Olen toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Kun jäin yksin mieheni kuollessa tapaturmaisesti kaipasin muutaman vuoden kuluttua fyysistä läheisyyttä. 

Olen sen ikäinen, että on hyvin vaikea löytää vapaista, ikäisistäni miehistä fiksua ja viriiliä kumppania. Kävin läpi riittävän monet deitit läpi ja totesin joka kerta, että kaikki ne miehet olivat sinkkuja täysin omasta syystään. Fiksut miehet ovat varattuja, osaavat huolehtia parisuhteistaan ja pysyä suhteessa olipa joskus vaikeaa tai ei.

Niinpä päätin vastata myös varattujen miesten yhteydenottoihin. Kävimme paljon keskustelua mahdollisesta seksisuhteesta ja miten se käytännössä sujuisi. Mukavia, älykkäitä ja kiinnostavia miehiä.

Varatun miehen tapaaminen kaatui siihen, etten kestänyt ajatusta jäädä kuitenkin aina yksin. Koin, että miehellä ovat asiat liian hyvin ja minulla tarve myös henkiseen kumppanuuteen. 

Minun ei tarvinnut vastata koska tässä todettiin juuri se sama, jota olin aikeissa kirjoittaa.

Jotkut pystyvät kieroiluun. Toiset ovat rehellisiä tällaisissa asioissa. Onneksi kuulun jälkimmäisiin.

Olen ollut toinen nainen ja joskus jopa kolmaskin. Nykyisen kanssa viisi vuotta. Vanha rakkaudeton seksitön liitto järki ja omaisuus syistä. En etsinyt, tähän vain jouduin. Ehkä aluksi ymmärsin löyhemmäksi. Kyllä olen miettinyt paljon. Mielelläni löytäisin hyvän sinkkumiehen, mutta totuus taitaa olla että parhaat on jo varattuna. Vanhoilla pojilla on syynsä. En tuomitse enää ihmisiä, onnea kaikki etsivät. Toiset selaavat ihmisiä läpi ja ovat onnettomia. Hyvään parisuhteeseen ei kukaan pääse väliin. Olen tukenut paljon miehiä, että oppisivat ymmärtämään naisen mieltä, miten voisi piristää suhdetta. Ymmärtäisivät puolisoa, miksi puoliso ei ehkä halua seksiä, läheisyyttä.

Olen ajautumassa toiseksi naiseksi. Oikeastaan olen jo.

Tavatessani mies oli asumuserossa, ja avioero näytti varmalta. Pariskunnalla on kuitenkin kaksivuotiaat kaksoset, joiden vuoksi mies vaimonsa pyynnöstä päätti vielä yrittää uudestaan. Sovimme, että päätämme juttumme siihen, kun emme olleet edes sänkyyn asti edenneet.

Ehdimme olla "erossa" vajaan kuukauden, kun aloimme taas viestitellä. Päätimme pysyä ystävinä, koska kumpikaan ei halunnut salasuhdetta ja miehen avioliitto oli edelleen voimassa. Noin kuukausi sitten mies tuli luokseni kahville, ihan oikeasti kahville, jotta voisimme nähdä, onko välillämme tosiaan niin valtava vetovoima. Juttelimme useamman tunnin. Aluksi istuimme molemmat kädet puuskassa ja jalat ristissä sohvalla, ettemme vahingossakaan koskisi toisiimme. Vaihtaessani asentoa mies jopa kavahti minusta kauemmas. Pian huomasimme kuitenkin istuvamme toisissamme kiinni, ja silittelevämme toisiamme. Se tuntui hyvältä. Päädyimme suutelemaan, ja harrastimme seksiä.

Emme ole tavanneet tämän jälkeen, koska molempia kadutti teko. Olemme viestitelleet jatkuvasti ja välillämme on muodostunut tunneside. Alusta asti on tuntunut, että tällä ihmisellä on elämässäni tärkeä osa, ja se tunne on vain voimistunut. Ajatus siitä, että emme olisi yhdessä on sietämätön. Suunnittelemme näkevämme jälleen piakkoin, mutta käytännön suunnitelmia emme ole vielä tehneet.

Onhan tämä väärin, enkä halua olla tässä tilanteessa. Jos joskus mies eroaakin vaimostaan, en tahdo sen tapahtuvan minun vuokseni. Haluan toki miehen itselleni, mutta en halua yhteisen tarinamme alkavan petoksesta. En halua rikkoa lapsiperhettä.

Olen myös toinen nainen. Tiedän että suhde ei kehity pitemmälle mutta nykyisessä elämäntilanteessani jatkan miehen tapailua. Sanotaan näin että elämä ei ole mustavalkoista, siksi näin nyt.

Muistakaa, että joku päivä saatatte olla vaimon asemassa ja päätyä itse petetyksi. Ukkomiehiä harrastaneelle ystävälleni kävi juuri niin. Ehkä karma on todellakin totta?

