Mistä löysit puolisosi ja miten?

Samalta työpaikalta. Ekan kerran tavattiin tiimipalaverissa, sama esimies ensimmäiset pari vuotta. Tosin eri paikkakunnilla töissä. Kun seurustelu alkoi, olimme jo samassa rakennuksessa, samassa kerroksessa töissä. Siitä vajaa puoli vuotta, toisella vaihtui esimies. Seurusteltu on 12 vuotta, josta viimeiset kohta 10 vuotta naimisissa.

Seiskan bileristeilyllä tapasimme ensimmäisen kerran muutamia vuosia sitten. Nyt onnellisesti kihloissa. :)

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 15:46"]

Nykyisen kanssa oltiin molemmat katsomassa samaa jazz-keikkaa ja huomasin että tämä tyyppi katseli aika paljon myös minua siinä sivussa. Väijytin tyypin baaritiskillä ja kyselin että ajatteliko tulla ihan juttelemaan vai vain tuijotella, mihin mies vastasi että kyllä mutta ei halunnut häiritä kesken keikan. Paljon yksin keikoilla käyneenä olin syvästi vaikuttunut tästä huomaavaisuudesta ja siitä se sitten lähti.

[/quote]

Diggaa jazzia, käy paljon keikoilla, rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa, huumorintajuakin näemmä... hyvä meininki! Minäkin olisin mieluusti voinut olla tämä tarinan onnekas mies. ;)

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 15:46"]

Nykyisen kanssa oltiin molemmat katsomassa samaa jazz-keikkaa ja huomasin että tämä tyyppi katseli aika paljon myös minua siinä sivussa. Väijytin tyypin baaritiskillä ja kyselin että ajatteliko tulla ihan juttelemaan vai vain tuijotella, mihin mies vastasi että kyllä mutta ei halunnut häiritä kesken keikan. Paljon yksin keikoilla käyneenä olin syvästi vaikuttunut tästä huomaavaisuudesta ja siitä se sitten lähti.

[/quote]

Diggaa jazzia, käy paljon keikoilla, rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa, huumorintajuakin näemmä... hyvä meininki! Minäkin olisin mieluusti voinut olla tämä tarinan onnekas mies. ;)

[/quote]

Samoin, mutta minäpä en sekoita jazzia ja naisia yhteen. Nautin jazzin sellaisenaan. Romanssi ja jazz ei sovi yhteen. Se on kuin sekottaisit kurakakkuun kirsikan.

Tehdään tästä lähtien niin että pidetään jazz erillään kaikesta muusta ok?

T: 11cm mies

Työn ja yhteisten harrastusten kautta. Vastarakastuneita edelleen, vaikka onhan tuosta neljännesvuosisata jo... :)

Baarista ulkomailta, naimisissa 15 vuotta ja 3 lasta

Baarissa, komea mies istui viereisessä pöydässä. Aloin vain jutella niistä näistä ja sitten huomasinkin että me käyttäydyttiin kuin oltaisiin aina tunnettu.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 18:53"]

Ette te miestänne mistään löytäneet. Miehenne löysi teidät.

Naiset ovat niin passiivisia parisuhdemarkkinoilla, ettei kannata puhuakaan että nainen löytäisi miehen. Nainen tulee löydetyksi ja lopulta päättää, syntyykö suhdetta vai ei.

[/quote]

Tähän kohtaan voin sanoa, että teen varmaankin sitten poikkeuksen. Näin miehen ilmoituksen Suomi24:lla ja ilmoitin kiinnostuksestani. Parin kuukauden viestittelyn jälkeen (siinä oli kaikenlaista välissä) tapasimme ensimmäisen kerran aloitteestani.

Yhdessä olemme edelleen.

Pilkun jälkeen baarin edustalta. Katoin vain että ompa komea mies ja humalassa menin esittelemään itseni ja poikkeuksen tehden vein vieraan miehen kotiin.. Tuon jälkeen olimmekin sitten yhdessä aina :) ja edelleen.

Pilkun jälkeen baarin edustalta. Katoin vain että ompa komea mies ja humalassa menin esittelemään itseni ja poikkeuksen tehden vein vieraan miehen kotiin.. Tuon jälkeen olimmekin sitten yhdessä aina :) ja edelleen.

Juhannustansseista. Kesällä tulee 15 vuotta yhdessä :)

Olisiko ollut Sinkut.netistä 14 vuotta sitten.

Molemmat kolmikymppisiä, eivätkä baarit ja ravintolat enää kiinnostaneet.

Ollaan monesti todettu, ettei oltaisi luultavasti muutoin koskaan tavanneet, vaikka emme asuneet kuin muutaman sadan metrin päästä toisistamme.

Hämäläisen osakunnan opiskelijabileissä Tavastialla. Vuosi oli 1992 ja kolahti ja kovaa. Yhä ollaan kimpasssa ja onnellisia. Lapset tehtiin vähän myöhemmin opiskelujen ja reissailujen jälkeen. Heitä on tupsahtanut kolme:)

Mies olis parempi kertomaan sen tarinana. Kertoo useinkin tutuille ja lapsille/lapsenlapsille, mutta kavahtaa keskustelupalstoja ja on muutenkin parhaillaan junassa matkalla pohjoiseen.

Hän nuorna miesnä katseli ystäviensä/työtovereidensa avioliittoa (minun ja ensimmäisen mieheni) ja mietti jotta sitten aikanaan hankkii tuommoisen vaimon itsekin elääkseen "loppuikänsä onnellisena".

Sitten puolisoni yllättäin kuoli ja niinkuin kaikki muutkin tutut, hän oli kauhuissaan ja suruissaan kaikkien asianosaisten puolesta, erityisesti minun ja lasten.

Aikanaan, paljon myöhemmin, muuan yhteinen tuttumme kysyi ohimennen häneltä, jotta "Mikä onkaan säällinen suruaika? Olisiko ihan väärin pyytää "sitä naista" jo treffeille? Kiinnostaisi kovin..."

Mies järkyttyi ja ilmoitti jotta olisi väärin ja aivan liian aikaista, suorastaan törkeeää! Ja meni sitten kotiinsa ja mietti asiaa: Kertoo tajunneensa vasta silloin, jotta minäkin joskus jatkan elämääni ja todennäköisesti kohtaan uuden kumppanin.
 
Sen myötä oivalsi, mitä halusi enemmän kuin mitään muuta maailmassa...
ja niin monen mutkan ja monimutkaisen vastustelun jälkeen tämä suurperheen äiti päätyi yhteen kuusitoista vuotta itseään nuoremman miehen kanssa.
 
Onnellista yhteistä taivalta nyt takana kymmenisen vuotta.


(Huom. Tuo on raa'asti lyhennelty ja kaunisteltu versio, mutta hauska tarinana silti.)