Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
He, jotka eivät osaa tehdä karjalanpiirakoita
06.07.2020 |
Ongelma. Parisuhteeni kukoistaa auvoisena jo kuudetta viikkoa ja eilen
mielitiettyni opasti minut karjalanpiirakoiden leipomisen saloihin, mutta kaikki ei mennyt ihan putkeen ja minulla on tunne, että tämä suomalaisen perinneruoan valmistamisen menetelmiin suuntautunut oppitunti saattaa aiheuttaa säröjä suhteeseemme. Epäilen, että HÄN saattaa jopa vihata minua nyt.
En osallistunut lainkaan taikinan tekemiseen, joten ongelmani liittyy kauttaaltaan piirakan muotoilemiseen. Huolimatta siitä, että mielitiettyni usean malliesimerkin voimin kaulitsi muotoonsa, asetti täytteen ja sormeili piirakan kasaan, en onnistunut tekemään yhtään täydellistä piirakkaa, vaikka lähes toistakymmentä niitä taiteilin. Voisi sanoa, että onnistunut karjalanpiirakka muistuttaa hivenen ihmisen sukuelintä, mutta omani näyttivät lähinnä siltä kuin miltä Sojuz avaruusalus näyttäisi epäonnistuessaan telakoitumisessaan kansainväliselle avaruusasemalle. Aikamoisia rönttösiä olivat! Pahinta tässä on se, että piirakkani järjestysnumeroltaan 15 oli pahemman näköinen kuin ensimmäinen tekemäni piirakka.
Selitin aluksi epäonnistumistani suurilla sormillani. Selitys osoittautui kuitenkin suurimmalti osin kehnoksi, sillä mielitiettyni otti sormeni kauniisiin kätösiinsä ja teetätti tuolla tavoin yhden kauniin karjalanpiirakan. Se oli vähän kuin täydellisen ruskettunut paikallisen tennisklubin mukava ope olisi ohjastanut naapurin Pirjoa tenniksen saloihin. Liikeet ovat täydellisiä, kun on toisen kainalossa, mutta omillaan kun joutuu asiat tekemään, tekee mieli kaivaa jo kello 12 “onnistumisen riemussa” päivän toinen valkoviinipullo keittiön alakaapista. Ei vaan saakeli vieköön onnistunut tuon opastuksen jälkeenkään. Mikä neuvoksi, kun on jo saanut täydellistä neuvoa? Ei ole helppoa ei. Ei siis kannata linkata avuksi linkkejä jonnekin youtubeen ellei ole kyse jostain tajunnan räjäyttävästä oppitunnista.
Edellinen oli vain näennäinen ongelma. Ongelmista suurin on se, että pitääkö mielitiettyni minua täysin idioottina tuon piirakkatuokion jälkeen? Kaikenlainen elämän piirakointi on kyllä muuten ollut molemminpuolin- tai ainakin näin hän on asian ilmaissut - auvoisaa, mutta kyllähän tuollainen kykenemättömyys oppia asioita saattaa vaikuttaa hänen kokonaisvaltaiseen kiinnostukseensa minua kohtaan. Kohta pitää varmaan valmistautua Mensan testeihin tai todennäköisimmin ensimmäisenä tökätään hänen toimestaan eteeni vain sellainen neliön muotoinen esine, johon sovitellaan eri muotoisia palikoita. Miten sitä voi ollakaan itsestään näin epävarma? Ja tuntea samalla hieman jälkeenjäänneisyyden tunnetta. S**tanan karjalanpiirakat. Miksi tuollaisia on edes keksitty? Parisuhteen tuhoajat!
Mikä siis avuksi itsetunnon kohottamiseen ja parisuhteen pelastamiseen? Onko teillä vastaavia kokemuksia? Löytyisikö joltakulta vertaistukea? Minä nyt vain niin kovasti tykkään hänestä, että kaikkeni teen, jotta vierelläni HÄNET saisin pitää. Paitsi harjoittelen päättömänä karjalanpiirakoiden tekoa. Etsin siis oikotietä onneen.
Kommentit (18)
Rypytyksessä pitää olla pi’l’lu mielessä, se takaa onnistuneen taiteellisen lopputuloksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veneellä kirkkoon kirjoitti:
yllätä toisenlaisella piirakalla.