Vierailija kirjoitti:

Olen ajautumassa toiseksi naiseksi. Oikeastaan olen jo.

Tavatessani mies oli asumuserossa, ja avioero näytti varmalta. Pariskunnalla on kuitenkin kaksivuotiaat kaksoset, joiden vuoksi mies vaimonsa pyynnöstä päätti vielä yrittää uudestaan. Sovimme, että päätämme juttumme siihen, kun emme olleet edes sänkyyn asti edenneet.

Ehdimme olla "erossa" vajaan kuukauden, kun aloimme taas viestitellä. Päätimme pysyä ystävinä, koska kumpikaan ei halunnut salasuhdetta ja miehen avioliitto oli edelleen voimassa. Noin kuukausi sitten mies tuli luokseni kahville, ihan oikeasti kahville, jotta voisimme nähdä, onko välillämme tosiaan niin valtava vetovoima. Juttelimme useamman tunnin. Aluksi istuimme molemmat kädet puuskassa ja jalat ristissä sohvalla, ettemme vahingossakaan koskisi toisiimme. Vaihtaessani asentoa mies jopa kavahti minusta kauemmas. Pian huomasimme kuitenkin istuvamme toisissamme kiinni, ja silittelevämme toisiamme. Se tuntui hyvältä. Päädyimme suutelemaan, ja harrastimme seksiä.

Emme ole tavanneet tämän jälkeen, koska molempia kadutti teko. Olemme viestitelleet jatkuvasti ja välillämme on muodostunut tunneside. Alusta asti on tuntunut, että tällä ihmisellä on elämässäni tärkeä osa, ja se tunne on vain voimistunut. Ajatus siitä, että emme olisi yhdessä on sietämätön. Suunnittelemme näkevämme jälleen piakkoin, mutta käytännön suunnitelmia emme ole vielä tehneet.

Onhan tämä väärin, enkä halua olla tässä tilanteessa. Jos joskus mies eroaakin vaimostaan, en tahdo sen tapahtuvan minun vuokseni. Haluan toki miehen itselleni, mutta en halua yhteisen tarinamme alkavan petoksesta. En halua rikkoa lapsiperhettä.

Jos "saat" tämän miehen joskus itselleni niin erittäin vahvasti suosittelen ettette hanki lapsia. Ellet välttämättä haaveile yksinhuoltajuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä tarinoita lukiessa tulee olo että nämä ihmiset oikein kerskailevat suhteillaan varattuihin:d ei mitään moraalia. Kaikkea perustelua huonolle käytökselle esitetään, mutta ei se vie pois sitä, että toimitte vastuuttomasti.

Se taitaa olla jonkinlainen defenssireaktio, jos ei oikein uskalla kohdata niitä omia tunteita.

Mulla ei ole muita tunteita kuin että rakastan miestä ja inhoan vaimoa. Vaimo kiristää, alistaa ja nöyryyttää miestään jatkuvasti, ja ymmärrän, miksi eroaminen ei ole yksinkertaista. En ole vain miehen kertoman varassa tässä, lukuisat somepäivitykset, joihin mies on tägätty, kertovat selvää tarinaa suhteen laadusta.

Pystytkö katsomaan peiliin?

Mitä tollasesta saa. I don't get it. Eikö sinkkumarkkinoilta irtoo vai wtf?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä tarinoita lukiessa tulee olo että nämä ihmiset oikein kerskailevat suhteillaan varattuihin:d ei mitään moraalia. Kaikkea perustelua huonolle käytökselle esitetään, mutta ei se vie pois sitä, että toimitte vastuuttomasti.

Se taitaa olla jonkinlainen defenssireaktio, jos ei oikein uskalla kohdata niitä omia tunteita.

Mulla ei ole muita tunteita kuin että rakastan miestä ja inhoan vaimoa. Vaimo kiristää, alistaa ja nöyryyttää miestään jatkuvasti, ja ymmärrän, miksi eroaminen ei ole yksinkertaista. En ole vain miehen kertoman varassa tässä, lukuisat somepäivitykset, joihin mies on tägätty, kertovat selvää tarinaa suhteen laadusta.

Mitä näet ressukkamiehessä? Onko sulla tarve pelastaa?

Olin aikoinaan se toinen nainen ja rakastajani se toinen mies. Pari vuotta suhteiltiin salassa ja lopulta molemmat ottivat silloisistaan puolisoista eron.

Nyt meillä takana yhteisiä vuosia yli 15v ja yhteinen teini-ikäinen lapsonen.

Kotona nysväämme toistemme seurassa kaiket ajat yhä edelleen.

Asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Joskus suhde varattuun on vain järjestely jonka tarkoitus ei ole loukata ketään.

