Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kuunnelleet sen Estonian onnettomuusyön radioliikennenauhoituksen? Minusta se on pahempi kuin kamalin kauhuelokuva :(
04.07.2020 |
Erityisesti siksi, että näiden pelastamaan menevien laivojen keskustelu on niin epätodellisen rauhallista ja asiallista. Meri myrskyää ympärillä, vähitellen alkavat tajuta, että jotain oikeasti kamalaa tapahtunut, ruumiita alkaa näkymään... silti kommunikointi on täysin rauhallista ja asiallista, kuin olisi ihan normipäivä... Itse menisin täyteen paniikkiin...
Kommentit (1306)
Vierailija kirjoitti:
eikö laivoissa muuten mikään ala huutamaan jos siellä on vuoto ja vettä tulee sisään? Vai tarviiko sitä tosiaan tulla jo sitten tulvana? Onko tommoiset reijät ja vuodot tosiaan vaan miehistön silmämääräisten katsomisten varassa? Tietty tossa sen repeämisen jälkeen kaikki tapahtui jo tosi nopeasti mutta olihan se vuotanut jo hyvän aikaa ennen sitäkin.
Ehkä tosta onnettomuudesta ainakin merenkulkualalla opittiin paljon, on varmaan oppimateriaalina vieläkin esimerkkejä tästä tapauksesta.
Varsinaisia ”vuoto-ilmaisimia” ei ole, ne kun huutaisivat hoosiannaa ihan normioloissakin kaiken aikaa...
Ihmisillä tuntuu olevan sitkeä käsitys että laivojen rungon sisäpuoli pysyisi kuivana, näin ei todellakaan ole.
Vettä tulee sisään kaikista saumoista enemmän tai vähemmän, eikä se mitään haittaa, niin kauan kun sisään tulevan veden määrä ei ylitä pilssipumppujen kapasiteettia pumpata sitä ulos.
Laivan pilssipumppujärjestelmä on toteutettu siten, että tehoa piisaa siirtää verrattain isonkin vuodon sattuessa riittävän paljon vettä ulos, ja laiva voi seilata määräsatamaansa.
Pilssipumput käynnistyy automaattisesti kun riittävä vedenkorkeus saavutetaan rungon POHJASSA.
Kantava ajatus siis on, että vuoto syntyy vesirajan alapuolella, ja laivan pohjalle alkaa kertyä vettä. Pilssipumpun rajakytkimenä toimii varsin yksinkertainen pinnankorkeus-anturi, johon kuuluu koho, varsi ja mikrokytkin.
Koko hökötys on kiinnitetty laivan runkoon, poislukien tietysti koho ja varsi.
Normaalitilanteessa koho roikkuu vartensa varassa vapaana. Kun vedenpinta saavuttaa kohon, alkaa koho nousta, ja mitä enemmän koho nousee, sitä enemmän nousee myös siihen kiinnitetty varsi, joka sitten jossakin kohtaa on noussut jo niin ylös että sulkee mikrokytkimen koskettimet, jotka puolestaan antaa pumpuille käskyn käynnistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lento-onnettomuuksissakin aina sanotaan, jos vain mahdollista, ettei uhrit joutuneet kärsimään, vaikkei sitä voitaisi tietää. Kaipa se on omaisten lohduksi ja suuren yleisön rauhoittelemiseksi.
Näinhän se menee, vaikka totuus on jotain ihan muuta. Iranin alasampumassa koneessa taisi ihmiset olla suurilta osin hengissä koko sen minuuttien ajan, kun kone syöksyi tulessa kohti maata. Sehän ei räjähtänyt ilmassa, eikä ohjuksien sirpaleet ole varmasti tappaneet kaikkia koneessa.
Kyse on kuitenkin minuuteista. Ei mistään tuntien hirveästä kuolinkamppailusta.
Mutta ne on pitkät minuutit odottaa varmaa kuolemaa. Tuntien kamppailussa pelastuslautalla on sentään mahdollisuus selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ne on pitkät minuutit odottaa varmaa kuolemaa. Tuntien kamppailussa pelastuslautalla on sentään mahdollisuus selvitä.
Erityisesti jos se tapahtuu palavassa putkessa kun tulenlieskat tunkee iholle, etkä voi tehdä asialle yhtään mitään muuta kuin istua vyötettynä penkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Hukkuminen on onneksi armollinen kuolema. Helpottaa vielä, jos olet ollut tajuton siinä kohtaa.
Sehän sattuu ihan sikana!
Tai se eka kulaus ja sitten on euforinen olo.