😉
Tähän väliin mainitsen, että parisuhteemme alku on ollut kovin piirakkainen. Ensitreffimme tapahtui puistossa piknikin merkeissä ja alustavassa viestittelyssä (tämä on oma tarinansa) noteerasin HÄNEN mainitsemansa lempipiirakan, jollaisen valmistin treffeillemme toisen ruokalajin ohella. Mainittakoon, että osaan tehdä ruokaa kohtuullisella osaamistasolla, mutta leipominen ei ole ollut niin sanotusti minun kuppini teetä.
Altistin kyllä itseni psykologisesti rankalle kokemukselle ennen treffejä tekemällä ruokaa, jonka valmistamiseen minulla ei varsinaisesti ollut alustavia kykyjä. Mikä ihmistä vaivaa? Miksi pitää syöstä itsensä hulluuden porteille miellyttääkseen jotakuta? Joka tapauksessa epäilyistäni huolimatta, HÄN kehui tekemääni piirakkaa ja ihmistuntemukseni antoi minulle signaalin, että hän puhui totta. Hyvä mieli, hyvä piirakka. THL-väleillä ei tämän jälkeen ollut enää väliä ja treffimme jatkuivat läpi viikonlopun.
Mikäli sinä, vesiteitse jumalaasi palvomaan kulkeva, tarkoitat pornojargonista tuttua piirakkaa, niin siinä on kieltämättä yllättysmomentti olemassa. Sanoisin, että yllätys voi olla monen suuntainen. Mikäs siinä, elämään jännitystä. Saattaisi tulla tarve kirjoitella vauva.fi -sivustolle monenlaisissa merkeissä.
P.S. HÄN on myös leiponut minulle maailman parasta mustikkapiirakkaa. Jos suhteemme kuvattaisiin piirakkakaaviolla, olisi kuvaus jo metatason tavaraa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Rypytyksessä pitää olla pi’l’lu mielessä, se takaa onnistuneen taiteellisen lopputuloksen.
Omaan kokemuukseeni peilaten väittäisin tämän olevan paikkaansa pitämätön väite. Kaikkeni yritin ja kokeilin!
ap
Minä olen vedonnut varsinaissuomalaisiin sukujuuriin ja todennut, että tällä geeniperimällä ei saa aikaan karjalanpiirakkaa tai -paistia, joten eiköhän oteta elämää vähän makeammin ja keskitytä pastanttipuuroon ja väskynäsoppaan.
Ei kai kukaan saa täydellisiä rypytyksiä aikaan ensi yrittämällä? Minut opetti piirakanteon saloihin mummuni, alkaen joskus kun olin n. 10-12-vuotias. Monet kesät mummulassa leivottiin ja monta kertaa kesässä, mutta kyllä siinä useampi vuosi vierähti, ennen kuin sain piirakoista niin täydellisiä, etteivät ne enää erottuneet joukosta.
Aikuisena oli useampi vuosi välissä, etten leiponut, ja sitten kun taas innostuin, niin kesti jälleen muutama harjoittelupellillinen, ennen kuin sain tekniikasta kiinni. Treeniä vaan, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli jo se tirripaistiketju, jossa tuli ilmi, ettei nuoret naiset enää osaa valmistaa tirripaista, veripalttua, klimppisoppaa eikä sitten enää edes osaa rypyttää karjalanpiirakoita. Se pakollinen vuoden emäntäkoulu (vastaamaan miesten asepalvelusta) olisi todella tarpeen näille nykyajan nuorille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vedonnut varsinaissuomalaisiin sukujuuriin ja todennut, että tällä geeniperimällä ei saa aikaan karjalanpiirakkaa tai -paistia, joten eiköhän oteta elämää vähän makeammin ja keskitytä pastanttipuuroon ja väskynäsoppaan.
No yksi ongelma tässä on, että toisen vanhempani sukujuuret ovat vahvasti Karjalassa. Edesmennyt mummoni häpeäisi silmät päästänsä, mikäli näkisi karjalanpiirakkani. En olisi enää hänen lapsenlapsensa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan saa täydellisiä rypytyksiä aikaan ensi yrittämällä? Minut opetti piirakanteon saloihin mummuni, alkaen joskus kun olin n. 10-12-vuotias. Monet kesät mummulassa leivottiin ja monta kertaa kesässä, mutta kyllä siinä useampi vuosi vierähti, ennen kuin sain piirakoista niin täydellisiä, etteivät ne enää erottuneet joukosta.
