Lue keskustelun säännöt.
Mihin saakka on vain siedettävä valintojesi arvostelua? OV
21.04.2013 |
Eräällä kaveripariskunnalla, varsinkin sillä miehellä, on omituinen tapa arvostella elämänvalintojani. He ovat sellaisia perinteisiä omakotitalo-lapsiperhe-volvo ja kultainen noutaja -ihmisiä. Mikä on mielestäni hienoa. Itse olen naimisissa mutta meillä ei ole lapsia ja asumme kaupungin keskustassa. Teen töitä eräälle kansainväliselle organisaatiolle, välillä asuinmaassani ja välillä teen pitkääkin keikkaa eri kehitysmaissa.
Tämä siis pohjustuksena, olemme hyvin erilaisia ihmisiä mutta itse arvostan kaikkiien valintoja. Tapasimme isolla porukalla jokin aika sitten ja etenkin tämä mies suorastaan vittuili minulle koko illan; "Et kai sä nyt sinne Angolaan (esimerkkimaa) lähde, siellähän on ihan kamalan vaarallista, et sinä siellä pärjää", "miten se sun mies päästää sut tuollaisiin töihin", "eikö teilläkin olisi aika jo ottaa vastuuta ja tehdä lapsia", "meidän naapurista on talo myytävänä, ostakaa se". Siis tätä on jatkunut vuosia ja vuosia, ja olen vaan sietänyt asian ja ajatellut itsekseni, että ovatpa he moukkia.
Nyt sitten viimeksi pariskunta yhteen ääneen selosti, miten kaikki ovat heille kateellisia rantatontista ja rantasaunasta ja viittasivat sitten minuun "kylllä se maijakin vielä periksi antaa ja tulee elämään tänne meillepäin kunnon aikuisten elämää". Aiemmin olen vain hymähtänyt ja vaihtanut keskustelunahetta mutta nyt päätin, että minuahan ei arvostella ja tokaisin puolihuvittuneella äänellä, että "jos joutuisin elämään tuollaista teidänlaistenne elämää, varmaan tappaisin itseni".
No, sanomattakin selvää että minä olen jutun pahis, koska sanoin niin rumasti. Minkä toki myönnän, mutta kysyinkin av-raadilta; mihin asti tuollaista on siedettävä ennenkuin itseään saa puolustaa?
Kommentit (65)
Kiitos vastaajalle nro 35. Puit ajatukseni sanoiksi.
Nro 37: kuvasin kaveriperhettäni karrikoidulla esimerkillä antaakseni ilmi, että olemme tosiaan hyvin erilaisia. Heillä tosin on omakotitalo, volvo ja kultainennoutaja:D Ja edelleen, mielestäni siinä ei todellakaan ole mitään arvosteltavaa, jokainen saa tehdä omat valintansa elämässään! En vain pidä siitä, että he tyrkyttävät omaa elämäntapaansa ainoana oikeana ja suorastaan halveksuvat minua.
Mielestäni myös tahattomasti loukkaaminen on loukkaamista. On hyvin suomalaista verhota loukkaaminen vahingoksi ja "suoraan ja rehellisesti sanomiseksi". Hienotunteisuus ei tekisi pahaa monellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä. En ole aiemmin sanonut asiasta mitään, sillä olen yrittänyt asettua heidän mollaamisena yläpuolelle, ikäänkuin ajattelin että he ovat moukkia eivätkä sitä tajua, vaikka sanoisinkin aiheesta. Nyt vaan paloi niin sanotusti sulake...
Puolustauduit turhan jyrkästi. Luultavasti sinä ymmärrät sen itsekin, että purat siinä vuosien patoutumaa, mutta ei se kannata, jos muuten haluat edelleen pysyä heidän ystävinä.
Miksi et sanoisi ihan suoraan, että sinä pidät tällaisesta elämästä. Ja kysy heiltä, eivätkö he todellakaan ymmärrä, että toisten ihmisten mielestä voi joku aivan erilainen elämä olla mielekkäämpää kuins oma talo+ lapset ym.
