapseni kanssa kahdestaan etelänlomalle tuttavien kanssa, mies suuttui, koska se oli hänestä rahan haaskausta. Ylipäänsä tuntuu ettei tykkää siitä, miten itsenäinen olen. Toivoisi että olisin enemmän hänestä riippuvainen, niin saisi kokea olonsa tärkeäksi. En kuitenkaan viitsi teeskennellä avutonta vain miehen mieliksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai tämä oli provo. Muka nelikymppinen päiväkotilapsen äiti harkitsisi kotiorjaksi syrjäseudulle muuttamista miehen perässä, jolla on ollut elämänsä aikana vain pari suhdetta kehitysmaalaisten naisten kanssa.

Alku oli vielä uskottava, mutta nyt meni vähän liian pitkälle.

Ei ole provo. Sain lapseni 35-vuotiaana, ihan hyvin voi 4-kymppinen olla vielä päiväkoti-ikäisen lapsen äiti.

Ap

Olen sitä mieltä, että täällä eletään vain kerran. Toista mahdollisuutta ei tule eikä sitä elämää voi aloittaa vuodesta 1 taas uudestaan. Siksi jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Teillä ei ole yhteisiä lapsia, joten mies voi hyin asua maalla ja sinä jäät lapsesi kanssa kaupunkiin. 

Sama tuolle ulkomailta Suomeen haluavalle. Siitä vain takaisin kotiin. Jos puoliso ei halua niin voi jäädä sinne ulkomaille perheensä luokse. Ei kannata tuhlata yhtään vuotta ainakaan 40+ vuotiaana enää huonoon suhteeseen tai tehdä jotain mitä ei halua. Nyt on otollinen aika elää ne loput 40 vuotta kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, mitä Sinä haluat?

Minä haluan tasaista ja hyvää arkea pääkaupunkiseudulla, nauttia niistä puitteista mitä olen omalle elämälleni luonut. Haluan olla onnellinen ja että lapseni on onnellinen. Haluan harrastaa kulttuuria, liikuntaa, nähdä ystäviä, tehdä valitsemaani vapaaehtoistyötä, tarjota lapselleni hyviä mahdollisuuksia. Haluan olla lähellä sukulaisiani (mikä toteutuu entistä paremmin, jos tai kun vanhempani ostavat kaupunkiasunnon täältä). Haluaisin kyllä sellaisen parisuhteen, missä voin jakaa hyvää elämääni toisen ihmisen kanssa. En haluaisi jatkuvasti riidellä jostain asuinpaikasta. Asuinpaikka on minulle selviö, se on pääkaupunkiseutu.

Jos toinen lapsi suodaan, niin se olisi ihanaa, mutta ei haittaa vaikka ei suotaisikaan, koska olen joka tapauksessa saanut jo kokea äitiyden. Elämäni on tosi ihanaa lapsen kanssa kahdestaankin. Ajattelin, että tällaiseen tilanteeseen on miehenkin hyvä tulla, mutta näköjään asioita ei oikein voi ennakoida.  :)

Ap

Siis apua miten voit edes miettiä muuttoa sinne maalle näillä tiedoilla ja kokemuksilla mitä sinulla nyt on kun että edes asu yhdessä. Se ukko haluaa sinut sinne maalle nyrkin ja hellan väliin. Eikä piittaa sinun lapsestasi ja lapsen edusta paskan vertaa. Yhteinen lapsi olisi vaan keino sitoa sinut itseensä tiukemmin. Nyt valoja päälle ap tai pilaat oman ja lapsesi elämän!

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että täällä eletään vain kerran. Toista mahdollisuutta ei tule eikä sitä elämää voi aloittaa vuodesta 1 taas uudestaan. Siksi jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Teillä ei ole yhteisiä lapsia, joten mies voi hyin asua maalla ja sinä jäät lapsesi kanssa kaupunkiin. 

Sama tuolle ulkomailta Suomeen haluavalle. Siitä vain takaisin kotiin. Jos puoliso ei halua niin voi jäädä sinne ulkomaille perheensä luokse. Ei kannata tuhlata yhtään vuotta ainakaan 40+ vuotiaana enää huonoon suhteeseen tai tehdä jotain mitä ei halua. Nyt on otollinen aika elää ne loput 40 vuotta kuten haluaa.

Ehdotin että mies muuttaa itse sinne minne haluaa, mutta mies ei muuta, koska ei kuulemma yksin pysty. Tarvitsee naisen mahdollistamaan unelmansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, mitä Sinä haluat?

Minä haluan tasaista ja hyvää arkea pääkaupunkiseudulla, nauttia niistä puitteista mitä olen omalle elämälleni luonut. Haluan olla onnellinen ja että lapseni on onnellinen. Haluan harrastaa kulttuuria, liikuntaa, nähdä ystäviä, tehdä valitsemaani vapaaehtoistyötä, tarjota lapselleni hyviä mahdollisuuksia. Haluan olla lähellä sukulaisiani (mikä toteutuu entistä paremmin, jos tai kun vanhempani ostavat kaupunkiasunnon täältä). Haluaisin kyllä sellaisen parisuhteen, missä voin jakaa hyvää elämääni toisen ihmisen kanssa. En haluaisi jatkuvasti riidellä jostain asuinpaikasta. Asuinpaikka on minulle selviö, se on pääkaupunkiseutu.

Jos toinen lapsi suodaan, niin se olisi ihanaa, mutta ei haittaa vaikka ei suotaisikaan, koska olen joka tapauksessa saanut jo kokea äitiyden. Elämäni on tosi ihanaa lapsen kanssa kahdestaankin. Ajattelin, että tällaiseen tilanteeseen on miehenkin hyvä tulla, mutta näköjään asioita ei oikein voi ennakoida.  :)

Ap

Tuo oli hyvä vastaus, ap. Eiköhän sävelet ole aika selvät tämän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme eläneet jo yli 20 vuotta kahdessa eri osoitteessa, toinen maalla ja toinen kaupungissa. Ei mitään ongelmia! Hyvä parisuhde (etenkään aikuisena) ei edellytä sitä, että ollaan kyljessä kiinni.

Tuo voi toimia niin kauan kuin ei ole yhteisiä lapsia.

Toimii se myös lasten kanssa. Moni lapsi elää vuoroviikkoelämää vanhempien erottua ja erilaiset etätyömahdollisuudet varmistavat sen, että perhe voi olla yhdessä, vaikka ei joka päivä samaa kotia asuta.

Ap on käsittääkseni tilanteessa, jossa ei ole tarkoitus enää lisääntyä, joten mikä estää elämästä kahta kotia? Paitsi se oma oletus parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja mies itse haluaa "juurilleen"... Eikös pääkaupunkiseudulla kerrostalossa asuminen olisi hänellekin "kiva seikkailu"   :)

-Se saaristossa asuva maalainen

:D

Me ratkaisimme niin että muutimme lähiöön, ensin rivitaloon, sitten omakotitaloon.

Minä (mies) haluan asua kaupungissa työni takia ja muutenkin koska se on mukevempaa. Inhoan autolla ajamista.

Vaimo olisi halunnut maalle synnynseuduilleen, se ei ole hirveän kaukana mutta liian kaukana jokapäiväisiä työmatkoja ajatellen. Toisaalta en olisi halunnut asua appivanhempieni nurkissa. He osaavat olla aika ärsyttäviä ja jääräpäisiä.