Lue keskustelun säännöt.
Mihin saakka on vain siedettävä valintojesi arvostelua? OV
21.04.2013 |
Eräällä kaveripariskunnalla, varsinkin sillä miehellä, on omituinen tapa arvostella elämänvalintojani. He ovat sellaisia perinteisiä omakotitalo-lapsiperhe-volvo ja kultainen noutaja -ihmisiä. Mikä on mielestäni hienoa. Itse olen naimisissa mutta meillä ei ole lapsia ja asumme kaupungin keskustassa. Teen töitä eräälle kansainväliselle organisaatiolle, välillä asuinmaassani ja välillä teen pitkääkin keikkaa eri kehitysmaissa.
Tämä siis pohjustuksena, olemme hyvin erilaisia ihmisiä mutta itse arvostan kaikkiien valintoja. Tapasimme isolla porukalla jokin aika sitten ja etenkin tämä mies suorastaan vittuili minulle koko illan; "Et kai sä nyt sinne Angolaan (esimerkkimaa) lähde, siellähän on ihan kamalan vaarallista, et sinä siellä pärjää", "miten se sun mies päästää sut tuollaisiin töihin", "eikö teilläkin olisi aika jo ottaa vastuuta ja tehdä lapsia", "meidän naapurista on talo myytävänä, ostakaa se". Siis tätä on jatkunut vuosia ja vuosia, ja olen vaan sietänyt asian ja ajatellut itsekseni, että ovatpa he moukkia.
Nyt sitten viimeksi pariskunta yhteen ääneen selosti, miten kaikki ovat heille kateellisia rantatontista ja rantasaunasta ja viittasivat sitten minuun "kylllä se maijakin vielä periksi antaa ja tulee elämään tänne meillepäin kunnon aikuisten elämää". Aiemmin olen vain hymähtänyt ja vaihtanut keskustelunahetta mutta nyt päätin, että minuahan ei arvostella ja tokaisin puolihuvittuneella äänellä, että "jos joutuisin elämään tuollaista teidänlaistenne elämää, varmaan tappaisin itseni".
No, sanomattakin selvää että minä olen jutun pahis, koska sanoin niin rumasti. Minkä toki myönnän, mutta kysyinkin av-raadilta; mihin asti tuollaista on siedettävä ennenkuin itseään saa puolustaa?
Kommentit (65)
Totta! Itseä ei ole niin häirinnyt tuo kaveriperheen toimintatapa, olen kyllä nähnyt kuinka raskasta heillä on kahden taaperon kanssa ja omakotitalon remontissa. Ehkä se on sellaista, että saisivat samassa tilanteessa olevien tukea, jos tehtäisiin kuten he.. Mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 12:54"]
Niin, mielestäni tässä on jotenkin sellainen asetelma, että kaveripariskunnan mielestä minä en osaa elää oikein. En kyllä oikein tiedä, miksi minun pitäisi sitä pyytää anteeksi. Tekisi mieli laittaa viesti, että olen valmis kuulemaan HEIDÄN anteeksipyyntönsä kun ovat sinne asti asian käsitelleet.
Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, ei sulla ole mitään syytä mennä pyytelemään anteeksi. Jos joku nyt anteeksi pyytää, niin kyllä se kuuluisi niille vuosikausia jäkättäneille.
Ne ovat todennäköisesti niitä, jotka ovat moukkia, turha niile on mitään selittää. Jos heidän äo riittäisi siihen, että he asiallisesti kysyisivät, miksi sanoit niin, niin sitten tietenkin selität. Muuten kiehukoot liemessään.
Älä nyt vaan ala niitä nöyristelemään, nehän luulevat olleensa oikeassa. Sitäpaitsi, sähän sanoit asian niinkuin itse koet sen. Niiden on aika oppia, että ihmiset itse päättävät miten elävät.
ap
[/quote]
Numerot 5 ja 11 kirjoittavat asiaa!
Mulle on sattunut tollasta vähän väliä, etenkin veljen vaimon kanssa. Kärvistelin joka kerta aikani ankarassa v-tuksessa, kunnes otin lusikan kauniiseen käteen ja pyysin omaa käytöstäni anteeksi, täysin huolimatta siitä, tunsinko olevani oikeassa tai väärässä tai jotain siltä väliltä. Aina kannatti.
Tajusin myöhemmin, että veljen vaimo vähän pelkäsi mua ja ajautui huomaamattaan aina puolustuskannalle, jossa sen piti päästä osoittamaan että mä olin jotenkin väärässä jostain. Nyt sellainen on mennyt täysin ohi eikä meidän välejä hierrä enää mikään.