Kerrotko sinä heille koskaan, mikä sinun mielestäsi on niin ihanaa esim.asumisessasi, ulkomaankomennuksissa, ja muissa täysin erilaisissa tilanteissa? Jospa he sitten ymmärtäisivät paremmin elämäntapaasi.
Ahaa, käy tuo myös toisinpäin. Kaverini asuu avoliitossa ja voi sitä arvostelun määrää mitä olen vuosine varrella saanut: minun pitäisi kolmen lapsen äitinä olla suinpäin lähdösäs jokaiseen ulkomaanreissuun/Tallinnanreissuun/lapsin laskettelureissuun kun hän sellaisen järjestää. "Kyllä miehesi maksaa" on aina kommentti kun sanon ettei rahat riitä lapsiperheessä joka kissanristiäsiiin osallistumiseen. Ja harrastukseni kuulemma menevät aina hänen edelle... siis mitä vi**** Totta hemmetissä minä kohta 40v nainen harrastan vapaa-ajallani kysymättä ystävältäni siihen lupaa. Ja kun ystävä haluaa treffata niin aina pitäisi lähteä baariin tai ulos syömään, mikään muu ei häntä kiinnosta.
Että kyllä sitä perheellisenäkin saa kuunnella ihme molotusta kun ei tuosta vaan varaakaan matkaa Australiaan kaverin kanssa...
Olen siis kyllä puhunut heille siitä, että olen ihan tietoisesti valinnut elämäni ja rakastan sitä. Vastaukseksi olen saanut silmien pyörittelyä ja "no kyllä se sinunkin mieli siitä vielä muuttuu" -halveksuntaa. Itse asiassa, nyt kun mietin niin alkaa ärsyttämään niin paljon että olisi pitänyt ehkä sanoa pahemminkin:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä käytät "sä"-muotoa otsikossa, jos puhut itsestäsi?
Heh, samanlaisia kokemuksia. En ole oikea aikuinen, kun asun keskustassa ja autonikin on ainoastaan kesäkäyttöön kelpaava vanha Triumph.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. ei sinun tarvitse anteeksi pyytaa. ei sinulla ollut ongelmaa heidan elamantyylistaan, heilla oli ongelma sinun tyylistasi (olivat kateellisia). ihan aito ja rehellinen komemmentti sinulta heidan painostukseen. ei sinun edes tarvitse olla siita pahoillasi. ja toivottavasti olet tajunnut ettei se elama siella omakotitalossa ja rantotontilla ole niin upeaa. jos joskus paatat tehda lapsia, ne voivat ihan hyvin helsingin keskustassakin. helsinki on niin pieni, lunto ei ole kaukana missaan.
Ap tässä. Mietiskelin asiaa yön yli ja oikeastaan olen vain entistä kiukkuisempi. Olette sinänsä oikeassa, että minun olisi pitänyt ottaa asia esille jo ajat sitten mutta toisaalta, mitä hyötyä siitä oikeasti olisi ollut? Heidän mielestään elän pinnallista ja turhaa elämää.
Hassua sinänsä, että monesti itse mietin (varsinkin pitkältä keikalta Suomeen palattuani), miten sellainen keskiluokkainen lapsiperheihanne on niin pinnallista ja materialistista. On oltava talo, autot, mökki, vene ja lapsilla kaiken maailman vempaimet. Ihan kuin se perhe olisi kulissi, joka mahdollistaa sen kilpavarustelun. En toki sano, että kaikki olisivat tällaisia mutta tämä perhe on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 10:21"]
Ap tässä. Mietiskelin asiaa yön yli ja oikeastaan olen vain entistä kiukkuisempi. Olette sinänsä oikeassa, että minun olisi pitänyt ottaa asia esille jo ajat sitten mutta toisaalta, mitä hyötyä siitä oikeasti olisi ollut? Heidän mielestään elän pinnallista ja turhaa elämää.
