Lue keskustelun säännöt.
Nuori Nainen - Vanhempi Mies
29.04.2013 |
Miksi ihmiset ympärilläni eivät salli minun olla onnellinen?
Olen 20 -vuotias, mieheni on 46. Tapasimme 2 vuotta sitten, kun autoni hajosi tienvarteen sateeseen ja ainoa ihminen, joka pysähtyi, oli tuleva mieheni. Hän otti minut kyytiin, vei kotiin ja hoiti vielä auton hinauksenkin.
Mieheni on Hämeenlinnasta, itse Tampereelta. Kuin sarttuman johdattamana törmäsimme toisiimme tavaratalossa pari viikkoa myöhemmin. Siitä viikon päästä McDonaldsissa ja spari viikkoa myöhemmin ABC:n polttoaineautomaatilla.
Minä ehdotin kahvittelua ABC:lla ja niin sitten istuimme kahvikupposen ääressä melkein kolme tuntia. Vaihdoimme puhelinnumerot ja pian huomasin, että tekstaamme toisillemme useita kertoja päivässä. Kävimme elokuvissa, syömässä, laivalla, tanssimassa, konserteissa, taidenäyttelyissä ja huomasin, että viihdyimme keskenämme.
Kun olimme tapailleet kolmisen kuukautta olin ensimmäistä kertaa yötä hänen luonaan. joimme hyvää viiniä, saunoimme, katsoimme leffaa ja nukuimme. Aamulla sain aamupalan sänkyyn.
Aloimme yöpyä toistemme luona yhä useammin. Kerroin parhaalle ystävälleni, että tapailen itseäni paljon vanhempaa miestä. Hänen kommenttinsa oli hyi helvetti ja se loukkasi minua todella pahasti. Ja kun sana tapailustani levisi, ystävä toisensa jälkeen käänsi selkänsä. Se sai minut ajattelemaan jopa tapailun lopettamista. Sitten kerroin asiasta siskolleni, tämä veljelleni ja siitä viesti meni vanhemmilleni. Ensin isäni haukkui minut ja laittoi välit poikki. Sitten saman teki äiti.
En ollut tervetullut vahempieni luokse, ennenkuin olisin lopettanut suhteemme. Ainoa joka ei koskaan moittinut eikä kyseenalaistanut seurusteluani oli isovanhempani. Pappa (melkein 90) sanoi jotain siihen suuntaan, ettei hän riemusta hypi, mutta asia oli kuitenkin omani, eikä tunteilleen aina voi mitään ja että on ylpeä siitä, että minä olen rohkea. Samaan suuntaan asian esitti mummoni.
Niistä noin 30 ystävästä, jotka käänsivät selkänsä, kymmenkunta on tullut anteeksipyyntöjen kera takaisin, 20 ei. Tottakai kaipaan entisiä ystäviäni, mutta selkään puukottamisen sijaan olisin tarvinnut ystäviä.
Ensiksi suhteet palasivat äitiini. Viime syksynä kun vietimme häitämme, isä talutti minut kirkon käytävää ja ennen bvikitoimitusta vikhipakki sanoi että sakaristossa olisi joku, jolla oli minulle asiaa. Isähän se oli ja hän pyysi omaa käytöstään ja omia ennakkoluulojaan anteeksi.
Seksiä hararstimme kun olimme tapailleet puolisen vuotta, joten siitäkään ei ollut kysymys. Paitsi rakkautta, tunnen miestäni kohtaan sielunkumppanuutta. Ei tapaamisemme ensimmäisten viikojen aikana mitään suurta rakkautta tai romanssia ollut, ei. Me vaan viihdyimme yhdessä ja siitä sitten pikkuhiljaa suhde syveni.
Nyt odotan vauvaa, olen viidennellä kuulla. Vieläkin ystävät ja tuttavat naljailevat suhteellamme keskenään ja se jos mikä loukkaa. Samaten kun jossain kaupassa myyjät (varsinkin vanhemmat naismyyjät) puhuvat vain mielelleni ja olen kuin ilmaa vaikka olisimme tekemässä ostoksia minulle.
Kun menimme autokauppaan myyjän kommentti oli, että sitä on tyttö saanut kortin ja isi ostaa ensimmäisen auton.
Näihin tokaisuihin olen jo tottunut suhtautumaan huumorilla, mutta läheisten ystävien menettäminen satuttaa yhä, Jotkut ovat jopa lyöneet vetoa koska eroamme.