Tarkoitin lähinnä sellaista, että jos ollaan oltu suuressa porukassa niin kaikki eivät aina kuuntele kaikkien keskusteluja ja sen takia muut eivät ole välttämättä yksinkertaisesti kuulleet näitä naljailuja, sen sijaan ap:n lausahdus luultavasti sai sen verran huomiota että kaikki sen kuulivat ja huomasivat.
Mutta ap, teet niinkuin sinusta hyvältä tuntuu, jos et halua pyytää anteeksi niin sitten et pyydä. Omasta elämänkokemuksestani tiedän, että vanha viisaus "olen mielummin onnellinen kuin oikeassa" kantaa tällaisissa tapauksissa pitkälle, mutta jos koet että et menetä siinä mitään että välinne menevät, niin silloin asia on tietenkin eri. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että teillä molemmilla on anteeksipyydettävää (vaikka heillä ehkä enemmän kuin sinulla), ja "bigger person" on se joka ensin ojentaa kätensä ja lähtee selvittämään asiaa.
Terv. 11
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 12:49"]
Mielestäni on omituista, jos muu seurue ei olisi huomannut ap:n kavereiden moukkamaisuutta. Luuleeko ihmiset oikeasti, että tuollaiset kommentit ovat jotenkin hauskaa naljailua?
[/quote]
Numerolle 17: Miksi minun pitäisi pyytää aiempaa käytöstäni anteeksi? Siis sitä, että olen yrittänyt välttää konfliktia? Tuota tokaisuani voisinkin pyytää anteeksi, mikäli he pyytäisivät anteeksi sitä, että ovat vuosikausia antaneet ymmärtää etteivät pidä minua missään arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä jokainen kantaa ensisijaisesti itse vastuun omasta tuntemuksestaan, jos ja kun sellainen on. Musta vaikuttaa siltä, että ystäväpariskuntasi ei tunne tehneensä mitään väärin naljailullaan, joten vaatia heitä pyytämään sitä anteeksi menisi vähän ohi maalin..?
Sen sijaan ei jäänyt epäselväksi, että he loukkaantuivat purskauksestasi, vaikka se oli minun mielestäni paitsi ymmärrettävää jopa jossain määrin hyväksyttävää.
Siinä mielessä ei ole epäselvää, miksi heidän näkökulmastaan sinun tulisi pyytää anteeksi ensin.
Konfliktin välttely on ollut vuosia sinun valintasi toimia. Minusta et voi nyt yhtäkkiä vaatia toisilta, että he arvostaisivat sitä taannehtivasti, vaikka mukavaahan se olisi.
nro 17
Millainen ihminen ei ymmärrä tekevänsä väärin kun suoraan sanoo toiselle, ettei tämä osaa elää kun on tehnyt erilaisia valintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein sellaiset ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä, mainostavat kuinka erinomaista se on ja väheksyvät toisten valintoja. Itse pysyttelen kaukana sellaisista ihmisistä. Kateellinen ei kykene ystävyyteen.
Minusta ap:n ei tule pyytää mitään anteeksi. Kummallista, että joku viitsii sellaista edes esittää. Ap:n tuttavapariskunta sen sijaan voisi ottaa selvää miksi ap suuttui ja sitten pyytää anteeksi. Jos he eivät sitä tee, niin eivätpä ole kummoisia tuttavia. Jos joku suuttuisi minulle, niin haluaisin tietää miksi. Olenhan voinut tehdä jotain törkeää. Se, että tuttavat eivät halua käsitellä asiaa, viittaa siihen, että he tietävät olleensa aiemmin tökeröjä ja nyt yrittävät vaieta oman käytöksensä kuoliaaksi ja kääntää asian niin päin, että ap on se syypää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no sano sitten että voit antaa anteeksi sen monen vuoden vittuilun elämästäsi jos oiken nätisti anteeksi pyytävät. Ja lisää vaikka etteivät he voi tietää jos vaikka kärsisitte lapsettomuudesta tai vaikka sinulta olisi leikattu kohtu pois! Sano vain suoraan että he ovat mielestäsi moukkia ja olet tullit kertä toisensa jälkeen surulliseksi miehen puheista. Joskus asiat vain täytyy vääntää rautalangasta.
Huh, onneksi minulla ei ole enää lainkaan "ystäviä".. kun joka puolelta tuli tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista.. ei te ette koskaan esim. riidan jälkeen pyydä anteeksi, jos olette toista vaikka jotenkin haukkuneet tai muuten sanoneet ikävästi? Minä ap:na ottaisin yhteyttä näihin kavereihin ja sanoisin "Anteeksi, että sanoin niinkuin sanoin, MUTTA, se johtui vain siitä että minua loukkaa se miten te aina arvostelette minua bla bla..".