T. Hukkunut mutta saatiin elvytettyä.
Pilssipumppujärjestelmä ei todellakaan ole mikään autuaaksi tekevä, joskin ainut konsti laivassa yrittää vuotoa hillitä... :-/
Mikäli Estonian keularamppi olisi pysynyt kiinni, ja valvontataulu olisi tunnistanut visiirin irtoamisen, olisi lopputulos ollut hyvin erilainen.
Alus olisi ehditty kääntää myötäaaltoon, ja pumput olisi kyllä pystyneet selviytymään siitä määrästä vettä mitä keularampin raoista tihkuu.
Nyt kun visiiri pudotessaan avasi tuon rampin, oltiin ”game-over” tilanteessa jokseenkin välittömästi.
Vettä tuli sisään niin valtavasta aukosta, ettei mikään pilssipumppujärjestelmä kykene vastaavalla teholla vettä poistamaan.
Estoniassahan pumput eivät edes käynnistyneet automaattisesti, kippari huusi käskyn konehuoneeseen siinä kohtaa kun kippo kallistui, eikä enää oiennut.
—> Tässä kohtaa kippari teki vajavaisin tiedoin tulkinnan, joka oli ihan oikea.
Kun laiva kallistuu eikä enää oikene, silloin on joko kuorma irronnut ja siirtynyt toiselle laidalle, tai sitten on pohjalla liikaa vettä.
No miksei pilssipumput sitten käynnistyneet automaattisesti?
No siitä yksinkertaisesta syystä että tuo yllä kuvailemani pinnankorkeusanturin toimintaperiaate on sellainen, että se reagoi vain anturin ALAPUOLELLA olevaan vesimassaan, ja sen pinnankorkeuteen...
Estonian tapauksessa massiivinen vuotokohta oli anturoinnin yläpuolella, ja valtavat, laivan pohjaa kohti valuvat vesimassat painoivat kohoa ja vartta kohti pohjaa mennessään, siis täysin päinvastaiseen suuntaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polloidi kirjoitti:
Pilssipumppujärjestelmä ei todellakaan ole mikään autuaaksi tekevä, joskin ainut konsti laivassa yrittää vuotoa hillitä... :-/
Mikäli Estonian keularamppi olisi pysynyt kiinni, ja valvontataulu olisi tunnistanut visiirin irtoamisen, olisi lopputulos ollut hyvin erilainen.
Alus olisi ehditty kääntää myötäaaltoon, ja pumput olisi kyllä pystyneet selviytymään siitä määrästä vettä mitä keularampin raoista tihkuu.
Nyt kun visiiri pudotessaan avasi tuon rampin, oltiin ”game-over” tilanteessa jokseenkin välittömästi.
Vettä tuli sisään niin valtavasta aukosta, ettei mikään pilssipumppujärjestelmä kykene vastaavalla teholla vettä poistamaan.
Estoniassahan pumput eivät edes käynnistyneet automaattisesti, kippari huusi käskyn konehuoneeseen siinä kohtaa kun kippo kallistui, eikä enää oiennut.
—> Tässä kohtaa kippari teki vajavaisin tiedoin tulkinnan, joka oli ihan oikea.
Kun laiva kallistuu eikä enää oikene, silloin on joko kuorma irronnut ja siirtynyt toiselle laidalle, tai sitten on pohjalla liikaa vettä.No miksei pilssipumput sitten käynnistyneet automaattisesti?
No siitä yksinkertaisesta syystä että tuo yllä kuvailemani pinnankorkeusanturin toimintaperiaate on sellainen, että se reagoi vain anturin ALAPUOLELLA olevaan vesimassaan, ja sen pinnankorkeuteen...
Estonian tapauksessa massiivinen vuotokohta oli anturoinnin yläpuolella, ja valtavat, laivan pohjaa kohti valuvat vesimassat painoivat kohoa ja vartta kohti pohjaa mennessään, siis täysin päinvastaiseen suuntaan
Kiitos näistä tiedoista.
Onko näitä lisää, siis vaikka jostain muusta isommasta tilanteesta josta nauhoitukset tallessa ? Tuli sitten perään katsottua vielä lyhyt dokkari Costa Concordiasta sekä Titanikin morse viesteistä tehdyn videon, jälkimmäinen oli kyllä vähän kuiva kun pelkkää tekstiä. Onkohan kuiva nyt välttämättä aiheeseen sopiva, tiedä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä päiväristeilijöillä muuten sattuu ja tapahtuu verrattain usein monen moista ”jännää”, mistä ei juuri julkisuudessa huudella, ymmärrettävistä syistä... ;-)
Menneessä korona-keväässä on ollut se hyvä puoli, että kun kiulut on maanneet satamissa, on varustamot kuulemani mukaan käyttäneet seisonta-ajan hyödyllisesti, korjaten ainakin kaikki suurimmat synnit.
