Onko jotenkin aidompaa syödä ei-niin-terveellisesti?
Kävin täällä aamupäivällä ja aloitin ketjun, joss kysyin mielipiteitä ruokaostoksista (se oli sellainen vähän kieli poskessa aloitettu ketju, harmitonta ajanvietettä). Yhdessä vastauksessa tuli sellaisia ajatuksia, että olen "wannabe terveysintoilija" ja ostan sellaista ruokaa kuin ostan näyttääkseni paremmalta muiden ihmisten silmissä. Tämä vastaus herätti mut pohtimaan, että hieman tuon sävyisiä kirjoituksia olen aiemminkin lukenut tältä palstalta (tuo kirjoittaja tietenkin saattoi vastata ihan provoilumielessä, muttei ehkä kuitenkaan ihan kaikki tuohon sävyyn vastaavat?).
Mitä mieltä olette, onko siis epäterveellisemmin syöminen jotenkin aidompaa ja terveellisesti syöminen vain ulkopuolisten tahojen miellyttämistä?
Kommentit (8)
Terveellinen on hyväksytympää ja siksi kai Facebookiin laitetaan kuvia salaateista ja viherpirtelöistä ennemmin kuin pakastepitsoista.
Itse syön sekalaisesti, arkena hyvinkin terveellisesti, paljon salaatteja ja keittoja mutta syön viikottain jotain ihan muuta. Valinnat teen ihan oman olon perusteella, viikonlopun jälkeen etenkin tekee taas mieli salaatteja ja kevyempiä ruokia.
Nämä aiheet menee aina jotenkin negatiiviseksi. Ei riitä että kerrottaisiin mitä itse ostetaan ja syödään, vaan siinä sivussa pitää haukkua naapurin Pirkko, jonka on nähty ostavan roiskeläppäpizza.
Kertokaahan toki muutkin mielipiteenne!
Täällä on mun mielestä monessa jutussa vallalla tuollainen ajattelutapa. Usein täällä myös vedetään heti äärilaitaan, unohtaen kultainen keskitie. Aika harva varmasti syö Ihan Aina huipputerveellisesti. Mutta kai kuitenkinsuurin osa pyrkii syömään terveellisesti, vai? Hullua olisi, jos tietoisesti aina söisi mättöpaskaa.
kerran seurasin jotain lasten harrastamiseen liittyvää ketjua täällä. Siinä myös tuli paljon kommentteje siitä, kuinka elämä on jotenkin "aidompaa" ja parempaa, kun lapsilla on vapaa-aikaa eikä lainkaan harrastuksia. Ikäänkuin se, että kaksi kertaa viikossa käy vaikka uintiharkoissa 60min kerrallaan poistaisi kaiken vapaa-ajan ja tekisi elämästä tiukan aikataulutettua, eikä tilaa vapaalle leikille ja normiarjelle olisi ollenkaan.
Täällä on mun mielestä monessa jutussa vallalla tuollainen ajattelutapa. Usein täällä myös vedetään heti äärilaitaan, unohtaen kultainen keskitie. Aika harva varmasti syö Ihan Aina huipputerveellisesti. Mutta kai kuitenkinsuurin osa pyrkii syömään terveellisesti, vai? Hullua olisi, jos tietoisesti aina söisi mättöpaskaa.
kerran seurasin jotain lasten harrastamiseen liittyvää ketjua täällä. Siinä myös tuli paljon kommentteje siitä, kuinka elämä on jotenkin "aidompaa" ja parempaa, kun lapsilla on vapaa-aikaa eikä lainkaan harrastuksia. Ikäänkuin se, että kaksi kertaa viikossa käy vaikka uintiharkoissa 60min kerrallaan poistaisi kaiken vapaa-ajan ja tekisi elämästä tiukan aikataulutettua, eikä tilaa vapaalle leikille ja normiarjelle olisi ollenkaan.
On aina haitallista, jos joku asia muodostuu pakkomielteeksi/itsensä ylentämiskeinoksi. On hienoa jos pystyy ravitsemaan itsensä terveellisesti mutta jos se vie aikaa perheeltä, aiheuttaa stressiä tai muiden syyllistämistä, jotain on pielessä. Itse syön ihan mitä vaan ja en pode huonoa omaatuntoa, jos lapset syövät välillä raneja ja nakkeja. Ehdin ihan hyvin tehdä ruokaa miltei joka päivä mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät ehdi. Ja tunnen vain yhden ihmisen laajassa tuttavapiirissäni joka jaksaa iltamyöhään valmistaa perheelle seuraavan päivän päivällisen, jota ei ehtisi töiden jälkeen tehdä. Ja hän on tosi nuuka ihminen joten eineksiä ei osteta.
Ylipäänsä näissä ruokakeskusteluissa tuntuu, että moni elää syödäkseen. Minä ainakin käytän suurimman osan energiastani ihan muiden asioiden miettimiseen ja tekemiseen kuin ruokavalion tai tarjoilujen suunnittelemiseen ja syömiseen.
No minusta kirjaimellisesti aidompaa on syödä mahdollisimman luonnollista ja alkuperäistä ruokaa eli kasviksia, käsittelemätöntä lihaa ja kalaa. luomumaitotuotteita ym.