Lue keskustelun säännöt.
Tosi paikan tullen kuinka moni uskoo toimivansa oikein...
30.04.2013 |
Jos olisit ainoa paikalla esim. kolarissa joka voi auttaa, pystyisitkö toimimaan rauhallisesti, omien taitojen ja kykyjen mukaan. Vai menisitkö lukkoon.
Tai tilanne jossa tuntematon uhkailisi jotakuta, menisitkö väliin, vai tyytyisit seuraamaan onko vaarallinen tilanne ja soittaisit ehkä poliisit.
Tai yrittäisitkö pysäyttää varkaan jos sattuisit paikalle.
Onko ollut tilanteita jossa jälkeen päin kaduttaa kun ei auttanut tai et tehnyt tarpeeksi?
Itse olen aina ollut sivustakatsoja, kadun kun en koulussa ikinä puollustanut ketään kiusattua. Sitten kaduttaa kun olin 18 vuotiaana baarissa ja huomasin kun pariskunta(molemmat aivan päissään) riiteli ja mies löi naista, ja sanoi siinä vielä jotain ja lähti, nainen jäi pöytään itkeskelemään, mutta en saanut mentyä kysymään tarviiko apua tai onko kunnossa.
Olen aika varma että jos joutuisin elvyttämään, tai muuten pahasti loukkaantunutta auttamaan, tärisisin ja hyvä etten pyörtyisi tilanteessa. En tiedä kykenisinkö vaikka saisin ohjeita miten toimia, tuskin ainakaan parasta apua antaisi.
Kommentit (14)
En mene lukkoon, sen jo tiedän, eli pystyn auttamaan kykyjeni mukaan rauhallisesti onnettomuuspaikalla.
Uhkaavassa tilanteessa en taitaisi mennä missään tilanteessa väliin, ellei vaarassa olisi oma perheenjäsen.
Varkaustilaanteesta riippuisi paljonkin, mitä tekisin, vaikea sanoa etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taluan asioita nin hitaasti, että moni tilanne ehtisi mennä ohi, ennen kuin ehtisin ragoida mitenkään. Samsta syystä luulen, että en ehtisi miettiä, mennäkö väliin vai onko se vaarallista, jos tajuaisin, että jotain on tapahtumassa. Menisin, ennenkuin tajuaisin miettiä.
itsellä on tuota samaa kuin 4:lla että tilanteet menevät ohi ja sit vaan pohdin että olis jotain pitänyt tehdä.
t: aloittaja
En ole siviilissä joutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta työni puolesta osaan elvyttää ja varmasti onnettomuustilanteessa pystyisin kyllä toimimaan. Omaisuusrikokseen, jossa ei vahingoiteta ihmisiä, en menisi väliin, rikolliset voivat olla arvaamattomia enkä pienten lasten äitinä halua riskeerata itseäni pelkän materian vuoksi. Soittaisin poliisille.
Olen kerran saanut yllättävän tiedon perheenjäseneni kuolemasta ja silloinkin pystyin toimimaan alkuvaiheessa järkevästi, kyselin jatkosta, soittelin puheluita vanhemmilleni ja järjestelin asioita. Paniikki iski sitten pari tuntia myöhemmin vasta.
Minusta ei kyllä ole mitään hyötyä onnettomuustilanteessa, onneksi en sellaiseen ole joutunut. Mies sanoi lapsille jo vuosia sitten, että jos joskus joudutte onnettomuuteen, ekaksi tarkistaa ettei äiti ole lähistöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myymälävaras juoksi kerran ohi, ja jotenkin vain vaistomaisesti laitoin käden eteen. Kaveri pysähtyi siihen, ja jäi odottamaan kaupan omistajaa/vartijaa. Jälkeenpäin ajatellen mietityttää, mitä jos tyypillä olisi ollut esim. veitsi ja olisi huitaissut sillä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 14:55"]
Myymälävaras juoksi kerran ohi, ja jotenkin vain vaistomaisesti laitoin käden eteen. Kaveri pysähtyi siihen, ja jäi odottamaan kaupan omistajaa/vartijaa. Jälkeenpäin ajatellen mietityttää, mitä jos tyypillä olisi ollut esim. veitsi ja olisi huitaissut sillä.
[/quote]
Mun mies on ottanut usein myymälävarkaita kiinni työkavereiden kanssa ja olen sydän kurkussa pelännyt milloin saa puukosta tai huumeneulasta käteensä.
Mä en varmaan uskaltais kuin kampata tuollaisen, en ainakaan käsillä ottaa kiinni tai juosta perään kuin korkeintaa katsomaan minne menee.