Kahden vuoden aikana emme ole riidelleet ensimmäistäkään kertaa. Mieheni on ihana, huomaavainen, kohtelias, hyvä keskustelija, hyvä sängyssä, huomio minut ja tarpeeni, tekee minulle ruokaa, kärsivällisesti kulkee kanssani vaateostoksilla jne.
Myös mieheni 22 -vuotias tytär on hyväksynyt suhteemme (hän itse asiassa oli ensimmäsiä, joka asian hyväksyi) samaten kuin mieheni pienemmät lapset (8 ja 6) tulevat kanssani mainiosti toimeen.
Tilanne on monelta osin paljon parempi kuin 2 vuotta sitten, mutta raskasta on monasti ollut. Myös mieheni on asiasta kärsinyt ja hänelle on osaltaan käynyt niin, mutta ei siinä määrin kuin minulle. Mieheni kaverit ovat nyt kaikki sitä mieltä, ettei suhteessamme ole mitään niin kovin ihmeellistä.
Kommentit (31)
Minua on inhonnut miehen suku oikein urakalla. Vielä 13 vuoden avioliiton jälkeenkin olen se hyväksikäyttäjähempukka, joka pilasi heidän pojan elämän. Heidän mielestään kun "pojan", joka oli tavatessamme jo 34-vuotias vanhapoika, olisi pitänyt ottaa joku ikäisensä, ja korkeasti koulutettu. Hän otti minut, joka olin tavatessamme 19 eikä mulla ollut vielä silloin muuta kuin lukiokoulutus. Miehen äiti yritti kaikkensa varoitella tällaisesta leipäsudesta joka ei tule päivääkään koskaan työtä tekemään ja elättinä vaan loisii, mutta mies ei uskonut. Suvun kauhuksi vieläpä olin kotirouvana vuosia lasten synnyttyä. Sen jälkeen tosin hankin akateemisen tutkinnon ja menin töihin ja nykyisin tienaan miestä enemmän, mutta siltikin olen vieläkin ja varmaan aina epäilyttävä hempukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ikäiseni vävy"poika"!
Olen itse 45 ja tyttäreni on 19, vävy 45. Olihan se aika järkytys aluksi, kun tyttäreni asian kertoi. Vielä isompi järkytys asia oli miehelleni, kuten keskustelun aloittajallakin kävi isänsä kanssa. Keskustelin asiasta mieheni kanssa yhtenä viikonloppuna. Päätimme panna tyttären asiat kuntoon ja saada tytön päähän järkeä.
Lopputulos keskustelullamme oli se, ettemme voi elää tyttären eleämää hänen puolestaan. Jos suhde on virhe, aika korjaa sen, oppirahat on maksettava. Tässä nyt vuoden aikana olemme havainneet ette "vävypoika" ole ollut sen yhden asian perään.
Miestäni kaiversi myös asia, että hakeeko tyttäremme kumppanistaan jonkinlasta isähahmoa, ja onko mieheni ollut tyttärellemme huono isänä. Siitä ei ole ollut kysymys ja sen on tyytö suoraan isälleen myös sanonut.
Yksi asia on ainakin positiivinen, olimme hieman huolissamme vanhempina tytön aikaisemmista poikaystävistä ja siitä missä seurassa tyttö liikkuu ja mitä tekee. Nyt ei sitä huolta ole, tiedämme tyttäremme olevan ns. hyvissä käsissä.
Vävy on hyvä, tulemme toimeen keskenämme mainiosti. Kyläilemme säännöllisesti jne. Suhde on näin ulkopuolisen näkökulmasta toiminut hyvin. Hieman samanlaista syrjimistä olemme havainneet ja olimme hyvin lähellä siihen itsekin syyllistyä.
Toivon tytöllemme ja vävylle parasta.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 21:29"]
Ensin isäni haukkui minut ja laittoi välit poikki. Sitten saman teki äiti.
[/quote]
Että tällaista tasapainoista meininkiä Porvoossa tällä kertaa. Veikkaan että tässä satuilee se eilinen "miksi nuoret naiset ei anna" -kaappihomo.
