Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä saan 9-vuotiaan lihomisen loppumaan?
01.05.2013 |
Lapsi on aina ollut hieman pullea, paino mennyt +käyrillä taaperosta asti, kuten pituuskin. 3-vuotisneuvolassa asiasta tuli jo sanomista, teimme ison ruokaremontin, jonka ansiosta käyrät tasottuivat ja ylipainoa ei enää ole, siinä rajoilla tosin aina mennään.
Lapsella on hirveät ruokahalut ja on aina ollut, mutta lisää ruokaa ei meillä oteta. Laitan lautaselle normaalin isohkon annoksen, lisäksi on paljon salaattia ja kasviksia ja lasi maitoa. Jos nälkä jää, saa salaattia tms, mutta harvoin ottaa, kun ei oikeasti ollut nälkä, syöminen vain jää päälle. Koulussa syö tosi huonosi, inhoaa lihaa ja kotona onkin yleensä kala- tai kasvisruoka. Aamuisin menee aina puuro marjoilla, hillolla tai pelkällä vähäisellä (n 1tl/lautanen) sokerilla, ja sen lisäksi hedelmä. Pyytää AINA lisää hedelmää, kun kysyn, että onko oikeasti nälkä, niin ei, mutta kun tekee mieli syödä. Koulun jälkeen välipalana on yleensä mysliä, maustamatonta jugurttia marjoilla tai tilkalla sokerijugurttia, tai leipää ja hedelmä, lasi maitoa, iltapalaksi samoin.
Herkkupäivä on lauantaisin, jolloin saa 2,50€ rahaa ja ostaa sillä mitä ostaa. Ei napostella, eikä herkutella muuten mitään. Nyt lapsi on kuitenkin selvästi taas lihonut, vatsa oikein pullottaa ja posket myös, vaatteet kiristää. Kävi ilmi, että ovat ottaneet kaverilta usein rahaa ja ostaneet koulun jälkeen karkkia, siinä siis ilmisesti ainakin osasyy...
Lapsella ei ole mitään kohtuuden käsitystä, mitä tulee herkkuihin. Synttäreillä ja muissa tilanteissa missä herkkuja on ns "rajattomasti" tarjolla lapsi vain syö, syö ja syö, kunnes joko minä panen stopin sille, tai hänelle tulee huono olo. Kaikkeen kivaan liittyy aina syöminen, jos sanon, että mennään jonnekin, niin kysyy, että voidaanko ostaa/syödä sitten sitä ja sitä. Mennään jonnekin kylään, niin onkohan siellä pullaa ja keksiä. Katsotaan elokuvaa, niin voidaanko ostaa popcornia tai sipsiä. Mennään kauppaan, niin kysyy, että saako jätskiä, kun on ollut nätisti. Ei koskaan saa, mutta aina silti kysyy.
Olen puhunut hampaiden kunnosta, yleisesti terveydestä, mitä sipsi ja sokeri tekee, väsyttää, on ärtynyt ja levoton jne, mutta hän vähät välittää. En voi tuon ikäiselle tytälle varmaan suoraankaan sanoa, että hän on lihonut ja vaatteet ei kohta mene päälle, sillä takaan vain loppuelämän syömishäiriöt. En pysty kulkemaan hänen perässään koulumatkoja ja vahtia, ettei kukaan osta hänelle karkkia. Mitä voisin tehdä. Miten saan lapsen ymmärtämään?
Kiitos vastauksista.
Kommentit (35)
No nythän kävi niin, että ap vastasi itse omaan kysymykseensä. Jos lapselle haettu kasvisruokavalio vasta ensi vuodeksi ja nyt ei suostu syömään siellä, ei ole mikään ihme että lapsi mättää koulun jälkeen paljon ruokaa. Jos ihminen ei syö, jossain vaiheessa tulee ihan TOLKUTON NÄLKÄ, ja silloin suuri vaara on sortua nimenomaan sokerisiin herkkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"laitan lautaselle" ? WTF? Lapsi on 9 vuotias.