—> Yleinen merikelpoisuus kalustolla nyt siis parhaalla tolalla mitä se on ollut viimeiseen 30...40 vuoteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lento-onnettomuuksissakin aina sanotaan, jos vain mahdollista, ettei uhrit joutuneet kärsimään, vaikkei sitä voitaisi tietää. Kaipa se on omaisten lohduksi ja suuren yleisön rauhoittelemiseksi.
Näinhän se menee, vaikka totuus on jotain ihan muuta. Iranin alasampumassa koneessa taisi ihmiset olla suurilta osin hengissä koko sen minuuttien ajan, kun kone syöksyi tulessa kohti maata. Sehän ei räjähtänyt ilmassa, eikä ohjuksien sirpaleet ole varmasti tappaneet kaikkia koneessa.
Kyse on kuitenkin minuuteista. Ei mistään tuntien hirveästä kuolinkamppailusta.
Mutta ne on pitkät minuutit odottaa varmaa kuolemaa. Tuntien kamppailussa pelastuslautalla on sentään mahdollisuus selvitä.
Sama juttu germanwings:in massamurha tapauksessa, matkustajat olivat täysin elossa ja voimissaan koko sen matkan kunnes rysähti vuoreen, näkivät ikkunasta lähestyvän seinämän. Voi olla lyhyet muutamat minuutit mutta sitäkin tuskaisemmat. Sitten taas grenfellin tornipalo. Uhrit kituivat tuntikausia hitaasti paistuen ikkunasta ulos katsoen kunnes loppu tuli. Toisin kun sanottiin, moni syttyi palamaan eikä kuollut kaasuihin ensiksi. Hyi helkkari mikä tapa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta voi olla, että olin onnellisempi risteilijä kun en tiennyt mitään näistä pelastusveneiden turhuuksista ja huoltotöiden tilasta...
Nuo perämiehet ja kapteenit ovat raudanlujia ammattilaisia jotka ovat koulutettu tällaisiin tilanteisiin vaikka suurimman osan kohdalla eivät onneksi koskaan toteudu. Ei noin suurten matkustaja-alusten perämiehiksi/kapteeniksi päästetä henkilöitä, joilla ei ole lehmän hermot ja pysyisivät tyynenä vaikka merivettä valuisi kaikista reijistä sisälle. Monet eivät ajattelekaan mutta näillä henkilöillä on vastuullaan noin 1000-2000 ihmisen turvallisuus ja henki kun ovat töissä. Sama se on jos kuuntelette lennonjohtajien/lentäjien radioliikennettä WTC-iskujen aikana, niin huomaatte miten tyynesti keskustelevat vaikka tajuavat kaikki että vuosisadan isku on menossa eivätkä tiedä mikä lentokone kaapataan seuraavaksi ja kuinka monta tuhatta ihmistä ovat jo kuolleet. Olen itse koulutukseltani perämies mutta vaihdoin alaa kun ei se sitten ollutkaan työtä mitä haluan tehdä lopun elämäni. Jo koulutukseen haetessa seulottiin mielenterveyttä, huumausaineiden käyttöä, alkoholin kulutusta jne. että saisi siitä rakennettua profiilin. Monet tippuivat tässä vaiheessa pois.
Koko Estonia-tarinassa mielestäni kovin porukka oli silti nuo sukeltajat jotka tutkivat hylkyä jonkun 3-5 kuukauden päästä uppoamisesta. Aivan uskomattoman kylmähermoista porukkaa. Kuinka moni uskaltaisi sukeltaa kylmään ja pimeään merenpohjaan ja vielä sisälle hylkyyn keräämään tietoa ja valokuvamaan tunnistamistarkoituksessa paisuneita ruumiita jotka ovat jo pitkällä hajoamistilassa. Siinäkin voi huomata miten rauhallisesti työskentelevät. Siitä on muuten olemassa monta videota youtubessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo perämiehet ja kapteenit ovat raudanlujia ammattilaisia jotka ovat koulutettu tällaisiin tilanteisiin vaikka suurimman osan kohdalla eivät onneksi koskaan toteudu. Ei noin suurten matkustaja-alusten perämiehiksi/kapteeniksi päästetä henkilöitä, joilla ei ole lehmän hermot ja pysyisivät tyynenä vaikka merivettä valuisi kaikista reijistä sisälle. Monet eivät ajattelekaan mutta näillä henkilöillä on vastuullaan noin 1000-2000 ihmisen turvallisuus ja henki kun ovat töissä. Sama se on jos kuuntelette lennonjohtajien/lentäjien radioliikennettä WTC-iskujen aikana, niin huomaatte miten tyynesti keskustelevat vaikka tajuavat kaikki että vuosisadan isku on menossa eivätkä tiedä mikä lentokone kaapataan seuraavaksi ja kuinka monta tuhatta ihmistä ovat jo kuolleet. Olen itse koulutukseltani perämies mutta vaihdoin alaa kun ei se sitten ollutkaan työtä mitä haluan tehdä lopun elämäni. Jo koulutukseen haetessa seulottiin mielenterveyttä, huumausaineiden käyttöä, alkoholin kulutusta jne. että saisi siitä rakennettua profiilin. Monet tippuivat tässä vaiheessa pois.
