Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttua pidetymmäksi ihmiseksi?
03.07.2020 |
Kysymys otsikossa. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, en ole suosittu vapaa-ajalla enkä työpaikalla. En ole mitenkään kovaääninen tai ilkeile, vaan melko introvertti. Olen mielestäni ystävällinen, muistan ystävien tärkeät päivät ja kysyn kuulumisia. Olen ihmisille usein ns. kakkosvaihtoehto. Kaipaisin kuitenkin enemmän ystäviä ja haluaisin, että minusta pidettäisiin töissä. Olen ahkera, kunnianhimoinen ja tavoitteellinen elämässä, sillä satun nauttimaan opiskelusta ja työnteosta. Mitä neuvoja antaisitte, miten muuttua pidetymmäksi ihmiseksi?
Ap
Kommentit (36)
Just joo, kysele ihmisiltä paljon niin saat juorueukon/stalkkerin/ihme tivaajan maineen vaan ja/tai joudut koko ajan ilmaiseksi terapeutiksi ja kuuntleijaksi. Vastavuoroisesti seurassasi viihtyvät iohmiset eivät sitten todellakaan kuuntele sinua tai auta missään, ovat tottuneet siihen että olet heitä kuunteleva ja palveleva kynnysmatto, kokemusta on.
Minustakaan ei pidetä, jotenkin kai jo olemuksessani on jotain niin ärsyttävää ja outoa, että olen vain ilmaa muille tai sitten vihamielisesti kohdellaan vaikkei edes tunneta. Itsetunto onkin nykyään olematon lukuisista hylkäämisistä ja kiusaamisista johtuen joten varmaan sekin näkyy jo olemuksessani, enää en siis edes yritä tutustua kehenkään tai tunke aporukoihin, kun en niihin vaan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ole oma itsesi ja koita löytää kaltaisesi seura. Missäpäin Suomea asut?
T. Vastaavaa kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla positiivinen. Ihmiset viihtyvät mielellään positiivisten ihmisten seurassa.
Tämä! Aika moni yksinäisyydestä kärsivä on kova puhumaan pahaa muista ihmisistä. Yritäpä pari kuukautta olla sanomatta kenestäkään mitään negatiivista. Löydät aivan uuden elämän.
Ulkona liikkuessa kuulee paljonkin näiden kaveriporukoiden keskusteluja vaikkei niitä erikseen kuuntelisikaan ja tosi usein niissä kyllä on sellaista pahantahtoista "supatusta" ilmeisesti ihmisistä, jotka ei just sillä hetkellä paikalla ole.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Opettele olemaan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja kyselemään heiltä asioista, jotka heitä kiinnostavat.
Niin tämä on kyllä aika helppo keino tulla ihmisten kanssa toimeen. Kysellä heistä itsestään koska kaikkihan nyt tykkäävät itsestään puhua.
Itse tosin kyllästyin tähän jossain vaiheessa koska ihmisten vastaukset eivät oikeasti ylensä minua kiinnostaneet.
No ei ihminen itteään kyllä pidemmäksi saa ilman jotain alienteknologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei riitä, että on mukava. Pitää myös näyttää mukavalta, eli ystävälliseltä. Jos on ärtsy perusilme, ei käytöksellä ole paljon väliä.
Ja sen mitä olen vierestä seurannut, harvat ovat kavereita kaikkien kanssa. Niiden seuraa suositaan, jotka valitsevat jonkun jota sitten haukkuvat selän takana.
En halua sellaiseen seuraan, joten olen mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Just joo, kysele ihmisiltä paljon niin saat juorueukon/stalkkerin/ihme tivaajan maineen vaan ja/tai joudut koko ajan ilmaiseksi terapeutiksi ja kuuntleijaksi. Vastavuoroisesti seurassasi viihtyvät iohmiset eivät sitten todellakaan kuuntele sinua tai auta missään, ovat tottuneet siihen että olet heitä kuunteleva ja palveleva kynnysmatto, kokemusta on.
Minustakaan ei pidetä, jotenkin kai jo olemuksessani on jotain niin ärsyttävää ja outoa, että olen vain ilmaa muille tai sitten vihamielisesti kohdellaan vaikkei edes tunneta. Itsetunto onkin nykyään olematon lukuisista hylkäämisistä ja kiusaamisista johtuen joten varmaan sekin näkyy jo olemuksessani, enää en siis edes yritä tutustua kehenkään tai tunke aporukoihin, kun en niihin vaan sovi.