Mulla oli hieman sama tilanne kuin kolmannella viestijällä. Koulu kesken ja mieheni tahtoi muuttaa yhteen nopeasti mihin suostuinkin. Mieheni maksoi koulunkäyntini (lukion loppu ->amk), vaikka välillä oli tiukkaa, ei lainaa otettu. Anoppi on yksi haaska. Koko ajan poikakultansa kimpussa tyyliin olisit sä paremmankin saanut, mitä sä näät tuossa, hyväksi se vaan sua käyttää jne. Tuo kaikki satuttaa. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta ja kun saimme vauvan nin anoppi muuttui ihan täysin, kyllä mä nyt olen ihana miniä ja anoppi kertoo kuinka se on aina musta tykännyt jne. Anoppilan vierailuja pyrin välttämään jos mahdollista :)
Mutta yhdessä me olemme onnelliset ja kuten ykkösessä ja varmaan myös kolmosessa mies kohtelee minuna hyvin ja huomaavaisesti, puhuu kauniita sanoja ja on paitsi mieheni, ystäväni ja tarvittaessa vielä tulinen rakastajakin. Älkää siis välittäkö muiden mielipiteistä. Onhan meillä ikäeropareja valtakunnan huipullakin!
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 21:29"]
Ensin isäni haukkui minut ja laittoi välit poikki. Sitten saman teki äiti.
[/quote]
Että tällaista tasapainoista meininkiä Porvoossa tällä kertaa. Veikkaan että tässä satuilee se eilinen "miksi nuoret naiset ei anna" -kaappihomo.
[/quote]
Mikä sua risoo?
Näitä tarinoita ainakin mä psykologina kuulen työssäni en nt joka päivä mutta viikottain. Mitäkö teen Vauvapalstalla, luen ihmisten kokemuksia asioista, tällaisistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies ihan oikeasti tekee parikymppisellä tytöllä?! t. mies 46v. Anteeksi, en nyt vaan ymmärrä.
Anoppiani en ole viela tavannut, mutta han kylla kovasti haluaisi tavata minut nyt, kun on tuo pikkuinen (haluaa siis paasta lasta katsomaan). Vahan jannitan tapaamista, koska olen kuullut, etta on valilla aika ronski puheissaan, on usein kiukkuinen, saattaa jopa huutaa. Mutta tervetullut on kuitenkin tahan taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sellainen jonka vanhemmat panee välit poikki heti saman tien ja laakista jos tulee ei-kelpo sulhanen, jotenkin etsii itselleen turvallista isähahmoa tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Mitä mies ihan oikeasti tekee parikymppisellä tytöllä?! t. mies 46v. Anteeksi, en nyt vaan ymmärrä.
[/quote]
No nussii??
Periaatteessa mua ei hetkauta ikäerot puoleen eikä toiseen, mutta täytyy tunnustaa että itselleni ei mene jakeluun että miksi nuori ja nätti nainen ottaa 46 vuotiaan miehen jolla on samanikäinen tytär?
Ja kyllä pitää ihmetellä isääkin, siis vaimo on nuorempi kuin oma tytär? Siis kun ap on 40 vuotias niin mies on 66...huh huh. No kukin taaplaa tyylillään ja voihan tämä olla Porvoostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin 5 faija eros, kun olin 17 sain 18 vuotiaan äitipuolen. Aluksi olin mustasukkainen kuin mikä. Nyt olen 34 äitipuoli 35 isäni on 60. Molemmat ovat onnellisia. Isäni on isoisä, itselläni on 7 vuotias poika ja isälläni ja äitipuolellani on 13 vuotias tytär. Vaikka olin mustis toivoin kuitenkin hiljaa sisälläni vain että isä olisi onnellinen ja sitä hän on kyllä ollut. Äitipuoleni on myös bestikseni. Ei sitä ikäeroo kannata ihan kauhean vakavasti ottaa. Kovemmin tuntuvat kommentoivan kateelliset, niin oli isälläniki aikoinaan. Mä oon ainakin isästäni kovin ylpeä. Ai niin piti sanoo, että kyllä muakin kieroon katsottiin kun 28 vuotiaana kuljin maha pystyssä ja mieheni oli 20 (näytti ehkä 17-18 vuotaalta). Mutta mukavasti on mennyt, eli kyllä näissä suhdeasioissa muut seikat ovat kuitenkin niitä merkityksellisempiä asioita kuin ikä.
Eli pähkinänkuoressa: olet perustamassa perhettä miehen kansa joka voisi hyvin olla isäsi ja jolla on kaksi kariutunutta liittoa lapsineen jo takana.. hieno homma. En yhtään ihmettele, että vedonlyönti on käynnissä. Minkä ikäisiä nuo ex-vaimot ovat olleet kun ero on tullut? Jossain reilu 30v? Eli sulla on ehkä 10v tuota auvoa tuon ihana miehen kanssa jäljellä kun ovi käy taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Mitä mies ihan oikeasti tekee parikymppisellä tytöllä?! t. mies 46v. Anteeksi, en nyt vaan ymmärrä.
[/quote]
Etkö oikeasti ymmärrä? Kyllä mä ymmärrän ja hyvin, ap:lla taitaa olla vähän vaikeampaa tajuta...
