Maaliskuiset 2021
Vielä on vähän aikaista, mutta olen niin innoissani ja kysymyksiä täynnä 😬 onko muita vastikään positiivisen testin tehneitä?
Eniten mietityttää varhaisultra. Pohdin onkohan hintansa väärti? Ensimmäinen raskaus kyseessä ja luulen tarvitsevani vahvistusta sille että tämä on totta nyt 😁
Kommentit (87)
Kas, mun kommentti katos johonkin! On siis ollut mullakin oireita - sellaista aika samanlaista kipuilua alavatsassa kun olisi menkat alkamassa, ja kun kivut alkoi päivää ennen kun menkkojen olisi pitänyt tulla, olin varma että siitä on kyse. Olin jo toivoni heittänyt koko kierron suhteen, kun yrityksiä tuli tasan yksi (1) ja luulin, että sekin liian aikaisin. Teorioinkin täällä jo että tyttö sieltä tulee.
Tosi hienoa että osui oikeaan aikaa sitten!
En tiedä koska itsellä ovulaatio kun en ole sitä ikinä kartoittanut, mutta useampia päiviä on vaihtoehtoina. Tänään 4+7 olo on aika normaali ja jotenkin ois ikävä oireita niin tää tuntuis todelliselta. Käy varmaan ostamassa huomenna uuden testin ku haluun nähdä minkälainen viiva sieltä tulee. Ihan selkeä mun mielestä oli jo viimeksi about puolet tummuudesta.
Odottavan aika on pitkä!!
N36 M44
Km 8/20
Esikoinen 8/21
En tiedä ymmärtäisikö paremmin raskaana olon, jos olisi jo nyt esim. pahoinvointia. Tosin mitä on kavereilta kuullut, niin joillain on ollut alusta asti rajua oksentelua ja kuvotusta. En kyllä kaipaa sellaistakaan.
Varhaisultra varmaan jätetään välistä. Tietty ois kiva tietää,että kaikki on hyvin mutta vähän pitää priorisoida mihin rahaa laittaa.
Onko teillä muuten mitään appeja käytössä? Itsellä on preglife ja pregnancy. Just huomasin että niissä on eri päivät menossa, vaikka molemmissa on samat tiedot. Toisessa on 4+5 ja toisessa 4+7. Eihän se tietysti ole niin päivän päälle.
Mulla on myös Preglife käytössä. Se on kiva siitä että siinä on oma täppä kumppanillekkin; hän latasi sen myös niin voi sitten siitä seurailla ja lukea raskauden kulusta.
En ajatellut mennä varhaisultraan minäkään, sillä rahalla tekee tosiaan muutakin. Puolitoista kuukautta menee aika nopeasti ohi, niin viikolla 12 näkee sitten mikä on tilanne. Saattaa olla että kerron omille vanhemmille ja sisaruksille kuitenkin jo ennen sitä.
Moikka ja hirmuisesti onnea kaikille plussanneille! Täällä myös yksi varovainen ilmoittautuja pari päivää sitten plussannut ja laskurin mukaan LA menisi maaliskuun loppuun. Vielä on siis tosi varhaista, mutta hyvältä vaikuttaa. Mulla on ollut niitä menkkakipumaisia tuntemuksia jo ainakin viikon + lämmöt reilusti koholla. Ehkä kuvittelen pientä etovaa oloa sillon tällön, mutta se saattaa mennä myös jännityksen ja univajeen piikkiin. Oon tehnyt muutaman testin ja ne on vahvistuneet kivasti.
Mä olen yli 30-vuotias ja esikoinen työn alla. Me ei olla vielä päätetty kenelle kerrotaan tässä vaiheessa. Luulen, että ihan muutamalle aion jo sanoa heti, sellaisille joilla on jo omia lapsia. He tietävät miltä tämä tässä kohtaa tuntuu ja heidän kanssaan voi sitten käsitellä myös sitä keskenmenoa jos niin käy. Varhaisultra niin ja näin, kyllä se on varmasti ihanaa nähdä se pieni syke ja todeta että kaikki on hyvin ja että alkio on oikeassa paikassa. Toisaalta on myös hirveää jos näkee että ei ole. Ei olla vielä päätetty sen suhteen, mutta varmasti sille rahalle keksisi muutakin käyttöä.
Tässä kohtaa keskenmenon riski on vielä aika korkea, mutta päivä päivältä todennäköisyydet laskee ja se on mukava tunne. Luulen että 7.-8. viikolla alkaa olla jo turvallisempi fiilis. Miten teillä, joilla LA ihan siinä maaliskuun alussa, miltä tuntuu?
Hei!
Ihanaa, että joku oli aloittanut ketjun:) Kävin kesä/heinäkuun vaihteessa kurkkimassa, josko olisi jo ketjua, kun olin niin malttamaton :D Ajattelin, että odotan vielä ennen kuin laitan ketjua pystyyn, kun moni ei varmaan silloin tiennyt edes olevan raskaana.
