Kuinka mulkku muusikon pitää olla, että lakkaat kuuntelemasta hänen musiikkiaan? Eli missä menee raja?

Reino Nordin, umpimulkku siviilissä.

Olen tehnyt jo kauan sitten periaatepäätöksen, että pidän erillään työt ja ihmisen. Chaplin oli mitä oli, mutta Gold Rush on yksi maailman hienoimpia elokuvia. Wagner oli mitätön ihminen, mutta musiikkinsa jumalaista. jne jne.

Mutta kieltämättä asia vaivaa vielä silloin, kun kyse on tämän ajan tekijästä. Että rahoitanko jotain pedaria, rzkaria, eläinrääkkääjää. Nuo on ne pahimmat jutut, joiden yli on vaikea päästä. Tosin huumekauppa, veronkierto on myös pahoja. Niiden rinnalla juopottelu, pikkupössyttely, nahistelu nakkijonossa, pskan puhuminen, sammakoiden päästely suusta ymv on aika pientä.

Ei kiinnosta yhtään mitä ovat siviilissä. Jos musa on hyvää niin fanitan vaikka vetelisivät pikkulapsia persesilmiin ilman liukuvoiteita. Öyh öyh!!

Paleface. En kuulu musiikillisesti kohderyhmään, mutta en katso/kuuntele mitään missä tuo tuo mulkku on mukana.

Sama Sillanpään kohdalla, syyt toki erit.

En kuuntele enää Sillanpäätä enkä Loiria.

Vierailija kirjoitti:

Reino Nordin, umpimulkku siviilissä.

Reino Nordinin tapauksessa en voisi käyttää senttiäkään rahaa hänen musiikkiinsa, koska vaimonsa on niin äärimmäisen vaarallinen ja vahingollinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Marilyn Manson ja Lindemannin Till menneet miulla boikottiin. Ja Jari Sillanpää.

Noita en ole pystynyt kuuntelemaan ilman boikottiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletan kyllä että esim. lostprofetsia ei enää edes soiteta radiossa.

Ei varmasti soiteta. Itsellä on kova toleranssi sen suhteen, millaisten ihmisten musiikkia voin kuunnella mutta suoraan sanottuna tuo Watkins oli kyllä sen luokan ihmishirviö, että ei pysty.

Arttu Wiskari on se pahin m****u.

Eipä tule mieleen.

The Mentorssin rumpali-laulaja El Duce halusi vaan shokeerata ja aiheuttaa pahennusta.

GG Allin oli nyt muuten vaan sekopää joten ei tullut yllätyksenä.

Vaikka en anarkisteista ja äärivasemmistolaisista välitä niin kyllä mä silti pidän Crust Punk genren raivoavasta asenteesta ja tietyistä aiheista.

En välitä esim. pop-musiikista ja rap/hiphopista joten en ota kantaa.

Alaikäisiin sekaantumisessa ja raiskauksissa menee oma rajani. Murha olisi myös sellainen, että loppuisi kuuntelu. 

Michael Jackson kun alkaa soimaan niin kanava vaihtuu salamaakin nopeammin. Ällö pedari.

Kuuntelen musiikin musiikkina. Nerouden ja hulluuden raja on häilyvä, ja joskus sekopäät saavat luotua mahtavaa taidetta. Jos taide aiheuttaa minussa hyviä fiiliksiä, en mieti sitä, kuka sen on tuottanut. Ihminen teoksen takana voi olla k-pää, mutta minun ei tarvitse olla sen ihmisen kanssa missään tekemisissä, käytän vain lopputuotetta.

Tuskin kukaan meistä edes tietää kaikkia luurankoja muusikkojen/taiteilijoiden kaapeissa. 

Viime Euroviisut ja Abba.

Kuuntelen musiikkia enkä muusikoita tai niiden mulkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan kyllä että esim. lostprofetsia ei enää edes soiteta radiossa.

Ei varmasti soiteta. Itsellä on kova toleranssi sen suhteen, millaisten ihmisten musiikkia voin kuunnella mutta suoraan sanottuna tuo Watkins oli kyllä sen luokan ihmishirviö, että ei pysty.

Minä taas ratkaisin asian siten, että en kuuntele radioita joissa musiikkipäällikkö tuputtaa soittolistavalinnoillaan omaa ideologiaansa väkisin kuuntelijoille. Eli siis en kuuntele radiota, piste. 

Vierailija kirjoitti:

Michael Jackson kun alkaa soimaan niin kanava vaihtuu salamaakin nopeammin. Ällö pedari.

Samaan pedarikastiin menee Sillanpää. Oksettava ei edes ole pahoillaan.

Tämä on paha. Missä menee taiteilijan ja taiteen raja? Saako taitelija olla ihminen, jolla on myös heikkoutensa? Itse näen sen niin, että jos siinä musiikissa jotenkin näkyy se toisen synkkyys, niin miksipä haluaisin sitä kuunnella. Esim. joku tekee biisejä huumeista ja naisten pahoinpitelystä, eipä paljon houkuttele sellainen muutenkaan. Mutta joku Lennon, jonka on sanottu olleen väkivaltainen vaimoaan kohtaan, niin ei hän ole musiikissaan avoimesti ilmaissut tukea sellaiselle tai yrittänyt manipuloida muita tekemään samaa. Myös hänen sukupolvensa aikana perheväkivalta oli ihan eri juttu kuin nykyään, mikä ei millään tavalla oikeuta sitä, mutta tarkoittaa vaan, että aika moni muusikko menisi boikottiin siitä sukupolvesta, jos heidän tekonsa paljastuisivat julkisesti, koska asenteet oli silloin erilaisia. Esimerkiksi suostumus ja päihteet oli varmaan aika harvoin syvällisen keskustelun aiheena niihin aikoihin isojen muusikkojen piireissä.

Sitten on sekin, että miten paljon artisti hyötyy vaikkapa rahallisesti siitä, jos kuuntelen musiikkiaan? Tai miten paljon ihmiset tukevat häntä vaikka uhriaan vastaan julkkisstatuksen vuoksi, ja miten se vaikuttaa uhriin? 

En siis tiedä. Riippuu tosi monesta seikasta.

Irwin Goodman

https://www.is.fi/musiikki/art-2000009847873.html
Uutuuskirja: Irwin juotti lapselle alkoholia ja harrasti tämän kanssa seksiä

Irwin Goodman oli 1970-luvulla niin suosittu, ettei edes alaikäisen kanssa seksin harrastaminen ja siitä saatu viiden kuukauden ehdollinen vankeustuomio haitannut mainetta. Tuomas Marjamäki kirjoittaa tapauksesta tuoreessa elämäkerrassa Yhdet vielä, Irwin.

Helatorstaina 20. toukokuuta 1971 Irwin Goodman (19431991) juotti hotellihuoneessaan Joensuussa 14-vuotiaalle Sirpalle alkoholia ja harrasti tämän kanssa seksiä.

Kun bändi porukalla vehkeilee solistinsa selän takana, työntää tämän inhottavalla julkisella kirjeellä bussin alle, julkaisee kokonaisen kirjan paskan puhumista solististaan ja tämän aviomiehestä ja leikkii krokotiilin kyyneleet silmissä uhria, niin ei huvita kuunnella ko. pändin räpellyksiä enää.