No kuule, viestissäsi tulee esiin se olenainen, eli kaikki olisi hyvin, jos olisin 10-12 vuotias räkänokka! Ikääni olen kyllä tyytyväinen, eikä kriisit puske päälle, mutta tässä asiassa olisi kiva saada muutama vuosi armonaikaa ikään vedoten. Ennen kaikki oli paremmin! Sen kyllä myönnän, että tässä ihastuksen hulluudessa käy itsestään ilmi kaikenlaisia psykologisesti epäillyttäviä seikkoja mieleni toiminnasta, että saattaisi olla parasta varata muutama käynti terapeutin vastaanotolta. Karjalanpiirakat helvetistä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirakoissa maku on tärkein. Teet semmosia kun teet. Ei ne syömättä jää.
Piirakoiden tekeminen yhdessä on mukavaa ajanvietettä ja jos rypytys kovin ahdistaa, niin voit auttaa muissa työvaiheissa.
Elä ressaa, hyvä ihminen.
Terveisin piirakoita vuosikymmenet pyöräytellyt mummu.
Laitat HÄNET tekemään itse piirakkansa. Teidän parisuhteenne tulevaisuus riippuu siitä, osaako HÄN rypyttää ne sellaisella tavalla, mikä tyydyttää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saarioisten riisipiirakkapaketti pelastaa tilanteen. Se on tehty juuri tällaisia tilanteita varten! Löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista kylmähyllystä.
lässytystä peliin,kulta sä osaat niiin ihanasti rypyttää,mä voin kaulia...tai voinko laittaa täytteen niin autan silai,nostan pellille,pelliltä,voitelen,pakkaan hautumaan...onhan siinä sulle osaamistasoosi puuhaa. Hyväksi karjalanpiirakkamestariksi tullaan vuosikymmenien vääntämisen jälkeen,ei yh´den tai kahden tai kymmenenkään kerra. Joka lauantai 200 piirakkaa 5v niin sitten ehkä osaat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piirakoissa maku on tärkein. Teet semmosia kun teet. Ei ne syömättä jää.
Piirakoiden tekeminen yhdessä on mukavaa ajanvietettä ja jos rypytys kovin ahdistaa, niin voit auttaa muissa työvaiheissa.
Elä ressaa, hyvä ihminen.
Terveisin piirakoita vuosikymmenet pyöräytellyt mummu.
Mummulle paljon kiitoksia kannustuksesta! Kaikkea sitä ihminen oppii stressaamaan. Ei kuule kaukana ollut, ettenkö olisi nyhertänyt itkua sikiöasennossa vessan pimeydessä karjalanpiirakoiden vuoksi. Voi elämä!
ap
Vierailija kirjoitti:
Laitat HÄNET tekemään itse piirakkansa. Teidän parisuhteenne tulevaisuus riippuu siitä, osaako HÄN rypyttää ne sellaisella tavalla, mikä tyydyttää sinua.
Jos olisin sillain hauskasti sovinisti, kihertelisin tyytyväisyydestä tämän kommentin jäljiltä ja pistäisin HÄNET tosiaan tehtailemaan piirakat ihan itekseen. Mutta kun en ole, vaan ihan täysijärkinen ihminen.
ap
piilakkapulikka kirjoitti:
lässytystä peliin,kulta sä osaat niiin ihanasti rypyttää,mä voin kaulia...tai voinko laittaa täytteen niin autan silai,nostan pellille,pelliltä,voitelen,pakkaan hautumaan...onhan siinä sulle osaamistasoosi puuhaa. Hyväksi karjalanpiirakkamestariksi tullaan vuosikymmenien vääntämisen jälkeen,ei yh´den tai kahden tai kymmenenkään kerra. Joka lauantai 200 piirakkaa 5v niin sitten ehkä osaat
No voihan! Saatoin mahdollisesti nyt paljastua, mutta tämä olikin ehkä onni onnettomuudessa! Rivien välistä saatan lukea, että pelkoni ovat mahdollisesti olleet turhia. Olen valmis joka lauantaiseen karjalanpiirakointiin loppuelämäni ajaksi! Kiitos vauva.fi 6-7.7.2020!
Olen tehnyt piirakoita lapsuudesta asti ja vieläkin osa piirakoista on melko rumia. Varsinkin viimeiset kun puhti loppuu kesken. Se on kyllä sellainen taito, että menee useampi sata piirakkaa, ennenkuin sen alkaa hallita edes suurin piirtein. Eli elä hättäile
Alue: Aihe vapaa
yllätä toisenlaisella piirakalla.
😉