Koko Estonia-tarinassa mielestäni kovin porukka oli silti nuo sukeltajat jotka tutkivat hylkyä jonkun 3-5 kuukauden päästä uppoamisesta. Aivan uskomattoman kylmähermoista porukkaa. Kuinka moni uskaltaisi sukeltaa kylmään ja pimeään merenpohjaan ja vielä sisälle hylkyyn keräämään tietoa ja valokuvamaan tunnistamistarkoituksessa paisuneita ruumiita jotka ovat jo pitkällä hajoamistilassa. Siinäkin voi huomata miten rauhallisesti työskentelevät. Siitä on muuten olemassa monta videota youtubessa.
Yhdessä noista videoista näkyy, kun sukeltaja irrottaa oviaukon suulta kuolleen yläruumiin ja siirtää sivuun pois tieltä, vähän kiihtyi hengitys sukeltajallakin ja ohjeistaja/mikälie siellä langan päässäkin kuulosti häkeltyvän vähän, mutta hommat vaan jatkui.
Kyllä tossa pitää varmaan koittaa ajatella ettei ne olisi oikeasti satoja ruumiita ja lihanpaloja minkä keskellä sukeltelee vaan koittaa kuvitella muuta. Veden alla ei taida oikein olla varaa mennä paniikkiin. Käsittämättömän kylmähermosia kyllä, mutta toisaalta sukeltajalle tommoinen kerran elämässä -tilanne voi olla kaikessa kauheudessaan myös kiehtova.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä siinä on monta huvittavaa kohtaa :D
”Ska vi ta 69?” tai jotain sinnepäin ainakin muistan.
'
Joo, otetaan vaan, mutta hoidetaan tää Estonia-juttu ensin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lyhyt animaation tapahtuneesta.
Pari knoppitietoa vielä...
Matkustaja-alukselta veteen hyppääminen ei ole ihan niin yksinkertainen temppu kuin luulisi.
Jos 10 ihmistä hyppää pelastusliivit yllään risteilijän kannelta tai kyljeltä, näistä 2...3 menehtyy välittömästi veteen osuessaan, tai heti seuraavien minuuttien aikana.
Luku saattaa tuntua isolta, aika moni on kuitenkin uimataitoinen, eikä veteen hyppäämisessäkään ihan ensikertalainen.
Tässä varsin keskeistä osaa näyttelee ystävämme pelastusliivit... ;-)
Ohessa Top-3 tapaa päästä hengestään tilanteessa:
1) Niskan katkeaminen.
Jep, vesi on kova elementti.
Vesi toki joustaa ihmisen alla, ja tästä syystä sinne voi loikata varsin korkealtakin kun asento on oikea. (näin siis ILMAN pelastusliivejä!)
Kokenutkin uimahyppääjä yllättyy äkkipysähdyksen rajuutta kohdatessaan vedenpinnan ensimmäistä kertaa elämässään liivit päällä, tätä em. joustoa ei nimittäin ole tarjolla liivien kanssa.
2) Kiinnittämätön haararemmi...
Vedenpinnan kohdatessaan liivit haluaa loistavista kelluntaominaisuuksistaan johtuen jäädä välittömästi kellumaan, mutta ihminen ei.
—> hyppääjä sujahtaa liiveistään läpi, ja aloittaa matkansa kohti pohjaa käymättä lähtöruudun (vedenpinta) kautta, koska on heti liiveistään eroon päästyään saanut riemukseen vähintään muutaman desin vettä keuhkoisinsa.
Ihmiselle luontainen hyppyasento (jalat edellä) takaa maksimaalisen uppouman veteen.
Nenän sierainten suunta tässä samaisessa asennossa puolestaan takaa veden maksimaalisen tunkeuman hengityselimiin.
3) Osuma kelluvaan materiaaliin.