Eli ei ole kyse siitä että ap nöyristellen pyytelisi anteeksi ja toiset sitten ylhäisesti hyväksyisivät tai hylkäisivät anteeksipyynnön, vaan ap pyytää anteeksi sitä osuutta joka oli ikävää toisia kohtaan, ja avaa sen jälkeen rakentavan keskustelun tilanteesta ylipäätään. Parhaimmassa tapauksessahan asia näin selviää, kaverit huomaavat tekosensa ja pyytävät anteeksi, ja sen jälkeen yhdessäolo on paljon helpompaa. Toki voi käydä niinkin että puhisevat ja sanovat ettei heillä ainakaan mitään anteeksipyydettävää ole, mutta silloin ap voi todeta että ainakin on yrittänyt ja jos toiset ovat pässejä niin sitten ovat. Eipähän tarvitsisi ainakaan enää jossitella jälkeenpäin.
Mutta toki jokainen tyylillään, minun tapani ei varmaankaan ole se ainoa oikea.
25, osaan pyytää riidan jälkeen anteeksi. Mielestäni tässä tilanteessa asia on kuitenkin eri, sillä he ovat loukanneet minua jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On iso ero sillä, loukkaako tietoisesti vai tietämättään.
Tietoisesti loukattuaan on syytä pyytää anteeksi mitä pikimmiten. Jos tietämättään loukkaa, täytyy ensin ymmärtää, että on loukannut, ennen kuin voi pyytää anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:18"]
On iso ero sillä, loukkaako tietoisesti vai tietämättään.
Tietoisesti loukattuaan on syytä pyytää anteeksi mitä pikimmiten. Jos tietämättään loukkaa, täytyy ensin ymmärtää, että on loukannut, ennen kuin voi pyytää anteeksi.
[/quote]
Siksi tyhmien junttien ei tarvitsekaan koskaan pyytää anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:18"]
On iso ero sillä, loukkaako tietoisesti vai tietämättään.
Tietoisesti loukattuaan on syytä pyytää anteeksi mitä pikimmiten. Jos tietämättään loukkaa, täytyy ensin ymmärtää, että on loukannut, ennen kuin voi pyytää anteeksi.
[/quote]
Siksi tyhmien junttien ei tarvitsekaan koskaan pyytää anteeksi.
[/quote]
No näinhän se taitaa olla.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 12:39"]
Ymmärrän mitä 5 ajaa takaa. Kuitenkin ajattelen toisaalta, miksi minun kuuluisi pyytää anteeksi? Miksi he eivät mene itseensä ja mieti, miksi sanoin heille noin?
[/quote]
Sinun "kuuluisi" pyytää anteeksi omasta puolestasi, jotta olisit kunnon ihminen ja ehkäpä heitä parempi.
Heidänkin kuuluisi, koska kyllähän hekin ovat tehneet väärin, mutta on heidän oma asiansa pyytelevätkö anteeksi vai eivät. He eivät ole täällä kysymässä mielipidettä tapahtuneesta, siksi sanon mielipiteeni vain sinulle :)
Sinänsä olisi kyllä sinulta ihan oikein tehty (ollut jo kauan sitten) osoittaa heille, ystävällisesti, miten loukkaavaa heidän käytöksensä on.
t. "5" en todellakaan itse mikään kahden lapsen ja omakotitalon ihminen vaan pitkän aktivistiuran kansalaisjärjestöissä tehnyt sateenkaariperheellinen
Ei tarvitse pyytää/vaatia anteeksi. Kukaan ei muista tuota viikon päästä. Paitsi jotkut tosi tollot ja heihin ei kannata enää pitää sitten yhteyttä. Jos homma jatkuu, sanot aina napakasti että "Minä olen taatusti onnellisempi kuin sinä" ja tuijotat silmiin.
Taalla vauvassa on tanaan paasty eteenpain hyvalla tavalla naissa keskusteluissa. On ollut kiva jutella! Nyt joudun menemaan valilla kauppaan.
Anteeksi, ehka kirjoitin taman vaaraan ketjuun.
Joo. Tosin niinkuin jo kirjoitiin, olen yrittänyt joskus selittää mutta olen saanut niitä "kyllä se sunkin mieli vielä muuttuu" -silmienpyörittelyjä.
Ja siis tottakaihan ihmisillä pitää olla asunto ja lapsiperheessä kaksi autoa ovat varmaan tarpeellisia. Tämän pariskunnan kohdalla kyse on kuitenkin sellaisesta materialistisesta mässäilystä, ja ennen kaikkea siitä, että he luulevat kaikkien (erityisesti minun) olevan heille kateellisia. Lisäksi pitävät minua ja elämääni pinnallisena, vaikka uskallan väittää viettävänä huomattavasti vähemmän pinnallista ja materialistista elämää kuin he.