Ehkä vika on siinä, että sinä säännöstelet ruoan ottoa ja syömistä liikaa, se tekee ruoasta ns. kiellettyä ja sitä myöten haluttua, eli tulee syötyä jos vain on mahdollisuus.
Anna lapsen ottaa itse ruokaa niin paljon kuin ottaa ja santsata jos on tarpeeseen. Jos neuroottisena vahdit lautasen annoksia siitä ei seuraa kuin neuroottinen ahmija.
Ja hyvänen aika, jos lapsi haluaa syödä aamupalan päälle hedelmiä, niin miksi _sitä_ nyt enää annostelemaan? Hedelmät ovat terveellisiä, sipsejäkö lapsen pitäisi pyytää?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 09:38"]
Aika paljon kuitenkin jos saa syödä neljäkin munkkia, ja karkkia ilmeisesti päivittäin koulumatkoilla. Kyllä siinä lihoo kuka vaan. Minä kieltäisin sen karkinsyönnin ja ottaisin yhteyttä kaverin kotiin, jos on "otettu rahaa", mistä/keneltä on otettu? Enkä antaisi syödä kerralla pussillista karkkia, herkkupäivää paljon parempi vaihtoehto on vaikka joka päivä yksi karkki tms. ruuan jälkeen. Näin ei tule tapaa ahmia järjettömästi kerralla. Lisäksi ehdottomasti syötävä koulussa, kotona tietysti ahmii leipää ym. jos ei syö. Välipalaksi juureksia, pähkinöitä yms. eikä vain hiilihydraatteja. Nehän on kaikki sokeria loppujen lopuksi, vaikka kuinka olisi täysjyvää tai ruisleipää. Leipä lihottaa, toisin kuin ennen toitotettiin.
Epäilen että lapsen energiasta suurin osa tulee hiilareista jos ei syö lihaa. Pasta ainakin pois jos sitä syödään paljon, kasviksia tilalle. Aika vääristyneeltä kuulostaa ruokavalio, enemmän proteiinia ja rasvaa niin ei ole ruoka mielessä koko ajan. Valkoinen sokeri ja viljatuotteet aiheuttavat riippuvuutta, joten ei ihme jos lapsi vinkuu koko ajan lisää kun elää vain niillä. Lapsi ei voi kituuttaa millään kasviskeitto-salaatti -linjalla ja kevyttuotteilla niin kuin monet aikuiset naiset yrittävät, vaan tarvitsee oikeanlaista ravintoa että nälkä pysyisi poissa. Ja liikuntaa tietysti sen verran että aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Vie lapsi kävelylle iltaisin.
Eli paljon syvällisempää perehtymistä ruoka-asioihin. Uskalla katsella vähän lautasmallin ulkopuolellakin niin saata löytää koko perheelle uuden ja paremman tavan syödä.
[/quote]
Ei missään nimessä saa syödä neljää munkkia, en vahdannut häntä koko ajan, kun on muitakin lapsia ja oli vieraita siitä, kun asiaan kiinnitin huomiota, niin otin tietenkin munkit pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Eikä tietenkään saa syödä joka päivä karkkia, oli tehnyt sitä salaa kaverinsa kanssa, olen keskustellut kaverin äidin kanssa asiasta, karkkipäivä peruttiin ym. Yleensä kahvipöydässä lapselle sanotaan, että voi ottaa yhden pullan tai kaksi keksiä, mutta jos en ole vieressä vahtimassa, niin vetää ainakin neljä kertaa tuon sallitun määrän.
Kukaan muu perheenjäsen ei ole ylipainoinen. Lapsi syö kalaa ja kananmunaa, raejuustoa ja joskus laitan ruokaan soijarouhetta tms. Pähkinöitä menee joskus, mutta harvoin. Kiitos vinkeistä, perehdyn niihin lisää myöhemmin!
