Pionitarha
Seuratut keskustelut
Kommentit
Lionheart6 kirjoitti:
Täällä kuvotus on lisääntynyt. Syön mitä saan alas. Näkkileipä on ollut paras nyt. Eilen teki mieli pizzaa, 2 palaa söin ja tuli huono olo. Pidättäydyn siis pienissä annoksissa jatkossa!
Syön kokoajan normaalistikin D-vit., monivit. ja sinkkiä. Ne menee edelleen. Sinkki maistui tänään pahalle, joten saa nähdä pitääkö se jättää pois. Viime raskaudessa en saanut monivitamiinia alas.
Saan taas oletettavasti Radi-diagnoosin, mutta tässä alkuvaiheessa syön mitä vaan, kunhan saan syötyä. Lisäksi rv 12 jälkeen tulen taas aloittamaan asa-lääkityksen aiemman keskosraskauden vuoksi. Nykyisen 3v lapsen kohdalla sain pinnallisen tukoksen ja piikitin loppuraskauden itseeni klexanea. Aikamoinen hoitaja oon ollut :D
Rv 6 + 5 vissiin menossa.
Millä viikoilla sä sait aiemmin tukoksen? Sain siis nyt raskauden aikana syvän laskimotukoksen ja joudun hepariinia piikittämään raskauden loppuajan. Ei ole ikinä ollut tukoksia tms. ja todennäköisesti raskaus ollut vaikuttamassa. Ihmettelen vain, että voiko näin alussa jo vaikuttaa.
Sulla on ollut paljon vaivoja/ikävää( jos keskosta ja radi voi vaivoiksi sanoa) raskauden aikana. Toivottavasti tämä raskaus sujuisi oikein hyvin sulla!
Ilonainkeri: mä oon aloittanut raskausajan monivitamiinin syönnin. Puhelussa neuvolaan terveydenhoitaja suositteli aloittamaan heti foolihapon ja d-vitamiinin syönnin ja päätin käydä ostamassa tuollaista monivitamiinia, mistä saa kaiken tarvittavan.
Syön ihan hyvin, mutta kun on jatkuvasti äklö olo, niin kaikki ruuat ei maistu. Tulee syötyä "suppeammin". Positiivinen asia on, ettei makea maistu ollenkaan:D Jossakin vaiheessa teki mieli lihaa, nyt taas se äklöttää. Mauttomat vehnäkeksit (crackerit) menevät alas silloin, kun muu ei maistu.
Olen lomalla nyt, joten väsymys ja kuvotus ei oo haitannut töitä. Sitä ennen olin etätöissä, joten ei oo joutunut selittelemään kenellekään haukottelua ja ruokahaluttomuutta. Loman jälkeen koittaa taas paluu toimistolle, mutta silloin olen jo lähes turvallisella rajalla, joten jos joku sattuu arvaamaan raskauden, niin ei tavallaan haittaa. En mä silti halua työpaikalla asiasta vielä sanoa. Ehkä lähempänä 20 viikkoa. Meidän työpaikalle ei kauheasti raskauksista ym. henkilökohtaisuuksista puhuta. Olen hakenut sisäisesti toista työtehtävää, joka kiinnostaa mua enemmän. Ja arvuuttelen nyt pääsenkö haastatteluun ja jos pääsen kerronko raskaudesta vai en. Hakiessa en tiennyt olevani raskaana, mutta koen huijaavani jos en kerro ja toisaalta harmittaa, jos kivempi tehtävä (joita harvoin tulee auki) menee raskauden takia toiselle.
Hei!
Ihanaa, että joku oli aloittanut ketjun:) Kävin kesä/heinäkuun vaihteessa kurkkimassa, josko olisi jo ketjua, kun olin niin malttamaton :D Ajattelin, että odotan vielä ennen kuin laitan ketjua pystyyn, kun moni ei varmaan silloin tiennyt edes olevan raskaana.
Mulla on la 2.3 kuukautisten mukaan laskettuna. Nyt olen siis 7+4. Tämä on mun toinen raskaus. Yritimme neljä vuotta tulla raskaaksi, mutta ei yhden yhtikästäkään raskautta. Kävimme tutkimuksissa ja mitään vikaa ei löydetty kummastakaan. Elokuussa oli aika varattu koeputkihedelmöityksen aloitukseen, mutta tulinkin yllättäen luomusti raskaaksi. Eli kyseessä on meille iso juttu. Oon tosi innoissani, mutta myös keskenmenoa pelännyt, ettei nyt vaan kävis mitään. Toisaalta olen ajatellut, että vaikka menisi kesken niin kroppa ehkä nyt "osaa" tulla raskaaksi.
Mulla epäiltiin kovien kipujen takia kohdun ulkopuolista raskautta viikko sitten, ja mut laitettiin tutkimuksiin lähimmän yliopistosairaalaan raskauspäivystykseen. Siellä varhaisultrassa löytyi elävä vauva oikeassa paikassa. Sydän löi:) Itkin helpotuksesta, kun kuulin sen. Kipu liittyi toiseen vaivaan, joka onneksi ei liittynyt raskauteen.
En tiedä, mikä on keskenmeno riski tässä vaiheessa, kun sydän lyö ja on oikeassa paikkaa raskaus, toivon, että olisi enää hyvin pieni!
Olemme ihan muutamalle läheiselle kertoneet raskaudesta, kun ystävillä on tiedossa, että kovasti on pitkään toivottu lasta ja hoitoihin ollaan menossa. Tuon todetun vaivan/sairauden takia on vähän ollut vaikeaa, että jättääkö osan kertomatta esim. työnantajalle ja joillekin läheisille. Ja olen vain jättänyt kertomatta osan (kun raskaus vaikuttaa vaivaan), kun en vielä halua tätä osaa kertoa.
Mulla on ensimmäinen neuvola kerta vasta puolen toista viikon päästä. Vaikeaa malttaa odottaa!
Mulla ei ole kauheasti ollut raskausoireita, siksikin oli mukavaa saada vahvistus, että lapsi siellä on:) Vaikka tein pari raskaustestiä ja positiivista näyttivät, niin silti on ollut epätodellinen olo, jos mä vaan kuvittelen olevani raskaana...Rinnat oli aluksi kipeät, välillä vatsasta nipistelee, muutamana päivänä on ollut hiukan huono olo, eikä tee ruokaa mieli. Muuten ei ole oireita.
Mulle varhaisultra oli positiivinen kokemus, joten voin suositella sitä:)
Mulla oli eka neuvola kerta viime viikolla. Sydänääniä ei kuunneltu, kun kuulemma eivät vielä kunnolla kuulu näillä viikoilla (olin 9+3). Olisin kyllä kovasti halunnut kuulla, mutta ensi kerralla sitten. Lääkäriaika on ensi viikolla ja varasi siihen ekstra-aikaa niin neuvolalääkäri voi myös ultratakin. Pääsen silloin näkemään, että onko kaikki kunnossa! "Varsinainen" eka ultra on vasta elokuun loppupuolella.
KittyPride: Täältä löytyy myös tamperelainen:) En valitettavasti osaa suositella mitään ultrapaikkaa. Niitä taitaa olla varmaan kaikilla isoilla lääkärikeskuksilla/gynekologi-.
Onko kenelläkään vielä hellittänyt pahoinvointi tai väsymys? Toivon, että jossakin vaiheessa olisi vähän pirteämpi olo.