Mulla on la 2.3 kuukautisten mukaan laskettuna. Nyt olen siis 7+4. Tämä on mun toinen raskaus. Yritimme neljä vuotta tulla raskaaksi, mutta ei yhden yhtikästäkään raskautta. Kävimme tutkimuksissa ja mitään vikaa ei löydetty kummastakaan. Elokuussa oli aika varattu koeputkihedelmöityksen aloitukseen, mutta tulinkin yllättäen luomusti raskaaksi. Eli kyseessä on meille iso juttu. Oon tosi innoissani, mutta myös keskenmenoa pelännyt, ettei nyt vaan kävis mitään. Toisaalta olen ajatellut, että vaikka menisi kesken niin kroppa ehkä nyt "osaa" tulla raskaaksi.
Mulla epäiltiin kovien kipujen takia kohdun ulkopuolista raskautta viikko sitten, ja mut laitettiin tutkimuksiin lähimmän yliopistosairaalaan raskauspäivystykseen. Siellä varhaisultrassa löytyi elävä vauva oikeassa paikassa. Sydän löi:) Itkin helpotuksesta, kun kuulin sen. Kipu liittyi toiseen vaivaan, joka onneksi ei liittynyt raskauteen.
En tiedä, mikä on keskenmeno riski tässä vaiheessa, kun sydän lyö ja on oikeassa paikkaa raskaus, toivon, että olisi enää hyvin pieni!
Olemme ihan muutamalle läheiselle kertoneet raskaudesta, kun ystävillä on tiedossa, että kovasti on pitkään toivottu lasta ja hoitoihin ollaan menossa. Tuon todetun vaivan/sairauden takia on vähän ollut vaikeaa, että jättääkö osan kertomatta esim. työnantajalle ja joillekin läheisille. Ja olen vain jättänyt kertomatta osan (kun raskaus vaikuttaa vaivaan), kun en vielä halua tätä osaa kertoa.
Mulla on ensimmäinen neuvola kerta vasta puolen toista viikon päästä. Vaikeaa malttaa odottaa!
Mulla ei ole kauheasti ollut raskausoireita, siksikin oli mukavaa saada vahvistus, että lapsi siellä on:) Vaikka tein pari raskaustestiä ja positiivista näyttivät, niin silti on ollut epätodellinen olo, jos mä vaan kuvittelen olevani raskaana...Rinnat oli aluksi kipeät, välillä vatsasta nipistelee, muutamana päivänä on ollut hiukan huono olo, eikä tee ruokaa mieli. Muuten ei ole oireita.
Mulle varhaisultra oli positiivinen kokemus, joten voin suositella sitä:)
Tervetuloa kaikki plussanneet
Ja tosi ihana juttu Pionitarha että pääsit näkemään pikkuisen jo ultrassa, me odotetaan kovaasti meidän vuoroa joka on 10 päivän päästä :) hintakaan ei ollut minusta paha euroina noin 75 joten nähtiin se sen arvoiseksi.
Tällä viikolla on etova olo tullut seuralaiseksi ja vaikeaa saada ruokaa alas. Jatkuva syöminen taas helpottaa joten vedän tosi paljon marjoja ja melonia jotka onneksi maistuu milloin vaan. Punanen liha ajatuksena etoo tosi paljon jostain syystä.
Heippa kaikki!
Voisin itsekin liittyä mukaan ketjuun. Tein elämäni ekan plussan viime viikon tiistaina ja tänään viikkoja on kasassa arviolta 5+0. Hyvin alussa siis vielä mennään, ja tämä myös jännittää aikalailla. Esikoinen meillä siis kyseessä. :)
Yritystä meillä on ehtinyt olla takana 8/2019 alkaen, ja olin jo valmistautunut varailemaan aikaa tutkimuksiin yms. Yllätys oli suuri, kun nyt tulikin plussa! En oikein osaa vielä iloita tästä, ennen kuin nään jotain konkreettista ja viiikot etenee (toivottavasti etenee!). Varhaisultran varasin ensi viikon perjantaille. Neuvola on elokuun puolivälissä. Oma neuvolahoitajamme on silloin lomalla, joten eka tapaamiskerta meillä on jollakulla muulla.