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:37"]
Ehkä sellainen jonka vanhemmat panee välit poikki heti saman tien ja laakista jos tulee ei-kelpo sulhanen, jotenkin etsii itselleen turvallista isähahmoa tai jotain.
[/quote]
Meillä meni kyllä silleen että mun suhden vanhempiin meni sen jälkeen kun oltin seurusteltu jo aika kauan. Mä en hakenut miehestäni isähahmoa mulla on ihan hyvä isä suhde. Mutta ei sitä välirikkoa vanhempiin kauaa kestäny. Mitä vahempi mies on mulle antanut? Hyvän suhteen, turvallisuutta, tasaisuutta, mä olen vähän erakkoluonne ja tahdon myös olla omissa oloissani ja enkä olisi kestänyt ikäsiäni miehiä, jotka kiehnäävät kyljessä koko ajan. Kyllä me mieheni kanssa yhdessä viihdymme ja touhuamme kaikenlaista, matkustelemme ja käymme erilaisissa tapahtumissa, mutta osaamme olla myös yksinämme. No nyt tietty kun on vauva talossa moni asia on muuttunut. Päivääkään en oo katunut suhdetta vanhempaan mieheen. Itse oon nyt 21 ja mies 44.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:49"]
Eli pähkinänkuoressa: olet perustamassa perhettä miehen kansa joka voisi hyvin olla isäsi ja jolla on kaksi kariutunutta liittoa lapsineen jo takana.. hieno homma. En yhtään ihmettele, että vedonlyönti on käynnissä. Minkä ikäisiä nuo ex-vaimot ovat olleet kun ero on tullut? Jossain reilu 30v? Eli sulla on ehkä 10v tuota auvoa tuon ihana miehen kanssa jäljellä kun ovi käy taas.
[/quote]
Kuka on sanonut, että miehelläni olisi kaksi kariutunutta liittoa? Kaikki kolme lasta on saman äidin kanssa, äidin, joka oli miestäni vuoden vanhempi. Äidin, joka kuoli syöpään nuorimman lapsen ollessa 2 vuotias.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:49"]
Eli pähkinänkuoressa: olet perustamassa perhettä miehen kansa joka voisi hyvin olla isäsi ja jolla on kaksi kariutunutta liittoa lapsineen jo takana.. hieno homma. En yhtään ihmettele, että vedonlyönti on käynnissä. Minkä ikäisiä nuo ex-vaimot ovat olleet kun ero on tullut? Jossain reilu 30v? Eli sulla on ehkä 10v tuota auvoa tuon ihana miehen kanssa jäljellä kun ovi käy taas.
[/quote]
Kuka on sanonut, että miehelläni olisi kaksi kariutunutta liittoa? Kaikki kolme lasta on saman äidin kanssa, äidin, joka oli miestäni vuoden vanhempi. Äidin, joka kuoli syöpään nuorimman lapsen ollessa 2 vuotias.
[/quote]
Tässä näkee mainiosti ympäristön suhtautumisen ja ihmisten ennakkoluulot. Tehtin oletuksia aikaisempien suhteiden määrästä ja ex-ien iästä, suhteen kestosta jne. tietämättä ja tuntematta asian taustaa. Häpeisitte, jos tajuatte edes hävetä. Onhan Tasavallan Presidentilläkin kaksi isoa poikaa, kuollut vaimo, takana suhde nuorempaan naiseen (Tanja Karpela) ja nyt naimisissa itseään paljon nuoremman naisen kanssa. Tätä suhdetta tuskin kukaan kyseenalaistaa. Toista on sitten kun vastaava tapahtuu taviksille. Menkää itseenne.
Keskustelun avaajalta hyvä avaus ja rohkea ulostulo. Itselläkin on tuttavapiirissä yksi ikäeropari, ikäeroa tosin vaan 16 vuotta mutta kumminkin.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:27"]
Näitä tarinoita ainakin mä psykologina kuulen työssäni en nt joka päivä mutta viikottain. [/quote]
No sitten olet varmasti samaa mieltä ettei ne ole tasapainoisissa ja turvallisissa perheissä kasvaneet jotka niitä tarinoita sulle kertoo.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:27"]
Näitä tarinoita ainakin mä psykologina kuulen työssäni en nt joka päivä mutta viikottain. [/quote]
No sitten olet varmasti samaa mieltä ettei ne ole tasapainoisissa ja turvallisissa perheissä kasvaneet jotka niitä tarinoita sulle kertoo.