Uppoavan laivan ympäristössä tuppaa olemaan kaiken laista roinaa, ja mikäli onnistuu kolhimaan itsensä siten, että on edes 5...10 minuuttia unten mailla, on hypotermia ehtinyt edetä sen verran pitkälle, että höyhensaarilta ei enää palaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska yksityiskohta on se, kun Europan ensimmäinen puhuja yrittää vaan sitkeästi sanoa koko ajan "Juorop" ja Estonia sanoo vaan koko ajan suomalaisittain "Europa".
Jeps. Ei anna ruusuista kuvaa enkun taidoista kyllä, kun eihän erisnimeä lähdettäisi ääntämään tuollai. Ehkäpä siksi vetivät sitten muilla kielillä vastoin käytäntöä.
No ehkä hätätilanteessa sallitaan, että puhuu sitä kieltä jota parhaiten osaa. Oletettavasti tämä Estonian puhuja siis osasi englantia huonommin kuin suomea.
Niin, Estonian mies ei varmaan kysynyt "puhutko suomea" vain huvin vuoksi! Yrittäkää myös tajuta, että maailmassa on edelleen hyvin paljon porukkaa, jotka eivät pihu englantia kovin hyvin.
Nyt kun olen katsellut ja lukenut näitä tänne linkitettyjä videoita ja artikkeleita niin on ruvennut ahdistamaan oikein tosissaan tämä tapahtuma. En ollut tapahtuma-aikaan Suomessa, mutta muistan nähneeni ohjelman aiheesta, olisiko se tullut TVstä sitten seuraavana vuonna. Siinä soi taustalla juurikin tuo "Warum", mikä tässä ketjussa aikaisemmin mainittiinkin ja muistan, että siinä näytettiin (ilmeisesti helikopterista kuvattu) pätkä, missä vedessä kellui pelastuslautta ja siinä kuollut nuori nainen. Se on varmasti kuvattu heti seuraavana päivänä, koska kyllähän ne ruumiit sieltä sitten varmasti korjattiin pois mahdollisimman pian. Se näky jäi järkyttävänä mieleen. Muistaako kukaan nähneensä sitä ohjelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta voi olla, että olin onnellisempi risteilijä kun en tiennyt mitään näistä pelastusveneiden turhuuksista ja huoltotöiden tilasta...
”Tieto lisää tuskaa” :D
—> Oikeaoppinen asento liivit päällä on seuraava:
Lauka rintaan, ja pää kallistettuna oikeaa olkapäätä vasten. Oikea käsi kierretään pään yli, kämmen ja sormet puristaa kalloa takaraivolta tiukasti kohti rintaa ja olkapäätä. Vasen käsin painetaan tiukasti kylkiluihin olkavarren osalta, ja vasemman käden etusormella ja peukalolla puristetaan sieraimet tiukasti yhteen.
Veteen hypätään ns. Sikiöasennossa, eli pyritään siihen että veteen osuttaessa isku otetaan vastaan yhteisesti pakaroilla, jalkapohjilla ja kuppimaisessa asennossa olevilla jalkojen takapinnoilla.
Kun vedenpinta on kohdattu/rikottu, ojennetaan jalat välittömästi suoraksi, siis suoraan ETEEN (ei alas...), ja oikaistaan vartalo.
Tämän jälkeen aletaan välittömästi liikehtiä kaikilla toimivilla raajoilla vedessä.
Mikäli onnistuu kaikki em. temput ja asento (harva osaa harjoittelematta...), on ainakin geimeissä mukana vielä.
Harvalla meistä on mahdollisuus harjoitella risteilyaluksen kannelta/kyljeltä poistumista autenttisissa oloissa, mutta esimakua ja astetta kevyempää arjen jännitystä voi hakea ihan minkä tahansa laiturin nokasta liivit päällä hyppäämällä, ja kehtaan tätä kokemusta suositella kenelle tahansa, joka edes pienitehoisen perämoottoriveneen kyydissä enemmän tai vähemmän säännöllisesti liikkuu.
Vaikka pienveneellä veden varaan joutuminen onkin monessa suhteessa erilainen tapahtuma, ei temppu suinkaan täysin hyödytön ole tällaistakaan haveria silmällä pitäen.
Tulee ainakin kokeiltua miten sitä reagoi lämpöshokkiin, mikä tervehtii kehoa välittömästi veden varaan jouduttuaan, saatat yllättyä... ;-)
Samassa yhteydessä realisoituu ns. ”paukkuliiveihin” liittyvä erilaisuus perinteisiin nähden, nykyäänhän ihmiset suosii näitä huomattavasti paremman käyttömukavuuden vuoksi
Kyse on kuitenkin minuuteista. Ei mistään tuntien hirveästä kuolinkamppailusta.