Hassua sinänsä, että monesti itse mietin (varsinkin pitkältä keikalta Suomeen palattuani), miten sellainen keskiluokkainen lapsiperheihanne on niin pinnallista ja materialistista. On oltava talo, autot, mökki, vene ja lapsilla kaiken maailman vempaimet. Ihan kuin se perhe olisi kulissi, joka mahdollistaa sen kilpavarustelun. En toki sano, että kaikki olisivat tällaisia mutta tämä perhe on.
[/quote]
Voi paska mitä sontaa. Vai pitäisi kaikkien elää niin kuin sinä ettei elämä olisi kulissi? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä lapsiperhe tekee kahdella autolla, ettei vaan niillä olisi jotain käyttöäkin? Talossa yleensä asutaan ja mökki on monelle haave joka joskus saattaa toteutuakin. Sinusta tämä on pinnallista mutta entäpä jos ne ovat toiselle asioita joita aidosti haluaa? En minä vaihtaisi ikinä omaa omakotitaloani johonkin keskustan sinkkukämppään ja matkustella saadaan ihan viisihenkisenä perheenä, aina kun mökkeilyltä haluamme. Anna toisten elää niin kuin haluavat puuttumatta, ole sinä vaikka se fiksumpi
Ymmärrän että ärsyttää. Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten olette edes ystäviä ja tekemisissä jos teillä ei ole mitään yhteistä. Vai onko teillä kuitenkin yhdessä myös kivaa? Vai ovatko kyseessä lähinnä miehesi ystävät joista et "pääse eroon"?
Voisiko ajatella että sanoisit -tai vaikka kirjoittaisit viestin jos se tuntuu helpommalta- että olet pahoillasi taannoisesta tilanteesta. Et käyttäisi anteeksi -sanaa jos se ottaa liikaa luonnon päälle, mutta sanot sen mikä taatusti on totta, eli tilanne kokanaisuudessaan harmittaa sinua ja olet siitä pahoillasi. Ja sitten selittäisit selkein sanoin oman näkökulmasi eli sen että pahoitat mielesi heidän jutuistaan ja toivot heidä lopettavan ne. Jos ette tämän jälkeen saisi asioita muuttuman parempaan päin, ottaisit etäisyyttä tai suorastaan katkaisisit välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kehräätkö kasaan lisää kiukkua? Kuulostaa vähän siltä :) Ettet joutuisi edes harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että pyytäisit käytöstäsi anteeksi.
Puskasta tullutta suuttumista kannattaa pyttää anteeksi joka kerta. Perusteluksi ei riitä se, että "tämä on suututtanut minua jo vuosia mutta olen malttanut pysyä hiljaa tähän asti".
Ole sivistynyt ja hyvätapainen ihminen! Jos toinen osapuoli ei ole, voit olla varma, että jäät moraalisesti voiton puolelle. Kun mietit tätä tapausta jälkikäteen, sillä on itsellesi merkitystä, vaikka se ei nyt juuri miltään tuntuisikaan.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 13:44"]
Mielenkiintoista.. ei te ette koskaan esim. riidan jälkeen pyydä anteeksi, jos olette toista vaikka jotenkin haukkuneet tai muuten sanoneet ikävästi? Minä ap:na ottaisin yhteyttä näihin kavereihin ja sanoisin "Anteeksi, että sanoin niinkuin sanoin, MUTTA, se johtui vain siitä että minua loukkaa se miten te aina arvostelette minua bla bla..".
Eli ei ole kyse siitä että ap nöyristellen pyytelisi anteeksi ja toiset sitten ylhäisesti hyväksyisivät tai hylkäisivät anteeksipyynnön, vaan ap pyytää anteeksi sitä osuutta joka oli ikävää toisia kohtaan, ja avaa sen jälkeen rakentavan keskustelun tilanteesta ylipäätään. Parhaimmassa tapauksessahan asia näin selviää, kaverit huomaavat tekosensa ja pyytävät anteeksi, ja sen jälkeen yhdessäolo on paljon helpompaa. Toki voi käydä niinkin että puhisevat ja sanovat ettei heillä ainakaan mitään anteeksipyydettävää ole, mutta silloin ap voi todeta että ainakin on yrittänyt ja jos toiset ovat pässejä niin sitten ovat. Eipähän tarvitsisi ainakaan enää jossitella jälkeenpäin.