Kamala kuulla että jollakulla muullakin on tämä sama tilanne. Se on oikeasti ihan uskomatonta kuinka välillä on tosiaan kuin näkymätön eikä kukaan noteeraa mitenkään ja hetken päästä toisessa tilanteessa saakin toiselta "karvat pystyyn" tekemättä/sanomatta mitään ja toinen ei voi/halua edes peitellä sitä inhoaan/vihaansa.
Ja ei, en haise tai ole muutenkaan epäsiisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laumasielut valitsevat usein ystäväkseen pelottavan, teräväkielisen ihmisen. Sellaisen jota ei haluta vihamieheksi. Kammottavaa valita ystävä sillä perusteella, mutta se on yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Opettele olemaan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja kyselemään heiltä asioista, jotka heitä kiinnostavat.
Toteutusvinkkejä pitäisi antaa aina näihin. Tämähän onnistuu siis niin, että paneutuu itseensä. Mitä paremmin itsensä, eli ihmisen tuntee, sitä paremmin ymmärtää myös muita. Mielenkiintoisena yksityiskohtana myös yksinäisyyden tunne vähenee, kun kokee paremman ihmistuntemuksen myötä olevansa jatkuvasti kytköksissä koko ihmiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat muuttua pidetymmäksi ihmiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseään ei kannata ottaa turhan vakavasti, ihmiset pitävät ihmisistä jotka osaavat nauraa itselleen ja omille mokilleen.
Miksi sun pitäisi olla pidetty ihminen? Tarvitsetko hyväksyntää muilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi olla pidetty ihminen? Tarvitsetko hyväksyntää muilta?
Kaikki ihmiset tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele olemaan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja kyselemään heiltä asioista, jotka heitä kiinnostavat.
Tämä! Se että on aidosti kiinnostunut muista ja todella kuuntelee kun he puhuvat on hyvien ystävyyssuhteiden a ja o. Kuuntelu on onneksi usein helppoa introverteillle.
Mutta ei sitten mitään kolmannen asteen kuulustelua.
Pakko nostaa, koska just eilen puhelin soi iltakymmenen jälkeen ja ensin meinasin jo olla vastaamatta kun näin kuka soittaa, mutta sitten (tämän ketjun innoittamana) päätin "ottaa lusikan käteen" ja olla itse aktiivinen/tavoitettavissa ja kiinnostunut muista ihmisistä.
No, soittaja oli hyvässä maistissa kuten aiemmasta kokemuksesta tiesin (tämä ihminen ei siis selvinpäin pidä mitään yhteyttä eikä edes vastaa puhelimeen jos/kun soitan esim arki-iltana) ja niinpä sitten kuuntelin reilun tunnin melkoista monologia pskasta duunista, hankalasta teinistä ja siitä kuinka kolottaa sieltä ja täältä. Parasta oli, että hän kyllä kysyi yhdessä välissä että mitä mulle kuuluu ja kun aloin kertoa, niin ensin huomasin että toisessa päässä puhutaankin mun "ohi" miehelle ja teinille jostain pakastepizzasta ja hetken päästä kävi se mikä aina, eli kun tämä ihminen puhuu handsfreen kautta ja sitten menee liian kauas siitä puhelimestaan niin se kuuluvuus katoaa vaikka puhelu ei katkeakaan vaan kuuluu ainoastaan sellaista sirinää ja vonkunaa. (tämä käy siis oikeastaan poikkeuksetta aina siinä vaiheessa kun minulla on suunvuoro) Lopulta hän taas ilmaantui linjalle huutelemaan haloota ja että ootko sä vielä siellä ja sitten totesi iloisena että olipa kiva jutella ja että hän menee nyt syömään yöpalaa eli heippa!
No jaa. Oman kokemukseni mukaan se on justiinsa melko lailla toisinpäin eli kun en ole aidosti oma itseni niin minusta kyllä pidetään, mutta kun olen oma itseni niin ei..
Olen siis uudessa seurassa aika hiljainen ja varautunutkin, mutta sitten kun tullaan tutummiksi ja itsekin rentoudun ja muutun puheliaammaksi (en kyllä ole silloinkaan mikään suupaltti jolta toiset ei saisi suunvuoroa) niin silloin huomaa hyvin sen eron eli kelpaan ns "alkukankeana" ihan ok, mutta sitten kun olen jo oma itseni niin enpäs enää kelpaakaan.