[/quote]
No en osaa ottaa kantaa tuon psykologin puolesta, joka asiasta kirjoitti, mutta itse lääkärinä (erikoistumisalani psykiatria), en vetäisi mitään johtopäätöksiä tasapainottomuuteen tai turvattomuuteen.
Hoitosuhteessa asioita tuodaan esille hyvin monista asioista, myös perhe- ja parisuhdetilanteesta. Itsellänikin on ollut potilaana jokusia ikäeropareja, jos nyt heitä tällä nimellä kutsun. En nyt muista yhtään sellaista tapausta suoralta kädeltä, jossa näillä pareilla tai jommalla kummalla puolisoista olisi ongelmia itse parisuhteen kanssa. Parisuhde on ollut useinkin tasapainoinen. Näkemyksenion, että ikäeroparit käyttävät pariutumisessa jopa enemmän harkintaa kuin muut. Ikäeropareissa on usein itse pohdittu ja kenties nähtykin ikäero jonkinlaisena ongelmana. Siitä kun on päästy ohi/yli, kun on havaittu, että niitä yhdistäviä asioita on kuitenkin parisuhteelle riittävästi.
Ikäeroparit ovat mielestäni usein hitsautuneet yhteen hyvin. Jos potilassuhteessa on parisuhteeseen liittyviä ongelmia ollut, ongelmat ovat olleet pääsääntöisesti (käytin tuota sanaa, koska kyse on omasta ulkomuistista esittämästäni asiasta, enkä muista yhtään päinvastaista tapausta) olleet ympäristön aiheuttamia. Eli se, ettei se oma lähiyhteisö hyväksy asiaa.
Ogelmia on ollut erityisesti erilaisiin yhteisöihin kuuluneilla (tarkoitan lähinnä esim. herätysliikkeitä) tai hyvin pienellä paikkakunnalla asuneilla, tai sellaisilla, joilla on kovin pieni suku ja lähes ainoan/ainoiden sukulaisten selän kääntäminen aiheuttaa mielipaa tai jopa ahdistusta.
Minä peräänkuulutan suvaitsevaisuutta.
Parisuhde on aina sen osapuolten välinen asia, mutta myös ympäristö ja sen paineet vaikuttavat parisuhteen onnistumiseen ja myös sen onnellisuuteen. Hyvä ystävä ei käännä selkäänsä.
Kuule aivan samoja ongelmia meilläkin ja ikää N42, M57, että näin suvaitsevaisia suomalaiset todella ovat....äitini ja isäni, sekä lapseni ovat onneksi ottaneet suhteemme ihan hyvin.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 14:06"]
No en osaa ottaa kantaa tuon psykologin puolesta, joka asiasta kirjoitti, mutta itse lääkärinä (erikoistumisalani psykiatria), en vetäisi mitään johtopäätöksiä tasapainottomuuteen tai turvattomuuteen.
[/quote]
Eikö sun mielestä ihan oikeasti voi vetää _mitään_ johtopäätöksiä siitä, että kuultuaan sisaruksilta ap:n seurustelevan, tämän molemmat vanhemmat laittoi (haukkumisPUHELUN päätteeksi) heti välit poikki? En nyt väitä että ap:n miesvalinnalla olisi satavarmalla mitään tekemistä tämän kanssa, mutta en myöskään ihmettelisi jos olisi. Mulla oli itsellä turvattomat vahemmat ja yritin itse aikanaan tehdä anopista uutta äitiä itselleni :). Nyt lähinnä nolottaa se elämänvaihe että mitä mä oikein aattelin.
Kerron miehisen kokemuksen. Olen itse 48 ja vaimoni 24. Seurustelimme lähes 2 vuotta salaa, pienellä paikkakunnalla kun asuimme. Se vasta raskasta oli jos mikä.
Hieman samanlaisia kokemuksia on meillä noiden ystävien suhteen ollut, ei nyt ystävyyssuhteita poikki mennyt, mutta pientä välttelyä oli jonkin aikaa, mutta sekin tilanne normalisoitui ajan myötä, ei siihen mahdotonta aikaa mennyt.
Elämä on kaikin puolina mallillaan, naimisissa olemme olleet 3 vuotta ja meillä on 2 vuotias tyttö. Eli en mä tosta ikäasiasta niin isoa stressiä tuntisi. Ystäväpiirissämme on pari, jossa nainen on 49 ja mies 29, joistakin se tuntuu vielä ihmeellisemmältä ajatuksetä. Tämä pari on ollut yhdessä kymmenen vuotta ja onnellisesti.
Kyllä parisuhteessa muuta asiat kuin ikä painavat.