Mutta toki jokainen tyylillään, minun tapani ei varmaankaan ole se ainoa oikea.
[/quote]
Juuri näin! Sanavalintojaan voi pyytää anteeksi jos siltä tuntuu, mutta tunteitaan ei pidä joutua pahoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kyseessa miehen ystavat, joista en paase eroon. En asetu taman ylapuolelle, mutta en jaksa aina sanoa, koska tuollaiseen mukaan meno on minusta epakaytannollista. Siksi kiehun sisaisesti.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 10:21"]
Ap tässä. Mietiskelin asiaa yön yli ja oikeastaan olen vain entistä kiukkuisempi. Olette sinänsä oikeassa, että minun olisi pitänyt ottaa asia esille jo ajat sitten mutta toisaalta, mitä hyötyä siitä oikeasti olisi ollut? Heidän mielestään elän pinnallista ja turhaa elämää.
Hassua sinänsä, että monesti itse mietin (varsinkin pitkältä keikalta Suomeen palattuani), miten sellainen keskiluokkainen lapsiperheihanne on niin pinnallista ja materialistista. On oltava talo, autot, mökki, vene ja lapsilla kaiken maailman vempaimet. Ihan kuin se perhe olisi kulissi, joka mahdollistaa sen kilpavarustelun. En toki sano, että kaikki olisivat tällaisia mutta tämä perhe on.
[/quote]
Voi paska mitä sontaa. Vai pitäisi kaikkien elää niin kuin sinä ettei elämä olisi kulissi? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä lapsiperhe tekee kahdella autolla, ettei vaan niillä olisi jotain käyttöäkin? Talossa yleensä asutaan ja mökki on monelle haave joka joskus saattaa toteutuakin. Sinusta tämä on pinnallista mutta entäpä jos ne ovat toiselle asioita joita aidosti haluaa? En minä vaihtaisi ikinä omaa omakotitaloani johonkin keskustan sinkkukämppään ja matkustella saadaan ihan viisihenkisenä perheenä, aina kun mökkeilyltä haluamme. Anna toisten elää niin kuin haluavat puuttumatta, ole sinä vaikka se fiksumpi
[/quote]
Ei hän väittänytkään että kaikki olisivat samanlaisia. Mietti sitä tiettyä perhettä. Ei kai se ole ihme että ärsyyntyneitä ajatuksia tulee mieleen jos he jatkuvasti nälvivät ja pitävät omaa elämänsä paljon parempana ja toista pinnallisena ilman perusteluita?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 10:41"]
Minulla kyseessa miehen ystavat, joista en paase eroon. En asetu taman ylapuolelle, mutta en jaksa aina sanoa, koska tuollaiseen mukaan meno on minusta epakaytannollista. Siksi kiehun sisaisesti.
[/quote]
Oletko kuitenkin joskus sanonut, kun toteat että et jaksa aina sanoa? Jos olet sanonut vaikka pariinkin kertaan ja he eivät usko, niin minusta teidän ei kannata olla tekemisissä. Tuo tilanne tuskin on kenekään mielestä mukava tai "käytännöllinen". Kai miehesi voi tavata heitä ilman sinuakin, jos heillä kuitenkin on vielä jotain yhteistä?
Miksi te menette tuollaista kuuntelemaan? Eikö teillä ole muita ystäviä? Itse en kuuntelisi tuollaista hetkeään, vaan ottaisin takavasemman.
Omia mielipiteitään voi aina puolustaa, kun sanoo kohteliaasti. Eikä niin, että vuosikaudet vaikenee ja sitten tösähtää kuin painekattila.
Eihän ap arvosta kavereidensa valintoja yhtään sen paremmin. Jo heidän luonnehdintansa omakotitalo-volvo-kultainennoutajaväeksi paljastaa sen.