Uskallatko sinä ajaa autoa

Totta kai uskallan. Sain kortin heti 18v taytettyani ja siita asti olen ajanut. Suurimman osan tuosta ajasta Englannissa. Asumme suurkaupungissa ja tuolla ma pistan menemaan, ei ole onneksi ikina viela rytissyt... Lontoossakin joutunut pariin kertaan kaymaan autolla, ja hyvin selvitty :)

Uskallan kyllä. Kortin ajoin heti 18-vuotiaana, mutta vasta vähän alle 3-kymppisenä ostin auton, kun muutin pääkaupunkiseudulla vähän huonompien julkisten yhteyksien alueelle. Minä olen meidän perheessämme se, joka ajaa eniten.

Tuttavaperheistä löytyy niitä, joissa vaimolla ei ole korttia tai vaimo ei koskaan aja, vaikka olisi kortti, ja minusta se on vähän outoa. Ajattelen niin, että on koko perheen etu, kun on kaksi mahdollista kuskia yhden sijaan, niin se antaa liikkumavaraa esim. aikataulujen suhteen, eikä olla yhdestä kuskista riippuvaisia, jos hän vaikka sairastuu tai ei ole paikalla.

Ihan turhaa soopaa on se, että naiset olisivat luonnostaan huonompia kuskeja. Jos mies on aina se, joka ensisijaisesti ajaa, niin tietenkin monilla naisilla ajamisesta ei koskaan pääse tulemaan rutiinia. Tunnen kyllä yhden sellaisenkin miehen, jonka itsetunnon päälle käy se, että joku nainen käsittelee autoa häntä paremmin, enkä oikein ymmärrä sellaista.

Talvella vältän ajamista ja Helsingin keskustaan en tykkää mennä etenkään ruuhka-aikana ja aluielle joista on hyvin vaikea saada parkkipaikkaa sekä joutuu pysäköimään taskuun. Ajan vain automaattivaihteisella enkä varmaan edes osaisi ajaa käsivaihteisella enkä kyllä haluakaan.

Tietysti uskallan ja ajan päivittäin. Ihme kysymys. Meillä on yksi auto perheessä ja ajetaan sitä about 50/50.

Osaan ja uskallan. Mutta ennen nykyistä tilannetta minulla oli kymmenen vuoden pätkä etten ajanut autoa. Rattikammo oli jotain aivan järkyttävää. Tuntui että pyörryn kun piti mennä auton rattiin. Autokoulun jälkeen minulla ei ollut autoa käytettävissä, enkä päässyt heti hankkimaan sitä rutiinia ajamiseen ja sitten se muuttui tuollaiseksi järkyttäväksi peloksi. Tämä häiritsi itseäni todella paljon. Näin unia siitä että minun on pakko ajaa autoa, välillä se sujui hyvin, välillä unet olivat kauheita. Loppujen lopuksi kyllästyin tähän. Hankin työpaikan 30 km päästä, niin että oli pakko ajaa. Kaksi ensimmäistä viikkoa ajoin melkein itkukurkussa, sen jälkeen alkoi pikku hiljaa helpottaa ja aika nopeasti se sitten siitä muuttui asiaksi jota ei tarvitse erikseen ajatella.

Kerroin tämän nyt vaan ihan tsemppausmielessä, niille joilla tuollainen kammo on. Se miten siitä pääsee, on se että hommaa itsensä tilanteeseen jossa on pakko ajaa säännöllisesti. Mikään silloin tällöin ajelu ei tuota ongelmaa poista. Ja kyllä se mielestäni kannattaa hoitaa pois. Itselläni siihen liittyi hirveästi negatiivisia tunteita omaa osaamistani kohtaan ihan yleensäkkin. Se söi itseluottamusta ja sen ajattelemiseen meni ihan turhaan aikaa.

Kiitos vastauksista. Avarsi hyvin tätä asiaa. Olen nimittäin miettinyt monesti tuttuja, että miksi he eivät aja, vaikka auto on pihalla. Ei sitä kehtaa kysyä, että etkö uskalla ja miksi et edes opettele, vai eikö mies anna lupaa.

Autonajopelko on varmaan ihan oikea pelko, jos ei ole ajanut. Ehkä nyt osaan tukea tuttujani paremmin ja rohkaista heitä, kun luin kirjoituksianne.

ap

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:15"]

Numerolle 14: Olen yksi naiivi hottis Kuopion torilta. Olin siella ystavaa etsimassa.

[/quote]

Ei nyt vieläkään ihan auennut.

14

Tottakai uskallan. Rakastan ajaa moottoriliikennetiellä 140km/h.

eN NYT VIELAKAAN IHAN USKALTAISI.

Juuri tuli sompailtua Helsingin keskustassa ensin Stokkalle, sitten Katajanokalle, sieltä Eiraan ja kotiin tänne kehä 3 tuntumaan:) Aika suhailua ja aina jännittää mutta ajan kyllä. Työmatkat päivittäin n 54km. Sekä omalla että miehen uudella autolla

n 53v

Ajan päivittäin n. 5 miljoonan asukaan kaupungissa, eli uskallan ajaa. Alkuun sain paniikkikohtauksia kun oli pakko lähteä isoille teille (6-10 kaistaa suuntaansa), mutta siihenkin tottui.