Minulla on suhde varattuun mieheen. Tapasimme tinderissä ja hän sanoin sen suoraan heti kättelyssä. Meillä molemmilla omanlaisensa seksuaalinen viehtymys joka suht harvinainen. Päädyimme tapaamaan ja seksi oli tosiaan molemmille oikein tyydyttävää. Minä en ole häntä haluamassa enempään eikä hän minua. Minä olin tuolloin sinkku, nykyään tapailusuhteessa mutta suhde tähän varattuun jatkuu.

Näin minä kuten hänkin tahoillamme voidaan elää omaa elämäämme mutta toteuttaa toistemme kanssa sen mikä puuttuu omista suhteestamme. Tiedän ettei tämä täysin oikeinkaan ole mutta väärinkään. Tämä varattu sanoo että on nykyään onnellisempi kotonakin. Ei koko ajan kalva omat tarpeet mitä vaimo ei halua tyydyttää. Kuten minuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaan ihmeellistä kommenttia milloin kenelläkin ei oo selkärankaa tms. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että ei ole keneltäkään pois jos ihmisillä on suhteita, oli sitten mies tai nainen. Jos vakikumppani ei saa tietää niin onko sillä mitään väliä? Kukaan ei loukkaannu. Parhaassa tapauksessa originaali puoliso voi hyötyä.

Minä olen petetty vaimo. Ja kyllä ainakin minä aistin, että nyt on jotain elämässä pielessä. En kuitenkaan saanut tunteesta kiinni, sillä luotin mieheeni kuten hyvässä parisuhteessa tehdään. Taivas sitä trauman ja shokin määrää, kun myrkyllinen tilanne aukesi täysin. Kuinka nuo kaksi pystyivätkään minua ja lapsiani niin satuttamaan? Mieheni oli ainoa, joka lupauksensa petti samalla kun arvostelukykynsä petti. Tässä tarinassa mies ei vietellyt toista naista, vaan toinen nainen teki kaikkensa saadakseen miehen itselleen. Hölmö mie ei tajunnut, että helppo tuon lapsettoman sinkun oli leikkiin lähteä. Ei hänellä ollut pitkää liittoa lapsineen menetettävänä. Tämä tarina on valitettavasti tosi. Minuun vieläkin sattuu. Elän kuitenkin elämääni parhaani mukaan, kuten tein ennen petetyksi joutumista. Sen olen tästä kokemuksesta oppinut, että en koskaan halua ketään satuttaa kuten minua ja läheisimpiäni on satutettu.

Niinpä! Voi kunpa nämä naikkoset osaisivat asettua sinunlaistesi asemaan ja miettiä kuinka pahalta se tuntuu. Minä uskon karmaan ja siihen, että vielä edestään löytävät! Toivon sinulle parempaa onnea miesten suhteen jatkossa.

Vai naikkoset? Onko mitään vastuuta niillä miehillä jotka näissä kuvioissa satuttaa kahta naista?

Lopetin toisena olemisen hiljattain,kyllästyin lahjoihin,rahaan yms. Ja kaupungilla mies käveli perheensä kanssa,kun olin bussissa. Aloin ajatella. Antaa heidän olla.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että joku päivä saatatte olla vaimon asemassa ja päätyä itse petetyksi. Ukkomiehiä harrastaneelle ystävälleni kävi juuri niin. Ehkä karma on todellakin totta?

Hetkinen,en tule olemaan vaimon asemassa,koska en aio mennä naimisiin kenenkään kanssa enkä edes avoliittoon,koska rakastan sinkkuutta,vapautta. Ja ikää on sen verran,että nou Nou.

"Asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia. Joskus suhde varattuun on vain järjestely jonka tarkoitus ei ole loukata ketään"

Siis ihan oikeasti joku miettii noin. Kyllähän pettämisessä aina se petetty tulee loukatuksi, aina se totuus joku päivä tulee esille, aina. Voin sanoa että aika paskalta se tuntuu kun saa tietää mitä mies on toisen naisen kanssa selän takana tehnyt, kuukausia välillä jopa vuosia. Kyllä siinä on aika vaikeaa kun sellainen tulee esille ettei loukkaannu, vaikka "ei ollut tarkoitus". Siinä pahimmassa tapauksessa rikkoo perheen, ei vaan loukkaa sitä vaimoa vaan lapsia, sellainen maine naiset haluaa itselleen. 

Kyllä minua on petetty suhteessa ja asia yritettiin vielä saada minun syyksi ja voin sanoa että jumalauta että sattui ja kesti aikaa että pääsi eteenpäin elämässä. Se kun mies jää kiinni siitä minä vuosia tehnyt selän takana niin kyllä sattuu aika pahasti, niin pahasti että minä en ikinä voisi tehdä sitä toiselle naiselle, en ikinä. Toivon oikeasti että sekä exälleni että sille toiselle naiselle karma joku päivä iskee ja kunnolla. Se toinen nainen vielä tiesi minusta ihan koko ajan. Elivät pienen hetken yhdessä mutta tiedän sen että eivät ole enää yhdessä, eli voihan se olla että karma iski jo ainakin yhdelle niistä...