Ap
Ottaisin yhteyttä lapsen kaverin äitiin ja kertoisin, että lapsi ei saa syödä karkkia ilman oman äidin lupaa.
En usko, että saat tuon ikäistä lasta "ymmärtämään". Selkeästi hakee syömisestä hyvän olon tunnetta ja helposti vain syyllistyy, jos ei pysty kontrolloimaan syömistään. Minäkin lähtisin etsimään tytölle harrastuksia ja muita tapoja saada hyvä olo. Liikunta on tietysti aina hyväksi, mutta mikä tahansa harrastus, joka vie ajatukset pois syömisestä varmasti auttaa. Samalla lapsi saisi tukea sosiaalisiin tilanteisiin, kun olisi jotain mistä jutella muiden kanssa.
Jos lapsi syö, vaikka ei ole nälkä, niin itse pienentäisin annoskokoa ruokailussa. Eli pienehkö annos, ja sitten ottaa lisää, jos on nälkä. Reiluhkot annokset saattavat venyttää vatsaa turhaan ja jos lisää ei yleensä saa ottaa, niin siitäkin tulee "kielletty hedelmä". Jos lapsi ei ole tottunut ottamaan lisää, niin eihän siihen erityisesti tarvitse kehottaa, harkitset tapauskohtaisesti, jos vaikuttaa jäävän nälkäiseksi.
Minäkin ehkä yrittäisin vähentää hiilihydraatteja ruokavaliossa ja katsoisin, onko sillä vaikutusta. Samalla kannattaa yrittää opetella uusia, terveellisiä "herkkuja". Teette itse mehujäätä tai jugurttijäätelöä, hedelmäsalaattia ja porkkanatikkuja. Pullakin on paljon munkkeja terveellisempi vaihtoehto ja marjapiirakan voi tehdä kaurahiutaleista vähärasvaisena ja -sokerisena. Opetelkaa asenne, että "herkkuja" saa syödä, kunhan valitsee terveellisempiä herkkuja. Silloin ei ehkä niin tarvitse ahmia niitä tilaisuuden tullen. Mutta kuten joku sanoi, niin tuo juhlasyöminen saattaa liittyä myös arkuuteen sosiaalisissa tlanteissa: syödessä on jotain tekemistä, eikä tarvitse uskaltautua muiden kanssa leikkimään ym. Tuostakin kannattaisi ehkä jutella lapsen kanssa. Ei niin, että syyllistäisi syömisistä, vaan keskustellen siitä mitä muuta siellä juhlissa voi tehdä. Ruokapöydässä istuessa jää monta muuta hauskaa hetkeä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tuputtaa karppausta lapselle, mutta karppaan itse sen vuoksi että tavallisella ruokavaliolla en pysty hallitsemaan näläntunnettani ja ruoka pyörii mielessä koko ajan.
Hieman runsasrasvaisemmalla ja vähähiilihydraattisemmalla ruokavaliolla nälkä pysyy poissa paremmin, verensokeri pysyy tasaisempana eikä ruoka ole mielessä koko ajan. Plussaa on kasvisten käytön lisääntyminen.
Lapseni on 3-vuotias ja taipuvainen pyöreyteen kuten minäkin. Jos lapsi päättäisi ruokavaliostaan, meillä syötäisiin vain makaronia, mutta koitan aina välillä tarjota myöskin rasvaisempaa, kohtuuhiilihydraattista ruokaa.
Tsemppiä ap,
mulla on poika, jolla ei ole valtavat ruokahalut mutta on lihottanut itsensä leivällä, perunalla pastalla,,, lihaa ei söisi paitsi hampurilaisessa :) Jauhelihat siis kelpaisi. Vihanneksia ei syönyt aikaisemmin millään. Pikkuhiljaa on edistystä tapahtunut kun niitä on aina tarjolla ja niitä on maisteltava. Vastarinta siis murtuu pikkuhiljaa... Vertailukohteena muut lapsemme syövät tosi hyvin kasviksia, pitää välillä katsoa että menisi myös ruokaa eikä pelkkää salaattia.