Oireita: Alavatsan vihlontaa ja jomotusta (rauhoittunut selvästi nyt viime päivinä) oli alkuun, nyt viikonloppuna alkoi lievä väsymys ja pahoinvointi - hieman sellainen krapulainen olo. Aamulla ei maistunut enää kahvi. Ruokaa on vaikea saada syödyksi. Rinnat eivät ole erityisen kipeät. Kokeilin tosin tehdä yhtä venytystä mahallani lattialla, ja se sattui rintoihin niin paljon, etten siihen pystynytkään. :D
Täällä ei paljon päivitettävää, noin 5+6 ja varhaisultraan vielä viikko! En tajunnutkaan että tää alkuraskaus on tällaista jännitystä ja varhaisultraa täytyy oottaa monta viikkoa 😄 Rinnat on arat ja väsyttää kovasti, muuten ei juurikaan oireita paitsi migreeni joka ei kyllä varmaan raskaudesta johdu, mutta on aika haastava, kun lääkkeitä ei voi ottaa. Työmotivaatiossa on vähän hakemista ja mietin jo että kerronko esimiehelle niin saisin potea migreeniä rauhassa ja ottaa vaikka saikkua, mutta odotan nyt ainakin siihen varhaisultraan... tsemppiä kaikille muillekin, jotka kärsimättöminä odottelee viikkojen kulumista!
Sovelluksista kyseli joku täällä - mulla Pregnancy+ ja lisäksi What to Expect, jossa tosi vilkasta keskustelua myös mm. March 2021 babies -ryhmän alla.
Päivittelen kuulumisia ekan ultran jälkeen. En ajatellut meneväni varhaisultraan mutta... lauantaina vuosin oikein kunnolla verta ja olin ihan varma että meille tuli keskenmeno. Sunnuntaina ei taas mitään ja kaikki raskausoireet on edelleen. Tänään soitin neuvolaan ja he suosittelivat ultraa Mehiläisessä. Ultrassa ei näkynyt muuta kun pieni amnionontelo ja kohtu pyöristynyt. Uusi käynti kahden viikon päähän, varmistetaan että onko sikiötä vai ei. Viikkoja 6+0 ja neuvolan laskentatavan mukaan muutama päivä vähemmän.
Pitkä on odottavan aika!!!
Kurjinta on odottaa kun ei tiedä että onko kaikki hyvin ja pitäskö alkaa jo vähän edes hössöttään.
Meillä 5+5 eli viikko 6 Preglifen mukaan. Aamulla tein vielä testin kun jotenkin vieläkin epätodellinen olo koko asiasta. Tuli semmonen oppikirjan mukainen plussa tulos. Vähän on oireita. Rinnat pikkasen kipeet ja välillä vähän tuntuu alavatsassa, mut muuten ei mitään ihmeitä.
Sanoin miehelle että saa soittaa huomenna ja varata ajan varhaisultraan. Päätettiin nyt että mennään hänen kotimaahansa Sveitsiin kun ei täällä Italian pikkukylässä yksityistä asemaa jossa onnistuisi.
N36 M44
Km 8/20
Esikoinen 8/21
Moi kaikille!
Täällä olis 7.viikko menossa ja ilmoittaudun mukaan :)
Raskaus oli yllätys meille, ei välttämättä niin iloinenkaan. Mies on jo jonossa vasektomiaan, mut Koronan vuoksi toimenpiteeseen ei ole tullut kutsua vielä. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa 🙈 Ei ole kyseessä siis ensimmäinen eikä toinen lapsi. Ja ikääkin meillä molemmilla se noin 40v.
Oireina armoton väsymys, koko vatsanalueen turvotus ja kahvi ei maistu enää.
Ensi viikolla on kuopuksen 1v neuvola ja siinä samalla keskustelen terkkarin kanssa raskaudesta. Itse olen alkujärkytyksen jälkeen ihan positiivisin mielin, mut mies ei. Katsellaan siis. Vielähän tässä voi olla monta estettä/murhetta edessä.
Lionheart.. Ensinnäkin onneksi olkoon!
Ehkä se mieskin vielä lämpenee ajatukselle.
Ei kyllä varmasti mikään helppo tilanne jos on jo ajateltu että lapsiluku olisi täynnä.
Meillä on takana muutama vuosi häilyvää etäsuhdetta. Raskaus on nyt muuttamassa kaiken. Miehellä tuntuu olevan ehkä hiukan enemmän stressiä asiasta. En tiedä onko se se taloudellinen taakka mitä miehet ajattelee sitten vai mitä? Tänään juteltiin vähän raha-asioista mitkä olivat vaivanneet miestä ja itseä vähän ärsytti koko keskustelu. Tekis mieli lähteä omaan kotiin nyt taas hetkeksi tuulettamaan ajatuksia ja antaa myös miehelle tilaa ajatella.
Mä en jotenkin halua ajatella että minä tai lapsi oltaisiin jotenkin taakka tässä tilanteessa.
N36 M44
Km 8/20
Esikoinen 8/21
Kiva, että tänne on tullut uusia odottaja. Tsemppiä kaikille tilanteisiin.
Tilasin eilen neuvolan ja tuntui tosi oudolle. Itse en ole vieläkään täysin ymmärtänyt, että olen raskaana. Varmaan tulee tehtyä pari testiä lisää😅
Viikonloppuna alkoi pahoinvointi. Aamuisin oksentanut, eikä ruoka oikein maistu.