Tammikuussa sain kortin ja siitä lähtien olen ajanut lähes päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:51"]

Suurin osa naista ei juurikaan osaa liikennesääntöjä ja silloin tietysti pelottaa lähteä liikenteeseen.

[/quote]

Eiköhän suurin osa osaa kuitenkin sukupuolesta riippumatta.

Välinpitämättömyydestä on useimmiten kysymys ja siitä, että nykyään ei kuulu tapoihin ottaa muita huomioon, liikenne ei tee poikkeusta eikä se ole sukupuolisidonnaista. Kyse on siitä, että kun ajaa vähän, rutiinia ei löydy ja auton hallinta jännittää. Itselläkin tulee aina välillä pitkiä aikoja, ettei tule ajettua, kun ei ole tarvetta. Sitten pitää oikein varta vasten lähteä hakemaan ajotuntumaa. Kun asuu lähellä kaikkea ja työmatka on lyhyt, töissä ei tarvitse autoa, eikä ole enää lasten kuljetusta, ei ole tarvetta ajella.

Itse pelkään eniten muita toilailjiota, omasta mielestäni ajan hyvin, mutta pelkään  niitä, jotka eivät aja. Nyt on lyhyelle aikaa sattunut kaksi läheltä piti tilannetta, joissa toilailija on ollut joku muu, mutta molemmilla kerroilla oli mies kuskina ja hän kokeneena kuskina osasi jo ennakoida. 

Minulla ei ole korttia, olen 37v.  En ole koskaan ajatellut että se on itsestäänselvyys joka kaikilla pitää olla. Ei kyllä ole ollut rahojakaan ajaa korttia, tai sille rahalle on aina ollut parempaa käyttöä. Nytkin sitten pitäisi maksaa teinien ajokortit kun olen ne luvannut että ei taas varmaan tule itse ajettua.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:51"]

Suurin osa naista ei juurikaan osaa liikennesääntöjä ja silloin tietysti pelottaa lähteä liikenteeseen.

[/quote]

Erikoinen mielipide. Mihin perustat tämän väitteesi? Tilastojen mukaan muuten suurin syy 18-20-vuotiaiden miesten kuolemiin on se, että he ajavat ylinopeutta ja/tai kännissä. Eniten pieniä peltivaurioita taas tulee naisille ja ne tapahtuvat kauppojen parkkialueilla - koska naiset käyvät useammin kaupoissa.

Ajan työkseni rekkaa ja täytyy myöntää että kyllä talvella välillä oikeasti pelottaa.

New Yorkissa ei pelota eika Los Angelesissa tai Lontoossa. Suomessa pelottaa kun ei ole tarpeeksi kaistoja ja maenpaalta ollaan ohittamassa vastaantulevan kaistalla. Kirkumiseksi menee jo matkustajana oleminen.

Mikä teitä pelottaa Helsingin keskustassa? Eihän täällä ole ruuhkia koskaan, joskus vähän jonoa mutta ruuhkaksi asti ei ole, jos vertaa suurkaupunkeihin. Ihmiset ajavat nätisti verrattuna Pietariin esimerkiksi.

Tarkuunparkkeeraus on ihan helppoa kun sen on kerran opetellut.

Autolla ajaminen on ihan yhtä helppoa kuin vaikka pyöräily.

Ihme keskustelu taas.

Itselläni on muutama naispuolinen kaveri/tuttu, jotka eivät ole välttämättä ajaneet metriäkään kortin saamisen jälkeen. Yllättäen kun kakkosvaiheen aika oli, alkoi paniikinomainen harjoittelu vain sitä tilannetta varten, sen jälkeen ei ole taas ajettu käytännössä lainkaan... Näitä nuoria naisia oikeasti pelottaa ajaa autoa - ettei johtuisi siitä ettei ajokokemusta juurikaan ole.

Kyllä minuakin, kuorma-autokuskia, talvisin saattaa vähän keli jännittää, mutta ajokokemus ja hyvä tuuri on pelastanut pahoista tilanteista.

Mun piti myydä ihan auto pois koska olen liian säikky liikenteessä. Autoilu on kamalinta mitä tiedän ja ajokoulu oli kamalin. Pelkään ja inhoan autoilua ylikaiken. Hirveintä on olla aamuruuhkassa ja peruutella parkkipaikalla. 

Suotta kiusaatte itseänne. Lopettakaa autoilu, jos ahdistaa. Aamulla on niin paljon munapäitä liikenteessä tööttäilemässä että tekisi mieli vetää turpaan.  Kusipäät voisivat herätä aijemmin, kun on niin helvetin kiire. Ihan oikeasti. Herätkää aikaisemmin, jos on kiire vitun kusipäät.

T: 11cm mies