Onnettomuustilanteessa uskoisin meneväni auttamaan, tosin kunnon kokemusta ei ole. vain pientä auttamista esim. kun vanhus on kaatunut niin olen refleksinomaisesti mennyt ottamaan kiinni tai auttamaan ylös tms. Ja toki omien lasten kohdalla on joutunut näkemään jos jonkinlaista haavaa, eikä mua ole veri koskaan pelottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi tarpeen, käyttäisin parhaani mukaan ensiaputaitojani. Olen pari kertaa soittanut hätäkeskukseen vieraan ihmisen puolesta. Ja pelastanut naisia ja miehiä miesten ahdistelulta, sekä ehkäissyt minulle vieraiden kaverusten tappelun väliin menemällä. Taidan olla uhkarohkea idiootti.
Olen teini-ikäisestä saakka silloin tällöin todistanut tuntemattomien sairaskohtauksia isossa kaupungissa ja ollut aina tomintakykyinen ja auttanut kykyjeni mukaan ellei sairaanhoitajaa tai lääkäriä ole ollut paikalla. Kerran olen pelastanut kissan tukehtumasta. Joskus olen ottanut karanneen suurikokoisen koiran kiinni, jota en tuntenut. Kolme kertaa olen mennyt estämään miestä, tai miehiä tekemästä pahoinpitelyä asettumalla fyysisesti tielle, puhumalla ym. Usein jo pelkkä tilanteen keskelle meno on estänyt sitä pahenemasta.
Kaikilla kerroilla agressiiviset miehet ovat olleet päihtyneitä ja arvaamattomia, mutta olen katsonut, että parempi, että minä saan turpaani kuin uhrit, eräässä tapauksessa kaksi ulkomaalaista pikkutyttöä. Usein olen saanut kiitosta jälkikäteen. En ymmärrä miten ihmiset ovat niin pelkureita tai välinpitämättömiä, etteivät tee mitään jos narkkari uhkailee pikkulapsia satapäisessä ihmislaumassa. En tiedä onko sillä vaikutusta, että elin väkivaltaisen lapsuuden ja totuin jo pienenä arvaamattomiin ihmisiin ja näiden käsittelyyn. Olen muuten pienikokoinen nainen ja jos joku mies nyt vänkää, ettei minulla ole vaaraa tulla lyödyksi jos puutun, niin hän väärässä, juuri näin on käynyt, kerran, mutta se oli mielestäni sen arvoista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnettomuustilanteessa tiedän pystyväni toimimaan rauhallisesti ja järkevästi, mutta en minäkään menisi ehdoin tahdoin mahdolliseen vaaratilanteeseen väliin, vaan todennäköisemmin soittaisin kauempaa hätänumeroon.
Onnettomuuden uhria olen pysähtynyt auttamaan ja pysyin rauhallisena, siinäkin vaiheessa kun ilmeni, että mies oli ilmeisesti halvaantunut vyötäröstä alaspäin onnettomuudessa. Pysähdyin, koska ketään muuta ei lähellä ollut, yleensä annan mieluummin muiden hoitaa avun soittamiset.
Väkivaltatilanteissa suojaan ensisijaisesti itseni ja läheiseni.
Selkeitä rapajuoppoja en enää pysähdy auttamaan. Lapsuuden traumat ovat aikoja sitten tappaneet sen vähäisenkin empatian, mitä heitä kohtaan tunnen. Ambulanssin voin soittaa, mutta en halua koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan toimia tilanteen tullen. Ensihoitajana työskentelen.
En tiedä.
Lapseni kolautti kerran päänsä pahasti pulkkamäessä, ja pystyin toimimaan järkevästi lapsen suhteen, mutta en soittamaan hätäkeskukseen, koska tiesin että olisin purskahtanut itkuun heti kun sieltä vastataan. Onneksi oli mies mukana.
Uhkaavassa tilanteessa en menisi väliin, soittaisin vain hätänumeroon, sillä siinä on riski saada itse turpaan. Varkaita en myöskään pysäyttele.
Kolaritilanteessa luulen, että hätä iskisi itseenkin, mutta osaisin toimia jotenkin järkevästi.
Elvyttää osaan.
Yleisesti ottaen kaikenlaisissa tilanteissa pitää pystyä estämään lisävahinkojen syntyminen ja se on sellainen perusprinsiippi, jonka mukaan mennään. Ei saa ottaa riskiä itselle, kaveria ei saa kaivosta pois jos itsekin putoaa sinne.