Teen paljon soijaruokia ja härkäpapua ja linssiä lisää ruokaan kuin ruokaan, taatakseni pojalle proteiinia Näistä kasvisruuista hän tykkää kyllä. Rasvattomia maitotuotteita tykkää syödä ja rahkaa, rasvattomissa jogurteissa on taas paljon sokeria. Pähkinöitä tarjoan välipalaksi jne.
Herkkuja emme rajoita yhteen päivään, jätskiä otetaan viikolla, keksiä ym. Mutta tavallisimmin herkkuja ei tule viikolla syötyä. Pyrimme siihen, ettei ruokailusta tehdä suurta numeroa jotta ei tule se vastarinta.
Poika on ollut neuvolan painoseurannassa mutta vauhti on tasoittunut, nyt kesän tullessa tulee taas enemmän ulkoiltua iltaisin kun on valoisaa. Poika harrastaa mielellään liikuntaa. Tuota uintia suosittelisin minäkin, siellä painavampikin tuntee itsensä notkeaksi !
Meillä on poikaa haukuttu koulussa, olemme joutuneet ottamaan kouluun yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestä viestistä pisti silmään ettei lapset pysty itse säännöstelemään syömistään vaan se on aikuisen tehtävä; en ole samaa mieltä. Minulla on kaksi lasta jotka eivät kisko herkkuja kaksin käsin kun niitä on tarjolla, vaan maistavat jos sattuvat haluamaan ja syövät vähän. Olen aina ollut liberaali herkkujen suhteen. Itse kyllä syön liikaa ja olenkin ylipainoinen, lapset ovat tulleet isäänsä :) Ihmisissä on siis eroja tässä suhteessa, jo lapsesta lähtien.
Tässä näkee geenien ja aineenvaihdunnan aiheuttamat erot.
Itse olen ollut aina kova syömään ja tosiaan mitään rajaa ei oikein ole eli en ole koskaan kylläinen vaan aina voisin syödä jotain tai lisää ja lisää...
Mutta en ole lapsena ja nuorena ollut koskaan ylipainoinen vaan vasta lasten jälkeen kolmekymppisenä aloin lihoa ja sitten nelikymppisenä lihoin vielä lisää ja nyt on lievä ylipaino ja en voi enää syödä niin paljon kuin haluasin.
Lapset ovat molemmat alipainoisia vaikka syövät paljon ja kaikkea kotiruuasta herkkuihin.
Ja joka päivä siis syövät jotain vanukkaita, jätskiä, keksiä, muroja , pullaa, hamppareita tai pizzaa tavallisen ruuan lisäksi mutta yhtään ei tartu läski!
Lihovat varmasti vasta n.30v niinkuin minä ja mieheni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan pieni lapsi säätelee luontaisesti syömistään, mutta jo 9-vuotias luultavasti ei siihen pysty, kun on jo aikaa sitten koukutettu sokeriin. Se on addiktio, ja niitähän on tunnetusti vaikea hallita aikuistenkin.
Minustakin vaikuttaa siltä, että liian suuri osa ihan perusruokavaliosta on hiilihydraatteja. Komppaan muita jotka ovat kommentoineet, että enemmän proteiineja, kohtuullisesti myöskin rasvaa ja vähemmän leipää/riisiä/pastaa/perunaa ruokavalioon, niin ruuasta tulee oikeasti kylläinen olo eikä tee koko ajan mieli jotain. Joku tuolla aikaisemmin sanoi hyvin, että "Lapsi ei voi kituuttaa millään kasviskeitto-salaatti -linjalla ja kevyttuotteilla niin kuin monet aikuiset naiset yrittävät, vaan tarvitsee oikeanlaista ravintoa että nälkä pysyisi poissa."