Huomenna lähden isäni luo useammaksi päiväksi, myös veljeni perheineen tulee sinne. Tarkoitus oli kertoa heille vasta ekan ultran jälkeen, mutta jos samat olot jatkuu, niin varmasti tulee jo nyt ilmi.
Mites teillä, joilla on jo lapsia.
Onko samanlaisia oireita kuin aiemmissa raskauksissa?
Flomama. Mä luulen että se voi olla miehen tapa käsitellä asiaa eli miettiä niitä reaaliteetteja mitä lapsen kasvatus vaatii. Mun mies tuntuu ottavan lunkisti mutta tiedän että sitä stressaa etenkin kun tarvitsee löytää töitä syyskuusta eteenpäin ja tilanne ei tosiaan ole häävi. Mä stressaan ulospäin enemmän ja oon nyt ollut sitä mieltä että ihan hullua ryhtyä tässä tilanteessa tähän hommaan mutta aina silloin mietin että kyllä tästä selvitään ja tätähän me haluttiin. Että voi ne negatiiviset fiilikset kuulua yhtä lailla raskauteen :)
Mies avasi yllättäen eilen illalla keskustelun siitä kuinka meidän elämä muuttuu. Hän vähän varovaisesti kyseli miten mun työt ja kaikki menee sit ja sanoi kyllä että ei odota mun menevän heti takaisin töihin. Itse ajattelen että en haluaisi tietenkään lasta hoitoon kovin ajoissa, mutta toki sosiaaliset kontaktit ovat lapselle tärkeitä. Ehkä mä mietin vähän liian pitkälle jo. Mulla on oma firma myös alkutekijöissä ja se olisi kaikista paras että voisin tehdä töitä kotoa käsin. Tosin en tiedä kuinka helppoa se olisi pienen lapsen kanssa.
N36 M44
Km 8/20
Esikoinen 8/21
Täällä me myös jo mietitty työasioita. Maassa jossa asutaan on pitkät työpäivät ja vaan 10 viikon äitiysloma eli lapset jää noin 8-viikkoisina hoitoon. Ollaan ajateltu että voisin yrittää järjestää vaikka kuukauden palkatonta perään että saisi olla kotona vähän pidempään ja toivottavasti imettää. Täällä plussaa on sitten se, että maan tavan mukaan palkataan meille apulainen joka on sitten käytössä viitenä päivänä viikossa. Eli aika eri systeemit kuin Suomessa!
Täällä yksi plussannut lisää! Eilen plussasin ensimmäistä kertaa ikinä, yk3, 4+0, laskettu aika maaliskuun lopussa. Viiva oli vielä haalea, mutta varmaan voimistuu lähipäivinä. Kohdun kohdalla tuntuu sellaista pientä "silittelyä" satunnaisesti, muttei ole mitään kipuja ja rintoja pingota ollenkaan (normaalisti ennen menkkoja on ollut todella kipeät).
Pahoinvointia on ollut jo pari päivää, vaikka en uskonut sen alkavan vielä tässä vaiheessa. Sokeriset jutut ja kahvi ei maistu ollenkaan (normaalisti rakastan molempia) ja kupillisesta kahvia tulee nyt jo paha olo. Vähän kauhistuttaa, miten työt onnistuu jos pahoinvointi vain pahenee. Koronan takia omalla työpaikallani on nollatoleranssi eikä vähänkään sairaana saa tulla töihin ja pitää mennä koronatestiin. En haluaisi töissä kertoa raskaudestani ennen kuin ensimmäinen kolmannes on ohi.
Oon iloisen hämmentynyt raskauden alkamisesta, sillä tämä lapsi on ollut iso haave meille molemmille! En voi tällä hetkellä jutella aiheesta kenenkään kanssa. Mies on työmatkalla vielä melkein viikon ja haluan kertoa raskausuutiset kasvotusten. Läheisille en vielä uskalla kertoa, kun raskaus on aivan alussa. En taida edes vielä täysin käsittää olevani raskaana. :D
Onnea!!!
Mulla on laskujen mukaan 4+7 eli me ollaan ihan samalla viivalla. Olen myös tänä vuonna 35v ja eka vauva ois tulossa.
Ei edes oikeen yritetty ja kerrasta heti.
Ihan epätodellinen olo!!! Rinnat vähän kipeet ja alavatsassa outo olo vähän ku ennen menkkoja.
Olen kertonut vain siskolle ja parille hyvälle kaverille. Mies ei ole kertonut kenellekään, mutta ajateltiin kertoa hänen siskolle ensi viikolla kun vois alkaa varaamaan varhaisultraa.
Oletko ajatellut mennä myös?
N36 M44
Km 8/20
Esikoinen 8/21