Meillä 4-vuotias tyttö on näillä periaatteilla aika laiheliini, eikä juurikaan välitä makeasta. Saattaa jättää esim. munkin tai leivoksen syönnin kesken ja todeta, ettei enää jaksa tai ei tee mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile lapsella karpihkoa ruokavaliota. Jätä hiilarit pois ja lisää rasvaa ja vähän sitä proteiiniakin. Voisit vielä tarkentaa (itsellesi) mistä lapsi saa päivittäisen annoksensa proteiinia jos ei syö lihaa. Vaihda kaikki täysrasvaisiin sillä totuus on että ei ne sokerijogurtit ja muut hötöt pidä nälkää, vaan parhaiten toimii rasva ja proteiini. Keitetty kananmuna voinokareella on taatusti parempi välipala kuin mysli ja sokerijogurtti.
kuules Ap.
Ei kyllä ketään liho, jollei koulussa syö ja kotona pelkästään sen mitä kuvailet. Jos on vähääkään normaalia ulkona olemista ja esim. Koulumatkat hyötyliikuntana. Kaikki mikä lapseesi "kertyy", menee suusta sisään. Eli punnitse lapsesi, kirjaa ylös kaikki syömiset kuukauden ajalta. Jos syömiset on sinun väittämiäsi pelkästään, kyseessä on joku aineenvaihdunnallinen ongelma. Naisten on kovin vaikea myöntää,että sinne suuhun menee muutakin kun terveellinen ruoka. Kirjaa oikeasti kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Kun luin aloituksesi ap,tarinasi olisi voinut olla minusta 20vuotta sitten.Mikään määrä lapsena ei täyttänyt syömisen himoa,söin kuten sinun lapsesi ja ajan mittaan tilanne paheni vaikka äitini toimi samoin kun sinä.Heräsin yöllä näpistelemään pipareita,söin nompparelleja,söin siirapin,fariinisokeria ja sokeririippuvaisena jopa lihaliemikuutoita piti maistaa jos ne olisivat olleet konvehteja.Koulun jälkeen keräsi pullot tienvierestä ja piilotin ne tienhaaraan,jotta saan karkkia niillä rahoilla,kotona kerroin meneväni kirjastoon.Pakastimesta oli helppo näpistää herkkuja.Ylä-asteella jäi liha,kana ja kala pois koska yökötti mukamas(lihava yrittää kontrolloida edes jotain)...Alkoi ensimmäiset laiharit,ja välillä onnistui,mutta sairaaloilloinen syöminen ja hyvänolotunne täyttyi,muttei vatsalaukku,inhosin pyöreitä poskia,onneksi oli sokeri mikä auttoi.Alkoi lukio ja oksentaminen karamellin jälkeen ja siinä ohessa tuli bulimia pahana ja himo suolaan ja rasvaan ja SOKERIIN...kunnes jätin kaiken sokerin pois kuukaudeksi jopa marjat ja hedelmät..kaiken missä on sokeria,kärsein viikon vierotusoireista.nyt 29-vuotiaana olen vasta tasapainossa ruokien kanssa,syön kaikkea.Joten lapsesi sokeririippuvainen,joka ei saa proteinista mielihyvää.Tee lapsellesi palvelus ja jätä kaikki sokeri hetkeksi pois ja lakkaa neuvottelemasta 9-vuotiaan lapsen kanssa ruoasta.Toivoisin,että äitini olisi tehnyt niin.
Lapsesi mättää ihan hirveästi hiilihydraatteja ja on riippuvainen niistä. Niihinkin voi kehittyä addiktio. Onko lapsella koulussa mukana eväät vai millä pärjää päivän?? Jos ei syö päivällä, niin nälkä on niin kova, että koko ilta menee ahmimiseksi, ihan kuin aikuisillakin.